Viihdekirkko tahtoo päästä osille?

Kaksi ja puoli miljoonaa suomalaista tapitti sunnuntai-iltana Kanadan ja Suomen välistä lätkän MM-finaalia töllöstä tai screeniltä. Ruotsin ja Venäjän kaataminen oli viihdettä parhaimmillaan. Finaalin eka erä oli kuitenkin ainakin tämän kirjoittajalle suuri pettymys, sellainen hakkaustarina, että meinasin tempaista telkun töpselin irti seinästä.

Ilmeisesti erätauon aikana kummallekin joukkueelle teroitettiin pukukopeissa, että nyt on aika vaihtaa laji jääkiekoksi. Ja niinhän ne sitten olivatkin kaksi seuraavaa erää ihan lätkässä. Aina siihen asti kunnes kanadalaiset tajusivat, ettei ilmiömäisesti pelannut veskari Kevin Lankinen aio tässä matsissa päästää ohitseen kuin vain yhden limpun ja Mörkö (Moercoe kanadan kielellä) Anttilalla on maalinälkä.

Matsin jälkeen Kanada siirtyi samaan laulukuoroon, jossa jo olivat Ruotsi ja Venäjä. Kaikki kiljuivat  yhtä kaulaa samaa jeremiadia (valitusvirsi): ”Meidän joukkue oli kuitenkin parempi!”

On ilmeisesti tarkoitus, että se maa, joka vuorollaan lätkän MM-tittelin voittaa, sekoaa täysin? Tuntuu jotenkin kuuluvan pelin henkeen, että viihteellelähtijöitten etujoukko saa täydellisen vapauden uida suihkulähteissä, rikkoa lasia ja kiipeillä minne vain kunto ja taidot antavat myöten kavuta. Median tehtävä on sitten kuvata pikkutarkasti tämä örvellys, jota juhlimiseksikin kaunistellen kutsutaan.

Yhtä auttaa vain Jumala, toista perjantainen humala
Mut täällä pärjää ei luovuttamalla, Suomen muotoisen pilven alla

-Arttu Viskari Kaisaniemen kansanjuhlassa 27.5.19

On selvää, että Leijonien suuresta suosiosta tahtoo moni taho päästä osille. Myös Suomen evl.kirkko, featuring Helsingin seurakuntayhtymä, jonka kuningasideana oli soitella kirkonkelloilla ilosanomaa yhteissoittona, kun Leijonat laskeutuvat Suomen kamaralle. Hienoa,  että onnistuitte mämmäämään neljän vuoden takaisen Aleppon kellojen hienon idean! Älkää tehkö tästä perinnettä!

Kirkonkellojen alunpitäinen idea oli soittaa ihmiset koolle kirkkoon, messuun. Kun taas aiemmin soitettiin kuolinkelloja, niin kansa tiesi kelloja kuuntelemalla, oliko lähtijä mies vai nainen ja minkä ikäinen. Jos kirkonkelloja aikoinaan soitettiin yöllä, kyse oli aina jostakin uhkaavasta tilanteesta, vaikkapa siitä, että vihollinen hyökkää. Tarkoituksena ei suinkaan ole ollut ilmoittaa, että nyt vihollisista viimeinen, tällä haavaa Kanada, on lyöty finaalissa…

Helsingin srk-yhtymän uuteen toimintamalliin kuuluu tehostettu sekaan… osallistuminen ihmiselon iloihin ja suruihin, kaivattiinpa kirkkoa paikalle eli ei.

Professori Tiililä sanoi aikoinaan, että kirkko on olemassa sitä varten,  että täällä kuollaan. Pitäisikö tämä ajatus päivittää ajan henkeen näin: Kirkko on sitä varten, että täällä voitaisiin ottaa ilo irti elämästä? Ei, ei tunnu hyvältä. Ei elämästä pidä ottaa iloa irti, kyllä elämään kannattaa jättää edes pikkuisen iloa. Muutenhan elo olisi yhtä tylsää kuin – kirkossa!

Jossakin seurakunnassa on Leijonien menestyksen hullaannuttamina tultu johtopäätökseen, että Isä meidän-rukoukseen voisi muuttaa yhden sanan kuulumaan näin: Ja tapahtukoon sinun tahtosi myös  jään päällä niin kuin taivaassa. Well, seurakunnallisena sisäpiirivitsinä tuo vielä menee, mutta kun ne piirit huolestuttavasti koko ajan pienenevät pienenemistään, niin ulkopiiriin kuuluvien korvissa tuollainen kuulostaa lähinnä - säälittävältä. Ulkopiirissä koen itsekin tätä nykyä eläkkeellä olevani, vaikka aina ei tietenkään ole ollut näin.

