Viedään kuin laskiämpäriä?

Keskustelu Suomen muita pohjoismaita matalammasta syntyvyydestä jatkuu. Tukholman yliopiston väestötieteen professori Gunnar Andersson kommentoi lukuja: ”Jokin on menossa väärään suuntaan.” (HS 6.2.).

Monet ovat voineet todeta saman laskevista syntyvyyskäyristä. Syistä vain ei vallitse yhteisymmärrystä. Ilmeisesti niitä on useita.

Suvi Vihavainen pohtii laskevaa syntyvyyttä kolumnissaan (HS 6.2.). Väestöliiton perhebarometrin mukaan syitä tähän ovat elämäntyylin muuttuminen ja kumppanin puute. Vihavainen kehottaa tutkijoita vierailemaan seuranhakupalvelu Tinderissä. Sieltä käy ilmi, ettei kumppaniehdokas pysty sitoutumaan tuleville treffeille, kuinka sitten vakavampaan parisuhteeseen tai perhe-elämään?
_ _ _
Myös talouden epävarmuus, työttömyys ja heikot työllisyysnäkymät voivat vaikuttaa lasten saamiseen: Jos lapsettoman pariskunnan selviäminen arjessa tekee tiukkaa, ei ole välttämättä rohkeutta ajatella lapsen saamista.

Kansanedustaja Annika Saarikko totesi hiljan, että mahdollisuus lapsen saamiseen saattaa olla uusi, ihmisryhmiä jakava asia: hyväosaisilla on varaa lapsiin.
_ _ _
Lasta haluavien tai suunnittelevien miesten osuus on romahtanut vuosikymmenessä 65 %:sta 35 %:iin. Vihavainen kertoo, että hänen tuttavapiirissään on aiempaa useampia naisia, jotka harkitsevat lapsen hankkimista yksin. Myös yksinhuoltajia ja heidän lapsiaan uhkaa köyhyys, etenkin jos kuntien rahapula ja kestävyysvaje leikkaavat avustuksia.
_ _ _
Olen itse nostanut esille sen, että avioliittojen solmimisen väheneminen viimeisen vuosikymmenen aikana on osunut samaan syntyvyyden alenemisen kanssa (”Kannustaisiko avioliitto lapsentekoon?” HS 17.10.2019.- otsikointi toimituksen). Ovatko nämä ilmiöt sidoksissa toisiinsa? Mielestäni voivat olla: ilman pitkäaikaista sitoutumista ja vastuun ottoa ei lapsille ole turvallista kotia, johon syntyä.
_ _ _
Ilman huomiota on mielestäni jäänyt keskustelussa se, että on haluttu korostaa miehen ja naisen sukupuolta sosiaalisina konstruktioina. Niiden tilalla puhutaan lukuisista sukupuolista ja lapsen saamisesta eri tavoilla.

Lapsen syntymän biologiseen perustaan naisen ja miehen liiton kautta on voinut tarttua heteronormatiivisuuden kielteinen stigma. Miten se vaikuttaa nykyisessä ilmapiirissä – erityisesti suurissa kaupunkikeskuksissa, missä kantasuomalaisten naisten hedelmällisyysluku on alhaisin?

Kokevatko jotkut heterosuhteessa elävät miehet ja naiset lasta perinteisellä tavalla suunnitellessaan olevansa vanhanaikaisia, epätrendikkäitä tai peräti toimivansa vastoin vallitsevia sukupuolinormeja?
_ _ _
Kirkossa on viimeisten vuosien aikana päähuomio kohdistunut samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Huomiotta on jäänyt kokonaan miehen ja naisen välillä solmittujen avioliittojen määrän romahtaminen. Samalla syntyneiden määrä on laskenut vuosi vuodelta ja vielä kastettujen lasten osuus laskenut.

