Voiko Raamatusta puhua Jumalan sanana?
Julkaisen tässä alustukseni Helsingin hiippakunnan synodaalikokokouksen kanavassa:
Luterilaisen uskon kulmakiviä on käsitys Raamatusta vaikuttavana Jumalan sanana. Kysymys on siis asiasta, jota pitäisi opettaa ja josta pitäisi saarnata. Kuitenkin asia tuntuu jotenkin vaikealta. Usein puhe Raamatusta Jumalan sanana tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta. Pitäisikö papin olla huolissaan, jos tuntuu vaikealta puhua Raamatusta Jumalan sanana? Ei, siitä pitäisi olla huolissaan, jos se tuntuu helpolta! Kysymys on nimittäin hyvin monitasoisesta ongelmasta, johon vaikuttaa vuosisatainen dogmaattinen painolasti, kielen muutokset, Raamatun lukemisen väheneminen, uskonnollisen kulttuurin moninaistuminen vain muutamia mainitakseni. On syntynyt tilanne, että kuulija ymmärtää ilmauksella ’Jumalan sana’ aivan eri asiaa kuin puhuja. Joskus tämä ero on suorastaan viestin ymmärtämisen este.
Emme lue Raamattua, emmekä tunne sitä. Siksi yhä useammalta puuttuu kokemus Jumalan puhuttelusta Raamatussa. Näin puhe Raamatusta Jumalan sanana on irronnut Raamatun lukemisesta. Tämä näköala on kadonnut suuresta osasta suomalaista kulttuuria. Ikuiset kertomukset eivät enää välity sukupolvelta toiselle. Raamattu on Jumalan sana, on muuttunut teoreettiseksi oppilauselmaksi.
Raamatun tieteellisen tutkimuksen tapa on lukea Raamattua niin kuin mitä tahansa muuta antiikin kirjaa. Raamattu on kirja, joka kertoo ihmisistä, heidän elämästään, heidän käsityksestään maailmasta ja myös heidän käsityksistään tuonpuoleisuudesta ja Jumalasta. Kristitylle eksegeetille Raamattu on ihmisten todistusta Jumalasta ja Jumalan sanasta, sanan kaikissa merkityksissä.
Samaan aikaan kulttuuriimme on tullut vuolaana virtana amerikkalaisen fundamentalismin käsitys Raamatusta Jumalan sanana. Sen keskeisiä piirteitä ovat Raamatun erehtymättömyyden korostus. Tämän julistuksen vastapoolina on vapaa-ajattelijoiden kritiikki, jossa keskeistä ovat Raamatun virheet. Tästä seuraa, että julistus keskittyy Raamatun erehtymättömyyden puolustamiseen asioissa, joissa moderni tiede ja Raamatun kirjain ovat törmäyskurssilla. Kuulijalle tarjotaan valinta: kaikki tai ei mitään. Ylivoimainen enemmistö valitsee modernin tieteen maailman.
Kysymys ei ole vain Raamatun erehtymättömyyden puolustamisesta, vaan myös Raamatun käytöstä, jossa omaa teologista, poliittista tai kulttuurista agendaa ajetaan Raamatun lauseilla tai kertomuksilla. Tällä hetkellä päällimmäisenä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman nopea muutos yhteiskunnassamme. Yhä useampi suomalainen pitää tätä muutosta oikeana ja hyvänä, täysin riippumatta siitä, mitä hän ajattelee miesparin tai naisparin kirkollisesta vihkimisestä. Kun Mika Niikko maalaa Sodoman kauheuksia Raamattu kädessä eduskunnassa, hän antaa samalla sisällön lauseelle: Raamattu on Jumalan sana. Suomalaisten suurta enemmistöä puistattaa helluntaisveljemme esiintyminen.
Tässä asetelmassa moni julistaja puhuu mieluummin Raamatusta ihmisten todistuksena Jumalasta, siis sanana Jumalasta, koska sen hyväksyvät useimmat kuulijat. Sen sijaan puhe Raamatusta Jumalan sanana liittyy helposti kuulijoiden mielessä sellaisiin hengellisiin virtauksiin, joista halutaan pysyä erossa.