Ei kai ole tarkoitus, että kirkko on täällä vain viihteen vuoksi? Emme me siinä lajissa pärjää alan ammattilaisille.  Säälipisteillä ei pitkälle pötkitä. Siksi kirkon kannattaisikin pysyä lestissään. Eikö kirkko voisi vaihteen vuoksi olla ihan haudan vakavakin, tosissaan siis, kun sillä kuitenkin on arvokas sanoma, jota muilla ei ole?

On ihan järjenvastainen kokemus, että kun  näissä Jumala-asioissa ollaan ihan vakavissaan,  siitä yllättäen viriääkin ymmärrystä ylempi hiljainen sisäinen ilo ja kiitollisuus, joita kukaan eikä mikään voi ottaa meiltä pois. Sellainen ilo on mahdollisimman kaukana jumalattoman maailman  räävittömästä irrottelusta, tekopirteydestä ja pinnallisesta riekkumisesta. Eikä sillä ole kovinkaan paljon yhteistä  katoavan ilon kanssa.

Kirkkoisä Augustinuksen mukaan ”Ilo Herrassa ja Herrasta ja Herran tähden, se vain on onnellista elämää, se vain, eikä mikään muu”. Ja apostoli Paavalin sana ei ole kehotus vaan käsky:

"Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä.

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.

Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:4-7)


Kuva
:  – Aaro (1 v.) on edelleen siinä uskossa, että jääkiekko-ottelu päättyy ensimmäiseen erään, kun jouduttiin hätistelemään hänet nukkumaan, (presidentti Sauli) Niinistö paljasti. – Mutta Lennu (koira) katsoi koko ottelun loppuun asti, presidentti kertoi ja nauratti Kaisaniemen tuhatpäistä yleisöä.

 

Haagan ammattitaidottomat kirkonkellonpaukuttajapapit yöllisessä hämäräpuuhassaan:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/katso-kuinka-kirkkoherra-ja-pappi-kapusivat-kellotapuliin-kolistelemaan-morko-viestin-yon-pimeydessa-vaikka-kumpikaan-ei-osannut-soittaa-ei-se-mitaan-paukutetaan-vaan/7427058?fbclid=IwAR1t_Co-6PCbjbvv6bdsaOigFDuBnsENIl9lcRLyWhov2dv4iXr96g3E0Ks#gs.ez0e1t

Oi, aikoja, oi, tapoja. Kyllä on elämä vapautunut, kun vertaa tilanteeseen v. 2011, jolloin joku työntekijä keksi laittaa Hakavuoren kirkon kellot soimaan yöllä samasta syystä kuin nytkin. Well, Hakavuoren kirkkoa ei enää ole, ei muuten seurakuntaakaan, vaan se kuuluu Haagaan. Perinnesoitto siis kyseessä. Mutta näin tiukasti soitteluun suhtauduttiin vielä kahdeksan vuotta sitten:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkonkellot-soittivat-mm-voittoa

 

19 kommenttia

  • Jouni Parviainen sanoo:

    Hyviä kysymyksiä ja reunahuomautuksia Sinulta, Hannu, Ruttopuiston rovasti!

    Valitusvirsistä olen hieman eri mieltä Ainakaan sillä hetkellä kun kanadalaispelaajat kättelivät suomalaisia pelin loputtua, he eivät pälyillleet minne sattuu vaan katsoivat kutakin suomalaista suoraan silmiin ja osoittivat siten suoraselkäisesti arvonantoaan voittajille. Tuskin olisin osannut kiinnittää siihen huomiota, ellei selostaja olisi sitä ensin noteerannut.

    Mitä taas tulee erilaisiin virheisiin ja ylilyönteihin yleisön (ml kirkollisten toimijoiden) tavassa juhlia maailmanmestaruutta, niitä voi onneksi sallia niin kauan kuin ei tapahdu peruuttamatonta vahinkoa. Virheistä voi ottaa opiksi, aivan kuten maajoukkueen tämänkertaisesta onnistumisestakin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni, mainitsemassasi tilanteessa mölyt pidettiin vielä mahassa.Tarkoitin tämän tyyppisiä lööppejä:

      Kanadan NHL-tähden oli vaikea niellä tappiota Leijonille – ”Olemme parempi joukkue”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Kiitos täsmennyksestä, Hannu.