Monet, varsinkin nuoret naiset, ovat kokeneet kirkon epäröinnin ja viivyttelyn samaa sukupuolta olevien avioliittoasiassa niin raskauttavana, että tuntevat Jumala-uskon itselleen vieraaksi ja ovat kääntyneet henkisyyden puoleen; noituuteen, tarot-korteilla ennustamiseen, kristalleihin ja joogaan.
_ _ _
Hesarissa oli oivaltava Saska Saarikosken kolumni Perussuomalaisten ja Kokoomuksen oikean laidan lähentymisestä (HS 9.2.). Jotkut kokoomuslaiset ovat valmiit hallitusyhteistyöhön perussuomalaisten kanssa kesyttääkseen nämä. ”…Kun puolueelle annetaan pikkuisen valtaa, se heittäytyy onnesta selälleen ja kutistuu harmittomaksi pikkupuolueeksi … (mutta lopulta) kokoomuksen herraspoikia vietäisiin sellaisessa vauhdissa kuin laskiämpäriä.” Sama voi koskea kirkkoa.

  1. Kaikki kaipaavat turvallisuutta ja sitä, että turvallisessa suhteessa saa tulla rakastetuksi ja rakastaa.
    Puolison rakastamien ja rakkauden hoitaminen on kuitenkin vaikea taito. Niitä taitoja ei opi kuin harjoittelemalla ja opiskelemalla koko avioliiton ajan. Rakkautta tuhoavan käytöksen sen sijaan opimme jo hyvin varhain lapsuudessa. Moni ei siksi edes tunnista sitä sellaiseksi. Yks kaks vaan havaitsee rakkauden kadonneen. Sitten erotaan ja varsinkin hyljätylle miehelle se on monesti täydellinen elämän romutus. Monet miehet ovat kavereittensa kohdalla nähneet sen tapahtuvan ja pelkäävät. Sitten kun he tietävät, että lapset syövät parisuhteesta ajan ja ero tulee monelle juuri sen vaikutuksesta, niin ehkä miesten into lasten hankkimiseen on alkanut hiipua.

  2. Maailmassa on tällä hetkellä turhankin paljon ihmisiä. Eivätkö lapsettomat tee ainaostaan palveluksen sillä, etteivät tee lapsia jo tarpeeksi kansoitettuun maailmaan?

    Lapsettomuuden on myös todettu olevan yksi merkittävin ilmastoteko. Ehkäpä lapsettomia pitäisikin siksi palkita?

    Lapsettomuutta on myös tässä keskustelussa esitetty jonkinlaisen itsekkyyden, yksilökeskeisyyden merkiksi. En ole toisaalta vielä koskaan tavannut ihmistä, joka olisi halunnut lasta muista kuin itsekkäistä motiiveista. Lapsen haluaminen on itsekäs halu siinä missä lapsettomuuskin. Vain toista näistä kuitenkin osoitetaan itsekkäänä päätöksenä. Mielenkiintoista, eikö totta. 🙂

    • ”Lapsen haluaminen on itsekäs halu siinä missä lapsettomuuskin. Vain toista näistä kuitenkin osoitetaan itsekkäänä päätöksenä. Mielenkiintoista, eikö totta. ?”

      -Totta.

    • Kiitos Pirkko blogistasi, jonka luin. On tosiaankin niin, että lapset eivät estä elämästä täysipainoista elämää, päin vastoin lisäävät sitä. On toisaalta vaikea verrata eri aikoja ja elämää toisiinsa. Nykyään on omat vaatimuksensa.

      Silti ihmetyttää, miten lapsiperheen arki olisi nyt aiempaa vaativampaa ottaen huomioon nykyinen elintaso ja kunnallinen lastenhoito. Isoäitini isä kasvoi 16 lapsen sisarussarjassa. Isoisälläni oli 9 sisarusta. Isälläni sota-aikana ja sen jälkeen viisi sisarusta, joista yksi kuoli. Meillä on neljä lasta. Silti olemme käyneet töissä ja opiskelleet, vaimoni ja minä jatkotutkinnot, – pari vuotta Saksassa, vuorotellen lastenhoidossa. Usein auttaa hetkeen tarttuminen ja määrätietoisuus tekemisessä.

