Venäläisten maailmankuva

Viikko Venäjän vesillä muistutti taas, miten venäläisten arvoista ja elämäntavoista on lännessä vallalla yksi ja sama klassinen stereotypia.

Kuka voi kuvitella eurooppalaista konservatoriota ilman Rahmaninovia, kuka yliopiston kirjallisuustieteen opiskelua ilman Tolstoita tai eurooppalaista museota ilman Rublevin ikoneita ja Shiskinin tai Aivazovskin maalauksia?

Venäläisten mielestä heidän maansa on osa Eurooppaa, mutta samalla kuva kadonneesta Euroopasta.

Kultti ja kulttuuri ovat venäläisten identiteetissä erottamattomia asioita. Tässä suhteessa Venäjää voidaan verrata juutalaiseen kulttuuriin, jossa yksilön identiteetti on palapeli uskontoa, politiikkaa, kansallisuutta, kieltä ja estetiikkaa.

Venäjä on myös myyttejä ja totalitarismin uhkaa. Kommunistinen diktatuuri kesti 70 vuotta, natsismi vain 12. Tämän vuoksi kommunismin haavojen umpeutumiseen on varattava aikaa samassa suhteessa. Venäjän suhde totalitarismiin on kompleksinen. Ongelman ydin on kuitenkin tulevaisuudessakin sama kuin aina totalitarismin uhan aikana: diktatuuri on opportunismia, joka toimii kuin hiv-virus.

Venäjä on edelleen etsimässä identiteettiä totalitaristisen menneisyyden varjossa. Venäläiset tuskin haluavat maataan osaksi Euroopan unionia, mutta läheisiä suhteita Euroopan maihin kylläkin.

Venäläiset pitävät tiukasti erillään eurooppalaisen kulttuurin, politiikan ja ideologian. Venäläisten mielestä heidän kirjailijansa, muusikkonsa tai tiedemiehensä ovat olleet rakentamassa eurooppalaista sivistystä. Venäläiset arvostelevat voimakkaasti EU:n politiikkaa, joka yrittää sitouttaa Venäjän omiin epämääräisiin arvoihinsa.

Venäläiset ovat valmiita syvällisiin ja kriittisiin keskusteluihin maansa historiasta ja tulevaisuudesta. Analyysin tekeminen maan tilasta on kuitenkin viisasta jättää venäläiselle keskustelukumppanille. Venäläinen haukkuu mielellään maataan, mutta pitää erittäin epäkohteliaana, jos ulkomainen keskustelukumppani lähtee arvosteluun mukaan.

Venäläisten herkkähipiäisyys näkyy vertauksessa amerikkalaisen ja venäläisen patriotismin eroista.

”Amerikkalainen rakastaa maataan ja vihaa kaikkia niitä, jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Venäläinen ei rakasta maataan ja vihaa kaikkia niitä, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä.”

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Tavoite on väärä opetussuunnitelman kannalta. Koulun tehtävä ei ole lähentää oppilaita ay-liikkeeseen. Sen sijaan oppilaiden pitäisi koulusta lähtiessään tietää jotain siitä, sen tavoitteista ja roolista. Miten asiaa opetetaan on sitten koulun asia. Monimuotoinen, eri aineita yhdistävä lähestymistapa ei välttämättä heikennä oppimistuloksia.

    • Koulun ja yhteiskunnan toimijoiden yhteistyön kehittäminen on eri asia kuin lasten ohjaaminen niiden pariin.

    • Sanotaanko jossain, minkä yhteiskunnallisten toimijoiden kuuluu olla yhteydessä koulumaailmaan? Että kirkon Lapsityön keskusksen kuuluu, mutta ammattiyhdistysliikkeen tai vaikka Työväen sivistysliiton tai mitä niitä on, ei kuulu?

      Tämä keskustelu on absurdi.

    • Eikö koulu yritä mahdollisimman paljon avautua eri suuntiin?

      Minustakin suhtautuminen viattomana virsikisaan on absurdia.

    • Eikö koulu yritä mahdollisimman paljon avautua eri suuntiin?

      Minustakin suhtautuminen viattomaan virsikisaan on absurdia.

  1. Verrataanpa kahta näkemystä virren olemuksesta.

    ”Minusta ne ovat tavallisia yhden, Suomessa merkittävän genren lauluja, jos niitä ei käytetä ei käytetä tilaisuudessa, jossa on tarkoitus harjoittaa uskontoa.”

    (Kari Virtanen)

    ”Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että maailman moniarvoistuessa myös virsi käsitteenä laajenee ja leviää. Virren perimmäinen tarkoitus ei kuitenkaan muutu: Vanhan testamentin ylistys, julistus ja rukous ovat edelleen kaiken virsilaulun keskeisenä sisältönä.”

    (Suomen ev.lut. kirkko)

    Minuun kohdistetusta pilkasta huolimatta olen sitä mieltä, että virsilaulun pitäminen uskonnollisena rituaalina on perustellumpaa kuin esim. Kari Virtasen väitteisiin uskominen.

    • Joo eikös Risto ole mielenkiintoista, että se on nyt vapaa-ajattelijoiden ja heidän hännystelijöidensä (heh!) keksintö, että virrenlaulu leimataan uskonnon harjoittamiseksi. Kun jälleen kerran asian tarkistaa ev. lut. kirkon sivuilta niin siellähän asia ilmaistaan tavalla, joista jo vapaa-ajattelijoita on kovasti moitittu.

      Samalla tämä tietysti kertoo virsikisan järjestäjien tarkoitushakuisesta määrittelystä, mitä tässä ketjussa on kritisoitu ja kyseenalaistettu.

    • Molemmat pitävät paikkansa. Toki virsiä lauletaan eniten jumalapalveluksissa, mutta on niillä oma asemansa pelkkinä lauluina. Konteksti ja laulajan tarkoitus ratkaisee.

      Kun Paasikiveä talvisodan aattona asemalla saattaneet ihmiset lauloivat Helsingin rautatieasemalla Jumala ompi linnamme, osalle se oli varmaankin uskonnollinen laulu kun taas osalle pelkkää isänmaallisen hengen ja taistelutahdon nostatusta. Siihen aikaan jälkimmäisiä oli ehkä vähemmän.

