Minulta on täällä tivattu tieteellistä käsitystäni hyvästä ja pahasta (viimeksi tänään Sari Weckroth) ja sitä miten voin ymmärtää mikä on hyvää ja mikä pahaa koska en ole uskovainen vaan pikimusta pakana. Yritän raapustaa tähän laajasta aiheesta oman käsityskykyni rajoissa edes jotain.
Otsikon hokema lienee tuttu kaikille. Varsinkin vanhempi polvi käyttää tuota hokemaa päivitellessään milloin mitäkin. Mutta mitä se tarkoittaa? Kanssakeskustelijan toteamista ”hyväksi ihmiseksikö”? Vai sitä, että me ”hyvät ihmiset”, sinä ja minä paheksumme tai kummeksumme jotain uutista, asiaa tai mielipidettä? Vai jotain muuta tarkemmin määrittelemätöntä, pelkkää hokemaa ja päivittelyä?
Minkälainen ”hyvä ihminen” oikeastaan on? Kaiketi ainakin yleiset, yhteiskunnassa vallitsevat moraaliarvot tunnustava, niiden mukaan elämäänsä elämään pyrkivä ja lainkuuliainen. Tarvitaanko muuta? Altruismia?
Jokainen ihminen on altruistinen toisin kuin eläimet. Jopa parivuotiaat pikkulapset käyttäytyvät altruistisesti. Miksi? Ihminen on ajatteleva eläin, joka on oppinut evoluution myötä pyrkimään yhteistyöhön lajitoveriensa kanssa ja vain siten saavuttanut kulttuurin, tieteen ja teknologian aloilla sen mitä on saavuttanut, eikä se ole käynyt, eikä käy päinsä itsekkäällä asennoitumisella toisia ihmisiä kohtaan. Epäitsekäs, altruistinen käyttäytyminen on siis kaikissa ihmisissä piilevää vaistonvaraista älykkyyttä, jota muilla eläimillä ei ole.
Ihmisen on parasta olla ”hyvä”, koska vain siten voi saavuttaa lajitoveriensa hyväksymisen ja luottamuksen yhteistyökumppanina. ”Kultainen sääntö” – joka ei ole Jeesuksen keksintö – toimii mielestäni hyvänä ohjenuorana jokaisen ihmisen tallustelussa toisten ihmisten parissa, ja sen noudattaminen tai ainakin noudattamaan pyrkiminen kuulunee myös ”hyvän ihmisen” ominaisuuksiin. Uskonnottomien ja ateistienkin.
Minulta on usein kysytty näilläkin palstoilla mistä ammennan elämänarvoni, moraalini ja sen miten ja mitä opetan näistä elämän ”avainasioista” jälkeläisilleni kun en usko kristinuskon Jumalaan sen enempää kuin minkään muunkaan uskonnon jumaliin.
Vastaan emerituspiispa, Juha Pihkalan sanoin kirjassaan ”Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta”: ”Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
Eipä tuota paljon paremmin voisi sanoa ja uskonnon näkökulmasta arvovaltaisemmalla suulla. ”Hyvällä ihmisyydellä” ja ”oikean” sorttisella moraalilla ei ole mitään tekemistä enempää uskovaisuuden kuin ateisminkaan kanssa, vaikka jotkut syvästi Raamatun oppeihin uskovat katsovat oikeudekseen toisin väittää.
Kaikki ihmiset syntyvät hyviksi, jos saavat syntymälahjakseen terveet, ajattelemaan oppivat aivot. Seuraavia rasteja suunnistettaessa hyväksi ihmiseksi ovat sitten kasvuympäristö, hyväksytyksi tuleminen tai tulemattomuus, lapsuudenkokemukset, kasvatus, koulutus ja lähipiirissä vaikuttavien ihmisten teot ja toimet sekä kanssakäyminen heidän kanssaan.
On olemassa erilaisia ihmisryhmiä, jotka yhteiskunta on luokitellut pahoiksi, jotka täyttävät vankilat, joiden tunteeton psykopaattinen käytös ja rikokset, poikkeuksellinen ja paheksuttava käyttäytyminen, addiktiot tai rikollisiksi luokitellut perversiot eivät välttämättä ole pahuutta, vaan sairautta, aivotoiminnan vajaavuutta, tai jonkin ritualistisen elämäntavan omaavan, esim. uskonnollisen yhteisön vaatima ”luonnoton” elintapa, kuten vaikkapa katolisten pappien usein selibaatista johtuvaksi selitetty pedofilia.