Tapa, jolla Raamatusta puhutaan Jumalan sanana on ongelmallinen myös teologisista syistä. Jumalan sana lakina voi olla kutsua parannukseen. Silloin liitytään siihen lakiin, joka on tuttu jokaiselle ihmiselle luonnostaan. Tästä on kysymys silloin, kun yhteiskunnallisen vääryyden ja korruption kohdalla luetaan Amoksen sanoja: Voi teitä, jotka teette lainkäytöstä katkeraa koiruohoa ja jätätte heitteille oikeuden! Te vihaatte sitä, joka kaupunginportin kokouksessa vaatii oikeaa tuomiota, ja inhoatte sitä, joka kertoo totuuden. Te poljette tilattomia ja viette maanvuokrana heidän viljansa. Sen tähden teidän käy näin: Vaikka te rakennatte taloja hakatuista kivistä, ette saa asua niissä. Vaikka te istutatte ihania viinitarhoja, ette saa nauttia niiden viiniä. Sillä minä tiedän teidän rikostenne luvun ja syntienne määrän. Te sorratte syytöntä, te otatte lahjuksia ja syrjitte köyhiä oikeuspaikalla. Hyvää luterilaista käyttöä.
Paljon yleisempää on kuitenkin Raamatun kutsuminen Jumalan sanaksi osana vallankäyttöä. Kansanomaisesti tätä kutsutaan Raamatulla lyömiseksi. Siinä keskustelun toinen osapuoli perustelee oman kantansa Raamatulla ja määritellessään Raamatun Jumalan sanaksi itseasiassa väittää puhuvansa Jumalan äänellä. Kysymys on Jumalan nimissä esitetyistä vaatimuksista. Sinun on pidettävä totena epätieteellistä kuvaa maailmankaikkeudesta ja sen synnystä. Sinun on pidettävä totena väkivaltaista harmonisointi keskenään ristiriitaisten kertomusten välillä. Sinun on pidettävä totena Mika Niikon tulkintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöitä. Kuitenkin tieto, järki ja omatunto haravat vastaan. Tällöin irrationaalinen laki on liitetty siihen, että Raamattu on Jumalan sanaa. Nämä vaatimukset ovat luterilaisen teologian näkökulmasta laki, vaikka epäilemättä useimpien julistajien mielestä ne ovat evankeliumia. Tässä taas törmätään luterilaisen ja reformoidun teologian erilaisiin rakenteisiin. Lain ja evankeliumin suhde on erilainen ja ilmoituskäsitys on myös erilainen.
Abusus non tollit usum. Väärinkäyttö ei estä oikein käyttämistä. Silloin, kun evankeliumi, itse luettu tai toisen kertoma, avaa Kristusta ihmiselle, Raamattu on hänelle Jumalan sanaa. Eikä tämä rajoitu vain Uuden testamentin neljään ensimmäiseen kirjaan. Silloin kysymys on elävästä Jumalan sanasta. Ja laajemminkin: lohdutus murheessa, rohkaisu ahdistuksessa, toivo epätoivon keskellä, mutta myös Jumalan luomistyön ja johdatuksen näkeminen; kaikissa näissä on kysymys Raamatusta Jumalan sanana. Tähän sanaan pätee sitten Augustanan opetus: Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.
Ajattelen niin että Raamattu on Jumalan sanaa ennen kaikkea ollessaan sanaa Jumalan lihaksi tulleesta Sanasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja pelastuksesta hänessä. Se voi olla yhtä aikaa erehtyvää ja vajavaista, omaan kulttuuriinsa sidottua ihmissanaa ja Jumalan elävää puhetta meille. Silloin Raamattu on sitä, miksi se on tarkoitettukin, vaikuttava Jumalan sana.
Meidän tehtävämme on antaa tämän vakaumuksen elää julistuksessa. Meidän haasteemme on miettiä, miten tämä voisi välittyä vääristymättömänä kuulijoille, joiden kieli on vieraantunut meidän kielestämme.
60 kommenttia
Kirkkomme katekismus opettaa selvästi, että Raamattu on Jumalan sanaa. Katekismuksen mukaan ”samoin kuin Kristuksessa myös Raamatussa inhimillinen ja jumalallinen ovat yhdistyneet toisiinsa. Raamatussa Jumala itse puhuu meille ihmisten kielellä”.