    • Molemmat pitävät paikkansa. Toki virsiä lauletaan eniten jumalapalveluksissa, mutta on niillä oma asemansa pelkkinä lauluina. Konteksti ja laulajan tarkoitus ratkaisee.

      Kristillinen periaatteen ja ajatuksen notkeus on kyllä ihan toisesta maailmasta;) Mutta jatketaanpa tuolla linjalla kokeeksi. Nythän näyttää siltä, että ei-kristillisestä näkökulmasta virret ovat uskonnollisia lauluja. Rohkenen olettaa, että jopa monet kristityt ovat tällä kannalla.

      Jotkut kristilliset sitten nähtävästi laulavat virsiä paitsi ylistykseksi jumalalleen, myös silloin kun ihan vaan laulattaa maallisessa mielessä. Tai/ja kun/koska haluavat olla perinteisiä ja yleissivistyneitä.

      Olisiko siis sittenkään suuri menetys, että virret laulettaisiin (kristillisissä) tilaisuuksissa ja yhteyksissä, joihin lasten tai aikuisten ei ole pakko osallistua? Eikö se olisi päivänselvä win-win -skenaario?

    • Meneekö Karin ajatus nyt niin, että virren laulaminen koulussa virren sisällöstä riippumatta (viittaan esimerkkeihin ketjussa ja virsikisa.fi -sivulla) ei ole luonteeltaan uskonnollista? Eli jos vastaavasti lapset laitettaisiin laulamaan jotain sen suuntaista kuin ”Saatanaa tahdomme kumartaa”, ”Allah on suurin” tai ”Jumala on kuollut, tral-lal-laa” niin sekin olisi vain laulamista tai vaikkapa äidinkielen harjoittamista. Tai voisi siihen kivan askarteluleikinkin kehittää tai näytelmän. Kukaan vanhempi ei voisi siinä kohtaa sitten vedota uskonnonvapauteen kun nyt kerran on määritelty, ettei tällainen laulaminen tietyssä kontekstissä (koulu tai rautatieasema) ole uskonnon harjoittamista tai ylipäätään uskonnon kautta määrittyvä asia.

    • ” Konteksti ja laulajan tarkoitus ratkaisee.”

      Jotta voi niitä laulaa vaikka Kalle Kustaa Korkki -meiningillä, se on selvä. Joten virsi voinee määritelmällisesti olla silloin myös rienaus. Tosin tällainen käyttäjälähtöinen arviointi on kyllä melko mielenkiintoinen lähestymistapa. Vaikka nyt evlutin sivulla jotain muuta lukisikin, niin käyttäjä ratkaisee. Tällä periaatteella voinee sitten kai myös määritellä muita asioita, rukouksia, toimituksia ym.? Että käyttäjä päättää käyttötarkoituksen, eikä mikään määritelmä.

    • Virsikirjaan ei ilmeisesti tule yhtään Juicen, mutta on kuitenkin ehdotettu. Kuin myös Vexin Sydämmeeni Joulun teen on ollut esillä. Nykyisessä virsikirjassa on monta laulua, jotka otettu siihen vasta paljon ensiesityksensä jälkeen. Ehdolla lisävihkoon on monta jo tunnettua biisiä. Muuttavatko ne teistä virsikirjaan ottamisen jälkeen uskonnonharjoittamiseksi aina ja kaikissa tilanteissa? Vai

    • Kari, virsivisa.fi -sivustolla on viikon virret ja aluevaiheen virret jne. Niihin olen viitannut, mutta mikähän siinä on, että niistä eli tosiasioista keskusteleminen ei ole kiinnostanut. Nyt siis meidän pitäisi sen sijaan keskustella jo(i)stakin Juicen laulu(i)sta, jo(i)ta on huonolla tuloksella ehdotettu virsikirjaan.

      Voin minä silti vastata kysymykseeni, vaikka luulenkin, että itse asia eli virsivisa-sivuston anti ja virret jäävät silti edelleen sinulta ja muilta arvioimatta. Tai oikeastaanhan olen jo vastannutkin. Laulun ja virren sisältö ratkaisee. On eri asia ylistää Jumalan kunniaa tai Kristuksen ylösnousemusta kuin laulaa kedon kauniista kukista. Tuntuu jotenkin oudolta selittää kristityille, että mikä ero tällaisilla asioilla on tai että miksi ”Allah suurin on” tai ”On Kristus noussut kuolleista” määrittyy uskonnollisen sisällön eikä jonkin kulttuurihistorian kautta. Mutta näin ne ovat vissiin uskonnollinen yleissivistys ja lukutaito heikentyneet kirkkokansan tykönä…

    • Piti olla kysymykseesi, ei kysymykseeni tuossa yllä. Ja varmimmaksi vakuudeksi vielä: ei se virsikirjaan ottaminen ole se ratkaiseva tekijä. Voihan laulu olla sisällötään uskonnollinen tai laulaen esitetty uskontunnustus ihan riippumatta siitä, onko se virsikirjassa tai ei. Ja toisaalta virsikirjan jokainen värssy ei ole Jumalan ylistystä tms. Minä ajattelen, että virsien sanoilla on merkitystä niiden laulajalle ja että monelle virsien sanat ovat totta ja uskon ilmaisu. Ja yhtä lailla ymmärrän, että tuntuu väärältä, jos laulun keinoin pakotetaan ylistämään tai tunnustamaan uskonsa jumalaa, johon ei usko. Oli se sitten kristittyjen Jumala, Allah tms.

    • Tuo tarkoittaisi Jani sitä, että iso osa suomalaista lyriikkaa oli sopimatonta materiaalia kouluun. Kailaan Suomalaista rukousta ei voisi lapsilla luetuttaa tai laulattaa ja väliin jäisi myös Waltarin Sinun ristisi juureen.

    • Niinkö Kari sinun mielestäsi?

