”Hyvä Jumala. Tämä on niin raskasta ja murheellista kun lapsemme on kieltänyt uskonsa. Anna Sinä minulle ja perheelleni voimia kestää tuska ja ahdistus, jota asian johdosta tunnemme niin paljon.
Ota hyvä Jumala lastamme kiinni niin, että hän ymmärtäisi tehdä parannuksen, anna hänelle koettelemuksia, jotta elämän tärkein asia kirkastuisi hänelle uudestaan. Amen.”
Näin kertoi eräs vl-äiti rukoilleensa Jumalalta, kun hänen lapsensa kielsi vl-uskonsa. Koettelemusten osalta rukous toteutui, sillä rukouksen kohde sairastui todella vakavasti ja parantumattomasti ja siinä vaiheessa tuo äiti huokaili, ettei näin kovia koettelemuksia olisi lapselleen kuitenkaan toivonut. Rukous ei ole tietty sanatarkka, muotoilin sen itse kuulemani perusteella.
Seuraavaksi laitan tähän vl-uskonsa kieltäneen rukouksen.
”Isä,
anna minulle anteeksi, että kolmekymmentä vuotta unohdin itseni ja sen, kuka oikeasti olin.
Ja anna, Isä, anteeksi heille, jotka jo neljättä vuotta ovat yrittäneet totutella siihen, millainen olen, mutta joiden on vieläkin vaikea käsittää, etten suinkaan muuttunut joksikin toiseksi, vaan tulin juuri siksi, joka minä oikeasti olen.
Auta, Isä, etteivät he surisi minun eksyneen tai joutuneen hukkaan, sillä minä olen löytänyt kotiin.
Ei minulla muuta.
Amen.”
Isä, anna heille anteeksi, vaikka he tietävät, mitä he tekevät.
Oikeastaan tuo vl-äidin rukous välttämättä ei paljonkaan poikkeaisi mun oman äidin rukouksesta. Laitan linkin kyseiseen laulun. Itse kun tulin uskoon kuuntelin tätä tosi monta kertaa, koska oma äitini oli kuollut ja paljon olin oppinut kantapään kautta. Tietysti Jumalaan kannattasi luottaa hiukan enemmin ja jättää murheet Hänelle näissä läheisten uskon asioissa.
http://www.youtube.com/watch?v=ZftAct5vZBM
Eikö jokainen toivo omalle lapselleen sitä parasta ja oikeaa, mihin itse vilpittömästi luottaa?
Jormalta:
”Eikö jokainen toivo omalle lapselleen sitä parasta ja oikeaa, mihin itse vilpittömästi luottaa?”
No valitettavasti noin ei ole aina, se on selvä, niin paljon on maailmassa vanhempiensa kaltoinkohtelemia lapsia olemassaan. Mutta ko. vl-äidin rukous pohjautuu juuri tähän asiaan. Ja niin pohjautuu myös Jehovan todistajien vanhempien rukous, joka vois olla hyvin samantapainen, paitsi että siellä rukoillaan Jehovaa. Öö, siis en kyllä tiedä heidän rukoilukäytännöstään mitään, onko heillä sellaista ylipäätään olemassa.
Mutts siis ei ole ollenkaan harvinaista se, että vanhemmat luullessaan tekevänsä suurenkin ja hyvän palveluksen lapselleen, tulevatkin aiheuttaneeksi paljon pahaa.
”Lasta kannattaa huudattaa; tulee hyvät keuhkot.”
”Lasta ei kannata totutella sylille, muuten se ei viihdy ollenkaan itsekseen.”
”Joka vitsaan säästää, se vihaa lastaan”; sitten on koetettu oikein kunnostautua tuon raamatunlauseen toteuttamisessa.
Itse asiassa tuomioistuin saattoi määrätä vanhemmat piiskaamaan lapsensa vielä 1930-luvulla. Elikä vajaat sata vuotta sitten. Itsekin olen kuullut aikuisen lapsen arvion, että vanhemmat antoi selkään pelkästään sen takia, että ne oli pahalla päällä. Tosin olen minä kuullut vielä paljon pahempaa.
