Viimeinen pari uunista ulos 1/2

Lukijani.

Mieleen nousi raamatunlause, joka minulle poikasena pihalla julmasti sanottiin: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.” (Apost. 20:35) Sanoilla isot pojat perustelivat sitä, että minun kuuluu antaa karkkejani heille. Kauan tuo lause minua askarrutti. Syynä lienee outo käyttöyhteys. Paavali sen aikanaan lausui aivan muussa tilanteessa. Hän oli hyvästelemässä Efesoksen seurakunnan vanhimpia tietoisena siitä, että he eivät enää koskaan tapaisi, ja kertasi samalla omia periaatteitaan sananjulistajana.

Bloggaamisen vapaavuosi on päättymässä. Elän siis Paavalin tunnelmissa. Kirjoitan nyt toiseksi viimeisen kerran. Siitä otsikko. Kirjoittajille tehtyjen Ylläpidon neuvojen A-kohdan mukaisesti arvoitukselliseksi ajateltu. Mutta riitelen B-kohdan kanssa, sillä 120 ensimmäiseen merkkiin eli blogin mainokseen sisältyy raamatunlause.

Peruste? Jeesuksen sanaa seuraten jaan joitakin käytännön kokemuksia Sinun kanssasi, Lukijani.

Arvokkain ohje, minkä Ylläpito on kirjoittajille antanut, on vihje F, siis kokemuksen rintaääni. Kun kirjoittaa tekstin (ja kommenttien!) luonnoksen jossakin muualla kuin blogityökalussa (tai vastauskentässä), säästyy tuskalliselta jälkiharmitukselta. Toki julkaistua tekstiä voi muokata myöhemminkin, samoin kuin oman blogin kommentteja (kirjautuneena-näkymässä). Mutta jos tarkkaavainen lukija on virheen jo todennut, on ehkä reilumpaa antaa korjailun jäädä sikseen.

Toisella työkalulla olen voinut varmistaa myös sen, että kirjoitus on pysynyt profiilissani luvatussa määrämitassa!

Joskus maksumuurit ovat estäneet minua viittaamasta juttuun, joka parhaiten valaisisi pääasiaa. Se harmitti. Mutta ilokseni huomasin, että aiemman keskustelun iskevät kommentit on helppo kierrättää uuteen paikkaan. Ne voi linkittää aikaleiman avulla. Se näkyy tekijänsä nimen alla.

Keskustelijoille kiitos! Asiattomia kommentteja ei ole tullut, joten päätoimittajan rooliin (G) ei ole tarvinnut turvautua. Pari kertaa on tosin pitänyt nostaa käsi ylös virheen merkiksi, kun ilmoituslinkki painui alas tablettia selatessa. Ylläpito (H) auttoi.

Kiitos myös Sinulle, joka joskus olet palanut halusta sanoa sanasi, mutta muuri on noussut tahtosi tielle. Onneksi pikkulinnut ovat laulaneet myös muualla.

Hiukan haikeana

Sinun

Harmaa rovasti

    • Kiitos palautteesta!
      Sanallinen palaute sekä keskustelu yleensäkin ovat antaneet eniten polttoainetta kirjoittamiselle.

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.