      Minähän olen tässä sanonut, että virretkin kyllä sopivat kouluun esimerkiksi osana uskonnonopetusta ja sen lisäksi muutenkin niillä perustein mitä tuossa edellä sanoin. Miten Kari arvioit, kuinka usein kouluissa halutaan laulaa Kailaksen Suomalainen rukous eli virsi 584? Luuletko, että joku toinen puritaaninen piispa kaikessa suvaitsevaisuudessan voisi vetää lapsensa koulun juhlasta jos virttä 584 ei lauletakaan?

      Mutta joo, tässä on nyt ollut yli 80 viestin verran mahdollisuus keskustella ihan oikeasta asiastakin (virsivisa.fi) ja vieläkin tämä menee tämmöiseksi yksipuoliseksi milloin mihinkin kysymyksiin ja heittoihin vastailuksi, niin ehkä tämä alkaa pikku hiljaa riittää.

    • Kari, minusta alkoi tuntua, että et itse asiassa tunne (tai ymmärrä?) virsikirjan sisältöä juuri lainkaan. Korjaa toki, jos tulin väärään käsitykseen.

      Tehdäänpä pieni testi: anna muutama esimerkki virsistä, jotka voisi sujuvasti laulaa muuten kuin virsinä eli uskonnollisina lauluina. Ainakaan mainittu 584 ei toimi, sillä se on päivänselvä rukous. Mutta ongelmahan taisikin olla siinä, että se juuri on virren tarkoitus…

    • Jani: Sinusta siis virsi 584 ei sovi tavallisen koulun äidinkielen tunnille, koska siinä uskonnollinen sisältö. Kysymys on kuitenkin Uuno Kailaan tunnetusta runosta, joka on vuodelta 1931 ja otettu virsikirjaan 1986, jonka jälkeen sen lukeminen ja laulamine on ollut uskonnonharjoitusta.

      Risto: Ei minulla ole erityistä tuntemusta virsikirjasta. Olen pitkälti pitkän iän kokemuksen ja tiedotusvälineiden tuoreemman tiedon varassa aiheessa. Vähän enemmän kuin virsikirjasta, tiedän musiikista ja vähän sitä enemmän historiasta. Kaikissa näissä olen diletantti, enkä kanssakeskustelijoiden näkemyksiä luettuani ole yksin.

    • Jani: Sinusta siis virsi 584 ei sovi tavallisen koulun äidinkielen tunnille, koska siinä uskonnollinen sisältö. Kysymys on kuitenkin Uuno Kailaan tunnetusta runosta, joka on vuodelta 1931 ja otettu virsikirjaan 1986, jonka jälkeen sen lukeminen ja laulamine on ollut uskonnonharjoitusta.

      En vastaa Janin puolesta, mutta olen sitä mieltä, että kyllä voi sopia äidinkielen tunnille, varauksella.

      Virren sanoitus sopii oppimateriaaliksi, jos äidinkielessä tuolloin käsitellään uskonnollisia tekstejä ja virttä käytetään esimerkkinä sellaisesta. Oletan, että näin voi hyvinkin koulussa tapahtua (tosin tuskin alakoulussa).

      Virsivisan tarkoittamassa mielessä 584 tai mikään muukaan virsi ei sovi äidinkielen tunnille. Erityisen huonosti se sopii sinne siksi, että visan kohteena ovat 3. ja 4. luokjan oppilaat.

    • Kysymys on kuitenkin Uuno Kailaan tunnetusta runosta, joka on vuodelta 1931 ja otettu virsikirjaan 1986, jonka jälkeen sen lukeminen ja laulamine on ollut uskonnonharjoitusta.

      En hyväksy väittämääsi, että tuosta runosta ”tuli uskonnonharjoitusta” vasta, kun se otettiin virsikirjaan. Mutta oletetaan, että niin todella olisi. Mitä merkitystä asialla mielestäsi olisi Virsivisan suhteen?

      Mielestäni sillä, minkä vuoden painokseen virsi on otettu, ei voi olla merkitystä sen uskonnollisuuden kannalta. Virsikirjaan pääsyn edellytys on (tähän asti ollut) sopivuus hengelliseen käyttöön.

      Evl.fi:n virsikirjasta, otsikolla ”Mikä on virsi?”:

      Parhaiten paikalleen osuva virren määritelmä, jonka olen kuullut, sanoo suurin piirtein, että virsi on yhteislauluksi soveltuva sisällöltään hengellinen laulu.

      (Hannu Vapaavuori, TT, kirkkoherra)

    • Kari, olkiukkoon on aina hyvä lopettaa. 😉

      Minä en ole ottanut Kailaksen tekstin sopivuuteen äidinkielen enkä myöskään historian tunnille. Risto vastasi hyvin, joten ei ole tarpeen toistaa.

      Semmoinen lisäys vaan, että kuten jo on tullut tässäkin ketjussa jälleen kerran sanottua, minä en ole häätämässä uskontoa koulusta. Enkä uskonnollista sisältöä. Enkä virsiä tai Kailaksen tekstejä. Uskoisin, että yrityksellä ja hyvällä tahdolla on ymmärrettävissä, mitä olen kritisoinut ja mitä taas en. Vähän enemmän tämmöistä yritystä kieltämättä toivoisin. Kiitos kuitenkin siunausten toivottamisesta!

    • Kiitos siunauksesta, Kari! Harkitsen ryhtymistä pastafariksi, joten toivotan puolestani sinulle paljon Lentävän Spagettihirviön siunausta!

    • Ei riitä perusteluksi. Kristinuskon keksijät ja heidän motiivinsa tunnetaan myös sangen tarkasti.

    • Juuri siinä se ongelma onkin, kun virret nähdään vain yhdestä näkökulmasta. Ne ovat kyllä rukousta ja Jumalan ylistystä mutta ne ovat myös kulttuuria, runoutta, kansanperinnettä, sielunhoitoa ja mitä kaikkea muuta? Siksi vapaa-ajattelijoiden strutsi-strategia on kelvoton.

    • Juuri siinä se ongelma onkin, kun virret nähdään vain yhdestä näkökulmasta.

