Yhdysvallat kritisoi Länsi-Euroopan maita uskonnonvapauden loukkauksista

The U.S. Commission on International Religious Freedom on kongressin alaisuudessa toimiva elin, jonka mandaattina on raportoida Yhdysvaltojen ulkopuolella tapahtuvista uskonnonvapauden loukkauksista. Länsi-Eurooppa on joutunut ensimmäistä kertaa sen vuotuiseen raporttiin uskontoon kohdistuvasta suvaitsemattomuudesta.

Joitain raportin kohokohtia Länsi-Euroopan maihin liittyen:

Täyshuntu on kielletty Ranskassa ja Belgiassa. Raportin mukaan tämä on johtanut negatiivisten asenteiden lisääntymiseen huntua käyttäviä naisia kohtaan.

Rituaalinen teurastus ilman tainnutusta on kielletty Luxemburgissa, Ruotsissa, Sveitsissä, Islannissa ja Norjassa (Suomi, haloo?).

Norjan lapsiasiavaltuutettu on ehdottanut, että muslimit ja juutalaiset omaksuisivat ”symbolisen, ei-kirurgisen rituaalin” poikien ympärileikkauksen sijaan (huikean hyvä ehdotus!). Ympärileikkaus on ollut vastatuulessa myös esimerkiksi Saksassa, jossa parlamentti kuitenkin hyväksyi uskonnollisen ympärileikkauksen viime joulukuussa.

Moskeijoiden ja minareettien rakentamista on rajoitettu monissa maissa. Sveitsissä lain nojalla, muissa maissa asettamalla rajoituksia ja viivyttämällä suunnitelmien hyväksymistä.

Erityisesti Ranska, mutta myös Itävalta, Belgia ja Saksa ovat ryhtyneet toimiin pejoratiivisesti ”kulteiksi” tai ”lahkoiksi” kutsuttuja ryhmiä vastaan. Esimerkiksi Ranska on yrittänyt rajoittaa Jehovan todistajien toimintaa verotuksen keinoin. Jehovan todistajat veivät asian Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen, joka teki asiassa päätöksen Jehovan todistajien hyväksi.

Ranskassa on hallituksen nimittämä elin, joka monitoroi lahkojen toimintaa. Raportin mukaan tämä luo ilmapiiriä, jossa joidenkin uskontojen edustajiin suhtaudutaan kielteisesti. Ranskassa lahkojen listalle ovat joutuneet esimerkiksi Jehovan todistajat, skientologia, Hare Krishna, useat evankeliset kristittyjen ryhmät sekä suuri joukko pienempiä uskonnollisia ryhmiä.

Raportti lainaa Pew Centerin viimevuotista raporttia, jonka mukaan uskontoon liittyvät jännitteet keskittyvät Euroopan nopeasti kasvavaan muslimiväestöön, mutta toisinaan liittyvät myös antisemitismiin ja antagonismiin kristittyjä vähemmistöjä, kuten Jehovan todistajia, kohtaan.

Annual Report of the U.S. Commission on International Religious Freedom on luettavissa täällä. Länsi-Eurooppa löytyy sivulta 281 alkaen.

  1. Harmi kun toimittajilla ei ole kykyä lähteä haastamaan poliitikkoja näistä epämääräisistä ”perinteinen avioliittokäsitys” heitoista. Pitäisikö Rehulan mielestä vaimon ottaa edelleen miehen sukunimi, tulisiko raiskaus avioliitossa jälleen dekriminalisoida ja pitäisikö miehen hoitaa vaimonkin asiat esim. omaisuuden suhteen?

    Tai kenties tässä tapauksessa pitää mennä niiiin ”perinteiseen” avioliittoon, että se on sallittu vain kirkon jäsenille.

  2. Juha Rehula: ”mutta mielestäni koko avioliittoasia kuuluisi kirkolle

    Melkoinen aivopieru kansanedustajalta ja puolueen varapuheenjohtajalta.

    Ilmeisesti Rehula ei ole huomannut, että lähes puolet avioliitoista solmitaan maistraatissa ja että avioliiton voi solmia myös toiseen uskontokuntaan kuuluva tai uskonnoton ihminen.

    Lisäksi luulisi kansanedustajan tietävän, että avioliitto on säädetty avioliittolaissa, jonka sisällöstä päättää eduskunta eikä jokin yksittäinen Suomessa toimiva uskonnollinen yhteisö.

  3. ”Tunnistan, että seuraavaksi eteen tulee adoptioasia, joka on vielä vaikeampi.”

    Voiko kansanedustaja oikeasti olla noin pihalla?! Tai toivottavasti ajatukset, tai sanat, ovat vain harhailleet. Ainakin itselleni mielikuva repliikistä on, että Rehula kuvittelee samaa sukupuolta olevien pariskuntien adoption olevan asialistalla sitten seuraavaksi, avioliiton jälkeen. Vaikka siinä samallahan sekin tulisi.

