"We stay together, we pray together, we pay together" - yhteenvetoa Busanin yleiskokouksesta

Otsikon sanat kuuluu Saksan evankelisen kirkon entinen ulkomaanpiispa Rolf Koppe lausuneen aikanaan. "Pysymme yhdessä" viittaa KMN:n Amsterdamin v:n 1948 perustamiskokouksen vakaaseen aikomukseen pysyä peruuttamattomasti sitoutuneena ekumeniaan osana kirkon olemusta ja kutsumusta Kristuksen ruumiina, erilaisuudestaan huolimatta yhtenä ja kohti kirkon näkyvää ykseyttä suuntaavana Herransa seuraajien joukkona.

"Rukoilemme yhdessä" viittaa siihen, että ekumenia on pohjimmiltaan Pyhän Hengen aikaan saamaa; siinä rukous ja työn tekeminen kuuluvat erottamattomasti yhteen. Kyse on syvästi hengellisestä toiminnasta, vaikka yhteiseen ehtoollispöytään asti ei vielä olekaan yhdessä edetty.

Kolmas viittaus "maksamme yhdessä" kertoo vaikkapa siitä, että kaikki eivät aina ole katsoneet tarpeelliseksi maksaa reilua osuuttaan kansainvälisen organisaation kuluista, mutta myös siitä, että ne, joilla on enemmän rahaa, myös maksavat ja heidän tulee maksaa enemmän - kuten esimerkiksi juuri saksalaiset. Ei ole ollut tapana pitää kovin suurta ääntä siitä, että joku maksaa enemmän kuin toiset, vaikka tosiasiallisesti on myös yleensä edellytetty vaikutusmahdollisuuksien olevan jokseenkin maksuosuuden tasoiset.

Nämä kaikki osa-alueet - halu pysyä yhdessä, rukous ja talouden kuntoon laittamisen tärkeys - olivat selvästi esillä KMN:n 10. yleiskokouksessa Busanissa. Puitteet olivat kaikesta huolimatta erinomaiset ja korealaisten vieraanvaraisuus ylitsevuotavaa. Saimme nähdä hyvin länsimaisen, modernin ja vauraan todellisuuden, jossa omaa vanhaa kulttuuria kuitenkin arvostetaan. Kristillisyys on Koreassa elinvoimaista, mistä lukuisat kirkot pimeässä punaisine loistavine risteineen sekä 24.000 virallista, ja epäviralliset mukaan lukien jopa 35.000, korealaista lähetystyöntekijää 169 maassa muistuttavat. Lukuisat korealaiset myös näyttävät sitoutuneen ekumeeniseen liikkeeseen voimakkaasti, vaikka kokouspaikan reunamilla näkyi toisaalta sitkeitä ja kovaäänisiä evankelikaalisia mielenosoittajia, joille KMN symboloi kristinuskon rappiota, uskontojen sekoittumista ja kommunistisympatioita. Ekumeenisesta liikkeestä klassikkoteoksen kirjoittanut prof. Michael Kinnamon sanoikin halunneensa ojentaa mielenosoittajille paksun, koreaksi Busanissa julkistetun kirjansa ja todeta: "Kyllä, tässä liikkeessä on ihmisiä, jotka välittävät Jeesuksesta Kristuksesta."

Kristinusko tuli Koreaan perimätiedon mukaan jo apostoli Tuomaan mukana ja nestorioloaiset olivat myös ensimmäisinä vuosisatoina vahvasti läsnä ja vaikuttivat myös paikalliseen buddhalaisuuteen sekä sitä kautta ehkä koko maan kulttuurinkin syvärakenteisiin. Kenties maan vahva presbyteerinen ja metodistinen protestanttinen kristillisyys juontaa osittain jo nestoriolaisten lähetyssaarnaajien perintöön. Länsimaisista nykyteologeista esimerkiksi Dietrich Bonhoeffer, jonka tuotantoakin on käännetty runsaasti koreaksi, on ollut niemimaalla vaikutusvaltainen. Epäluuloja lieventävää oli se, että nykyään korealaisessa lähetystyössä painotetaan yhteistyötä kohdemaan kirkkojen kanssa sekä lähetystyön holistisuutta, koko ihmisen palvelemista - nykyisen lähetystyön periaatteiden mukaisesti.

Puhuttelevaa oli myös paikallisten kristittyjen - ortodokseista presbyteereihin - palava usko kristittyjen yhteyden voimaan pyrittäessä yhdistämään Korean niemimaan pohjoiset ja eteläiset osat kenties jo lähitulevaisuudessa. Pohjois-Koreassakin vaikuttaa olevan varsin elinvoimaista kristillisyyttä, vaikka määrät eivät luonnollisesti ole suuria.