      Ei tuo itse asiassa ole ongelma lainkaan. Jokainen ihminen saa täysin vapaasti pitää virsiä minä tahansa. Tätä oikeutta ei kukaan pyri rajoittamaan, ja sellainen pyrkimys olisi Suomessa sitä paitsi lainvastainen.

      Virsien pääasiallinen tarkoitus on olla ylistystä ja rukousta Jumalalle. Vaikka Pekka Iivonen tai Mika Turunen keksisivät niille miljoona muuta merkitystä tai tarkoitusta, se ei poista uskonnollisuutta.

      Virsien sisällyttäminen koulujen opetukseen muuten kuin kristittyjen ”oman uskonnon” osana ei ole perusteltua. Vaikuttaa myös siltä, että se on jopa lainvastaista.

    • Jos jokainen saa pitää virsiä minä tahansa niin miksi ne pitää kieltää? Silloinhan toiset eivät saa pitää virsiä sellaisena kuin haluavat. Näin tässä vastustamisessa on ristiriita ja vastustus ei anna toisille tilaa elää.

    • Jos jokainen saa pitää virsiä minä tahansa niin miksi ne pitää kieltää? Silloinhan toiset eivät saa pitää virsiä sellaisena kuin haluavat. Näin tässä vastustamisessa on ristiriita ja vastustus ei anna toisille tilaa elää.

      Ei virsiä pidä kieltää ainakaan minun mielestäni, eikä tässä keskustelussa kukaan muukaan ole sellaista esittänyt. Siksi näe edes syytä pohtia vastausta kysymykseesi. Onko sinulla vastaus siihen?

      Ymmärrän, että sinusta olisi mukavaaa ja hyvä asia, jos voisit muuttaa tulkintaa ja logiikkaa mielesi mukaan. Se toki onnistuukin aivan hyvin ajatusleikkinä, mutta törmää vaikeuksiin, jos sitä vaaditaan sovellettavaksi käytäntöön.

      Toivoisin, että sinäkin keskustelisit tässä yhteydessä Virsivisan soveltuvuudesta koulutyöhön, OPH:n ja SLK:n menettelytavoista sekä uskonnonvapaudesta ja laillisuudesta. Ja yleensäkin siis asioista, jotka liittyvät puheena olevaan uutiseen.

    • Risto, olen aivan hämmästynyt. Jos virsiä ei saa laulaa koulussa niin eikö se ole kieltämistä? Vai meneekö tämä Blues Brothers osastoon? Yhdessä kohtauksessa Jake valittaa Elwoodin valehdelleen bändistä. Elwood vastaa, että ei hän valehdellut. Viilasi ainoastaan linssiin.

      Totta kai virret sopivat kouluun. Edellä esitin jo tukun syitä siitä miksi ne sopivat. Hylkäsit syyt kuitenkin pohtimatta niitä sen syvemmin. Jokainen niistä pitää kuitenkin paikkansa ja laajentaa ajattelua, niin että ehdoton joko tai -asenne murtuu. Sitähän virsien vastustajat eivät näemmä halua.

    • Mika, on tämä käyty läpi jo useamman kerran, mutta käydäänpä vielä kerran. Virsiä ei olla kieltämässä, eikä edes sitä yrittämässä. Myös Virsivisaa (koulutyön osana) vastustavat ovat keskustelussamme olleet sitä mieltä, että virsiä voi käyttää sopivissa yhteyksissä.

      Virsivisan tarkoitus on antaa kristillistä kasvatusta kolmos- ja nelosluokkalaisille. Se on Suomessa sallittua, ja esimerkiksi minun mielestäni on hyvä, että on. Koulun oppituntien käyttäminen sellaiseen on puolestaan yksiselitteisesti uskonnonvapauden vastaista. Lain mukaan edes ”oman uskonnon” opetus julkisissa kouluissa ei ole tunnustuksellista.

      Mielestäni ei kannata ajatella asiaa siltä kannalta, että ”virsiä ei saa laulaa koulussa”. Koulunkäynti vain ei ole sille sopiva tilanne. Emmehän ajattele niinkään, että vaikkapa seksi tai itsetyydytys oppitunneilla olisi kiellettyä siksi, että joku erityisesti haluaa kieltää ne asioina. Oppitunti ei vain ole sopiva paikka harjoittaa noita sinänsä tärkeitä asioita, joihin koulukin toivon mukaan suhtautuu myönteisesti.

    • Eikös tuossa linkissä lähtökohtana ole juurikin se, että virret pois koulusta? Loppu on vain sanahelinää, jolla asiaa pehmennellään.

    • Ei ole Mika, vaan Virsivisa pois kouluista. Ja nimenomaan koulutyöstä, ei toki välttämättä koulurakennuksista.

    • Tarkistin, myönnetään, että olet tuossa oikeassa. Mulla jotenkin vaan tuo mainos jäi mieleen voimakkaampana.
      ja tämä

      ” Visaan osallistuminen on jokaiselle oppilaalle vapaaehtoista eikä visa ole sidottu minkään yksittäisen oppiaineen opetukseen. Visaan osallistutaan luokittain mutta kaikkien luokan oppilaiden ei tarvitse osallistua, jos eivät sitä halua. Jokainen koulu järjestää visaan valmistautumisen oman tilanteensa mukaan niin, että jokaisella siihen haluavalla oppilaalla on mahdollisuus osallistua mutta visa ei myöskään saa häiritä muiden, visaan osallistumattomien, opiskelua.”

      Vaikka olen ihan varma, että jos meillä olisi ollut tuo tilanne, niin yksi neljästä olisi osallistunut. Ja varmastin olisin laittanut ei tai kyllä lapsen mielipiteen mukaan. Niin olen niin tiukasti kiinni lapsen ja hänen vanhempansa oikeudessa itse päättää. Siksi ilmaisin mielipiteeni sävelin vastustaen ihmisiä, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen orjuuttaa muita. Ajattelisin samoin, jos tilanne olisi toisin päin.

