Yhdestoista käsky?

Tämän tekstin lukeminen ei tee lukijaa hullua hurskaammaksi. Hulluksi voi kyllä tehdä, mutta toisaalta: hulluilla on hauskaa ja huvit ovat halvat.

* * * * * *

Englantilainen Monty Python-hutkimusryhmä on esittänyt puolidokumentaarisen filmin, jossa Mooses tulee alas vuorelta kainalossaan kolme kivitaulua. Kansanjohtaja esittelee vuoren juurelle kokoontuneelle Israelin kansalle laintauluja: ”Tässä on teille Jumalan antamat 15…HUPS! (Yksi tauluista putoaa ja rikkoutuu)… siis 10 käskyä!”

On myös olemassa vaihtoehtoinen versio sille, miten lukuun 10 päädyttiin. Tässä ns. antipythonilaisessa tulkinnassa kerrotaan siitä, miten Israelin kansa onnistui saamaan käskyt, jotka Jumala päätti ihmiskunnalle antaa elämän suojaamiseksi. Israelin kansa ei nimittäin ollut mikään itsestään selvä valinta.

Juutalainen tarina kertoo, että aivan ensimmäiseksi Jumala lähestyi muinaisia egyptiläisiä. Egyptin valtakunta oli suuri ja laaja, joten tämän kansan avulla käskyt tulisivat saavuttamaan suuren joukon ihmisiä.

Egyptiläiset: Mikä on käsky?

Jumala: Älä tee huorin!

Egyptiläiset: Ei käy! Tuollainen käsky veisi kaiken ilon upeista juhlistamme.

Kun egyptiläiset olivat hylänneet Jumalan tarjouksen, tämä kääntyi assyrialaisten puoleen. Valinnan perusteena sama diili kuin egyptiläistenkin suhteen.

Assyrialaiset: Mikä on käsky?

Jumala: Älä varasta!

Assyrialaiset: Ei käy! Jos me ryhtyisimme noudattamaan tuollaista käskyä, taloutemme romahtaisi.

Myös assyrialaiset hylkäsivät Jumalan tarjouksen.

Koska mahtavat Egypti ja Babylonia torjuivat Jumalan käskyn, Jumala päätti kääntyä piskuisen Israelin kansan puoleen.

Juutalaiset: Mitä se maksaa?

Jumala: Ei mitään, saatte sen aivan ilmaiseksi.

Juutalaiset: Ai jaa. No, siinä tapauksessa me otamme saman tien kymmenen!

* * * * * *

Nyt, kun Ruttopuiston rovasti on vakuuttavasti perustellut, miten käskyjen kanssa päädyttiin lukuun kymmenen, niin on aivan pakko lukijalle tunnustaa, että itse asiassa niitä käskyjä olikin vain yhdeksän. Se oli kuulemma joku Martti Luther, joka katekismuksessaan jakoi yhdeksännen käskyn kahteen osaan päästäkseen lukuun 10.

* * * * * *

Tämän blogin kannalta kaikkein kiinnostavin on kuitenkin ns. 11. käsky. Sen sisällöstä on esitetty erilaisia arvioita, joista uusin (”Tule Kouvolan Kirkkopäiville”) on niistä surkein. Tuollainen viesti ei mitenkään voi olla mitään muuta kuin pelkkä kertakäyttövitsi. Oikeat käskyt ovat ajasta, paikasta ja kansoista riippumattomia yleisiä elämän pelisääntöjä. Näin kun toimit, niin vahingoitat Jumala-suhdettasi ja ihmissuhteitasi mahdollisimman vähän.

