Tämänvuotista yhteisvastuukeräystä markkinoidaan teemalla: Lahjoita hyvä kuolema. Näin pyritään edistämään saattohoidon saatavuutta kaikkialle maahamme. Keräyksen tuotolla on tarkoitus luoda kattava valtakunnallinen saattohoidon osaamisverkosto.
Hyvä kuolema on yhtä tärkeää kuin hyvä elämä. Suomessa saattohoitoa tarvitsee vuosittain noin 15.000 parantumattomasti sairasta ihmistä. Vain muutamalla paikkakunnalla on saattohoitokoteja, joten koulutuksen järjestäminen sekä saattohoidon tukiverkoston luominen ammattihenkilöstön ja potilaiden välille on tarpeen.
Puolet keräyksestä ohjataan perinteisesti ulkomaiseen kohteeseen, joka tällä kertaa on löydetty Guatemalasta ja osoitetaan siellä alkuperäiskansan, maya-intiaanien parissa tehtävään ihmisoikeustyöhön Kirkon Ulkomaanavun välityksellä.
Suomalaiset ovat perinteisesti suhtautuneet Yhteisvastuukeräykseen myönteisesti, koska kirkon järjestämänä avun perille meno on varmaa. Keräyksellä onkin vuosikymmenien ajalta pitkät perinteet. Itsekin olen saanut olla viime vuosina kerääjänä marketin ovella ja suhtautuminen on aina ollut todella kiitettävää.
Täytyy kiittää ylivoimaisen enemmistön mitä myönteisimpää suhtautumista Yhteisvastuukeräykseen kaupan ovella. Sain jutella monen tutun kanssa, vaihtaa tervehdyksiä ja rahaa kilahti lippaaseen, myös kahisevaa setelirahaa. Kaksituntinen keräysvuoro ei käynyt lainkaan pitkäksi. Sain tavata myös entisiä kankaanpääläisiä, jopa paluumuuttajia. Kanta- eli perus-kankaanpääläisenä minulla on se etulyöntiasema, että tunnen pitkältä ajalta paikkakuntalaisia, nuorempi polvi vaan rupeaa olemaan vieraampaa. Varmasti heitäkin tuntisi, kun kuulisi taustoja ja sukujuuria.
Oli vähän sama tunto kuin kesällä torilla, jossa myös saa nähdä paljon tuttuja, joita muuten ei juuri tulisi tavattua. Meidän ihmisten välinen vuorovaikutus on kaikella tavalla tärkeää. Tavataan ihmisiä ja ainakin tevehditään. Hymyilläkin voi, niin päivä tuntuu paremmalta.
Antaessaan saa, kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen Elämään kirjoittaa jo Pyhä Franciscus Assisilainenkin.
Manu, pidän kiinni siitä mitä Jeesus sanoo tuomitsemisesta. Koska itse teen samoja tekoja, niin en saa tuomita muita. Se ettei tuomitse, ei tarkoita, että hyväksyn.
Vihaa on paljon. Yritän pidättäytyä tuomiohengestä ja vihasta. Tuskin siinä kuitenkaan aina onnistun, eivät nähtävästi tosin muutkaan.