      Mantra
      ” Oppilas, joka ei halua olla mukana, voi leimautua toisten oppilaiden ja opettajien silmissä.Joissakin kouluissa oppilaisiin ja perheisiin voi kohdistua paine osallistua vastentahtoisesti virsivisaan, jotta “kaikki” voivat osallistua harjoitteluun oppituntien aikana ja näin säästää aikaa.”

      Kun lupakyselyt lähetetään, niin vastaukset jää vain opettajien tietoon, jotka toimivat niiden mukaan. Tiedän tämän äitinä, joka on vastannut tällaisiin monta kertaa eri asiayhteydessä. Samaten tiedän toisesta kulmasta, että koululle ei loppujen lopuksi ole merkitystä mitä vastataan, vaan tärkeämpää on saada se vastaus sovittuna päivänä, että voi suunnitella.

  2. Tässä 1. säkeistö yhdestä Virsivisan ”viikon virrestä”:

    Jumala loi auringon, kuun
    ja järvet ja puut, ihmiset myös.
    Jumalan on taivas ja maa.
    Herraa me tahdomme kiittää.
    Herralle riemulla
    laulamme kiitosta.
    Herra, me kiitämme nimeäsi.

    Virsivisan verkkosivuilla ohjeistetaan myös hauska leikki tämän virren opettelemisen tehostamiseksi. Heilutellaan käsiä ja tömistellään jalkoja, ja tehdään tietysti ristinmerkki.

    Mikähän siinä on kun minun on hirrrveen vaikea uskoa, että homma olisi kehitelty ihan vaan yleissivistyksen ja muun maallisen hyvän lisäämiseksi. Nyt kaikki viittaa, jotka on sitä mieltä, että ei tuosta nyt millään voi tulla uskonnon harjoittaminen mieleen!

    • Jos jotakin ei ole niin miksi vastustaa sellaista? Sehän osoittaa, että vastustuksen kohde on olemassa. Muutenhan vastustus olisi mieletöntä. Huvittavaa tässä on se, että vapaa-ajattelijat myöntävät kätketysti Jumalan olemassaolon. Vai miksi pitää vastustaa muuten niin kiivaasti sellaista, jota heidän mielestään ei ole? Eikö tiukka vastustus osoita epäsuorasti sen, että Jumala on olemassa ja kieltäminen on vain psykologinen temppu väistää suora kysymys ja kannanotto?

    • No oletko sinä Mika sitä mieltä, että tuota ”jotakin” ei ole olemassa? Vai yritätkö näppärästi tehdä olettamuksen, jota ei olekaan olemassa;)

      Virsiä on olemassa, samoin Virsivisa. Tässä keskustelussa on esitetty lukuisia hyviä perusteluja sille, miksi ne eivät kuulu koulutyöhön.

    • Selitän hieman. Jos Jumala ei ole olemassa niin miksi vastustaa sellaista, jota ei ole olemassa? Sehän on mieletöntä. Vastustaminen osoittaa kuitenkin, että oletus Jumalan olemassaolosta pitää paikkansa ja sen vuoksi vastustus on niin kiivasta, että tätä ei tulisi myöntäneeksi edes hiljaisina hetkinä, kun kaikki virikkeet eivät pauhaa korvan juuressa.

    • Vastustaminen osoittaa kuitenkin, että oletus Jumalan olemassaolosta pitää paikkansa ja sen vuoksi vastustus on niin kiivasta, että tätä ei tulisi myöntäneeksi edes hiljaisina hetkinä, kun kaikki virikkeet eivät pauhaa korvan juuressa.

      Tuota perustelua näkee toisinaan, sitä on käyttänyt ainakin joku kreationistikirjailija. Sen verran vain siitä, että sen logiikka on virheellistä. Jos joskus opiskelet tai harrastat logiikan perusteita, saat selville, miksi. Korostan vielä, että logiikka on eri tyyppinen asia kuin uskonnollinen usko tai varmuus, eikä se sovellu niiden selittämiseen. Samoin on tieteellisen menetelmän laita.

      Se, että tarjoat puheenaiheeksi Jumalan olemassaoloa sen sijaan, että puhuttaisiin Virsivisan sopivuuudesta Suomen alakouluihin, on puolestaan argumentoinnin virhe. Tai ehkä vain yksinkertaisesti tarvetta vaihtaa puheenaihetta, kun varsinaiseen asiaan ei perusteltuja argumentteja löydy?

    • Se nyt oli reunahuomautus eikä sellaisenaan sovi aiheeseen. Kerros nyt vielä mikä siinä logiikassa mättää jos kerran tiedät sen. Ajattelin itse lähinnä sitä, että kyseessä on epäsuora todiste. Ei suora vaan sellainen, joka jättää kenties jonkin ajatuksen kytemään.

    • No mikäs siinä. Oletetaan siis, että Jumalan olemassaolon vastustaminen on todiste Jumalan olemassaolon puolesta (tai peräti olemassaolon todiste). Mitä tuon logiikan mukaan tapahtuisi, jos kaikki Vapaa-ajattelijat lakkaisivat vastustamasta Jumalan olemassaoloa? Todistaisiko se siitä, ettei Jumalaa ole? Millä perusteella pitäisi olettaa, että Jumalan olemassaolo on riippuvainen siitä, uskovatko Vapaa-ajattelijat siihen?

    • Niin ja Mika, käytännön elämän kannalta tuollainen logiikan pyörittely on useimmiten tarpeetonta. Käsittääkseni vastustuksen kohteena on useimmiten se, millaisia (huonoja) vaikutuksia uskonnoilla ja muilla vastaavilla uskomuksilla on ihmisiin ja yhteiskuntiin. Jumalien olemassaolo on siitä näkökulmasta vähemmän kiinnostavaa, ainakin niille vastustajille.

    • Turusen argumentin voisi esittää näinkin:

      Kymmenestä käskystä ensimmäinen kuuluu ”Minä olen Herra sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia”. Tämä kiistatta osoittaa, että on olemassa muita jumalia, koska muutenhan tällaiselle käskylle ei olisi tarvetta.

      Huvittavaa tässä on se, että kristityt myöntävät kätketysti muiden jumalien olemassaolon. Kristinusko on siis polyteistinen uskonto, jossa keskitytään palvomaan yhtä (tai kolmea?) näistä monista jumalista.

