Voiko eronneiden vihkimisellä perustella saman sukupuolen avioliittoa kirkossa? Ei voi!
Avioliittokiistan ratkaisemiseksi Tulkaa kaikki -liike on vedonnut toistuvasti , vaalien lähestyessä, eronneiden vihkimiseen positiivisena vertailukohtana.
Avioerot ja eronneiden vihkiminen on monitahoinen asia. Molemmille löytyy päteviä syitä. Sen sijaan lähtiessämme etsimään perusteluja saman sukupuolen avioliitoille eronneiden vihkimisestä olemme vaikeiden ongelmien edessä. Ongelmat eivät niinkään liity itse eronneiden vihkimisiin tai niiden taustalla oleviin avioeroihin, vaan avioero- ja avioliittokulttuurin arvoihin.
Perinteinen avioliitto ja avioero
Perinteinen avioliittokulttuuri on suhtautunut varauksellisesti avioeroon ja eronneiden vihkimiseen. Se on painottanut erityisesti lasten tärkeyttä, isän ja äidin merkitystä lasten kasvatuksessa, seksuaalielämän kuulumista avioliiton yhteyteen, uskollisuutta ja avioliiton pysyvyyttä.
Avioeroissa on korostettu molempien vanhempien vastuuta ja sitä, että on välttämätöntä ajatella lasten etua. Samoista syistä kuin avioeroja vastustettiin, niin pyrittiin myös varmistamaan, että avioliiton arvostus säilyy yhteiskunnassa. Pidettiin tärkeänä, etteivät lapset syntyisi avioliiton ulkopuolella vaan avioliitto säilyisi järjestelynä, jonka ympärille seksuaalinen käyttäytymisemme on järjestetty. Tämän vuoksi myös eronneiden vihkiminen hyväksyttiin - ei sen tähden, että sitä olisi pidetty ideaalina toimintatapana.
Saman sukupuolen avioliiton ja eronneiden vihkimisen samat arvot
Argumentit samaa sukupuolta olevien avioliittojen puolesta ovat korostaneet toisenlaisia arvoja: yksilön valinnanvapautta, vapautta itsensä toteuttamiseen, oikeutta seksuaaliseen onnellisuuteen, vapaata rakkautta ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Avioliittoon sovellettuna ne alkavat muuttamaan sen luonnetta. Avioliiton perustaminen rakkaudelle tuntuu nykyisin luonnolliselta, mutta tae vakaalle perhe-elämälle se ei todellakaan ole.
Oikeuttaakseen itsensä saman sukupuolen avioliittojen kannattajien on pitänyt vähätellä perinteisen avioliiton arvoja ja rakennetta. Sukupuolijaon merkitys sekä biologinen vanhemmuus ei olekaan keskeistä. Myös molempien vanhempien, isän ja äidin tarpeellisuus lasten kasvatuksessa torjutaan. Pidetään jo lähtökohtana, etteivät lapset ylipäänsä tarvitse isää ja äitiä.
Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka ovat olleet vuosisatojen ajan avioliiton perustekijöitä. Miesten ja naisten välisen siteen merkitys ei ole koskaan ollut vain irrallinen tekijä avioliiton sisällä. Jos leikkaat tuon sidoksen irti, niin muutkin asiat purkautuvat.
Saman sukupuolen avioliittojen taustalta löytyvät avioerokulttuurin ja eronneiden vihkimisen samansuuntaiset arvot. Ne kaikki lähestyvät avioliittoa ennen kaikkea yksilöiden vapauden, oikeuksien ja aikuisten seksuaalisten tarpeiden kautta. Niiden on vaikea hyväksyä mitään yhteiskunnan tai kirkon taholta asetettuja normeja.
Mutta vaikka nämä kaikki sisältävät yhteisiä arvoja, niin saman sukupuolen avioliiton edistämät ihanteet ovat vielä paljon radikaalimpia. Saman sukupuolen avioliitoissa nuo samat arvot ja oikeudet ylevöityvät ihanteellisiksi, joiden varaan avioliitto rakennetaan. Pride-paraatit voidaan nähdä karnevaaleina, joissa edistetään ja juhlitaan juuri näiden uusien arvojen ja ihanteiden voittokulkua.
Tulkaa kaikki -liikkeen pyrkimys: avioliitolle uudet arvot ja ihanteet?
Löytyykö siis avioliittokiistan ratkaisu eronneiden vihkimyksistä ? Ei löydy. Päinvastoin yksi samaa sukupuolta olevien avioliittojen tuomista vaaroista piilee juuri sinä, että ne tuovat avioerojen ja eronneiden vihkimisen keskeiset arvot ja avaintekijät yhä näkyvämmin avioliittoon. Näitä tietoisesti edistämällä halutaan luoda avioliitolle uusi arvopohja, julkinen merkitys, ihanteet ja seksuaalieettinen suunta. Tämä lienee tarkoituskin.