    • Antero, ei ole liikaa vaadittu. Liikakansoitus on maapallon tulevaisuutta uhkaava suuri ongelma esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä hedelmällisyysluku saattaa olla 6 (Suomessa nyt noin 1,4).

      Maapallon väestö on saatava vähenemään nykyisestä n. 7 miljardista, sen sijaan että se nousee 12 mrdiin seuraavien 50 vuoden aikana, samalla kun viljelysmaa, juomavesi ja monet raaka-aineet hupenevat, luonnon monimuotoisuus romahtaa ja saastuttaminen lisääntyy.

      Miksi sitten väestön Suomessa pitäisi pysyä vakaana eikä vähentyä? Yhteiskunnan toimivuus edellyttää uusiutumista, riittävää syntyvyyttä. Yhteiskunnan monet tehtävät, kuten vanhusten ja sairaiden hoito, jäävät hoitamatta ilman verotuloja ja nuoria ikäluokkia, jotka opiskelevat ammatteihin ja työllistyvät sekä kantavat vastuun yhteiskunnasta.

      Eikö sitten maapallon ylikansoitettujen maiden ihmisiä voida päästää Suomeen töihin, jolloin suomalaiset voivat lopettaa tyystin lisääntymisen ja monet työnteonkin?

      Maahanmuuttajia on varmasti otettava vastaan, sen verran suuri on epäsuhta: väestöpyramidi seisoo kärjellään ja eläkeikäiset paiskivat töitä entistä pidempään elättääkseen työelämästä pudonneet nuoret, sairaat sekä vanhukset.

      Osaavasta ja töihin pystyvästä työvoimasta on Euroopan laajuisesti kova kysyntä. Todennäköisesti huomattava osa maahanmuuttajista ei työllisty pitkään aikaan. Alimmillaan lähtömaittain mitattu työllisyysaste on alle 30% vielä 10 vuoden kuluttua maahan tulosta. Siksi kantasuomalaisia nuoria ikäluokkia tarvitaan vielä pitkään tuottamaan tarvittavat palvelut maahantulijoille ja omalle väelle.

      Entä jos suomalaisten matala syntyvyys jatkuu ja syvenee? Elintaso laskee, velkaantuminen syvenee, hyvinvointipalvelut loppuvat, ihmisten eriarvoisuus lisääntyy. He kouluttautuvat ja käyvät lääkärissä, joilla on siihen varaa. Tässä on ajattelemista heille, jotka ovat vielä nuoria: on aika hylätä haaveet kansalaispalkasta tai muuten kepeästä elämästä, joka rahoitetaan maahanmuuttajien työllä ”p-duuneissa”.

      Onneksi suurin osa maahanmuuttajista kotoutuu, oppii kielen, kouluttautuu ja sijoittuu työelämään. Moni heistä on valmis tekemään innokkaasti kaikenlaisia töitä, kun taas kantasuomalaisten keskuudessa Kekkosen aikainen suurin ahneus työlle on päässyt hyvinvoinnin vuosikymmeninä vähän jo sammumaan.

    • Pekka Särkiö: ”Maapallon väestö on saatava vähenemään nykyisestä n. 7 miljardista, sen sijaan että se nousee 12 mrdiin seuraavien 50 vuoden aikana”

      Kannattaa katsoa tämä Hans Roslingin esitys. Väestönkasvu on pysäyttämätöntä, koska tiede on antanut meille lisää elinaikaa. Samalla tiede ja talouskasvu on vähentänyt köyhienkin maiden keskimääräistä lapsimäärää per synnyttäjä / perhe. Väestönkasvu on väistämätöntä tiettyyn pisteeseen asti, mutta alkaa sen jälkeen kääntymään. Kiitos tieteen ja hyvinvoinnin lisääntymisen.

      https://www.youtube.com/watch?v=ezVk1ahRF78

  3. Kiitos tästä blogistanne Pekka Särkiö.

    On totta, että sateenkaariliike on voimakkaasti vaikuttanut ja pyrkinyt vaikuttamaan, ei vain yhteiskunnassa, mutta myös kirkossa.