    • Ajattelin edellä aihetta siitä näkökulmasta, että millä tavalla psyyke tai kielteinen ajattelu vaikuttaa todisteiden näkemiseen. Jos silmien edessä on hirvi mutta ajattelee ettei sitä voi olla näköpiirissä niin hirvi jää näkemättä vaikka se olisi kohdalla. Tätä yritin lähinnä sanoa. Ihmisen psyyke on tässä suhteessa mielenkiintoinen.

    • Mika, vähintään yhtä voimakkaasti ihmismieli pyrkii näkemään todisteita (esim. tuttuja, toivottuja asioita) siellä, missä niitä ei ole. Hirvi on muuten huonohko verrokkiotus, jos puhutaan henkiolennoista;)

    • Hirvi ei ole ollenkaan huono vertaus. Minulle tapahtui kerran seuraavalla tavalla. Hirvi oli keskellä katua ja ajoin autolla sitä kohti. Kaveri tokaisi: ”Kas, hirvi.” Vasta silloin älysin jarruttaa, kun hirvi oli mielestäni väärässä ympäristössä eikä sitä voinut sen vuoksi olla olemassa. En nähnyt hirveä vaikka se oli silmieni edessä. Vasta kaverin huomautus irrotti minut todellisuuteen väärästä mielikuvasta.

  3. Yksi kulma mikä tuli mieleen, jolla edes voisi puolustaa sitä, että virret eivät olisi uskonnon harjoittamista tai uskon rukousta. Itse vierastan sanoja uskonnon harjoittaminen henkilökohtaisesti. Se ei ole harjoittamista vaan kokonaisempaa hengityksen tasolla. Osa joka ei liity uskontoon vaan sisimpään.

    Mutta siihen esimerkkiin. Luetaanhan me Kalevalaa tai Aleksi Kiveä koulussa. Virret ovat isoäidin aikaan ollut arkipäivää. Jos isoäiti on nuori, niin hänen äitinsä aikaan. Ne ovat oman kulttuurin ja juurien tuntemista.

    Tässä on esimerkki tuosta taistellusta suvivirrestä vuodelta 1701. Sen eroihin voi tutustua.

    http://www.youtube.com/watch?v=Sfa71fx1P14

    Toinen vastaava esimerkki.

    ”Joh 1:1 Algusa oli Sana/ Ja se Sana oli Jumalan tykene/ Ja Jumala oli se Sana/
    Joh 1:2 Teme oli algusa Jumalan tykene.
    Joh 1:3 Caiki ouat sen cautta tehdhyt/ ia ilman site ei ole miten techty ioca techty ombi.
    Joh 1:4 Henes Eleme oli/ ia se Eleme oli Inhimisten Walkeus/” wsi testamentti 1548

    Laitan linkin, jos josta kusta on hauska tutkia.

    http://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/Johanneksen_Evankeliumi.htm

    • Eija, Suvivirrestä ei ole taisteltu, ainakaan pitkään aikaan. Sen ovat tänäkin keväänä vetäneet esiin muutamat kirkonmiehet ja muut tahot, jotka haluavat edistää kristillisyyden harjoittamista osana koulutyötä. Väite, että Suvivirsi on vainon kohteena, esitetään jotta vältettäisiin joutuminen keskusteluun varsinaisesta asiasta.

      En ymmärtänyt, mitä tarkoitit tällä:

      … voisi puolustaa sitä, että virret eivät olisi uskonnon harjoittamista tai uskon rukousta. Itse vierastan sanoja uskonnon harjoittaminen henkilökohtaisesti. Se ei ole harjoittamista vaan kokonaisempaa hengityksen tasolla. Osa joka ei liity uskontoon vaan sisimpään.

      Voisiko tuo tilanne mielestäsi olla kyseessä silloin, kun lapset laulavat virsiä koulussa? Mutta ensin haluaisin siis selityksen, mitä se tarkoittaa.

      Ja sitten en ymmärtänyt sitäkään, miten nuo laittamasi linkit liittyvät Virsivisaan?

      Enkä ymmärtänyt sitäkään, miksi joku haluaisi ”puolustaa sitä, että virret eivät ole uskonnon harjoiuttamista”. Nehän ovat nimenomaan sitä, jo määritelmällisesti, mutta varsinkin tarkoituksellisesti.

    • Siinä oli vain perustelu, miksi inhoan sanaa uskonnon harjoitus, mutta toki suon muille harjoituksen. Risto tuo kirkon mies juttu ei enää mene minulle läpi. Siis sen jälkeen kuin luin täällä Johannes Iäksen perustelut. Voin sanoa väärin ilman parempaa tietoa, mutta en valehtele tahallani. Toisaalta pohdin lähinnä Opetushallituksen kulmia. Minulla ei ole tiedossa miten koulut on ohjeistettu. Risto pohtia voi monilta kulmilta, mutta ei kannata jäädä kahdeksankymmenen viestin suohon.

    • Eija, termi uskonnon harjoittaminen on tosiaan puutteellinen. Kysymyshän on kuitenkin paljon kokonaisvaltaisemmasta, omakohtaisesta ja kokemuksellisemmasta asiasta kuin ”harjoittaminen”, joka on kovin tekninen ja kolkko sana. Mutta tähän termiin on kuitenkin tyytyminen ja sillä viitataan ihan tiettyihin asioihin, merkityksiin, sisältöihin jne. Uskoisin, että meillä molemmilla on ihan hyvä käsitys siitä, mitä uskonnon harjoittamisella tarkoitetaan ja mitä se omakohtaisesti koettuna on.

      Koulussa tosiaan luetaan historiallisia teoksia ja siellä myös tutustutaan uskontojen historiaan ja nykypäivään ja opitaan siitä, miten uskonnot ovat vaikuttaneet yhteiskuntaan ja yhteiskunnassa aiemmin ja nyt. Minun käsittääkseni tästä asiasta vallitse yhteisymmärrys. Jos nyt olisi niin, minä kun en vapaa-ajattelijoiden ohjelmaa erityisesti tunne, että siellä vaadittaisiin tällaisten asioiden poistamista koulusta niin esimerkiksi minä en sitä kannattaisi (perustelut tietysti olisi ensin kuultava) vaikka nyt onkin kovin kiva sanoa, että olen täällä vain peesaamassa vapareita.

