Eilen oli palmusunnuntai, ja neljä kertaa virpojat kävivät meitä tervehtimässä. Kussakin ryhmässä oli 3-4 virpojaa. Nuorin, kissanpennuksi pukeutunut nappisilmä, oli juuri täyttänyt kaksi vuotta. Osa tuli kävellen naapuritaloista, osa vanhempien kyyditsemänä vähän kauempaa. Olihan siinä monenlaista jänöjussia, kissaa ja noitaa taas koristeltuja oksia heiluttamassa. Hauskaa, toivottavasti puolin ja toisin.
Tiedän kyllä, että nykyinen palmusunnuntai on outo sekoitus ortodoksista virpomisperinnettä ja länsisuomalaista trulliperinnettä ja vaikka mitä. En kuitenkaan jaksa olla tässä(kään) asiassa enää niin oikeaoppinen. Kansanperinne on juuri tällaista, muuttuvaa ja erilaisia aineksia yhdistelevää. Ajatellaanpa vaikka Tiernapoikia. Siihenkin kuvaelmaan on yhdistetty monta tarinaa, eikä jutussa oikein tunnu olevan päätä eikä häntää. Silti se on säilyttänyt suosionsa. Kun perinne on vahva, pienet loogiset puutteet annetaan anteeksi.
Nostan hattua kaikille vanhemmille, jotka auttavat lapsia virpovitsojen koristelussa ja pukeutumisessa ja vielä kuljettavat heitä autolla etäämpänä asuvien tuttujen tätien ja setien oville.
Joitakin vuosia sitten olimme reissussa palmusunnuntaina. Näytti siltä, että virpojat hyvine toivotuksineen jäisivät näkemättä. Keksimme asiaan kuitenkin ratkaisun. Jätimme ulkoportaille tyhjän kukkamaljakon ja kulhon, jossa oli suklaamunia. Kun illan suussa palasimme kotiin, maljakossa oli muutama virpovitsa ja suklaamunista osa oli kadonnut.
Erityisen vaikutuksen teki virpojien korkea työmoraali. Suklaamunavarastoa ei tyhjennetty kokonaan, vaan sitä oli verotettu vain kohtuullisen virpomispalkan verran.
Virtuaalivirvonta ei tietenkään vastaa henkilökohtaista kohtaamista, mutta niinkin tuli hyvä mieli. Toivottavasti puolin ja toisin.
Pirjo
Kiitos miellyttävästä tekstistäsi.
Luot ympärillesi hyvää mieltä. Kiitos siitä!
Kun sunnuntaina tulimme kirkosta, niin matkalla tapasimme kolme virpojaa siirtymässä talosta taloon. Pysähdyimme heidän lähelleen. Vaimoni otti kolme lanttia ja meni heidän luokseen. Hän pani lantit virpojien koreihin. Nämä virpoivat hänelle ja antoivat yhden kauniisti koristellut varvun matkaamme. Kotona rakkaani pani ne keittiön ikkunalle pieneen maljakkoon. Siellä ne nyt kotiamme kaunistavat.
Kiitos, Matias. Maailmassa on nyt niin paljon huolestuttavia ja ristiriitaisia asioita, että täytyy välillä miettiä mukavia juttuja.