Filosofit ovat korostaneet, että vain ihminen ajattelemaan kykenevänä olentona pystyy ottamaan toimintansa lähtökohdaksi moraaliset arvot ja säännöt. Moraali ei ole pelkästään keino selviytyä yksilönä yhteisössä, pelkkä väline, jonka avulla voi toteuttaa mahdollisimman hyvin sekä omaa että koko yhteisön parasta menestymistä.
Moraali voi olla ihmiselle tärkein elämää ohjaava asia ja jos moraali yritetään rakentaa jonkin väitetysti perustavampaa laatua olevan asian, kuten esim. uskonnon varaan, se ei enää ole moraalia. Mistä tahansa tosiasiasta, mukaan lukien teot ja käyttäytymistaipumukset, voidaan kysyä, ovatko ne todella oikein. ”Humen giljotiinin” mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja ja normeja. Moraali on ja sen tulee olla itsenäistä suhteessa sen tuottaneeseen evoluutioon ja sitä tukevaan yhteiskuntaan.
Kristinuskokin on uskonto joka väittää julistavansa lähimmäisenrakkautta, hyvyyttä ja moraalia ja jonka historia on ollut täynnä raakaa väkivaltaa. Miekalla on puolustettu ja levitetty omaa uskoa, Hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla. Viattomia ihmisiä on kidutettu ja poltettu noitina uskonnon nimissä. Saman yhteiskunnan samaa uskoa tunnustavat kansalaiset ovat nousseet toisiaan vastaan ja tappaneet uskonveljiään. Tällainen uskontoko on moraalinen, hyvien ihmisten uskonto? Voiko kirkko kieltää historiansa?
Vai onko moraali aina vain oman aikansa ilmiö, joka muuttuu koko ajan, sitä mukaa kun kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy ja jonka mukana muuttuvat myös ”hyvän ihmisen” tunnusmerkit?
Kiitos Ismo, Martti ja Markku allekirjoitan suurelta osin pohdintojanne. En kuitenkaan aio (jaksa) lähteä erittelemään kommenttejanne yksityiskohtaisemmin ainakaan tässä vaiheessa. Huomasin vasta itsekin miten laaja ja monihaarainen ajatusten virta ko. aihe on.
Huomioni herätti erityisesti kuitenkin Martin kommentti: ”Elämää edistävä on hyvää ja kuolemaa aiheuttava on pahaa. Asia mutkistuu, kun mietitään, kenen elämää edistetään, miten sitä edistetään. Kumpi on tärkeämpi elämän määrä – elollisten luku vai elämän pituus – vai laatu?”
Tästä olen täysin samaa mieltä ja mielessäni herääkin oitis kysymys aiheesta, joka ei tähän yhteyteen nyt välttämättä liity kuin ehkä välillisesti: onko eutanasia hyvä vai paha asia? Entä tekevätkö maataan sodassa puolustavat sotilaat hyvän vai pahan teon tappaessaan lain valtuutuksella ja velvoittamana isänmaahansa tunkeutuvia vihollisia?
No, nuo ovat tietysti niitä ikuisuuskysymyksiä, joissa tekijöiden ja tekojen kohteiden näkökulmat ratkaisevat tekojen hyvyyden tai pahuuden. Tulivapa vain mieleen Martin kommentista.
”Elämää edistävä on hyvää ja kuolemaa aiheuttava on pahaa.”
——–
-Tämä kuulostaa oikealta, mutta mitkä ovat tieteelliset perustelut? Etenkin kun katsoo millaista meno on tuolla luonnossa…
”No, nuo ovat tietysti niitä ikuisuuskysymyksiä, joissa tekijöiden ja tekojen kohteiden näkökulmat ratkaisevat tekojen hyvyyden tai pahuuden.”
—-
-Tarkoittaako tämä, että mitään totuutta tai objektiivista ratkaisua ei lopulta ole, vain näkökulmia? Kuitenkin tuolla blogissa esitit ehdottoman pahana ja vääränä sen, miten kristinuskon nimissä on surmattu ja kidutettu ihmisiä.
