Keskustelu Suomen muita pohjoismaita matalammasta syntyvyydestä jatkuu. Tukholman yliopiston väestötieteen professori Gunnar Andersson kommentoi lukuja: ”Jokin on menossa väärään suuntaan.” (HS 6.2.).

Monet ovat voineet todeta saman laskevista syntyvyyskäyristä. Syistä vain ei vallitse yhteisymmärrystä. Ilmeisesti niitä on useita.

Suvi Vihavainen pohtii laskevaa syntyvyyttä kolumnissaan (HS 6.2.). Väestöliiton perhebarometrin mukaan syitä tähän ovat elämäntyylin muuttuminen ja kumppanin puute. Vihavainen kehottaa tutkijoita vierailemaan seuranhakupalvelu Tinderissä. Sieltä käy ilmi, ettei kumppaniehdokas pysty sitoutumaan tuleville treffeille, kuinka sitten vakavampaan parisuhteeseen tai perhe-elämään?
_ _ _
Myös talouden epävarmuus, työttömyys ja heikot työllisyysnäkymät voivat vaikuttaa lasten saamiseen: Jos lapsettoman pariskunnan selviäminen arjessa tekee tiukkaa, ei ole välttämättä rohkeutta ajatella lapsen saamista.

Kansanedustaja Annika Saarikko totesi hiljan, että mahdollisuus lapsen saamiseen saattaa olla uusi, ihmisryhmiä jakava asia: hyväosaisilla on varaa lapsiin.
_ _ _
Lasta haluavien tai suunnittelevien miesten osuus on romahtanut vuosikymmenessä 65 %:sta 35 %:iin. Vihavainen kertoo, että hänen tuttavapiirissään on aiempaa useampia naisia, jotka harkitsevat lapsen hankkimista yksin. Myös yksinhuoltajia ja heidän lapsiaan uhkaa köyhyys, etenkin jos kuntien rahapula ja kestävyysvaje leikkaavat avustuksia.
_ _ _
Olen itse nostanut esille sen, että avioliittojen solmimisen väheneminen viimeisen vuosikymmenen aikana on osunut samaan syntyvyyden alenemisen kanssa (”Kannustaisiko avioliitto lapsentekoon?” HS 17.10.2019.- otsikointi toimituksen). Ovatko nämä ilmiöt sidoksissa toisiinsa? Mielestäni voivat olla: ilman pitkäaikaista sitoutumista ja vastuun ottoa ei lapsille ole turvallista kotia, johon syntyä.
_ _ _
Ilman huomiota on mielestäni jäänyt keskustelussa se, että on haluttu korostaa miehen ja naisen sukupuolta sosiaalisina konstruktioina. Niiden tilalla puhutaan lukuisista sukupuolista ja lapsen saamisesta eri tavoilla.

Lapsen syntymän biologiseen perustaan naisen ja miehen liiton kautta on voinut tarttua heteronormatiivisuuden kielteinen stigma. Miten se vaikuttaa nykyisessä ilmapiirissä - erityisesti suurissa kaupunkikeskuksissa, missä kantasuomalaisten naisten hedelmällisyysluku on alhaisin?

Kokevatko jotkut heterosuhteessa elävät miehet ja naiset lasta perinteisellä tavalla suunnitellessaan olevansa vanhanaikaisia, epätrendikkäitä tai peräti toimivansa vastoin vallitsevia sukupuolinormeja?
_ _ _
Kirkossa on viimeisten vuosien aikana päähuomio kohdistunut samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Huomiotta on jäänyt kokonaan miehen ja naisen välillä solmittujen avioliittojen määrän romahtaminen. Samalla syntyneiden määrä on laskenut vuosi vuodelta ja vielä kastettujen lasten osuus laskenut.

Monet, varsinkin nuoret naiset, ovat kokeneet kirkon epäröinnin ja viivyttelyn samaa sukupuolta olevien avioliittoasiassa niin raskauttavana, että tuntevat Jumala-uskon itselleen vieraaksi ja ovat kääntyneet henkisyyden puoleen; noituuteen, tarot-korteilla ennustamiseen, kristalleihin ja joogaan.
_ _ _
Hesarissa oli oivaltava Saska Saarikosken kolumni Perussuomalaisten ja Kokoomuksen oikean laidan lähentymisestä (HS 9.2.). Jotkut kokoomuslaiset ovat valmiit hallitusyhteistyöhön perussuomalaisten kanssa kesyttääkseen nämä. ”…Kun puolueelle annetaan pikkuisen valtaa, se heittäytyy onnesta selälleen ja kutistuu harmittomaksi pikkupuolueeksi … (mutta lopulta) kokoomuksen herraspoikia vietäisiin sellaisessa vauhdissa kuin laskiämpäriä.” Sama voi koskea kirkkoa.