Venäjä ja islam mummon kammarista nähtynä

COLTMenohan on kuin Googin sodan alla. Iran sai kuusi kuukautta hengähdystaukoa ennen kuin se jatkaa ydinaseohjelmaansa. Venäjä ja Iran pyrkivät olemaan hyvää pataa, sillä heidän välissään on maailman tärkeimpiin kuuluvia luonnonvaralähteitä. Samaan aikaan molemmat pitävät suhteitaan yllä todelliseen mahtitekijään Kiinaan.

Yhdysvallat on rimpuillut irti Lähi-idän öljystä, mutta siinä missä Syyrian sisällissota päältä katsoen vaikuttaa lähinnä sunnien ja shiiojen paikalliselta joskin tavattoman veriseltä välienselvittelyltä, isommassa mittakaavassa Iran ja USA:lle historiassa hyvin tärkeät saudit ovat herkkänä toisilleen. Arabikevät ja Lähi-idän tilanne ryöpsähtää pienelle sielulle käsittämättömäksi mistä kulmasta hyvänsä. Syyriassa ei ole kyse vain Syyriasta.

Suomenlahdessa virtaa venäläistä kananpaskaa, niin kuin vähän aikaa sitten oli televisiossa hieno dokumentti aiheesta. Siitä kulkee myös Nord Streamin kaasuputki Saksan maahan asti, ja näin ollen köyhäksi mainittu Venäjä on sidottu EU:hun, ja samoin EU on riippuvainen Venäjästä. Myös Ukrainan kautta Eurooppaan virtaa venäläistä maakaasua. Elämme ilmiselvää käännettä. Välirikko Venäjän kanssa heikentäisi Eurooppaa merkittävästi, sillä hiljaista voisi tulla muuallekin kuin Volkkarin tehtaalle. Tämä ei ole oikeata tietoa vaan maalaispojan arviota pieneltä paikalta.

Aiemmin toimittaja Jussi Rytkönen huomautti Kotimaa-lehden pääkirjoituksessa, että vaaka idässä painaa enemmän kuin vuosisatoihin, kun Iran sai mittavan sopimuksen lännen kanssa.

Ennen vanhaan oli teologialla helppoa. Kun oli voimakas kansallismielisyys, pystyi sanomaan, että älä tee kansasta itsellesi epäjumalaa. Sitten loppui toinen maailmansota, ja vielä kylmä sotakin. Pystyi sanomaan taas, että älä tee mammonasta itsellesi epäjumalaa. Kun oli kommunismikin, pystyi sanomaan, että se on perkele. Nyt voi olla hankala hahmottaa, onko jumalia enää edes olemassa. Sen takia teologia on kriisissä.

Aina vuoteen 1914 asti ristin teologialla oli jollain tavalla mielekäs sisältö. Mutta konekivääri ensimmäisessä maailmansodassa heikensi hieman sitä vuoden 1518 Heidelbergin disputaation iskulausetta, että ”Jumala lähestyy ihmistä vastakohtiinsa kätketyssä hyvyydessä”. Holokaustin jälkeen kaikki puhe ”vastakohtiin kätketystä hyvyydestä” tekee teismistä sadismia. Ei voi olla kuin jumalattomuuden teologiaa kaikissa sen merkityksissä, alkaen Bonnhoefferin sekularisaatiosta ja ihan tähän hengen köyhyyteen, mutta myös täydelliseen merkityksen annihilaatioon.

Viikonlopun mittaan tuli näkyväksi, että olemme edelleen eläneet kylmän sodan aikaa. Teologisesti tunnettu kylmä sota oli kahtalainen aikakausi. Toiset demonisoivat idän. Toiset taas lukivat YK:n paperilappuja ja rupesivat harrastamaan ”uskontodialogiaa”. Näiden ”uskontodialogian” kannattajien vihollinen on oman sisäpoliittisen kentän oikea laitahyökkääjä, niin sanottu kristillinen fundamentalisti. Tästä juontuu, että vasemmistolainen liberaali kaveeraa sharialakia edistävän muslimin kanssa, vaikka sisimmässään molemmat tietävät, että toinen heistä ei tule ikinä hyväksymään homoseksuaalisuutta. Pikemmin luulisi, että yhteisiä tavoitteita olisi oikean laidan kristillisellä fundamentalistilla ja shariaa edistävällä muslimilla. Molemmathan kannattavat omanlaistaan teokratiaa.