——-
”Miekalla on puolustettu ja levitetty omaa uskoa, Hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla. Viattomia ihmisiä on kidutettu ja poltettu noitina uskonnon nimissä. Saman yhteiskunnan samaa uskoa tunnustavat kansalaiset ovat nousseet toisiaan vastaan ja tappaneet uskonveljiään. Tällainen uskontoko on moraalinen, hyvien ihmisten uskonto? Voiko kirkko kieltää historiansa?”
———
-Jos hyvä ja paha ovat näkökulma- ja kulttuurikysymyksiä, ei tuokaan ole yksiselitteisesti pahaa ja väärin. Kuitenkin se on väärin, nimenomaan kristinuskon kannalta.
Kristinusko ei ole yhtä kuin kirkon historia. Kristinusko on Jeesus.
”Kristinusko on Jeesus.”
Jeesus kehotti ihmisiä vihaamaan vanhempiaan ja hakkasi laillisia kauppiaita vaarallisella skoihion ruoskalla, Hyvää vai pahaa?
”Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: ’Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban’ — se on uhrilahja — ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.” (Mark. 7:11-12)
Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: ”Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi. (Joh. 2: 15-16)
Hyvää vai pahaa?
Sari: ”Kuitenkin tuolla blogissa esitit ehdottoman pahana ja vääränä sen, miten kristinuskon nimissä on surmattu ja kidutettu ihmisiä.
Enkä esitä. Sinulla taitaa olla lukemisen ymmärtämisen kanssa vähän vaikeuksia (tai sitten haluat ymmärtää lukemaasi tahallaan väärin) ja ilmeisesti siitä johtuen myös usein väität toisten tekemäksi tai sanomaksi asioita joita he eivät ole sanoneet tai tehneet.
Tarkalleen ottaen kirjoitin blogissani:
“Kristinuskokin on uskonto joka väittää julistavansa lähimmäisenrakkautta, hyvyyttä ja moraalia ja jonka historia on ollut täynnä raakaa väkivaltaa. Miekalla on puolustettu ja levitetty omaa uskoa, Hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla. Viattomia ihmisiä on kidutettu ja poltettu noitina uskonnon nimissä. Saman yhteiskunnan samaa uskoa tunnustavat kansalaiset ovat nousseet toisiaan vastaan ja tappaneet uskonveljiään.”
Esitän ainoastaan tosiasioita. En ota kantaa, enkä sanallakaan esitä tai pidä hyvänä enempää kuin pahanakaan miekkalähetystä ja kirkon harjoittamaa raakaa väkivaltaa, puhumattakaan siitä, että olisin esittänyt EHDOTTOMAN pahana ja vääränä sen, miten kristinuskon nimissä on surmattu ja kidutettu ihmisiä.
Lopuksi esitän kysymyksen: ”Tällainen uskontoko on moraalinen, hyvien ihmisten uskonto? Voiko kirkko kieltää historiansa?”
”Enkä esitä. Sinulla taitaa olla lukemisen ymmärtämisen kanssa vähän vaikeuksia (tai sitten haluat ymmärtää lukemaasi tahallaan väärin) ja ilmeisesti siitä johtuen myös usein väität toisten tekemäksi tai sanomaksi asioita joita he eivät ole sanoneet tai tehneet.”
—-
-Rauhoituhan nyt, minä ihan oikeasti haluan ymmärtää ja yritän ymmärtää. Ja noin minä sen tulkitsin. Sivumennen sanoen, ei mikään ihme…
—————–
”Tarkalleen ottaen kirjoitin blogissani:
“Kristinuskokin on uskonto joka väittää julistavansa lähimmäisenrakkautta, hyvyyttä ja moraalia ja jonka historia on ollut täynnä raakaa väkivaltaa. Miekalla on puolustettu ja levitetty omaa uskoa, Hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla. Viattomia ihmisiä on kidutettu ja poltettu noitina uskonnon nimissä. Saman yhteiskunnan samaa uskoa tunnustavat kansalaiset ovat nousseet toisiaan vastaan ja tappaneet uskonveljiään.”
Esitän ainoastaan tosiasioita. En ota kantaa, enkä sanallakaan esitä tai pidä hyvänä enempää kuin pahanakaan miekkalähetystä ja kirkon harjoittamaa raakaa väkivaltaa, puhumattakaan siitä, että olisin esittänyt EHDOTTOMAN pahana ja vääränä sen, miten kristinuskon nimissä on surmattu ja kidutettu ihmisiä.”