    • Eija, tiedoksi: OPH on mm. lahettänyt kouluihin kirjeen jossa Virsivisaa markkinoidaan esim. näin:

      Virsivisan myötä virsiin ja virsikirjaan tutustutaan monipuolisesti ja mukavasti. Visan tehtävissä tarvitaan laulamisen lisäksi nokkeluutta, luovuutta, kuuntelutaitoa ja mieleen painamista. Virsivisaan osallistuneiden koululaisten mielestä Virsivisassa on ”kivoja tehtäviä”, ”laulaminen on hauskaa” ja ”visailu jännittävää”

    • Minusta tämä kuvio, jossa OPH:n virkamies on toimii yhtä aikaa SLK:n hallituksessa että riippumattomana (!) virkamiehenä on kyllä hyvin kummallinen ja kyseenalainen.

      Mitehköhän jos OPH:n virkamies olisi vapaa-ajattelijain liiton hallituksen jäsen ja mukana järjestämässä uskonnoista vapaan ajattelun kilpailua kolmos- ja nelosluokkalaisille yhteistyössä vapareiden kanssa. Lisäksi OPH alkaisi ko. virkamiehen myötävaikutuksella jaella kouluihin materiaaleja, jossa kehuttaisiin vapareiden järjestämää kilpailua kivaksi ja korostettaisiin, että kilpailulla on tarkoitus lisätä koulun ja uskonnottomien järjestöjen välistä yhteistyötä ja tutustumista. Veikkaisin, että tulisi virkamiehelle melkoiset ongelmat. Ja syystä.

    • Risto lainauksesi ei mennyt opetushallituksen ohjeisiin koululle, vaan kirkon lapsityön ohjeisiin itse virsivisaan. Siis opetushallitus ei ole ohjeistanut koulua noin.

      Hesari
      ” Iivonen korostaa, että visa on kaikille vapaaehtoinen.”

      ”Kyseessä on opetuksellinen ja pedagoginen asia, ei uskonnon harjoittaminen. On kyse virsien opiskelusta ja kilpailusta niiden osaamisessa.”

      ” Hänen mukaansa koulu päättää itse, miten visaan osallistuminen järjestetään. Jos kaikki oppilaat ovat mukana, visaan voidaan käyttää oppitunteja.”

      Elikä tuo viimeinen todennäköisesti tarkoittaa käytännössä sitä, että tarvitaan vanhempien kirjallinen lupa, kun on kyse kolmas-neljäs-luokkalaisista.

      http://www.hs.fi/kotimaa/a1401002607398

    • Eija, nyt olet kyllä väärässä. Lainaus on OPH:n saatekirjeestä perusopetuksen 3. ja 4. luokan opettajille ja musiikinopettajille.

    • Eija, toki teksti varmastikin on peräisin SLK:lta. Sehän tästä puuttuisi, että OPH täysin omin päin väsäilisi tuollaisia mainostekstejä 😉

    • Risto kirjoitti: ”Eija, toki teksti varmastikin on peräisin SLK:lta. Sehän tästä puuttuisi, että OPH täysin omin päin väsäilisi tuollaisia mainostekstejä ;-)”

      Vaparihommaan näyttää liittyvän samanlaista uhriutumismielialaa, josta Kaakkuri toisaalla tällä palstalla varoitti herätysliikkeitä. Ateismihan on vähintään uskonnonkaltainen ideologia ja ehkä nämä muutamat maailmalla julistavat vaparit eivät oikeastaan ole mielenmaisemaltaan kovin kaukana varhaisista pietisteistä. Vapareilla on oma totuus, joka nähdään ainoana oikeana, ja tuntemuksissaan heillä on ”selvää totuutta” ymmärtämätön muu maailma vastassa.

    • Jaha Kari, löytyykö intoa myös perusteluihin?

      Vaparihommaan näyttää liittyvän samanlaista uhriutumismielialaa, josta Kaakkuri toisaalla tällä palstalla varoitti herätysliikkeitä.

      Ei ole ainakaan vielä esitetty näyttöä tuollaisesta. En ihan helposti suostu pitämään ”uhriutumisena” esim. sitä, että kouluilta toivotaan Suomen lain noudattamista.

      Selittäisitkö, mitä tarkoittaa: ”ateismi on vähintään uskonnon kaltainen ideologia”. Äkkiseltään kuulostaa oudolta väitteeltä, mutta ehkä sinulla on sille perusteluja?

      Vapareilla on oma totuus, joka nähdään ainoana oikeana …

      Tällekin kaipaan perusteluja. Väite on vahvassa ristiriidassa sen kanssa, mitä olen Vaparien omasta tiedottamisesta ymmärtänyt. Käsitykseni on, että Vaparit kannattavat ns. tieteellistä maailmankuvaa. Yksi sen perustavaa laatua oleva piirre on se, että omia käsityksiä ollaan valmiita muuttamaan, kun jostain asiasta saadaan uutta tietoa.

      Uskonnothan (käsittääkseni useimmat ainakin) lähtevät siitä periaatteesta, että niillä on hallussaan valmis totuus, eikä opin muuttaminen tule kuuloonkaan. Käytännössä tämä toki pätee ainakin kristinuskon suhteen vain lyhyehköä aikaväliä tarkasteltaessa. Oppi muuttuu sitä mukaa kun maailma ympärillä kehittyy.

    • Risto se ei ollut opetushallituksen saatekirjeessä. Elikä se on virsivisamainoksesta, joka tosiaan niin kuin oikein oivalsit muualta. Varmaankin ehkä noin 100000 kolmosta ja nelosta on. Heistä luvan kanssa osallistuu ehkä kenties noin 4000. Arvioin nuo määrät eskarien pohjalta sekä näin jossain aikaisempia osallistumisia.