    Minulla ei ole väestötilastotietoja, mutta onko niin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyvyyden lasku on voimakkaasti jyrkentynyt. Samaisella ajanjaksolla sateenkaari-ideologialle myönteisiä kannanottoja on tullut myös ”melko” korkeilta paikoilta kirkon johdosta.

    Ajattelen, että lapset ovat Jumalan lahja ja siunaus.
    Ja toisekseen ajattelen, että kirkon tehtävä on välittää Jumalan koko siunaus maailmalle.

    • Kiitos Mikko kysymyksestä. Syntyvyys Suomessa on laskenut vuosikymmessä noin 60 000 lapsesta noin 48 000 lapseen. Kun lapsen tulisi olla Herran lahja ja suuri ilo, siitä näyttää tulleen joskus taakka ja huolen aihe.

      Kuten yllä totean, syitä syntyvyyden alenemiseen on varmasti useita ja eräänä mahdollisuutena esittämäni sateenkaari-ideologia on niistä vain yksi.

      Kyseisellä ideologialla tarkoitan miehen ja naisen sukupuolen sekä lisääntymisen biologisen perustan hämärtymistä – kuten että lapsen saamiseen ei tarvita miestä tai että miehelläkin on tasa-arvoinen oikeus synnyttää. Vastapainoksi lisääntymisen ensisijaisuus naisen ja miehen heterosuhteesta voidaan nähdä valtarakenteena, joka sotii vähemmistöjen oikeuksia ja tasa-arvoa vastaan.

      En usko, että tämänkaltainen ideologia olisi erityisen vahvaa kirkossa, mutta kirkossa on evankeliumin lähimmäisenrakkauden julistuksen vuoksi – aivan oikein – halua osoittaa solidaarisuutta eri tavoin marginaalissa oleville ihmisryhmille. Kirkossa on siksi perustellusti nostettu esiin seksuaalivähemmistöt ja heidän ihmisarvonsa.

      Samalla on tuskin ajateltu pidemmälle, mitä seurauksia on sillä, että ovea raotetaan yllä kuvaamalleni sateenkaari-ideologialle, jonka taustalla on marxilainen filosofia: sortavat valtarakenteet – heteronormatiivisuus, joka on sosiaalinen konstruktio – on murskattava vallankumouksessa ja rakennettava tilalle uusi ihmiskäsitys. Silloin esimerkiksi Raamatun lause: ”mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” muuttuisi torjutuksi ja lopulta kielletyksi.

      On siis mahdollista, että kirkkoa vedätetään lähimmäisenrakkauden narusta. Vaatii viisautta ja taitoa säilyttää tasapaino rakkauden ja toisaalta Raamatun sanoman välillä.

    • Kiitos Pekka perusteellisesta vastauksesta.

      Nopeasti on kyllä syntyvyys laskenut. Siitä ei pääse mihinkään. Syitä on varmasti monia. Meidän tulisi tehdä kaikkemme, että Suomi olisi jatkossakin asuttu ja, että täällä olisi laajasti elämisen mahdollisuudet eri puolilla maata. Tähänhän myös sinä olet useastikin blogeissasi viitannut.
      Siitä(kin) iso kiitos!

