Järki ja Jumalan sana
Järki ajattelee, että jos Jumala pitäisi meistä huolta ja meitä rakastaisi, hän varmaan varjelisi meitä kaikesta onnettomuudesta, antamatta meidän mitään kärsiä. Mutta kun meitä kohtaavat milloin mitkäkin vastoinkäymiset, niin järki päättää: joko Jumala on meidät unhottanut taikka hän on meille vihainen eikä meistä välitä, muussa tapauksessa hän varmaan auttaisi meitä eikä jättäisi meitä valittamaan näin suuressa surkeudessa. Vastustaaksemme tuollaisia ajatuksia, joita luontomme synnyttää, meidän täytyy varustautua Jumalan sanalla: emme saa päätellä oman mielemme, vaan Jumalan sanan todistuksen mukaan. Jos arvostelemme asiaa ilman Jumalan sanaa, on arvostelumme väärä ja harhaanvievä.
Mutta mitä todistaa sana? Ensiksikin sen, ettei hiuskarvaakaan voi pudota päästämme Jumalan sallimatta. Sen joka siis arvostelee asiaa rakkaan Herramme Kristuksen sanan mukaan, täytyy päättää, että olkoot perkele ja maailma kuinka mahtavat ja väkevät tahansa, he eivät kuitenkaan voi tehdä vähintäkään pahaa kristitylle ilman Jumalan sallimista. Sen osoittaa Herran Kristuksen vertaus varpusista. Nämä ovat hyödyttömiä lintuja, jotka tekevät enemmän vahinkoa kuin hyötyä, mutta kuitenkin Kristus sanoo, ettei yksikään niistä putoa maahan taivaallisen Isän sallimatta (Matt. 10:29). Ellei siis kristitty halua tehdä Kristuksesta valehtelijaa, niin hänen täytyy olla vakuuttunut siitä, että Jumalan edessä ihmiset ovat varpusia kalliimmat, niin kuin Kristus itsekin toisessa paikassa sanoo. Hän pitää heistä siis tarkan vaarin ja huolen eikä anna perkeleelle ja maailmalle niin suurta valtaa, että nämä voisivat tehdä kristitylle, mitä tahtovat; mutta jos saavat jotakin tehdä, niin Jumala sen kyllä tietää ja on sen varmaan sallinut muutoin eivät heidän hankkeensa menestyisi. Ota siis ensiksikin tästä tarkoin vaarin: vastoinkäymisten kohdatessa älä luule Jumalan sinua unhottaneen, ja että sinun muka kävisi toisin, jos hän sinua muistelisi, sillä hän sallii vastoinkäymisiä, vaikka oletkin hänen muistossansa.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 392-393, SLEY, 1945. Kaksi sanaa tekstissä on nykyaikaistettu. Otsikko on allekirjoittaneen.
18 kommenttia
Hyvä blogi, kiitos Mika.
Jumalan huolenpitoon voi luottaa!
Löysin tärkeän ohjeen Israelin kansalle . Vieraiden kansojen jumalia ei saanut palvella, eikä myöskään pelätä. Sitä ohjetta voimme soveltaa tilanteisiin, joissa kohtaamme vihollisen voimaa.
No kenenkähän voima vaikuttaa perisynnissä, siis eikö se olekkin teidän ielestä suurempi kuin Jumalan voima?
Jeesus puhuu ja sanoo … Olit sidottu, vapaaksi sinut tein, lapsen haavoitetun minä turvaan vein. Kun eksyit, olin oppaana sulla, annoin pimeän valoksi tulla.
Joskus niin kirkkaan valon kristitty nähdä saa. Luojan suojaavien siipien palon, joka auttaa ja parantaa.
William Cowper (1731-1800)
Perinteisessä luterilaisuudessa tämä tulee hyvin esille, ettei sinänsä Jumalan luoma ja antama järki kuitenkaan voi meitä pelastaa autuuteen. Tiedämme sen kokemuksesta ja mitä maailma sanoo, ettei ihminen ole itsessään niin paha ja erehtyväinen kuten Raamattu kertoo, vaan me voimme löytää järjen äänellä totuuden sydämestämme. Tätä on kaikki joogaileva uushengellisyys ja kaikki suunnat, jotka kieltää ihmisen perityn syntisyyden. Silloin ei tarvita kasteen pesoa eikä sanan elähdyttävää voimaa, jos ollaan jo itsessään ratkaisuinemme otollisia.
Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Joh. 20:27.
Nuo viisi haavaa ovat viisi elämän lähdettä, jotka virkistävät sinua, viisi kieltä, jotka sinun puolestasi puhuvat taivaalliselle Isälle, viisi laastaria, jotka parantavat omantuntosi haavat, viisi majataloa, joissa löydät rauhan, viisi lunastusrahaa, joilla velkasi on maksettu, viisi sileätä kiveä, joilla voit ajaa tiehensä helvetin Goljatin, viisi kallionkoloa ja vuoren halkeamaa, joihin voit paeta ja kätkeytyä syvyyden rosvolintujen tieltä, kun ne vainoavat sinua kuten takaa-ajettua kyyhkystä.
G. Cobern, Armoa Armosta, s. 339, Sley, 1966.
Kai te tiedätte, että holokausti toteutettiin ihan Lutherin käsikirjoituksen mukaan. Kauhistuin kun luin ja erosin heti Lutherin kirkosta.
Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. 1. Piet. 5:7.
Oi, että me oikein oppisimme panemaan kaiken murheemme Herran päälle! Silloin me todellakin ymmärtäisimme tämän lauseen totuuden!
Martti Luther, Hengellinen Aarreaitta, s. 225, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Kiitos Mika.
Lutheria kannattaa lukea!
Ilmoita asiaton kommentti