Kuten yleiskokouksen teemakin antaa ymmärtää: "Elämän Jumala, johdata meidät oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan", rauhan ja oikeudenmukaisuuden teemat olivat yleiskokouksessa varsin vahvasti läsnä. Niiden esillä pitämisessä puuttuu kuitenkin sekä analyyttistä että viestinnällistä terävyyttä. Kuten myös Jussi Rytkönen on kolumnissaan pohtinut, runsaiden ja yksityiskohtaisten julkilausumien huuto ei kauas kantaudu.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että KMN:ssa on myös alettu oppia, että suuret sanat ja palava into eivät nekään riitä, jos tilanneanalyysi on puutteellinen ja hajotetaan voimia liian moneen teemaan ja niiden yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Nykyisen tiedon tulvan ja nopeasykkeisen uutisvilinän keskellä ei oikein voi yleensäkään oikein hallita sitä, mitkä teemat nousevat kärkiaiheiksi. Esimerkiksi kristittyjen tukala tilanne Lähi-idässä, Nigeriassa ja Pakistanissa jne., ilmastonmuutokset vakavuus ja ydinvoiman vaarat ovat tuttuja aiheita, jotka kyllä jo tiedostetaan, vaikka asioiden eteen ei tehdäkään riittävästi. Asioiden toistaminen ei yksistään auta. Lisäksi yksityiskohtiin menevät aiheet, jotka ovat alueellisesti merkittäviä, eivät sitä ole välttämättä kaikkialla. Ei liene realistista ajatella, että KMN:n kokoisen kirkollisen organisaation ääni kovin helposti jylisisi maapallon joka kolkalle. Esimerkiksi paavin ääntä kuunnellaan enemmän herkin korvin.

Selkeä parannus KMN:n 60-70-luvun ideologiselle kapeutumiselle alttiiseen retoriikkaan ja lähestymistapaan on se, että oikeudenmukaisuuden ja rauhan teemoja käsitellään ainakin pääsihteerin Olav Fykse Tveitin puheenvuoroissa ja myös kokouksen viestissä selkeän hengellisessä viitekehyksessä ja matkanteon näkökulmasta: meitä kutsutaan "oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaellukselle". Kyse ei ole siitä, että KMN:lla olisi kaikki valta ja voima vaan siitä, että tuetaan toisiamme kristittyjen ja kirkon kutsumuksen toteuttamisessa Kristusta seuraten. Näin yhdistetään Faith and Order - sekä Life and Work -näkökulmat.

Faith and Order-kysymyksissä muuten ajankohtaista oli Kirkko-dokumentin käsittelyn ohella julkaisu kasteesta: pyrkimys kohti yhden kristillisen kasteen keskinäistä tunnustamista. Varsinkin baptistit, katoliset ja helluntailaiset olivat tässä mielessä äänessä työpajassa, johon osallistuin. Näyttää siltä, että askel BEM:stä eteenpäin yhden kasteen tunnustamiseksi ja uudelleen kastamisten vähentämiseksi edelleen on ainakin osassa kristikuntaa etenemässä luoden siltaa kristikunnan "oikean" ja "vasemman" siiven välille. Tällöin lähdetään liikkeelle kristillisen inititaation tarkastelemisesta kokonaisuutena, kasteesta elämän mittaisena matkana Kristuksen oppilaana.

Osallistuin myös työpajaan, jossa tarkasteltiin viimeisen 10 vuoden aikana käytyjä keskeisimpiä ekumeenisia dialogeja. Kastetta ja elämänkysymyksiä on käsitelty varsin paljon ja kristillinen antropologia on nouseva teema. Katolinen ekumeenikko Johann Adam Möhler kuuluukin todenneen jo 1800-luvulla, että kirkkojen todelliset erot ovat niiden ihmiskäsityksessä. Huomionarvoista on myös, että dialogit, joissa etsitään oppikonsensusta, ovat edelleen elinvoimaisia. Sen sijaan aika näyttää ajaneen ohi sellaisten ekumeenisten sopimusten, joissa julistuksenomaisesti tunnustetaan toinen kirkko. Kymmenvuotiskaudella tällaisesta on esimerkkinä vain luterilais-reformoitu Ammanin julistus. Ortodokseja ajatellen ekumeenisten dialogien reseptiota haittaa se, että ei ole saatu kutsutuksi koolle panortodoksista konsiilia.

Yleiskokousta voi pitää myös tasa-arvoasioiden suhteen merkkipaaluna siitä huolimatta, että naisten osuus esimerkiksi keskuskomiteassa laski lievästi, koska KMN:n ensimmäiseksi moderaattoksi, puheenjohtajaksi valittiin ensimmäistä kertaa nainen ja ensimmäistä kertaa afrikkalainen: anglikaani Agnes Abuom Kenian anglikaanisesta kirkosta. Tärkeää oli myös se, että saimme pohjoismaisen kierron mukaisesti nyt toimeenpanevan eksekutiivikomitean paikan Suomeen, kun piispa Simo Peura tuli siihen valituksi. Maailmanneuvosto on taloudellisten ja rakenteellisten haasteiden edessä. Joudutaan priorisoimaan ja siinä tarvitaan syvällistä teologista ja ekumeenista silmää hallinnollisen ja talousasioiden kokemuksen lisäksi. Työn eteenpäin viemistä auttaa osaltaan se, että ohjelma-alueet on nyt saatu rajattua kolmeen:

1) Ykseys ja lähetys

2) Julkinen todistus ja diakonia

3) Ekumeeninen kasvatus

 

3 kommenttia

  • laila h flink sanoo:

    ” Oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaellukselle ”.