———-
-Mutta sinä esität nuo asiat väärinä.
Sitä ei kuule oikeastaan voi välttää. Jos näemme jotkut asiat väärinä ja pidämme niitä väärinä, me myös esitämme ne väärinä. Kyllä sinä tuossa kauhistelit sitä miten paljon pahaa, nimenomaan pahaa, kirkko on tehnyt.
Itse asiassa, tällaisten asioiden tarkasteleminen kylmästi tosiasioina, on mahdotonta. Koska olemme ihmisiä, ja meillä on käsitys oikeasta ja väärästä. Siitä nyt ei vain pääse eroon, vaikka yrittäisi.
—————
”Lopuksi esitän kysymyksen: “Tällainen uskontoko on moraalinen, hyvien ihmisten uskonto? Voiko kirkko kieltää historiansa?””
—–
-Juuri tuo kysymys osoittaa sen, että pidät kirkon kristinuskon nimissä tekemiä tekoja väärinä. Koska kysyt: ”tällainenko uskonto on HYVIEN ihmisten uskonto?”
Lopuksi toistan sen mitä sanoin aiemmin: kristinusko ei ole yhtä kuin kirkon historia. Joten se mitä kirkko ja uskovat ovat joskus tehneet tai tekevät, ei muuta Jeesuksen sovitustyötä ja opetuksia toiseksi.
Sari: “-Mutta sinä esität nuo asiat väärinä.”
Ilmeisesti ne kuitenkin ovat tai ainakin ovat olleet kristinuskon käsityksen mukaan oikeita, koska ne on tehty.
Toistan: esitin vain tosiasioita – kaikki muu on omaa tulkintaasi.
Sari: “-Juuri tuo kysymys osoittaa sen, että pidät kirkon kristinuskon nimissä tekemiä tekoja väärinä. Koska kysyt: “tällainenko uskonto on HYVIEN ihmisten uskonto?”
Eikä osoita, se on kysymys, joka ei ota kantaa puoleen eikä toiseen. Siihen voi vastata kielteisesti tai myönteisesti ihan sen mukaan mitä mieltä asiasta on.
Sari: ”Lopuksi toistan sen mitä sanoin aiemmin: kristinusko ei ole yhtä kuin kirkon historia. ”
Niin en ole sanonut, eikä se liity mitenkään koko aiheeseen. Blogissani oli kysymys vain hyväatä ja pahasta. Jää jokaisen oman harkinnan ja oikeudentunnon varaan ovatko nuo kristillisen kirkon historiassa tapahtuneet teot hyviä vai pahoja, minä en ole väittänyt kumpaakaan.
Hyvää ja pahaa ei voi perustella tieteellisesti. Tieteen avulla ei päästä sen pitemmälle kuin siihen mistä toiminnasta voi olla itselle hyötyä. (Yhteistyö, vuorovaikutus, vastavuoroinen avunanto.)
Seppo, jos tulkitset Jeesuksen puheet noin pinnallisesti, olet lukenut Raamatun todella huonosti. Ilmeisen tarkoituksellisesti siteeraat niitä vain provosoivassa mielessä. Itse en tuollaisesta kommentoinnista viitsi edes provosoitua.
Mutta mitä tulee hyvän ja pahan määrittelemiseen, koskaan ei tulla pääsemään yhteisymmärrykseen, jos hyvän ja pahan määrittely jää ihmisen käsiin.
”Mutta mitä tulee hyvän ja pahan määrittelemiseen, koskaan ei tulla pääsemään yhteisymmärrykseen, jos hyvän ja pahan määrittely jää ihmisen käsiin.” Väitän, että yhteinen perusta hyvän ja pahan määrittelystä löytyy – on oikeastaan jo olemassa – mutta erimielisyydet ovat väistämättömiä, kun keskustellaan yksittäistapauksista.
Miten Anita Ojala Raamatun kirjaimellinen ymmärtäminen ja siteeraaminen voisi olla pinnallista? Sitähän palstan biblisistit tekevät yhtenään. En ollut pinnallinen vaan piinallinen, sillä totuus tekee kipeää ja fundamentalismin vaikeampia vastustajia eivät ole ateistit ja hereetikot vaan loogikot.