Minun siirto-karjalaisen äitini mukaan käsky nro 11 kuuluu näin: ÄLÄ SYÖ YKSIN! Äitini oli viisas nainen. Hän tunsi afrikkalaisen ajatuksen siitä, että yksin syövä ihminen ei saa koskaan mahaansa täyteen. Sillä puolet ruuasta on ruokaseura (Tämä ei siis ole mikään kannibaalijuttu!). Porukalla syömisessä on hohtoa. Seuranpito voi olla jopa niin hauskaa, ettei välttämättä tule syödyksikään liian paljon. Ja jopa salaatti, pupujen ruoka, kelpaa, kun sitä ei ajattele.

Ikävä kyllä äitini ei käyttänyt tuota sanontaa useinkaan noin jalossa yhteydessä, vaan paljon arkisemmissa olosuhteissa, suorastaan raadollisessa kontekstissa: Kun olin pienenä poikana onnistunut saamaan vierailta tuliaiskarkkeja ja rymistelin jonkin verhon taakse niitä salaa syömään, niin eiköhän tuttu ääni alkanut heti muistuttaa yhdennestätoista käskystä. Siinähän se äiti taas oli innolla mukana saaliin jaossa.

* * * * * *

Mikä mahtaa lukijan mielestä olla käsky nro 11? Saako Älä syö yksin kannatusta, vai löytyykö kenties parempia?

Jos et ihan heti oivalla, niin tästä listasta voit vähän luntata:

11 käskyä

10 kommenttia

  • Osmo Peltonen sanoo:

    Jään miettimään apokryfistä tehtävää. Mutta hyvä, että tuo kerrottu tarina oli juutalainen tarina. 🙂

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    FB-kamuni, jonka uskonnollinen vakaumus kieltää K24:n käytön (lukeminen ei näemmä ole käyttöä lainkaan?), laittoi faceen kommentin, josta saamme uutta tietoa. Hänen luvallaan peistaan kommentin tähän:

    ”Timo Veijola oli muuten sitä mieltä että käskyjä oli 12. Luku 12 sopiikin paremmin seemiläiseen maailmaan kuin kreikkalaisempi 10. Dekalogi-luennoilla näitä selvitettiin. Hieno kirja siitä tuli myös”.

    RR: Haa, Veijola näyttää miltei jakavan Monty Pythonin hutkimustuloksen…!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Veijolan ”Dekalogi” – kirjaan kannattaa tutustua.

    Olen monena vuonna rippikoulussa (ja silloin, kun opetin uskontoa lukiossa) antanut tehtäväksi suunnitella oman 11.käskyn. Yli 90% ”uusista” käskyistä on sellaisia, että niiden sisältö löytyy jo niistä olemassaolevasta kymmenestä.

    Ja Lutherhan siis poisti kuvakiellon 10 käskyn listalta ja joutui siksi jakamaan viimeisen himoitsemiskäskyn kahdeksi erilliseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuire Kajasvirta sanoo:

    Onhan tuo:’ Älä syö yksin’ eräs mahdollisuus.

    Mutta se kyllä tekisi meistä leskistä entistäkin syntisempiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Tuire:…tai sitten sosiaalisesti aktiivisempia! Ystäviä voi kutsua syömään, voit kutsuttaa itsesi jonnekin lounaalle, löytää vaikka jonkin seurakunnallisen ruokapaikan, josta löytyy ruokaseuraa…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Älä syö yksin on varmaan helsinkiläistä kirkollista perinnettä, koska minäkin kuulin sen jJukka Rakemaalta jo 1970-luvun alussa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Pajunen sanoo:

    Pieni tarkennus muuten mainioon kolumniin. Mainittu tapahtuma ei ole Monty Pythonilta, vaan Mel Brooksin elokuvasta Mieletön maailmanhistoria.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Veli-Jussi Jalkanen sanoo:

    Käskyissä omaisuutta turvaavat käskyt voisi hyvin yhdistää ja laittaa kymmenenneksi käskyksi: ”Anna lapselle rakkaudella parhaasi.” Kunnioita isääsi ja äitiäsi voisi laittaa muotoon: ”Kunnioita äitiäsi ja isääsi niin, että et anna heidän jäädä heitteille.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121