      Huomasin tuon vapaa-ajattelijoiden mantran, joten laitan taas mielipiteeni musiikkina. Voi hyvät hyssykät ja en muuta lisää.

      https://www.youtube.com/watch?v=IuTUMD-WzlM&feature=kp

    • Älä nyt viitsi inttää Eija (vai onko tämä nyt taas jännää ”huumoria”?).

      Laitoin tiedoksesi lainauksen OPH:n ”ohjeistuksesta” (eli markkinointikirjeestä). Lainattu teksti oli nimenomaan OPH:n kirjeestä kouluille. Mikä ihme sinua viehättää moisessa vänkäämisessä? Vai onko sinulla kenties muilta salattua tietoa, että tämä olisi väärennös:

      http://goo.gl/ZWe9A1

    • Eija, mielestäsi siis osallistuvien oppilainen määrä vaikuttaa siihen, miten hyväksyttävää tai moitittavaa Virsivisan kaltaisen tunnustuksellisen sisällön tuominen opppitunneille on? Mikä siinä tapauksessa olisi se määrä, jonka jälkeen toiminta ei olisi sopivaa?

      Selittäisitkö, mikä on ”vapaa-ajattelijoiden mantra”?

  4. Tämä sivuhuomautuksena Eija pompanneeseen viestiin ja Riston kommentteihin.

    Vuonna 2010 Virsivisa tiedotti seuraavasti:

    Virsivisan tarkoitus on edistää virsikasvatusta koulun ja seurakunnan
    yhteistyönä sekä innostaa lapsia laulamaan virsiä. Kyseessä ei siis ole
    laulukilpailu vaan visailu, jonka pyrkimys on opetella virsiä hauskoin ja
    monipuolisin, lasta kiinnostavin tavoin. Koska joukkueet edustavat koko omaa koululuokkaansa, vahvistetaan visalla luokan yhteisöllisyyttä ja kokemusta siitä, että virret kuuluvat kaikille laulutaitoon katsomatta.
    Visan järjestää Seurakuntien Lapsityön Keskus yhteistyössä kirkkohallituksen, Opetushallituksen ja PTK –poikien ja tyttöjen keskuksen kanssa. (lihavointi minun)

    Lähimmäisenrakkaus ja toisista huolehtiminen kuuluvat itsestään selvästi suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhteislaulaminen opettaa osaltaan tätä samaa: on kuunneltava muita, on kannettava oma vastuu laulusta, on noudatettava yhteisesti sovittuja periaatteita. Tietyt laulut, tietyt virret kuuluvat myös lähtemättömästi suomalaisten juhliin. Opettamalla niitä lapsille opetamme samalla asioita, joita suomalainen yhteiskunta pitää tärkeinä ja jotka kuuluvat suomalaisuuteen. Virsilaulun myötä välitämme sekä hengellistä perintöä että suomalaiskansallisia kulttuuriarvoja.
    Palaute Virsivisasta on ollut positiivista. Se on koettu mukavaksi tavaksi opetella virsiä. LISÄTIETOJA * Musiikkikouluttaja Mari Torri-Tuominen ….

    Ehkä tämä vuoden 2010 tiedote kuvaa järjestäjien ajatusmallin hieman suoraviivaisemmin.

    • Vuoden 2010 tavoitteet ovat ilmeisesti olleet räväkämmät kuin tulevan kauden, tai sitten en vain osaa (viitsi) etsiä. Nyt löysin tutut iskusanat kulttuurihistoria, kanssakäyminen, jne. Mutta onhan siellä sentään suoraan mainittu, että ”Virsivisan tavoitteena on saada osallistujat laulamaan virsiä sekä tutustuttaa heidät virsikirjaan hauskojen tehtävien avulla”.

      Vähän kyllä ihmetyttää, miksi SLK jättää kokonaan mainitsematta (ehkä) tärkeimmän asian: virsien laulamisella ei, Herra paratkoon, ole mitään tekemistä uskonnon harjoittamisen kanssa.

  5. Hämmentyneenä olen seurannut tätä keskustelua. Ensinnäkin otsikko ylestää liikaa. Suurimmassa osassa kouluissa VirsiVisa tuskin herättää hämmennystä. Eniten varmaan Helsingissä, missä on alhaisin kirkkoonkuulumisprosentti.
    Minusta kirkon työntekijät voivat kuitenkin reilusti myöntää, että kyseessä ei ole vain kulttuuriperimään tutustumista, vaan myös tutustumista oman uskon keskeisimpään laulukirjaan, virsikirjaan. Tähän kirkossa pyritään, saada lapset jo lapsina heti oikealle tielle, niin eivät vanhanakaan siitä poikkea, kuten sananlaskussa sanotaan.
    On luontevaa, että kirkko on yhteistyössä koulun kanssa, koska suurin osa lapsista kuuluu kirkkoon, ainakin vielä. Ihan yhtä luontevaa, jos suurin osa koululaisista on muslimeja, olis järjestää KoraaniVisa.
    Itse olen kanttorina laulattanut lapsia VirsiVisassa, ja olen häkeltynyt, kuinka myönteisesti lapset suhtautuvat leikkimieliseen kisailuun, ja laulavat virsiä sydämensä kyllyydestä, niin että sali raikaa.
    Visaan osallistuminen on täysin vapaaehtoista, ja tapahtuu niin, että opetussuunnitelma pysyy. Musiikin ja uskonnon tunteja voidaan hyvin siihen käyttää ja vapaa-aikaa. Lasta ei varmasti syrjitä, jos vanhemmat eivät halua lapsen osallistua Visaan.
    Jos vapaa-ajattelijat tästä hämmästyvät, niin olisiko heillä vastavuoroisesti resursseja järjestää kouluun tapahtuma, jossa laulatetaan vaikkapa pop- tai rockstandardeja, järjestää äänenkäytön opetusta oppilaille ilmaiseksi, saada oppilaat innostumaan, hommata materiaali, ym kaikkea mitä VirsiVisan järjestäminen vaatii?

Jyrki Härkönen
Jyrki Härkönen
Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.