Kristityn kärsimys on siinä, ettei hän voi hyväksyä omaa epätäydellisyyttään kristittynä.
Virsi 409:3
Kun kristityn on nimi mulla,
tee siksi minut todella,
suo sanan tekijäksi tulla,
myös nuhteitasi totella,
seurassa ystäviesi
sinulle elää, Herrani.
Tämä kaipaus on jokaisen oikean kristityn sydämen huokaus. Vastaus, jonka Jumala on Lutherin vanhurskauttamisopin kautta meille lahjoittanut ei ole kaikille avautunut. Monet pitävät juuri tätä opetusta aivan mitättömänä ja toiset jopa vaarallisena harhana.
Pelkkä pitkä sana on niin vaikeasti ymmärrettävä, että sitä harva osaa pitää ensiarvoisen tärkeänä ja välttämättömänä kristityn matkaeväänä. Jota jokainen kristitty kaipaa ja iloitsee sydämessään aina, kun saa kuulla siihen perustuvaa opetusta. Nimittäin ne jotka tuntevat tämän opin suuren salaisuuden ja sen valtavan rikkauden, joka siihen sisältyy. Tuskin mikään muu opinkappale kykenee saamaan kristityn sydämessä suurempaa iloa kuin tämä.
Tuon vaikean sanan yksinkertainen selittäminen on erityisen tärkeä jokaisen uskonelämän rakennukseksi. Jollei tämän opin sisältöä ole päässyt käsittämään niin voi olla hyvin vaikea uskoa, että Jumala ihan oikeasti ja valtavalla rakkaudella rakastaa minua kaikkine puuteineni. Sisältäähän sen lupauksen, että syntinen ihminen on Jeesuksen tähden matkalla taivaaseen. Jumala rakkautensa tähden näkee kristityn puhtaana ja pyhänä Jeesuksen veljenä ja sisarena. Uutena luomuksena. Jos tämä Jumalan rakkaus ei saa aikaan sisimmässä iloa, rauhaa ja lepoa, niin silloin on aika ryhtyä perehtymään tarkemmin vanhurskauttamisoppiin ja se valtavan rikkaaseen sisältöön.
Kristityn elämä tässä valossa ei ole mitään kivireen vetämistä, vaan juuri sitä valtavaa iloa, josta enkelit paimenille kertoi.
Tästä näköalastani katselen ihmetellen sitä vastustusta, jota vanhurskauttamisoppi saa osakseen.
Tai oikeastaan en ihmettele. Onhan se aivan keskeinen osa evankeliumia ja sen varsinainen ydin.
”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo” Room.10:4
”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” 1.Kor.1:30
Ari ei Luther tuonut mitään uutta vanhurskausoppia, vaan pyrki palauttamaan Paavalin esille nostaman Kristuksen Vanhurskauden, joka luetaan ihmisen hyväksi Jumalan Armon ja laupeuden mukaan, ilman, että ihminen pääsee kerskaaman mistään omasta operoimisestaan. Armo ei ole enää Armoa, jos siinä on mitään ihmisen omaa.
Juuri tämä ansaitsematonta Armo on asetettu viisaita ja omahyväisiä vastaan. Tätä ei järki kykene ottamaan vastaan, koska Jumalan Armo ja anteeksianto tulee ihmiseen yksin Sanan (Kristus) synnyttämän Uskon kautta. (tämä on ns. Armovalinta)
Kristuksen kautta Jumalan lapsi saa Jumalalta Lahjaksi viisauden, vanhurskauden, pyhityksen ja lunastuksen. Kuten myös Pekka aikaisemmin kirjoitti. Mitään omaa tekemistä ei enää ole, vaan Kristus vaikuttaa ihmisessä kaiken hyvän. Kaikki vääryys, taas mikä meissä vielä vaikuttaa, on vanhan lihamme tuotetta, se on kuollut, siihen ei kannata enää katsoa ja tuhlata paukkuja, vaan katsomme ylös Kristukseen, jossa elämämme on kätkettynä. (Kol.3:1-3)
”Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” Gal 3:22-27
Kristus on lain loppu, mutta laki ei tietenkään loppunut, eikä ole loppunut kristityn elämästä. Vanhurskauttanut ihminen tavoittelee edelleen vanhurskautta, näin tulee ollakin ( 1Tim 6:11). Vanhurskauden tavoittelu tarkoittaa, Jumalan käskyjen pitämistä, tekoja, paremmaksi tulemista, tahdon suostumista ja jopa sen pakottamista jumalalliseen elämään. Paavali sanoittaa lain päämäärän toisellakin tavalla: ”en enään elä minä vaan Kristus minussa” (Gal 2:20). Kristuksen kaltaiseksi muuttuminen, on se ontologinen todellisuus johon kristitty pyrkii, se on elämän tarkoitus. Tässä prosessissa Jumalan armo ja ihmisen vapaatahto tekevät yhdessä työtä.