Siteerasin ko Jeesuksen toiminnoista koskevia kohtia osoittaakseni että kristittyjen markkinoima
Jeesuskuva on retushoitu ja itsessään pinnallinen. Monet suojelevat tätä itselleen muodostunutta pyhäkoulukiiltokuvaa jättämällä loogiset aivonsa narikkaan ja kieltäytymällä lukemasta vähän realistisempien tutkijoitten teoksia, kuten Joel Charmichaelin, Robert Eisemanin, Johannes Lehmanin, John Allegron, Tapio Laineen jne.
Seppo: ”fundamentalismin vaikeampia vastustajia eivät ole ateistit ja hereetikot vaan loogikot.”
Hyvin sanottu.
Kun järki sanoo, ettei Jumalaa ole, niin loogisesti siitä seuraa, ettei Jumalaa ole.
Jos jotakin ei ole, niin logiikan mukaan sitä ei sitten ole. Piste.
”Miten Anita Ojala Raamatun kirjaimellinen ymmärtäminen ja siteeraaminen voisi olla pinnallista?”
——
-Kirjaimellinen ymmärtäminen ei minusta ole koskaan oikeaa ymmärtämistä. Sen ymmärtämistä, mikä on sanotun varsinainen ydinsanoma, tarkoitus ja merkitys.
Ja Seppo, edelleen, jos tahdotaan keskustella Raamatusta, niin sitaattia pöytään mielellään, ei vain omia tulkintoja.
”Hyvin sanottu.”
—-
-Niin minustakin.
Huono olkinukke Vasunmäeltä.
”Kun järki sanoo, ettei Jumalaa ole, niin loogisesti siitä seuraa, ettei Jumalaa ole.” Mitä järki on? Löysin tällaisen määritelmän: ”Järki tarkoittaa kykyä erityisesti vaativiin älyllisiin toimintoihin, ajattelu- ja käsityskykyä. Käsitettä käytetään kuvaamaan myös tietoisen mielen terveyttä ja harkintakykyä sekä järkevää, järkiperäistä ajattelua, järjellisyyttä.” Kyky on jotain, jota toisella ihmisellä on enemmän ja toisella vähemmän. Mielen terveydestäkin voi sanoa samalla tavalla. Järki on siis suhteellinen asia. Kun näin suhteellinen kyky kuin järki päättelee jotain niin absoluuttisesta asiasta kuin Jumalasta, siihen jää aina runsaasti epäilyksen varaa. Noin absoluuttinen väite kuin ’Jumalaa ei ole’ on siis hyvin hataralla pohjalla vain järkeen nojautuen.
”En ollut pinnallinen vaan piinallinen, sillä totuus tekee kipeää ja fundamentalismin vaikeampia vastustajia eivät ole ateistit ja hereetikot vaan loogikot.”
—–
-Seppo, mitä logiikkaa näet siinä tulkinnassa (käännöstavassa) että Jeesus kehottaisi ihmisiä ”vihaamaan jopa omaa elämäänsä”?
Sari,logiikka ko tapauksessa liittyy Jeesuksen määritelyyn ko lauseenkin pohjalta. Se ei ole siis tuossa yksitäisessä lauseessa an sich. On siis epäloogista väittää Jeesusta esim. vain hyväksi, jos hän esittää pahan toiveen ja tekee pahan teon sen mukan mitä kieliperheemme hyvällä ja pahalla kussakin tapauksessa luontevasti tarkoittaa.
”Kirjaimellinen ymmärtäminen ei minusta ole koskaan oikeaa ymmärtämistä. Sen ymmärtämistä, mikä on sanotun varsinainen ydinsanoma, tarkoitus ja merkitys.”
Sinulla on kummallinen asenne ikään kuin kaikki viestintä olisi tarkoitettu ottamaan kantaa juuri sinun käsityksiisi. No nyt sanoit sentään ’minusta’. Mikä Raamatussa sanotun varsinainen ydinsanoma ja ko tarkoitus ja merkitys on jää historian hämärään,sillä absoluuttisen varmasi ko juttuja ei kykene enää määrittelemään kukaan.
Minä suntaan omani lähinnä juuri fundamentalisteille.