Mutta nyt oikean laidan kristillinen fundamentalisti joutuu liittoutumaan vapaa-ajattelijoiden kanssa, vaikka näillä taas on aivan eri motiivit. Toinen pelkää kuollakseen islamia, koska se on perkeleen uskonto, toinen taas takapajuiseksi mieltämänsä islamin lisäksi inhoaa vasemman laidan ”uskontodialogia”, koska se on epärehellistä, kun siinä ei oteta esille aiheita, joista muuten mesotaan kaikki päivät: naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Nämä aiheet vaietaan kuoliaaksi, kun kiirehditään sanomaan uskontodialogi-illassa, että ”meillä on sama jumala”. Homoseksuaalin luotettavin ystävä onkin lopulta Jussi Halla-aho, koska hän vastustaa uskontoa kaikissa muodoissaan. Liberaalissa uskontodialogi-illassa saadaan kuumaa vettä teemukiin, kun ”todellisen islamin” edustajaksi löytyy joku maallistunut ja länsimaalaistunut muslimi, joka joskus saattaa jopa riipaista terävän känninkin päälle.

Ei sillä, esimerkiksi Teheranissa saa Karhu-olutta, jos tuntee kontaktit. Se on kylläkin harvinaista, koska mietojen alkoholijuomien salakuljetus ei ole logistisista syistä kannattavaa. Teräviä mahtuu autoon enemmän. Minä yritin kerran kysyä Leif Nummelalta hänen alkoholinkäytöstään, koska ekumeniassa luottamusta herättää aina yhteinen ryyppy. Leif ei kuitenkaan käytä. Paitsi, että elämme kylmää sotaa maailmanpolitiikassa, elämme samaa aikakautta hengellisestikin, kun kysytään, kuunteleeko pastori rokkia, ja mikä suhde hänellä on alkoholiin.

Ja minä en siis vastusta islamia. Toivoisin vain, että Teheranissa ei hirtettäisi 15-vuotiaita teinipoikia epäiltyinä homoseksuaalisuudesta. Ja toivoisin, että kaikkialla maailmassa ihminen saisi paitsi sanoa vapaasti mielipiteensä myös juoda keskikaljaa silloin kun huvittaa. Minä myös haluan säilyttää muslimien oikeuden halal-teurastukseen aivan samoin kuin minusta juutalaisten täytyy saada suorittaa asianmukainen kosher-teurastus. Suomalaisella lihateollisuudella on paljon suurempia murheita. Jos HSL:n bussikuski on asiallinen, hän on suurella todennäköisyydellä muslimitaustainen maahanmuuttaja. Kiitos kyydistä!

Tosiasiallisesti ei ole irrallista Lähi-itää, jossa shiiat ja sunnit sotivat keskenään. Iran ja Saudi-Arabia jakavat idän ja lännen vanhaan ja äsken jo mainittuun kylmän sodan asetelmaan. Siitä vain on päivitetympi versio nyt.

Ennen vanhaan sosialistisiin maihin lukeutuivat monet arabimaat, ja sieltä juontuu tämä vasemmistolaisten uskontodialogiakin, ollaan yhteisrintamassa kapitalistiriistäjää vastaan. Siitä uskontodialogissa on kyse. Kukaan demarihenkinen työväen kirkkoherra vain ei ole tajunnut, että arabisosialismi loppui, ja tilalle tuli vajaat 30 vuotta sitten niin kutsuttu poliittinen islam. Aivan ydinhahmo tässä oli Jasser Arafat, joka sotilasuniformu päällä soitti lankapuhelimella Olof Palmelle. Lännestä päin Arafat näytti köyhältä riistetyltä sosialistilta, idästä päin hän näytti sankarilta, joka nostatti marttyyreiden uskoa. Paavi Johannes Paavali Kakkonen ja Arafat olivat aikansa taitavimpia mediapersoonia.