Uskomme mukaan Kristus ei ollut 50% Jumala ja 50% ihminen, vaan 100% Jumala ja 100% ihminen – ”erottamatta, muuttamatta, sekoittamatta”.
Raamattuun soveltaen tämä merkitsee sitä, että koko Raamattu on Jumalan ilmoitusta ja koko Raamattua on pidettävä inhimillisenä kirjana – ”erottamatta, muuttamatta, sekoittamatta”.
Jos Heikki Leppä (tai joku muu) tahtoo erottaa Raamatusta Jumalan sanana esim. ilmoituksen Kristuksesta ja ilmoituksen avioliitosta, silloin on kysyttävä, mikä on tuon kahden Raamatussa selvästi ilmoitetun asian erottamisen peruste.
”Musta tuntuu”? ”Tämä aika vaatii”? ”Mikaniikkojen raamatuntulkinta ahdistaa”? ”Kirkko menettää jäseniään (ja verotulojaan)”? ”Kristus on uskomme keskus – avioliitto ei, vaikka juuri Kristus sen vahvisti..”? Joku muu..?
Kirkon pappisvirkaan vihittynä ymmärrän tuskan, joka liittyy Raamatun opettamiseen ja lain ja evankeliumin julistamiseen. Kysyn kuitenkin: seuraako siitä, että Raamattu aiheuttaa meille kipua se, ettei Raamattua tarvitse ottaa vakavasti, jos järki sanoo jotain muuta?
Olen yli kolme vuosikymmentä kestäneen virkaurani aikana huomannut sen, että tuskaani Raamatun äärellä helpottaa se, että pitäydyn siinä, mitä Raamattu sanoo, mutta tuskaani lisää se, että kuvittelen olevani viisaampi kuin Jumala, joka on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa Raamatussa.
Heikki Leppä :”Ylivoimainen enemmistö valitsee modernin tieteen maailman.”
Niin omatkin nyt jo keski-ikää lähenevät jälkeläisemme valitsivat, mutta he eivät hylänneet käsitettä maailmankaikkeuden Luojasta. He ihmettelevät sitä viisauden määrää, joka pystyi luomaan edes yhden elävän solun. ”Maailma on täynnä ajatuksia, jotka vain odottavat ajatelluksi tulemistaan”.
Uskon todeksi vuoden 1948 kristinopin määritelmän: ”Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta.” Ymmärrykseni mukaan tämä ei tarkoita äärifundamentalistista näkemystä raamatusta Jumalan sanelemana, vaan sitä, että Pyhä Henki on inspiroinut sekä kirjoittajia että kaanonista päättäneitä ihmisiä. Pyhän Hengen inspiraatio ei ohita kirjoittajien persoonallisuutta eikä kirjoitusajankohdan kulttuurisia käsityksiä esim. luonnonilmiöistä tai historian tapahtumista, mutta se ohjaa tulkitsemaan asioita uskon näkökulmasta. Luterilaiseen identiteettiin kuuluu myös ajatus raamatusta sekä uskon että elämän (s.o.etiikan) ylimpänä ohjeena.
Raamattu ei sano yhtään mitään. Se on kokoelma meidän tavallisten ihmisten kirjoittamia kirjoituksia kunkin kirjoittajan omine mielipiteineen, käsityksineen, utopioineen, jne. Ei meistä ihmisistä kukaan kykene kirjoittamaan Jumalan sanaa. Kirjoituksista saisi Jumalan tukea minkälaiseen elämään tahansa vaikka toisen tappamiseen. Mielisairautta pitää Raamatun kirjoituksia Jumalan sanana.
”Samaan aikaan kulttuuriimme on tullut vuolaana virtana amerikkalaisen fundamentalismin käsitys Raamatusta Jumalan sanana. Sen keskeisiä piirteitä ovat Raamatun erehtymättömyyden korostus. ”
Fundamentalismista alettiin Yhdysvalloissakin puhua vasta 1800-luvun lopulla, joten ei se sitä aiemmin ainakaan ole voinut Suomeen virrata. Sen sijaan käsitys Raamatusta erehtymättömänä Jumalan sanana sen sijaan kukoisti Suomessa (Ruotsi-Suomessa) viimeistään niin sanotun ortodoksian kulta-aikana 1500-luvun lopusta lähtien, ja sitä aiemminkin.