Tulkaa kaikki -liike on oikeassa siinä, että saman sukupuolen avioliitolla on kiinnekohta eronneiden vihkimyksiin. Se ei olisi kulttuurisesti edes mahdollinen, ellei avioerot ja eronneiden vihkiminen olisi avannut sille ovia yhteiskunnassa. Kirkollisten sateenkaarivihkimysten myötä Tulkaa kaikki -liike ilmeisesti haluaa laajentaa samat arvot ja ihanteet muuhunkin kirkon perhe- ja seksuaaliopetukseen.
On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kirkolla ei ole mitään eettistä velvollisuutta yhteiskuntaa tai sateenkaariliikettä kohtaan jäljitellä niiden avioliittokulttuuria. Kirkko - myös kansankirkko - palvelee parhaiten olemalla uskollinen omalle opetukselleen. Tilanteessa, jossa yhteiskunta on luopunut avioliiton kristillisestä arvopohjasta ja juhlii avioliiton uusia ihanteita, kirkon velvollisuus on kulkea vastavirtaan lasten ja perheiden vuoksi.
Ilkka Kurjenmäki
Johtava perheneuvoja
Oulu
129 kommenttia
> Et käytännössä kykene ottamaan kantaa tähän evlut-kirkon pyrkimykseen laajentaa avioliittoa muuten kuin vetoamalla lähimmäisen rakkauteen.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, on täysin järjetöntä etsiä Raamatusta kuvausta asiasta, jota Raamatun kirjoitusajankohtana ei tunnettu. Jotenkin nyt tuntuu, että sinä et pysty kuin jankkaamaan tätä. Jos Jumala haluaisi meidän elävän tuhansia vuosia vanhassa kulttuurissa, hänen ei olisi antanut hyvän luomistyönsä kehittää yhteiskuntaa.
Jos Lutheria on uskominen, avioliittolain muutos maallisen regimentin seurauksena on Jumalan säätämää. Avioliittolain muutos ilmentää Jumalan herruutta meidän elämässämme. Meille luterilaisille maallinen regimentti ei ole Jumalan vastustaja.
> Mutta se ei tarkoita sitä, että Jumalan asetus avioliitosta, jonka Jeesus yksiselitteisesti vahvistaa voitaisiin kumota rakkauden kaksoiskäskyllä.
Jos viittaat Jumalan asetuksella luomiskertomukseen, siinä luodaan ihminen eikä avioliittoa. Ihmisen luominen mieheksi ja naiseksi ei poissulje seksuaalivähemmistöjä. Hekin ovat miehiä ja naisia. *
(* jätän tässä tarkoituksella sukupuolivähemmistöt pois keskustelusta, jotta tämä ei rönsyä liian moneen suuntaan)
Ei samaa sukupuolta olevien parien liiton hyväksyminen tarkoita naisen ja miehen avioliiton hylkäämistä. Ne ovat olleet elämän todellisuus oikeastaan kautta aikojen, vaikka kulttuurisesti ja uskonnollisesti toisia on yritetty enemmän tai vähemmän väkivalloin torjua tai kitkeä pois. Ne kaikki ovat osa Jumalan luomistyötä ja kuuluvat myös Jumalan siunauksen piiriin.
Kiitos Ilkka Kurjenmäelle hyvästä blogista!
”On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kirkolla ei ole mitään eettistä velvollisuutta yhteiskuntaa tai sateenkaariliikettä kohtaan jäljitellä niiden avioliittokulttuuria. Kirkko – myös kansankirkko – palvelee parhaiten olemalla uskollinen omalle opetukselleen. Tilanteessa, jossa yhteiskunta on luopunut avioliiton kristillisestä arvopohjasta ja juhlii avioliiton uusia ihanteita, kirkon velvollisuus on kulkea vastavirtaan lasten ja perheiden vuoksi.”
Juuri näin.
Kun lakeja ja säädöksiä laaditaan, valmistelussa pitäisi olla mukana ”porsaanreikien” taitava etsijä. Avioliittoa säätelevissä jutuissa ei ole siis mainintaa sukupuolista, siksi sitä voidaan pitää neutraanina, vaikka kaikki sen tietävät, että asia oli silloin niin selkeä, ettei tullut mieleen sitä kirjata.
Siis kaikille niille, jotka kirjoittivat niitä pykäliä.
Tuossa Seijan pienessä lauseessa kerrotaan se mihin suuntaan kirkkoa ollaan viemässä.
Kirkon piirissä voisi joku tehdä tutkimuksen mitkä asiat ovat muuttuneet siitä asti, kun väki on alkanut kaikkoamaan. Samalla voisi joku toinen tutkia ovatko vapaat suunnat kasvaneet samassa tahdissa. Vai onko laidaton armo ja rakkaus vain poistanut tarpeen harjoittaa uskoa elämässä?
Ilmoita asiaton kommentti