”Jeesus kehotti ihmisiä vihaamaan vanhempiaan” Seppo Heinola
Seppo perustelee tuota Jeesuksen sanomaa, Luuk.14 pohjalta ja tuo harmillinen käännös onkin monen erehdyksen alku ja syy. (Luuk.14:26)
”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.” (1938 käännös)
”Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni.” (1992 käännös)
Tuo ehdollinen verbi ”eikä vihaa” on hankala, ja oikeampi käännös kuuluisi, ”joka ei rakasta minua enemmän, kuin…”
Jeesus ei siis kehoita vihaamaan, vaan rakastamaan enemmän. Tässä tulee hyvin esiin tulkinta, mutta Raamattua on hyvä tulkita kokonaisuutena, jolloin Jeesuksen mieli tulee hyvin esiin. Jeesus siis kehoittaa käskyn mukaan rakastaa Jumala yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään.
Jeesus EI siis opeta vihamaan vanhempiaan ja itseään, vaan opettaa, että ENEMMÄN tulee rakastaa Jumalaa kuin itseään ja lähimmäisiään, joka ei siis sulje pois sitä eteikö vanhempiaan, puolisoaan ja itseään voisi rakastaa valtavasti.
Ihmisen tulee siis rakastaa Jumalaa yli kaiken, koska Jumala on Elämän antaja.
Ismo kreikan miseo perusmerkitys on vihata ja se ilmestyy vihaamiseksi käänettynä lähes 30 kertaa Uudessa testamentissa. Edelleen ko Luukas 14:26 ei sisällä sanoja ’kuin minua’ joten vertailukohteen puuttuessa lauseesta ’rakastaa vähemmän/enemmän’ ei ole käännöksenä mielekäs. ’Rakastaa vähemmän’ käännäs olisikin ilman vertailusanoja vain ’vihata’ verbin synonyymi.
Ismo: ”Jeesus EI siis opeta vihamaan vanhempiaan ja itseään, vaan opettaa, että ENEMMÄN tulee rakastaa Jumalaa kuin itseään ja lähimmäisiään”
Kovin tuntuu olevan omahyväistä ja itsekästä sorttia tuommoinen Jumala. Ei kukaan voi pakottaa ketään rakastamaan mitään.
Sama kuin unettomuudesta kärsivää käskisi nukkumaan.
Noinhan tuo menee jos sanoja käyttää yksinomaisessa merkityksessä.
Kyseessä on kielellinen tehokeino, jolla tietty asia tehdään selväksi. Raamattua tulkitessa pitää myös ymmärtää sen kokonaisilmoitus. Yksittäiseen sanaan tuijoittaminen johtaa helposti väärinkäsityksiin. Onhan Suomen kielessä varsin paljon vastaavia tehostuksia. Suomeksi ”vihaaminen” on merkitykseltään voimakas
negatiivinen tunne ilmaisu. Tästä ei ole kyse tuossa kyseisessä Luuk.14:26 kohdassa.
Käsky: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi”, ohjaa tässäkin meitä oikeaan ymmärrykseen.
Jeesus opettaa, että Jumalaa tulisi rakastaa niin paljon, että Hänet laittaa jopa oman perheensä edelle. Se ei tarkoita, että vihaisi perhettään tai ei pitäisi heistä huolta.
Ismo: ”Jeesus opettaa, että Jumalaa tulisi rakastaa niin paljon, että Hänet laittaa jopa oman perheensä edelle.”
Ei nyt ole kysymys vihaamisesta, vaan siitä, että miten joku Jumala voi olla niin omahyväinen, että vaatii rakastamaan itseään yli kaiken? Varsin itserakas ja omahyväinen semmoinen otus on, olkoon sitten ihminen tai henkiolento.
Ja kuten totesin, rakastamaan ja uskomaan käskeminen on sama kuin käskisi unettomuudesta kärsivää nukkumaan. Ei se käskemällä tai kauniilla kehoituksellakaan onnistu. Jos ei nukututa, niin ei nukuta ja jos ei uskotuta/rakastuta, niin ei uskota/rakasteta.
Kimmo olet oikeassa, ei kukaan rakasta käskemällä. Juuri tuosta on kyse kun puhutaan laista ja armosta. Laki vaatii rakastamaan ja jos hyvin käy, niin ihminen lopulta oppii ja näkee oman kelvottomuutensa tämän vaatimuksen edessä ja sanoo: ”Kuka sitten voi pelastua, jollei pysty rakastamaan? Eihän kukaan voi täyttää tuota vaatimusta?”
Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.” 1.Tim.1:12-17