”Raamatun tieteellisen tutkimuksen tapa on lukea Raamattua niin kuin mitä tahansa muuta antiikin kirjaa. Raamattu on kirja, joka kertoo ihmisistä, heidän elämästään, heidän käsityksestään maailmasta ja myös heidän käsityksistään tuonpuoleisuudesta ja Jumalasta. Kristitylle eksegeetille Raamattu on ihmisten todistusta Jumalasta ja Jumalan sanasta, sanan kaikissa merkityksissä.”
Tässä Heikki tulee samalla kirjoittaneeksi auki tyypillisen modernin ajan historiallisen-kriittisen (UT:n) yliopistoeksegeetin ”uskontunnustuksen.”
Klassisen kristinuskon ja Raamatun oman ilmoituksen (autopistia) mukaan Raamattu on tulosta yliluonnollisesta inspiraatiosta (ks. 2. Piet. 1:21; 2. Tim. 3:16). Ja sellaisena sitäluonnollista tulisi lukea. Sen ovat kirjoittaa pyhät profeetat, evankelistat ja apostolit Pyhän Hengen inspiroimina.
Silloin kun Raamattua luetaan vain eräänä eräänä antiikin ajan kirjana, missä saman aikakauden ihmiset ovat julkituoneet uskonnollisia käsityksiään tietyssä uskonnollis-poliittisessa tilanteessa, ollaan auttamatta hakoteillä.
Kuinkahan moni luterilaista 1500-1700 -lukujen ortodoksian raamattukäsitystä arvosteleva on itse lukenut tuon ajan teologien omia tekstejä? Totta kai sieltä löytyy näkemyksiä, jotka ovat myöhemmän ajan tutkimuksen valossa ongelmallisia, mutta hengellinen syvyys ja puhuttelevuus ovat joskus suorastaan mykistäviä. On muuten merkillistä, että suomalaisessa raamattukeskustelussa on täysin sivuutettu ruotsalaisen Luther-tutkijan Ingemar Öbergin laaja tutkimus Lutherin raamattukäsityksestä. Suosittelen!
Aikoinaan papit, niin liberaalit ja järkevät saadukeukset, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, kuin lakia nuhteettomasti seuraavat fariseuksetkin kiusasivat Jeesusta kysymyksillään ja yrittivät saada hänet kiinni sanoistaan, mutta Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Matt.22:29
Jumalan Voima on jotain mistä meidän tulisi ymmärtää, että Jumalalle kaikki on mahdollista, meidän käsityksemme on vajavaista ja siksi me eksymme jos emme tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa.
”Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa. Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä Herran armoa. Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä. Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin. Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat. Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty. Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet. Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun. Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut! Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset; asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita, hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa. Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa. Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys. Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme. Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä. Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun. Ps. 33: 4-22
Sillä Hän sanoi, ja tapahtui niin, Hän käski ja se oli tehty.
Mikäli Raamattu on vain aikalaisten näkemyksiä, niin minun näkemykseni mukaan silloin kirkolla ei voi olla edes olemassaolon oikeutta.
Ismo malinen:””Jumalan Voima on jotain mistä meidän tulisi ymmärtää, että Jumalalle kaikki on mahdollista, meidän käsityksemme on vajavaista ja siksi me eksymme jos emme tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa.””
Näinhän se on, Jumalalle on KAIKKI mahdollista ja KUN HÄN lupaa jotain niin se tapahtuu. Siis kun Jumala lupaa puhdistaa uskovan KAIKESTA vääryydestä niin HÄN VOI ja puhdistaakin.
Ketkä eksyvät, ne jotka seuraavat vääriä profeettoja jotka lupaavat armon ilman mitään ehtoja ja ilman pyhitystä, siis heidän omista teoistaan nähdään etteivät he edes ”osanneet” lukea kymmentä käskyä kun siellä on ””älä tapa” ja silti he vainosivat toisuskoisia.
Voiko Raamatusta puhua Jumalan sanana?
Kenen sanaa Raamattu blogistin mielestä on?
Ilmoita asiaton kommentti