Jumalan armo ei tarkoita, eikä sulje pois ihmistä ja hänen tekemisiää, tekoja. Ne eivät ole vastakohtia, vaan uutta luovia. Siksi Paavalikin kristittynä osallistui vapaaehtoisesti temppelissä uhritoimituksiin ( Apt 22). Samaa tahdon vapautta uskova saa harjoittaa täyttämällä Jumalan käskyjä, Jumalan armon avulla, kuten Paavali.
Niin Ari rakas. Jospa Herran armo kirkastuisi sinulle vielä jonain päivänä.
Oppisit tuntemaan Jumalan armon sellaisena kuin se on meille annettu ja Jumala on sen jo ennen maailman perustamaista näin päättänyt. Joten kyseessä ei ole jokin Lutherin keksimä ajatus. Hän vain sanoitti asian uudella tavalla, jotta meidän olisi helpompi käsittää miten ihmeellisen päätöksen Jumala on meitä varten Kristuksessa tehnyt. Sinulta Ari tämä ratkaiseva asia on vielä salattu. Pyydä Jumalaasi avaamaan se sinulle myös, että käsität Jumalan armon suuruuden.
Pekka kuinka ”armo” näkyi Lutherin omassa elämässä, siis että hän olisi saanut todellisen Jumalan armon?
Todistan nyt omasta elämästäni kuinka Jumala hyvyydellään veti minua parannukseen eli kääntymään Hänen puoleensa. Olin ajautunut täydelliseen umpikujaan elämässäni, viimeisenä ”naulana” oli avoero jossa oli mukana toinen mies ja olin todella katkera ja syytin häntä. Hädässäni huusin Jumalalta apua ja voimaa jatkaa eteenpäin ja Hän vastasi näyttäen etten ollut parisuhteessani elänyt Hänen tahdossaan, siis yhden ”pienen” minun oman teon kautta Hän avasi ettei ero ollutkaan johtunut toisista vaan minun omasta käytöksestä, siis olin luullut eläneeni ns ”hyvää” parisuhdetta, emme riidelleet tms. Samalla Jumala antoi toivon uudesta elämästä eli veti puoleensa hyvyydellään ja sai minut hankkimaan Raamatun heti ja alkamaan lukemaan sitä. Raamatusta aukesi asioita ilman kenenkään ihmisen opetusta, siis Jumala avasi Jeesuksen sanoja ja niiden kautta Sana tuli elämäksi ja eläväksi, se kantoi hedelmää. Oikeastaan ei tuntunut pahalta huomata kuinka paljon olin rikkonut lähimmäisiäni kohtaan sillä samalla Jumala näytti armonsa suuruuden ja voimansa puhdistaa kaikesta vääryydestä eli kun tunnustin synnin niin Jumala antoi voiman voittaa sen etten enää jatkanut siinä elämistä.
Miten sitten armo vaikuttaa suhteessa lähimmäisiin, en voi tuomita ketään mistään teoista koska itsekkin olen elänyt tehden tietämättömänä mitä suurimpia syntejä ja sain armon täydellisesti ansiotta.
Ari en voi mitään sille että pysyt kannassasi. Etkä halua pyytää Jumalalta mitään apua tässä asiassa. Vain Jumala voi sinua tässä asiassa auttaa. Kieltäytymällä Jumalan antamasta avusta jäät ilman. Mitään muuta apua ei tässä asiassa ole tarjolla. Saat jatkaa omaa turhaa asian uudelleen ja uudelleen toistamista, mutta se ei auta yhtään mitään. Taistelet Jumalaa vastaan et minua, Lutheria, tai meitä muita. Taistelet tuulimyllyjä vastaan. Jumala on meille luvannut jotain jota et käsitä ja sitä lupausta et kykene tekemään tyhjäksi vaikka kuinka yrität. Tietenkin jatkat samalla tavalla, koska muuten joutuisit hyväksymään Jumalan ajatuksen paremmaksi , kuin omasi.