Urho Kekkonen piti aikoinaan vaalipuhetta Savossa eräällä seurantalolla. Kun hän oli puheensa lopettanut, nousi eräs vanha isäntä seisomaan ja kysyä tokaisi:
– No, mikäs se noin nuorelta mieheltä on tukan vienynnä? Kekkonen heittäytyi vähän leikkisäksi ja sanoi:
– Eikös isäntä tiedä, että tukka ja järki eivät pysy samassa päässä!
Tähän ukko:
– Saisinkos tietää kumpi on lähtennä ensin!
Iltalehti. Presidentit Extra. Vaalit 2012. s. 13.
Tapahtui Mauno Koiviston ollessa presidenttinä. Turkulainen mies nimeltään Mauno Sonta pyysi presidentti Mauno Koivistolta lupaa muuttaa nimensä, kun se oli niin ruma nimi.
– Mutta kylläpä onkin ruma nimi, sanoi Koivisto.
– Ilman muuta saatte sen vaihtaa. Minkäs nimen te sitten haluaisitte tilalle?
– No, Pentti Sonta.
Iltalehti. Presidentit Extra. Vaalit 2012. s. 13.
Hitler, Stalin ja Mannerheim kiistelivät keskenään, kenellä on rohkein armeija. Niinpä he päättivät tehdä rohkeustestin sotilailleen. Hitler, Stalin ja Mannerheim menivät talon katolle. Hitler käski sotilaansa hypätä alas talon katolta. Sotilas hyppäsi välittömästi alas talon katolta asiaa miettimättä. Seuraavaksi Stalin käski sotilaansa hypätä alas katolta. Sotilas sanoi, että häntä pelotti kauheasti, mutta hyppäsi kuitenkin harkittuaan hetken. Hitler myhäili jo varmana voitostaan. Sitten Mannerheim käski sotilaansa hypätä alas katolta. Sotilas tiuskaisi: ”Hyppää itte!”
Mannerheim voitti kisan.
Iltalehti. Presidentit Extra. Vaalit 2012.
Tarja Halonen oli vuosittaisessa lääkärintarkastuksessa.
– Edes presidentin ei pidä ottaa murheita mukaan sänkyynsä, lääkäri lopuksi varoittaa.
– Tiedän, Halonen huokaa. Mutta Pentti ei suostu nukkumaan yksin.
Iltalehti. Presidentit Extra. Vaalit 2012.
Mikä oli Kekkosen aikana Suomen kansalliseläin?
– Se oli hylje. Kalju, niljakas ja kova kalastamaan.
Iltalehti. Presidentit Extra. Vaalit 2012.
Synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden. 1. Joh. 2:12
Kaikki uskovien jokapäiväiset rikkomukset, raihnaisuudet ja synnit ovat jo kerta kaikkiaan Kristuksen tähden anteeksiannetut, (Luuk. 5:20, 24, 7:47, 48) sillä ne on jo otettu mukaan vanhurskauttamisessa, jossa Kristus on kokonaan, koko ansioineen meille annettu. Mutta hänen ansionsa ei ulotu vain menneisiin, vaan myös nykyisiin ja tuleviin synteihin.
Philip Jacob Spener (1635-1705), Armoa armosta, s. 174-175, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Teinkö syntiä, kun laitoin nämä vitsit tänne? Tätä vähän mietin.
Psalmit:
19:13 Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.
Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe. Ps. 19:13 KR 1992.
Eräs tuttu pappi sanoi, ettei vitsailisi Martti Ahtisaaren lihavuudesta, vaikka pitikin juttua hauskana. Siksi poistin sen täältä.
Gregorios Nazianzilaisella oli tapana sanoa: ”Se, joka opettaa hyvin mutta elää huonosti, riistää pois toisella kädellä sen, mitä hän tarjoaa toisella.”
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 56, Concordia ry, 2023.
PARANNUSARMOA UUTTA!