    • ”Ainakin itselleni mielikuva repliikistä on, että Rehula kuvittelee samaa sukupuolta olevien pariskuntien adoption olevan asialistalla sitten seuraavaksi, avioliiton jälkeen.”

      Adoptiosta ei säädetä avioliittolaissa vaan adoptiolaissa. Sikäli jos vastalause voittaa perjantaisessa äänestyksessä, niin muutos kohdistuu tässä vaiheessa vain avioliittolakiin. Muut kansalaisaloitteen sisältämät lakialoiteet menee seuraavalle eduskunnalle. Niinpä on teknisesti mahdollista, että asia tipahtaa paketista pois.

    • Minun käsitykseni mukaan yksittäinen Suomen kansalainen saa hakea adoptiota olipa hän homo tai hetero. Lisäksi samaa sukupuolta olevan parin toinen osapuoli voi sisäisen adoption kautta adoptoida puolisonsa lapsen eikä tämä käsitykseni mukaan edellytä sitä, että lapsi on puolison biologinen lapsi.

      Eli adoptoimalla ensin yksin ja tämän jälkeen sisäisen adoption kautta päästään samaan lopputulokseen kuin nykyisessä kansalaisaloitteessa olevalla ehdotuksella, että pari voisi suoraan adoptoida yhdessä ilman byrokraattista prosessia, jossa pariskunnan osapuolet adoptoivat lapsen vuoron perään.

      Mielestäni mikään erityisen radikaali muutos tämä adoptioprosessin yksinkertaistaminen ei ole, mutta todennäköisesti kovin moni ei edes ymmärrä, mistä siinä on kyse.

    • Adoptiolaissa puhutaan vain avioliitosta ja aviopuolisoista. Samaa sukupuolta olevien aviopuolisoiden adoptiomahdollisuuden estäminen edellyttäisi mun ymmärtääkseni uusien, eksplisiittisen syrjivien pykälien lisäämistä lakiin. Vaikea nähdä, että sellainen onnistuisi.

    • Tenka

      Silloin kun adoptiolaki on laadittu termi ”avioliitto” tarkoitti miehen ja naisen välistä liittoa. Kun vastalauseessa todetaan että tuleva hallitus ”valmistelle tarvittavat muutokset muihin lakeihin” ei se suinkaan tarkoita, että uuden hallituksen valmistelun lopputuloksena kaikki toteutuisi kansalaisalotteessa kaavaillilla tavalla.

    • Täydenny ksenä edelliseen.

      Edes vastalauseen kirjoitajen tavoitteena ei ole käsitteen ”päälleliimaaminen” koska sellainen ei menisi nykyisessä eduskunnas läpi. Nimen omaan vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä lainsäädäntöön on tarkoitus jäädä sukupuolisidonnaisia eroja.

    • Mutta adoptiolainsäädännössähän sukupuolisidonnaisia eroja nimenomaan ei ole. Ja jos avioliittolaki muuttuu nyt ja adoptiolaki ei, onko edes mahdollista olla soveltamatta nykyistä adoptiolakia kaikkien avioliittojen kohdalla?

    • Tenka

      Vastalause esityksen mukaan avioliitolain muutos ei astuisi voimaan nyt vaan vasta 1.3.2017 alkaen. Sitä ennen tulisi tehdä ”tarvittavat” muutokset muihin lakeihin.

    • Adoptiolaissa tarvittava muutos on esimerkiksi rekisteröityä parisuhdetta koskevan maininnan poistaminen. Eduskunnassa näyttää olevan niukka enemmistö tasa-arvoisen avioliiton kannalla – nimenomaan adoptioineen kaikkineen.

      Ja kuten sanottu, vanhasta laista on mahdollista pitää kiinni, mutta uusien syrjivien lakien säätäminen tällä eduskunnalla vaikuttaa pikkasen epätodennäköiseltä.

    • Jusu!

      Kun Päivi Räsänen kehoitti noudattamaan mielummin raamattua, kuin suomenlakeja jotka ovat uskonnollista vakaumusta vastaan, niin kyllä mielestäni yleinen mielipide oli Räsästä vastaan. Eikö Kirkkoa koske syrjintälaki?.

    • Risto Laine,

      En ota nyt kantaa Päivi Räsäsen tekemisiin. Totesin vain, että puhut ihan potaskaa väittäessäsi, että nyt käsittelyssä oleva kansalaisaloite edellyttäisi kirkkoa muuttamaan vihkikäytäntöään. Ei edellytä.

      Jos eduskunta hyväksyy kansalaisaloitteella ajettavan avioliittolain muutoksen, kirkko voi sen jälkeenkin päätää vihkiä vain eri sukupuolta olevia pareja. Tämä on kirjattu lakivaliokunnan aloitteen hyväksymistä puoltavaan eriävään mielipiteeseen.

