Yhdestä merkistäkö tässä on kysymys?
Lukijani.
Kirkollamme näyttää olevan hankaluuksia avioliiton kanssa. Jopa piispojen selonteko siitä on usein nimetty lausunnoksi. Virheellisesti, mutta ymmärrettävistä tunnesyistä.
Selonteon julkistamisen jälkeen on yksin Kotimaa24-blogisivulla aiheen tiimoilta julkaistu pari tusinaa juttua. Monista on keskusteltu jopa kiivaasti, yhteensä yli 700 kommentin verran. Määrä ei kuitenkaan takaa laadukkaita löytöjä papin arkityöhön.
Jään siis edelleen kyselemään joitakin asioita.
Selonteon mukaan avioliiton esteiden tutkinta tulee toimittaa 1.3.2017 jälkeen "kuten voimassa oleva ohjeistus määrää." Tarkoittanee siis, että kihlakumppanien sukupuoleen ei voi kiinnittää huomiota. Kirkkoherranvirastossa tarkistetaan vain, onko jompikumpi tai kumpikin heistä seurakunnan jäsen ja onko rippikoulu käyty. Välttääkö todistuksen allekirjoittamisen omantunnonarka pappi vai kanslisti?
Esirukouspyyntöön avioliittoaikomuksen puolesta lienee myös selonteon hengessä suostuttava, vaikka se ilmaistaan sanalla "voidaan". Ja jos seurakunnassa on otettu tavaksi rukoilla, niin voineeko vieraileva liturgi väistää ja hypätä jonkin parin nimien yli?
Kun vihkijäksi pyydetty pappi saa ensi keväänä eteensä todistuksen seurakunnassa toimitetusta avioliiton esteiden tutkinnasta, hänen täytyy olla tarkkana. Ennen vihkimään ryhtymistä ei riitä se, että toteaa asiakirjan olevan voimassa ja että kummallakin kihlakumppanilla on merkintä rippikoulun käymisestä. Papin pitää nimittäin opin nimissä varmistaa, että henkilötunnuksen 10. merkki on toisella kihlakumppanilla parillinen ja toisella pariton.
Onko aina näin? Julkisen perheonnen nimissä Luther salli salaisen liiton impotentin miehen vaimolle.
Kuvitellaanpa nykyaikainen sovellus. Viimeisillään oleva morsian ja hänen sulhasensa pyytävät pappia vihkimään heidät ennen lapsen syntymää. Heillä on kuitenkin ongelma: Sulhasen sukupuolenkorjaus on jo nimen ja olemuksen suhteen kunnossa, mutta henkilötunnusta ei vielä ole voitu muuttaa laillisista aikataulusyistä.
Yksi merkki asiakirjoissa on vielä hetken aikaa väärä. Salliiko nyt piispa papille oikeuden ennakoida tulevaa tilannetta ja poiketa yleissäännöstä? Näin pappi ehtisi vihkiä parin niin että lapsi on aviolapsi.
Sinun
Harmaa rovasti
10 kommenttia
Kristillisessä avioliittoon vihkimisessä on ensisijaisesti uskonnonharjoittamisesta, siis uskonnollisesta riitistä. Juridisesti kyse on siitä, että yhteiskunta on myöntänyt riitille oikeusvaikutuksen. Erillistä juridista vihkimistä ei siis kirkollisen vihkimisen lisäksi tarvita.
Lähtökohtaisesti avioliittoon vihkimisen riitti toimitaan kyseistä uskontoa harjoittavien henkilöiden kesken, kristillisessä kirkossa vihittävien odotetaan olevan kirkon uskoa tunnustavia kristittyä, joka käytännössä todennetaan kirkon jäsenyydellä.
Tilanteessa, jossa uskontokunnan opin perusteella kyseinen vihkimisriitti ei sovellu tilanteeseen, ei se myöskään tilanteessa toteudu.
Karkeasti ilmaituna: mikäli pariskuntaa ei voi kirkon opin perusteella vihkiä kirkollisesti, pappi voi kylläkin ”näytellä” kirkollista vihkimistä ja vihkimisen oikeusvaikutus tuolla ”näytelmällä” täyttyä, mutta opillisesti pariskunta ei tule vihityksi kirkollisesti. Pariskunta saattaa siis jopa luulla, että heillä on ollut ”kirkkohäät”, vaikka näin ei ole opillisesti katsoen ollut.
Blogistin kuvailemassa esimerkkitapauksessa olisi selkeintä opastaa pariskunta hoitamaan juridinen avioliitto voimaan laillisessa järjestyksessä ja sitten myöhemmässä vaiheessa, avioliiton opillisten edellytysten täytyttyä, järjestämään vaikkapa perinteiset kristilliset seurat avioliittonsa kristillisen siunaamisen merkeissä.
Sikäli kun avioliiton opillisten edellytysten täyttyminen ei ole pariskunnan osalta läheisessä näköpiirissä, voisi olla paikallaan keskustella mahdollisuudesta vapaamuotoiseen esirukoukseen pariskunnan osapuolten puolesta.
Esimerkki tapauksen vois ratkaista helposti, tutkimalla avioliiton esteet. Joitakin esteitä näyttäisi olevan. Toisaalta paperit ovat vielä kunnossa, tai vaiheessa, joka selviäisi tuolla kirkkoherranvirastossa.
Kirjoittaja
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.
Kun kirkolla on vihkimisoikeus, so. erillistä siviilivihkimistä ei meillä vaadita avioliiton juridisen sitovuuden toteutumiseksi, niin se merkitsee, että kristilliseen avioliittoon vihttävän kristityn kohdalla papin suorittama vihkitoimitus riittää. Vain kristityillä on oikeus kirkolliseen vihkimiseen, mutta kirkollinen vihkiminen tarkoittaa vain vihkimistä kristilliseen avioliittoon. Vaikka maallinen lainsäädäntö on laventanut avioliiton käsitettä kattamaan myös samansukupuolisten suhteiden lailistuksen, ei tämmöinen liitto voi mitenkään olla kristillinen avioliitto, joka on Jumalan asettama erityinen sääty.
Ilmoita asiaton kommentti