      Tuo oli minusta myös hyvä huomio, että on mahdollista lähimmäisenrakkauden varjolla vedättää kirkkoa muuttamaan identiteettiään ja sen mukaista toimintaa. Saa ja pitää olla lähimmäisiään rakastava, mutta löperö ja hyväuskoinen ei tarvitse olla. Tässä viranhaltijoiden ja maallikkovastuunkantajien tulee olla tarkkana ja valvoa omaa ja kirkon toimintaa.
      Tässä kohtaa katse tietysti suuntautuu myös vastavalittuun uuteen kirkolliskokoukseen.

      Kilvoittelu koskettaa kaikkia kristittyjä.
      Jumalan armon evankeliumi kuuluu niin homolle kuin heterolle. Mielestäni tämän ja kirkon uskon ja opin suhteen on kiteyttänyt hyvin Mikkelin piispa Seppo Häkkinen sanoessaan, että kirkko on avoin kaikille mutta ei kaikelle.

      Ajattelen, että rakkaus ja totuus kuuluvat yhteen. Vai olisiko parempi puhua armosta ja totuudesta?

      Ps. terveisiä Tikkakosken varuskunnasta viime perjantailta. Siellä oli hieno ja juhlava valatilaisuus.
      ”Ollos huoleton poikas valveil on” ja tänä päivänä myöskin ”tyttös” , nykykieli varmaan sanoisi, että ”tyyppis valveil on”
      🙂

    • Kiitos Mikko Tikkakosken valan terveistä. Olen samaa mieltä piispa Häkkisen kanssa siitä, että kirkko on avoin kaikille, mutta ei kaikelle.

    • Kiitos Pekka.

      Jumalan siunausta, myös uudelle Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouskaudelle.

    • Mikko, kiitos kysymyksestä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on demokraattisessa yhteiskunnassa oikeus elää vapaasti ja pelkäämättä.

      Samoin nk. heteronormatiivisuutta edustavilla on oikeus elää saamatta tuntea painetta siitä, että mies-naissukupuolijako olisi pelkkä sosiaalinen konventio ja valtarakenne, joka pitää tasa-arvon nimissä hajottaa.

      Jos koulutetut, pysyvässä heteroparisuhteessa elävät nuoret esimerkiksi akateemisessa ympäristössä alkavat tuntea olevansa ”vanhanaikaisia” tai ulkopuolisia, ei tilanne ole kunnossa. Yhteiskunnan uusintuminen ja jatkuvuus ovat suurimmalta osin juuri näiden parisuhteiden varassa.

      Samalla totean, että suurimmalla osalla seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista tuskin on osuutta edelliseen, heteroparien mahdollisesti kokemaan paineeseen. Sitä synnyttävät sukupuolen biologista perustaa aktiivisesti kiistävät poliittiset toimijat.

      Esitän etäisen analogian edellisestä kulttuuritaistelusta 1970-luvulla, jolloin äärivasemmistolaiset kulttuuritoimijat ja opiskelijaradikaalit syyllistivät opiskelijatovereitaan siitä, että nämä kuuluivat omistavaan luokkaan, jos he omistivat käytetyn auton, tai olivat porvarillisia pihtareita, jos naiset eivät suostuneet sänkyyn aatetoverien kanssa.

    • Kiitos vastauksesta Pekka. Arvostan asiallista ja rakentavaa keskustelua, erityisen paljon silloin kun asioista ollaan eri mieltä.

      > Samoin nk. heteronormatiivisuutta edustavilla on oikeus elää saamatta tuntea painetta siitä, että mies-naissukupuolijako olisi pelkkä sosiaalinen konventio ja valtarakenne, joka pitää tasa-arvon nimissä hajottaa.

      Tästä olen eri mieltä. Mielestäni mielipiteet ja ideologiat eivät tarvitse eivätkä voi saada edellä kuvattua turvaa. Ihmisillä on lupa ajatella, että nykyinen juridinen sukupuolijako on huono ja ihmisillä on oikeus esittää siihen muutoksia, jopa siihen asti että eduskunta säätäisi lain siitä, että väestötietojärjestelmään lisätään ns. kolmas sukupuoli, esimerkiksi ”muunsukupuolinen”.