Tämä on tämmöinen palapeli. Ongelma on, että minä en tätä osaa koota.

Venäjä paitsi toimittaa Euroopalle energiaa, on myös itse sellaisen tarpeessa, ja siksi Venäjälläkin on kohtalonyhteys islamiin. Turkmenistan on Iranin rajanaapuri, ja se on Wikipedian mukaan erittäin tärkeä raaka-ainevarantojensa vuoksi.  Iranin ja Venäjän suhteet eivät saa mennä liian huonoiksi, ja siksi Syyriakin on tärkeä aihe, koska siellä ratkaistaan välierissä, kumpi suoriutuu lohkon voittoon, Iranin tukema Al-Assad vai kapinalliset sunnit. Iranin ydinasehanke ja Iranin ja Venäjän samoin kuin Iranin ja Kiinan suhteet ovat tällä hetkellä erittäin keskeisiä maailmanrauhan kannalta. Rauha tässä ajassa on sitä, että luotetaan molemminpuoliseen kauhuun.

Arabikevät ja Venäjä. Siinä todelliset tapahtumat ja uutiset. Mutta kirkkojen kannalta ei ole muuta kuin pullakahveja mummon kammarissa ja joku Kirkko Suomessa -sivuston lataama hempeä jpg-kuva netissä.

Koko viikonloppu ja tämä päivä olivat kuin runollista kuvausta siitä, miten kirkko ei kosketa ketään ja mitään. Kuvissa on kyllä näkynyt ortodoksimunkkeja padat päässä sotilaitten ja mielenosoittajien välissä. Uskontojournalisti voi myös kääntää englanninkielisestä verkkolehdestä jutun siitä, miten Pussy Riot kritisoi ortodoksikirkon suhdetta Putiniin. Ukrainan ortodoksikirkko muuten taitaa kuulua samaan Moskovan patriarkaattiin. Mutta ehkä tässä uudessa kylmässä sodassa kirkkojen merkitys on pienentynyt entisestään. Sinänsä tilanne on niin kuin Ronald Reaganin aikaan. Meidänkin aikakaudellamme nimittäin on paavi, joka villitsee kansaa! Mutta kun tiedämme, että diplomatia on aina kovaa ja tunteetonta peliä, niin näin tunteellisesta paavista tuskin on rauhan välittäjäksi. Rauhantekijän virallinen nimi katalogissa oli ennen vanhaan Single Action Army eli SAA, tunnettiin myös nimellä M1873 eli vuosimallia 1873. Varsinainen Peacemaker siis on: Colt .45.

Ja oli miten oli, olen huomaavinani: varsinaista teologista, uskonnollista otsikkoa näistä ei saa repimälläkään. Kyllä se on puhdasta politiikkaa ja raakalaismaista sodankäyntiä, oli siinä munkin kaapu tai muu kirkkomaski mukana eli ei. Kirkon omatkin uutiset ovat etupäässä uutisia pullakahveista, mutta mistä muusta? Löytyykö viidesläisten laulukirjasta kenties virheellisiä sointumerkintöjä? Niin kauan kuin kirkko-otsikoissa on vain mummon kammareita, tilanne on hyvä, sillä todella suosituksi kirkko tulee vasta sitten, kun sinkkiarkkutehtaalla ruvetaan tekemään työtä kahdessa vuorossa. Jos maailmassa oikeasti olisi uskonsotia, olisi myös uskontojournalisteilla paremmat liksat. Voitte ehkä kommentoida sitten, kun ylläpidon huolto on ohi. Sillä aikaa: ei muuta ku Landolat virreeseen!