      Otsikko paljastaa armotta lehdistön logiikan: Kärki poimitaan palvelemaan myynnin edistämistä. Paras seitsemästä -ratkaisussa kanadalaisen toteamus on tosi. Suomen joukkue siis käytti sen ainoan tilaisuuden, joka sillä oli – ja hyvä niin.

      Mieleeni palautuu kouluajoilta liikunnanopettajan tehokas tapa kasvattaa urheilullisuuteen: Voittajille huudettiin kolminkertainen Hei! Sitä seurasi nelinkertainen Hei! reippaille vastustajille. Epäreilua, ajattelin. Mutta nyt ymmärrän, että siten urheilussa säilyi urheilun maku. Voittajan uho ei päässyt vääristämään asioiden mittasuhteita.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    RR :”Professori Tiililä sanoi aikoinaan, että kirkko on olemassa sitä varten, että täällä kuollaan.”

    Ehkä kansan syvien rivien juhlimisella haluttiin näyttä, että ”yhteiskunnallinen jääkiakko” on maailman parasta ja ”kiakkovieraat” kaikkine ”kiljuvine kauloineen” ovat juhlansa ansainneet.

    Nl:n kanssa bilateraalista kauppaa käynyt Sonderfall-Finland opetti vuosikymmenien ajan lapsensa uskomaan siihen, että talousvaikeudet ratkaistaan devalvaatioiden avulla. Esimerkiksi vuosien -77 ja -78 välisenä aikana markka devalvoitiin kolme kertaa ja kun voimassa oli takautuva hintasulku, bilateraalisen kaupan piiriin kuuluvat elintarviketeollisuuden pienyritykset eivät saaneet nostaa tuotteiden hintoja palkkojen nousun aiheuttamia kustannuksia vastaavasti.

    Pankkimaailman synnyttämässä ”kuplassa” eläneenä olen sitä mieltä, että täällä piti olla oikeus elää myös ennen kuolemaa pakkoluovutetulta alueelta sotaa panneilla Suomen Yrittäjät –järjestöön kuuluneilla evakko-yrittäjilläkin.

    Tämäkö oli tavoite 90-luvullakin, kun suurin osa yrittäjille myönnetyistä luotoista oli valuuttamääräisiä ja niiden vakuudet markkamääräisiä ja markka devalvoitui n. 30%? Kun Suomen pankki vaati pankeilta jopa yli 40%:n yli yön korkoja ja olipa pankkien tarve ostaa tai myydä rahaa, niillä ei ollut oikeutta kieltäytyä Suomen pankin interventioista, joilla se osti tai myi niille rahaa niiden tilanteesta välittämättä:

    ”Koiviston konklaavisopimus ajoi lopulta nämä yli 42 000 konkurssin tehnyttä yrittäjää erään norjalaisen perintäyhtiön rahastettavaksi.Vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta poistettiin n. 42 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan 11000. Voidaanko puhua kansanmurhasta?” (Erkki Aho/ blogi 3.6.2017)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      ”Iloitkaa aina Herrassa!

      Eivätkös ne ole vähän samaan kategoriaan kuuluvia hemmoja molemmat – Jumala ja Mörkö?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      kimmo wallentin :”Eivätkös ne ole vähän samaan kategoriaan kuuluvia hemmoja molemmat – Jumala ja Mörkö?”

      Kukapa heidän ”hemmoudestaan” mitään tietäisi. Oman uskoni Jumala vaan sattui sanomaan, että ”Älkää tehkö minun Isäni kodista markkinahuonetta”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jos tavoite on saada väkeä kirkkoon keinoja kaihtamatta, niin nyt kannattaisi tehdä diili maajoukkueen kanssa. Potkupalloa on jo kokeiltu ja tansaamista. Kannattaa kirkon ryhtyä sponsaamaan jääkiekkoa ja nyt olisi mahtava sauma saada väet liikkeelle, jos olis jokunen dona uhrattu. Ainakin joka hiippakunnassa voisi joukkkue käydä poikaa näyttämässä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ottelua FIN-CAN seurasi enimmillään 3,4 miljoonaa suomalaista. Ei siis ”vain” 2,5 miljoonaa!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Toivo: Keskikatsojamäärä MTV3- ja C More Sport 1 -kanavilla sekä C Moren suoratoistopalvelussa oli ennätykselliset 2,54 miljoonaa. Kaikkiaan ottelu tavoitti, eli sitä katsoi yhtäjaksoisesti vähintään kolme minuuttia, peräti 3,14 miljoonaa silmäparia.