Mutta tuo rukous on itselleni kallisarvoinen asia, koska sitä tiedän tehdyn monessa polvessa omissa juurissani. Itse en rukoile kovinkaan paljon, mutta olen kai juuri mamman rukousten takia olen oppinut luottamaan. Varmastikaan vanhemmat eivät osaa oikeilla sanoilla rukoilla lapsensa puolesta, mutta uskon sen olevan kuitenkin välittämisen muoto. Mutta ei kannata mennä käyttämään sitä sellaisena, että hei me rukoiltiin sun puolesta kun sä olet sellainen syntinen.
Armoa ei voi omin voimin kahmaloida eikä uskoa voi kukaan temmata itselleen.
Kun joku on armon saanut, vajavainenkin ihminen vajavaisten joukossa, kannattaa asiaa kunnioittaa, ettei Jumalan työ tulisi pilkatuksi. Ehdoin tahdoin ei kenenkään kannata pyrkiä tunnottomuuteen.
Jehovantodistajiin vertaaminen on hiukan mautonta, kun SRK ei sentään ole insinööripohjainen lakiuskonto.
Poistin muutaman täysin asiattoman viestin. Olkaa niin ystävällisiä, että luette huolellisesti tekstit, joita kommentoitte, ennen kuin alatte huiskimaan.
Jormalta:
”Jehovantodistajiin vertaaminen on hiukan mautonta, kun SRK ei sentään ole insinööripohjainen lakiuskonto.”
No ei tietty ole. Ihan samalla tavalla Jehovan todistajien, mormonien, islamistien ja kaikkien uskontokuntien vanhemmat haluavat lastensa parasta, jos ja kun haluavat lastensa pysyvän juuri heidän edustamansa uskonyhteisön piirissä. Samoja verikyyneleitä sielläkin vanhemmat vuodattavat, kun heidän lapsensa luopuvat heille itselleen elinehtoisesta ja tärkeimmästä asiasta. En mä mitään muuta vertauksellani tahtonut sanoa.
Nämä lausahdukset, joita tuossa aiemmin laitoin, ei ollut tarkoitettu pelkkä vl-vanhempien kontolle, vaan se on ollut ajan henkeä liikkeen ulkopuolellakin yksi sukupolvi taaksepäin:
”Lasta kannattaa huudattaa; tulee hyvät keuhkot.”
”Lasta ei kannata totutella sylille, muuten se ei viihdy ollenkaan itsekseen.”
”Joka vitsaan säästää, se vihaa lastaan”; sitten on koetettu oikein kunnostautua tuon raamatunlauseen toteuttamisessa.
Eija, tuo on totta, mitä sanoit. Piiskaaminen on ollut tosi tavallista useimmissa suomalaisissa perheissä aiemmin.
Ja rukous on kallisarvoinen asia, kuten sanoitkin. En laittanut noita rukouksia tänne pilkkamielessä, vaan siksi, että molemmat osapuolet, niin liikkeessä olijat kuin siitä lähtevätkin, ymmärtäisivät toisiansa paremmin. Jonkun mielestä se oli pilkkaa, hohhoijjaa (poistettu viesti).
Lähtijät pitkittävät ratkaisunsa toteuttamista usein vuosia, jopa vuosikymmeniä, kun eivät halua murehduttaa vanhempiaan, muita läheisiään ja ystäviään. Minusta liikkeessä pysyminen tämän asian perusteella ei ole hyvä asia, se on hirvittävän kuluttavaa, kun joutuu esittämään sellaista, mitä ei sydämestään ole.
Vanhempien tuskan taas ymmärtää hyvin, kun tietää liikkeen opetuksen siitä, mitä kaikkea vl-uskonsa kieltämisestä seuraa; taivaspaikka menee välittömästi, alkaa alamäki elämässä, tulee alkoholit ja avioerot sun muut paheet kuvioihin mukaan. Ja Jumala voi ottaa vielä palaamisen armonkin pois. Eihän vanhemmat halua rakkaalle lapsellensa mitään näin kamalaa kohtaloa.