Väinö Malmivaaran virren sanoja voimme toistaa: ”Me pyydämme Henkesi kastetta ja parannusarmoa uutta. Me varromme kevättä tuoretta, me pelkäämme suruttomuutta.” (VK 504:2)
Mutta parannuksesta ei saa tehdä jotain monimutkaista tai ylivoimaista. Yksinkertaisesti parannuksessa on vain kaksi kohtaa: Katumus ja usko. Taivaan Isän edessä yksin tai yhdessä tunnustamme syntimme ja pyydämme niitä anteeksi. Näin teemme muuten jokaisen jumalanpalveluksen alussa.
Saamme kuulla synninpäästön sanan. Nytkin se päästö julistetaan. Jeesuksen ristintyön ja sovintoveren tähden kaikki syntisi ovat anteeksiannetut. Kaikki synnit Jumalan lasten vapauteen, iloon ja rauhaan saakka.
Reijo Arkkila, Kaikki synnit anteeksi, s. 17-18, Sley-Media Oy, 2019.
Ken tahtoo väärin käyttää lahjoitetun armon ja kaikki jumalalliset lahjat lihalliseen suruttomuuteen, vääryyteen, ylpeyteen, ylensyömiseen, juopumiseen, irstaisuuteen ja muuhun ilkivaltaisuuteen eikä anna itseään kehottaa vapaaehtoiseen kuuliaisuuteen, hän on väärä kristitty, joka ei ansaitse armoa eikä sen tähden voikaan sitä kauan pitää.
Stefan Prätorius, Hengellinen Aarre-aitta, s. 210, SLEY, 1925.
Nythän tuossa on ”ansaitse armoa”, siis voiko armon ansaita, kuka on siis ”väärä kristitty”, eikö tuo kumoa KOKO luterilaisen opin kun kaikki ovat syntisiä?
Sanat eivät tarkoita sitä, miten sinä ne ymmärrät. Ne tarkoittavat, että hän ei saa armoa. Siinä ei siis tarkoiteta vanhurskauttamista.
”Hän ei ansaitse sitä” tarkoittaa, että henkilö ei saa tätä.
Hän… katsahti ylös taivaaseen, huokasi… Mark. 7:34
Kovin usein me huokaamme ja katsomme omaan itseemme; Jeesus huokasi ja katsoi poispäin itsestään. Me huokaamme ja katsomme alas; Jeesus huokasi ja katsoi taivaaseen. Me huokaamme ja katsomme ihmistä; Jeesus huokasi ja katsoi Jumalaa.
Stark, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Eikö merkitse se ohikulkeville, että Jumalan Pojan tie vei ristille? Katso vaan katso vaan, Herra taivaan ja maan sinun tähtesi kärsi ja käy kuolemaan.
Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi. Katso suurinta rakkauttaan. Kun kuolemaan Jeesus antautui, kaikki syntini ristille jäi.
Hän oli juuri pelastunut, siinä itkun syy. Ilon kyyneleet toi silmiin Vapahtajan läheisyys.
Sanat löytyvät levyltä Me vuodelta 1980, Karas-Sana Oy.
Onko kirkon vallassa joko muuttaa jotain Jumalan sanassa tai luoda uusia uskonopinkohtia?
Ei. Kirkko on perustettu Jumalan sanan varaan (Ef. 2:20) ja sidottu siihen (Matt. 28:20). Jos se torjuu Jumalan sanan, kirkko ei ole Kirkko (Joh. 10:26; Gal. 1:9). Kirkon ei tule hallita Kristusta, vaan sen tulee olla alamainen Kristukselle (Ef. 5:24).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 202, Concordia ry, 2023.
Tämä on nykyajan psykiatrian pimeä puoli.
Meillä ei, näet, ole mitään muuta kerskausta, jossa hän käskee meitä kopeilemaan, kuin se, mitä Jumala sanoo: Ole hyvillä mielin, voios hyvin, sillä minä annan sinulle sinun syntisi anteeksi. Kerskaa minun anteeksiantamuksestani, siitä ylpeillös, sillä siinä sinulla on kerskaamisen ja ylpeilemisen aihetta, mutta ei omissa teoissasi. (Ks. myös 1. Kor. 1:31: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”., ja Jer. 9:23, 24.)
Martti Luther, Kirkkopostilla III, s. 541, SLEY, 1944. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Jeremia:
9:23 Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa;
9:24 vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.