      Eli 2,5 miljoonaa saattoi tapittaa matsin alusta loppuun. En perusta tässä noista kolmen minuutin vilkuilijoista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Itse en pystynyt istuen katsomaan päätösottelua ja taisipa riemun kiljahduskin, päästä, kun suomi teki 3-1 maalin… Hieno suoritus nuorilta.

    Vakavasti ottaen, tässä on nähtävillä myös jotain sellaista, että nuoret (ja osa varttuneimpiakin) etsivät jotain elämää suurempaa, sankareita ja jumalia palvontansa kohteeksi. (Elokuvateattereissa menee supersankari raina toisensa perään.)

    Tyhjiöt tuppaavat täyttymään ja ihmisen perusolemukseen kuuluu kuolemattomuuden kaipuu, jota hetkittäin koetaan trendin mukaisilla extreme tempauksilla, hypitään nostureista jne. halutaan kokea jotain tavallista elämää suurempaa… Tavallinen ei riitä ihmiselle, vaan pitää olla ”Somebody”

    Antiikissa sankareita pidettiin jumalina ja idoleita (epäjumala) palvottiin ja heille järjestettiin viinin täyteisiä juhlia. Suomalaiset nuoret taas etsivät juhlintansa ohella henkistä suuntaa, koska vahvasti näyttää siltä, että Hengellistä suuntaa ja perustaa elämälle ei enää juurikaan osata etsiä ja kaivata ainakaan kirkon viitoittamalta tieltä.

    Ihmiset uskovat nykyisin omiin voimiinsa ja mahdollisuuksiinsa ja itämaiset henkiset oppaat myyvät hyvin… Jumalan olemus on kouluissa kutistettu jo hiukkaseen, joka on pudonnut avaruuspölyn mukana maanpäälle ja näin tehnyt ihmisestä sattumanvaraisen oikun, joka vain kehittyy ja kehittyy…

    Ei mitään uutta auringon alla, mutta kansaa yhdistävänä tekijänä saisi mielestäni olla mielummin usko korkeimman Jumalan ohjaukseen, kuin leijonakuninkaaseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Ismo: ’Tavallinen ei riitä ihmiselle, vaan pitää olla ”Somebody”.’

      Juuri niin. Ja sama on ollut totta jo antiikista.

      Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä.” (Room. 5:7)

      ”Nuhteeton” on asiayhteytensä perusteella rinnastettavissa meidän aikamme käsitteeseen ”tavis”. ”Hyvä” taas lähestyy tässä yhteydessä käsitettä ”Somebody”.

      Ja sitä kautta löytyy myös Paavalin kärki, jota Sinä ja myös Ruttopuiston rovasti ilmeisesti peräänkuulutatte: kirkon Sanoma.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kiitos, Ismo, hyvästä kommentistasi! Pari ajatusta sen inspiroimana:

      – Ei se mitään, että et pystynyt katsomaan finaalia istuen. Kuten tunnettua: Istuminen tappaa!

      – Pelastajille ja pelastuksilla on aina kysyntää, sankarit tosin muuttuvat.

      – Jännää, että idoli-sana on edelleenkin meillä käytössä, esim pop-idoli. Harva kuitenkaan taitaa tietää, että idoli tarkoittaa epäjumalaa. Jeesus ei nyt ole jees, lienevätkö syynä hänen lällyiksi mielletyt oppinsa lähimmäisen rakastamisesta, toisen ihmisen asemaan asettumisesta, toisen posken kääntämisestä yms.?

      – Henkisyys on astunut hengellisyyden asemaan. Ja jostakin syystä ihmiset eivät tahdo uskoa niin kuin kirkko opettaa. Tarkoittaneeko tämä kenties sitä, että ihmiset eivät tiedä, mitä kirkko opettaa?

      – Mitä taas Leijoniin tulee, niin ihailin heidän kurinalaista toimintaansa ja periksiantamattoman sisukasta peliotettaan. Mörkö-Anttilasta tuli kansansuosikki ohi alkupeleissä kunnostautuneen Kakon, mutta kaikkein eniten meikä diggaa Kevin Lankisesta, jolta löytyy kapasiteettia todelliseksi nuorison esikuvaksi.

      Esimerkiksi tähän tapaan Kevin taannoin lausui, murti suuta, väänti päätä: ”Haluan viestiä kaikille pienille pojille ja tytöille, että uskokaa itseenne. Menkää pihapeleihin ja ulkojäille ja kuvitelkaa, että olette MM-finaalissa. Joku päivä niin saattaa tapahtua, kuten meille kävi. Jos yrität ja laitat kaiken peliin, voit olla ylpeä itsestäsi”.