      En tarkoita sitä, että olisin välttämättä itse edellä mainittua muutosta kannattamassa tai ajamassa. Tarkoitan sitä, että emme me voi kieltää mielipiteitä ja asenteita tai estää ihmisiä edistämästä niitä asioita, jotka oikeaksi tai tarpeelliseksi kokevat.

      Meidän tarvitsee hyväksyä se, että demokraattinen yhteiskunta kehittyy enemmistön näkemyksen mukaan. Lisäksi omaan arvomaailmaani kuuluu se, että jos itse kuuluisin jossain kysymyksessä enemmistöön, minun ei silti pitäisi itsekkäästi rakentaa yhteiskuntaa vain itselleni vaan enemmistön tulee huomioida myös vähemmistöt.

    • Mikko, kiitos vastauksesta. Eduskunta säätää lait parlamentaarisessa järjestyksessä, se on selvä.

      Mutta riittääkö kolmaskaan sukupuoli, kun k.o. ideologian mukaan sukupuolia on lukuisia ja ihmisellä on itse oikeus määritellä oma sukupuolensa sekä vaihtaa se aina uudelleen oman kokemuksensa mukaan? Sukupuolella ei olisi siten biologiaan liittyvää, pohjaa vaan se perustuisi omaan kokemukseen?

      Juridiikka ja sen mukaiset määrittelyt eivät sovi k.o. ideologiaan, joka pyrkii täyteen subjektiivisuuteen sukupuolisessa identifikaatiossa. Siten myös lain määrittelyt sukupuolten oikeuksista ja velvollisuuksista menettävät merkitystään. Esimerkiksi ”jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen.” Miten tämä vaikuttaa kasvaviin nuoriin, jotka voivat kokea painettaa päättää omasta sukupuolestaan?

      Demokratiassa on myös päätettävä vapauksien ja velvollisuuksien hierarkiasta, jos eri vapaudet ovat ristiriidassa keskenään.

  4. ”Jos koulutetut, pysyvässä heteroparisuhteessa elävät nuoret esimerkiksi akateemisessa ympäristössä alkavat tuntea olevansa “vanhanaikaisia” tai ulkopuolisia, ei tilanne ole kunnossa. Yhteiskunnan uusintuminen ja jatkuvuus ovat suurimmalta osin juuri näiden parisuhteiden varassa.”

    Niin missähän tämä jos lause toteutuu? Missä nuoret heterot ovat tunteneet olonsa ’vanhanaikaisiksi’? Haluaisin vähän faktaa tämän väitteen tueksi.

    Omassa lähipiirissäni koulutetut akateemiset parit hankkivat lapsia, kunhan ensin saavat opintonsa päätökseen. He eivät siis lykkää lasten hankkimista tai peräti kieltäydy lasten hankkimisesta sen perusteella, että maailmassa on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.

    Toivoisin vielä, että piispa Särkiö perehtyisi seksuaalisen identiteetin kehittymiseen. Onko piispalla heteroseksuaalinen ideologia? Ideologia tarkoittaa siis aatejärjestelmää tai -rakennetta.

    Mitä mieltä piispa on tämän tutkimuksen tuloksista: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/143596/SM1168.pdf?sequence=2&isAllowed=y

    Seksuaalivähemmistöön kuuluvana umpiluterilaisena kirkon uskollisena jäsenenä voin vain sanoa piispalle: tule tänne syy-parka, täällä on jo muitakin. Sitä vissiin kutsutaan ’olkiukko’-teoriaksi, kun keksitään jokin vihollinen, jonka päälle voi kaikki mahdolliset ja mahdottomat virheet vyöryttää.

    Mutta emme piispan harmiksi painu takaisin menneiden vuosisatojen kaappeihin, vaan tulemme yhä enemmän olemaan läsnä kirkossamme.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.