    Oikein sielua hyväilee ajatuskin .

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tomi Karttunen sanoo:

    Hyvä kuulla, että sanoma puhuttelee tarkoitetulla tavalla. Minustakin tämä kuulostaa hyvältä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • laila h flink sanoo:

    Hyvää tulevaa adventtiajan odotusta . maisteri Karttusen juhlapuhe Olavinlinnassa , 1898 .

    Kun joku muualta Suomesta saapuu Savonlinnaan , käy hän tutustumassa tähän muinaiseen muistoon , sen torneihin ja vahvoihin muureihin . Savonlinnalainen viihtyy hyvin näiden vahvojen tornien huminassa. Näissä vahvoissa ulkonaisesti kolkoissa muureissa on jotakin lämpimyyttä ja tenhovoimaa. Sellaisen joka on omiaan vetämään puoleensa jokaisen ihmisen , varsinkin isänmaan ystävän. He puhuvat muinaiskansan taistelutyöstä , siitä ajasta , jolloin ratsut raivolla tallasivat maata ja kansaa raasti. ( huovit ).

    Sota ajasta jolloin” sota laaksoissamme soi ja nälän , kuolon ja tuskan toi ”. Näillä rajamailla on paljon verta vuodatettu , ” täällä savon joukko tappeli ja joka kynsi kylmeni , edestä Suomen maan”. Siitä surullisesta ajasta , jolloin veli nousi veljeä vastaan , heimokunta , heimoa vastaan , muistuttavat siitä , miten kansoille voi käydä ja on käynytkin maailmassa , kun ne on jaettu kahden vallan välille ja saatu veljesviha syttymään.

    Olavinlinnalla on puhumista myös rauhan toimista , henkisestä ja aineellisesta edistymisestä . Antakaamme tälläisille kertomuksille suuri arvo.

    Tästä linnasta ja kaupungista joka syntyi linnan ympärille , on alkanut monta sivistyksen siementä , jotka ovat tunkeutuneet kylmään pohjolaan. Kun linna perustettiin , tuli myös kirkko levittämään siunausta , tukemaan ja auttamaan hädänalaisia .

    Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan aikana , lähetettiin ne käskyt , jotka kehottivat savolaisia , tätä asutushistoriamme heimoa lähtemään pohjoiempana oleviin asumattomiin metsämaihin , jossa kalastus , metsästys ja kaskenpoltto antoi verrattain hyvän toimeentulon. Savolaiset lähtivät kesäisin kalastamaan , ” poloisille pohjanmaille ” . Rakensivat kodan , hakkasivat kasken ja jättivät pienen karsikkometsän mökkinsä ympärille , näin he ovat viljelyksen kautta asuttaneet melkein koko pohjoisen – Suomen.

    Näihin aikoihin kansansivistystyön sanotaan alkaneen. Piispa Mikael Agricola , joka uskalsi alkaa toimittamaan kirjoja suloisella Suomenkielellä . Tämän rohkean työn kautta , oli päämääränä se, johon vähitellen päästiin Suomen kansan saattamiseksi lukutaitoiseksi.

    Mikael Agricolan perintö jakaantui yli Suomen ja vuosisataa myöhemmin , kun kirjojen kirja , raamattu oli ilmestynyt Suomeksi , jatkoi Wegelius piispat Agrikolan työtä. He kehottivat Suomen kansaa lähestymään aina häntä, jolta apu on saatavilla. Isonvihan aikoina korosti Taneli Juselius , innokas isänmaan ystävä ja piispa , äänestämään köyhän kansan puolesta etä he pyrkisivät eteenpäin elämässä.

    Suomeksi hän käänsi Lutherin katekismuksen , hän korosti ; tämän olen nostanut esiin osoittaakseni , että kansansivistystyö ei ole mikään yksityisen kansanluokan erityisenä tehtävänä . Pidetään jokaisen velvollisuutena voimiensa mukaan ja sen kautta , kuin hänelle on suotu , auttaa heikompia sisariaan ja veljiään. On aina teroitettava mieliin opin tärkeyttä ja sivistyksen merkitystä . Meidän on saatava eri kansankerrokset yhteishengen ja veljeyden tuntemaan itsensä saman kansan lapsiksi . Muistakaamme isänmaata ei tee maa , vaan kansa.

    Olkoon Olavinlinna näiden alueiden keskuksena , ei ainoastaan hengellisenä , vaan myös henkisenä . Levitköön täältä terveellisen veljeyden , yhdenvertaisuuden ja vapauden tunne ympäri maata. ” Eläköön Olavinlinna ja sen ympäristö ” , eläköön savo. ” ELÄKÖÖN”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen
    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.