Viime vuosina on erityisesti itsenäisyyspäivään viettoon liittyen nostettu kriittisesti esille, miksi sota-aikoja pitää muistella. Samoin on ollut esillä kysymys sodan glorifioinnista. Nämä ovat sinällään aiheellisia kysymyksiä, mutta asialla on tämän päivän näkökulmasta toinenkin puoli. Se on siinä, että sota-ajat ja maamme puolustustaistelu ovat olleet maamme rakentamisen ja nykyisen tilanteemme perusta.
Suomi kykeni sekä talvi- että jatkosodassa puolustautumaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan. Jatkosodassa oli kannaltamme kriittisiä kysymyksiä nostava vaihe eli ns. hyökkäysvaihe, johon joillakin liittyi Suur-Suomi-ajatus. Sekin saattoi olla tarpeen koko puolustustaistelun näkökulmasta. Kummassakin sodassa hyökkääjän eli Neuvostoliiton tavoitteena oli maamme valtaaminen ja miehittäminen sekä sen jälkeiset puhdistukset. Ne eivät onneksi toteutuneet, kiitos kaatuneiden ja veteraanien sekä kotirintaman!
Talvi- ja jatkosodan urhea ja sitkeä puolustustaistelu vaati noin 90.000 kaatunutta ja noin 200.000 haavoittunutta. Noin 400.000 ihmistä joutui lähtemään evakkoon jatkosodan alueluovutusten jälkeen. Noiden uhrausten myötä kuitenkin maamme säilyi vailla miehitystä ja puhdistuksia. Tuli kyllä sotakorvaukset, Porkkalan vuokraaminen, yya-sopimuksen ja suomettumisen aika. Maatamme kuitenkin voitiin rakentaa ja kehittää vapaana ja itsenäisenä maana.
Suomessa ei missään vaiheessa, ei edes suomettumisen vuosina tehty sitä virhettä, että maanpuolustuksen merkitys olisi unohdettu. Sodat opettivat muistamaan sen. Myöhemmin oli mahdollista liittyä läntiseen arvoyhteisöön EU:n myötä ja pian olemme puolustusliitto Naton jäseniä. Olemme kansainvälisen mittauksen perusteella usean vuoden perätysten maailman onnellisin kansa!
Maatamme on kunnioitettu sotien perinnön ja maamme menestyksekkään kehittämisen vuoksi. Itänaapurimme tietää, että emme suostu sen pelotteluun emmekä uhkailuun ja olemme valmiita puolustautumaan kuten viime sotiemme aikaan tehtiin. Armeijamme koko on pienentynyt henkilövahvuudeltaan, mutta se on hyvin varustettu ja koulutettu, taustalla on suuri reservi. Se on Euroopan yksi parhaista ja myös siksi olemme haluttu jäsen puolustusliittoon.
Kaikelle edellä olevalle taustana on veteraanien ja kaatuneiden perintö ja sen vaaliminen. Viime sotiemme muistaminen on siis edelleen tarpeen, vaikka maamme juhlapäivinä on syytä katsoa vahvasti myös tulevaan!
Toivo Loikkanen, Rovasti, Savonlinnan veteraanityön pappi, Savonlinna
Päivi Räsäseltä hyvä artikkeli siitä, että hyvää sattohoitoa ei tule korvata eutanasialla, vaikkakin yhteiskuntamme tuntuu nyt katsovan tätäkin asiaa rahan kannalta ja sitä mikä on halvempi.
http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/saattohoitoa-ei-tule-korvata-eutanasialla-1.1562623
Kukaan ei olekaan ehdotanut hyvän saattohoidon korvamista eutanasialla, vaan huonon eli sellaisen jossa hirvittäviä tuskia ei enää kyetä lievittämään m i l l ä ä n lääketieteellisellä keinolla.
Tässä saattaa ehkä olla sellaista päällekkäisyyttä. En ole tietenkään varma, mutta jos mahdollisesti ei ole voimavaroja yhdistetty näiden tahojen kanssa, niin laitan linkin. Lakialoite oli vähän aloite köyhä. Jälkikäteen on tietysti hyvä sanoa, mutta olisi kannattanut tarkentaa jotenkin.
http://www.adressit.com/?page=sign&petition=saattohoito_kuntoon_etela-karjalassa
Toivo
Kiitos hyvästä katsauksesta kansamme olemassaolon kannalta ratkaiseviin vuosiin ja niiden jälkeen seuranneisiin aikakausiin sotiemme aikaisen perinnön valossa.
Hyvin ja tasapuolisesti tuot esille kunniakansalaistemme osuuden omana aikanaan isänmaamme itsenäisyyden säilyttämisessä ja sen miten heidän perintönsä myönteiset ainekset on tuotava eteenpäin vietäviksi.
Olen Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piirissä veljespappi.
Eikö pastori Loikkanen tiedä, mistä todellinen apu ja turva tulee Suomelle? Ei idästä eikä lännestä, vaan ylhäältä.
Ei taida Herra Sebaot taivaallisen sotajoukon voimin turvata käytännössä rajojamme vaan sen tekevät Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat. Toki Jumala on meitä auttanut ja auttaa hädän hetkellä, mutta maan puolustaminen tapahtuu kuitenkin ihmisten toimesta.
Kumpaan luotat enemmän, Jumalaan vai ihmisiin?
Siis tämä on kysymys pastori Toivo Loikkaselle.
Olen muuten rovasti, toki myös pastori alunperin. En ole sinulle, Mika, velvollinen vastaamaan. Mieti itse, mihin sinä luotat.
Luotan enemmän Jumalaan kuin ihmisiin.
Kiitos Toivo Loikkanen hyvästä blokista. Olin erityisen mielissäni seuraavasta lauseesta: ”Jatkosodassa oli kannaltamme kriittisiä kysymyksiä nostava vaihe eli ns. hyökkäysvaihe, johon joillakin liittyi Suur-Suomi-ajatus. Sekin saattoi olla tarpeen koko puolustustaistelun näkökulmasta.” Tosiasiat pitää siis tunnustaa.
Isäni haavoittui v. 1941 hyökkäysvaiheen aikana. Kysyin häneltä kerran, että miksi te hyökkäsitte Neuvostoliiton puolelle? Hän vastasi rehellisesti, ”Suursuomia tehtiin”. Sotilaille oli siis kerrottu tuon sotaoperaation tarkoitus.
Kiitos, Leo, palautteestasi! Hieno muisto tuo isäsi sotamuisto!
Isäni oli työvelvollisena sotatarviketeollisuudessa, piti huolen siitä, että valjastehtaan koneet pysyivät kunnossa, jotta tuotanto jatkui. Hänelle vanhan rajan ylittäminen olisi ollut aika mahdotonta.
Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. Ps. 60:13, 108:13