5 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    Kylmä sota tuli näkyviin minun silmiini silloin kun Jeltsin heitti pyyhkeen kehään. Hiuakn pitempään muistellessa se meni kyllä niin, että itä demonisoi lännen. Se oli pakko ihan alusta alkaen sitten, kun blokkiraja Saksassa raudoitettiin. Vasta paljon myöhemmin rakennettiin muuri, mutta alusta alkaen se kaikki oli suojavalli fasismia vastaan. Se oli pakko, koska kirjavassa neuvostoimperiumissa ei voitu vedota nationalismiin, kun sitä vastaan piti samaan aikaan käydä sotaa Ukrainasta Thüringeniin. Niinpä uhka oli ideologinen, paha kapitalismi ja imperialismi, jotka asuivat muualla ja himoitsivat kukolistavia kolhooseja ja iloisten työläisten ja talonpoikien raataen rakentamaa maailman kehittyneintä yhteiskuntaa ja sen teknologiaa. Sama vihollinen on matkalla itään edelleen. Se tarjoaa vapautta ja länsimaisia elämän arvoja, mutta ne Krimin urhea kansa on päättänyt ykstuumin torjua niin kuin suomalainen ruton ja koleran.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Bonny sanoo:

    Poliittisesti korrektin monikulttuurisuuden ongelmista homoseksuaalisuuteen (ja naisten tasa-arvoon) liittyen sattui myös silmiin tällä viikolla englanninkielinen blogi When PC collides with PC http://billmuehlenberg.com/2014/03/03/14651/ Kirjoittaja ajattelee, että islamille tehdään myönnytyksiä, koska se on sellainen kuin uskonnon pitäisi liberaalien mielestä olla. Jotkut kommentoijat ajattelevat, että kysymys on enemmän islamin pelosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Atso Eerikäinen sanoo:

    “Iranin ydinasehanke ja Iranin ja Venäjän samoin kuin Iranin ja Kiinan suhteet ovat tällä hetkellä erittäin keskeisiä maailmanrauhan kannalta. Rauha tässä ajassa on sitä, että luotetaan molemminpuoliseen kauhuun.”

    Kiina tarvitsee Iranilta öljyä, ei muuta. Öljyä se saa myös Venäjältä. Mutta Kiina tarvitsee enenn kaikkea puhdasta vettä. Sen pohjavedet ovat jo aikoja sitten imetty porakaivoilla loppuun riisipeltojen kasteluun. Puhdasta vettä se tulee saamaan Baikal-järvestä. Jos Venäjä ei toimita vettä (ja öljyä), Kiina ottaa niitä väkisin. Kiina haluaa myös lisää “Lebensraumia”. Se merkitsee naapurivaltioille jatkuvaa uhkaa Kiinan piirtäessä kartoilleen rajat uusiksi, kuten on tapahtumassa Japanin, Taiwanin ja Filippiinien suunnalla.

    Kiina on suuri vain asukasmäärältään, valuuttavarannoiltaan, velkasaataviltaan… joista jälkimmäiset ovat vain paperia. (USA ei koskaan maksa, ei pysty maksamaan velkaansa, paitsi paperimyllyssä). Kiinaa suurempi on ainakin asukasmäärältään Intia…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Kiitos kommenteista. On aika esittää tekstiin korrehtuuri, jonka muuan pastori huomasi. CIA World Factbookin mukaan uskontojen jakautuminen menee seuraavasti:

    Ukrainian Orthodox – Kyiv Patriarchate 50.4%, Ukrainian Orthodox – Moscow Patriarchate 26.1%, Ukrainian Greek Catholic 8%, Ukrainian Autocephalous Orthodox 7.2%, Roman Catholic 2.2%, Protestant 2.2%, Jewish 0.6%, other 3.2% (2006 est.)

    Tässä sitten vielä Ukrainan juutalaisten kirje Putinille: http://eajc.org/page32/news43672.html

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jokinaika sitten havaduin odottamaan euroopan talouteen liittyvää suurta ikävää muutosta. Sillä EU ja Usa oli ryhtynyt painostamaan taloudellisesti Israelia. Joten seurauksiaha siitä oli odotettavissa. Eipä kovin kauaa tarvinnut odotella. Harmi vaan kun politikot ei halua uskoa sitä, ettei kannata tökkiä Jumalan silmäterää. On turvallista tietää, että Urainan tapahtumat on tiukasti paljon Putinia suuremmissa käsiisä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen
    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.