    • Risto, avioliittolain 16§ ”Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.” Tarkoittaa suomeksi, että kirkko saa asettaa itse ehdot vihkimiselle, joten syrjintälaki ei ulotu tähän.

    • Kyllä Kirkko joutuu muuttamaan kantojaan, myös laissa, eivät ne voi olla ristiriidassa yhteiskunnan kanssa.

    • Höpöhöpö. Laki ei tälläkään hetkellä edellytä rippikoulun käymistä jotta voi mennä naimisiin, mutta kirkko ei vihi heitä, jotka eivät ole rippikoulua käyneet.

    • Olen edelleen sitä mieltä, että kirkko tulee vihkimään homoja, siihen ei Kirkon omat dokmat vaikuta, kuten näemme ja olemme oppineet tässä homo kysymyksessä.

    • Pointtihan oli se, että Kirkko joutuu siihen tilanteeseen jossa tarkastellaan syrjintälakia. Se että jotkut romantikot ovat tasa-arvoiseen avioliittolaki ehdotelmaan kirjanneet tuollaisen lakipykälän, ei muuta sitä tosiaa mihinkään.

    • Risto, totesin vain että lainsäätäjä ei pakota kirkkoa vihkimään homoja. Tottakai kirkko voi vihkiä homoja (lakimuutoksen jälkeen) jos se itse niin haluaa.

    • Suomen kirkolla on virallinen suhde valtioon, kun taas esim Norjalla ei ole. Ruotsin kirkko taas on valtion tukien varassa ja se ”kiristettiin” vihkimään, muuten raha hanat olisi mennyt kiinni. Olen edelleen sitä mieltä, että Suomen kirkko tulee vihkimään ja lait on aina muutettavissa. Kyllä siitä pitää huolen 0.004% vähemmistöstä ja poliittinen vasensiipi.

    • Eiköhän eroakirkosta.fi huolehdi siitä, että kirkolla on insentiivi alkaa vihkimään myös homopareja lähitulevaisuudessa 🙂

    • Otto!

      Tuossa on vinhaperä, eikä kaukaa haettu. Myös vasemmistoliberaalit tulevat näyttelemään suurta osaa tuossa asiassa. Siksi kannatankin ajatusta, että kirkko luopuisi vihkimisoikeudestaan ja arvioisi suhteensa valtioon uudestaan. Se olisi kunniallinen vetäytyminen.

    • Risto Laine

      Yhdenvertaisuuslaki ei koske uskonnonharjoittamista. Lain perusteluosassa nimenomaisesti todetaan, että tämä pätee myös esim. kirkollisiin vihkimisiin.

    • Kirkon ei tule vihkiä heitä. Selvää kuitenkin on, että vaatimaan sitä ruvetaan kirkoltakin syrjintä juttuihin nojaten. Kyllä tämän taustat tiedetään.

  4. Näinhän se on. Eduskunta voi hyväksyä lain ja sitten kirkko päättää, miten se toimii jatkossa.

    Jos kirkko kelkkaan lähtee, odotan arkkipiispan painottavan siinäkin tilanteessa tätä hänen ilmoittamaansa moniäänistä kirkkoa ja hyväksyvän ajatuksen, että papit voivat omantunnon mukaan vihkiä tai olla vihkimättä esim. homopareja. Vaan saas nähdä, miten käy. Kirkolliskokoushan tässä on mielenkiintoinen toimija. Piispathan voivat vain ilmoitaa näkemyksensä, millä sinänsä on painoarvoa. Suurin osa kansasta ei näytä tietävän kuka kirkossa päätöksiä tekee.

    Itse kannatan kirkon luopumista vihkimisoikeudesta, joka oikeus on historiallisesti jo sinänsä suhteellisen nuori ja papit sitten saavat omantuntonsa ja vakaumuksensa mukaan itse päättä, keiden avioliiton siunaavat.

    • Kirkollisten toimitusten osalta asiat ei toimi noin. Kirkolliskokous päätää kaavoista ja niitä on noudatettava.

  5. Siis itse ajattelen niin, että avioliitto kuuluu maallisen regimentin alueeseen. Tasa-arvoinen avioliitto mahdollistaa vapausoikeuksia enemmän kuin perinteinen ja siksi on järkevää toteuttaa uudistus. Hengellisellä alueella puolestaan kirkot voivat päättää itse kelle suovat siunaamisen ja keltä eväävät avioliiton siunaamisen.
    Vihkioikeus kuuluisi näin vain maallisen regimentin oikeuksiin ja siunaaminen hengellisen. Muutenkin koen vihkioikeuden ongelmallisena yhdenvertaisuuden puutteen johdosta: Kaikilla uskonnollisilla yhdistyksillä ei sitä ole ja toisille se suodaan.

    • Wiccat eivät ole Suomessa rrekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Sitävastoin esim. Karhun kansa on ja yhdyskunnalla on vihkioikeus.