      Lisäksi se kirja, jota Kevin, kova lukumies, MM-kisojen aikana luki, sai kansan innostumaan niin, että kirjastoihin tuli pitkät varausjonot ja kustantajakin myy kohta ei-oota. Cool! Kevin jättää jäljen!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Joo, saa sitä kiitellä ja onnitella ,mutta luulen rovastin osuneen ytimeen ,kun hän kirjoittaa että kirkko yrittää olla siivellä mukana yleisessä kansanhuuma psykoosissa ja kerätä itselleen pisteitä.

    Reaktioista auttamattomasti assosioi , että juhlitaanko tässä nyt Messiaan, pelastajan, tuloa. Suomi on hetken maailman paras urheilulajissa ,jota maapallon hyvin pieni pohjoinen vähemmistö pitää tärkeänä.

    Eli ,kirkollisissa on tarpeeksi maallisuutta jotta sitten voi missioida kun huuma on selkiytynyt. Että sitten kavereiden kanssa iloisesti kehutaan , että soitettiin kirkonkelloja kun Suomi voitti. Ollaan mukana historiassa . Moderni variantti siitä kun Bysantissa juhlittiin sitä kun vihreät tai siniset voitti hevosradoilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku: Niin, siipeilyähän se on, kun ei itse ole laittanut asian eteen edes tikkua ristiin, mutta valmiille hedelmille kyllä ollaan pyrkimässä.

      Tilanne olisi nähdäkseni ollut aivan erilainen, jos Leijonien mukana olisi ollut kisapappi, joka olisi kuulunut huoltojoukkoihin. Kisapappi ei nimittäin ihan turha ilmiö olekaan!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      RR: ”Kisapappi ei nimittäin ihan turha ilmiö olekaan!”

      Hyvinpä näytettiin pärjäävän ilmankin – olihan Mörkö.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Ismo: ”Antiikissa sankareita pidettiin jumalina ja idoleita (epäjumala) palvottiin ja heille järjestettiin viinin täyteisiä juhlia.” —————-” ‘Tavallinen ei riitä ihmiselle, vaan pitää olla ”Somebody”.’

    Kun nyt henkiolennoista tuli puhe, niin meille riittää Mörkö. Juohan piispakin kahvinsa mörkömukista. https://www.kotimaa.fi/artikkeli/nain-kirkko-juhlistaa-leijonien-mm-kultaa-helsingin-kirkkojen-kellot-soivat-piispa-juo-kahvia-mork/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Ja vuoden päästä uudet MM-kisat ja uusi voittaja. Suotakoon kaikille hetken riemu kirkonkelloilla tai ilman, Möröllä tai ilman. Muutaman kuukauden kuluttua on asia painunut unhoon. Näin näille maallisille jutuille tuppaa käymään. Mutta hienoa jos pelaajat oppivat etsimään elämän totuutta ja yhteiselämistä. Se kantaa läpi elämän.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      ”Ja vuoden päästä uudet MM-kisat ja uusi voittaja.”

      Kukas sen on päättänyt, että on uusi voittaja? Käsittääkseni kisat käydään vasta vuoden päästä ja Suomen joukkueelle tarjotaan ihan saman veroiset mahdollisuudet kuin kaikille muillekin voittaa MM. Voittihan Ruotsikin kisat kaksi kertaa peräkkäin.

      ”Muutaman kuukauden kuluttua on asia painunut unhoon. Näin näille maallisille jutuille tuppaa käymään.”

      Pötypuhetta. Suomen ensimmäinen MM vuodelta 1995, toinen vuodelta 2011 ja nyt tämä kolmas pysyvät vähäkin asiasta kiinnostuneiden muistissa koko eliniän.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Kansalle sirkushuveja. Mistähän saisi kaikelle kansalle leipää ?

    Itse en katsonut kisoja, en edes tiennyt kysessä olevan MM-kisat. Mies ja kissa katsoivat alakerrassa, itse luin kirjaa yläkerrassa, vaikka olen tunnettua ”jääkiekkosukua” (muutama NHL-miljonääri). Kissa on tykännyt pennusta asti, se hyppii kiekon mukana. Maailman mitassa täysin marginaalilaji, vaikka huipulla miljoonat liikkuvat. Ei se niin arvokasta voi olla (samaa sanon auto”urheilusta”). Mutta kansa palvoo ”sankareitaan”, ihan kuin itse olisivat jotain voittaneet. Mutta kun tulee tappion hetki, sitten nämä sankarit pudotetaan jalustaltaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121