Arkkipiispa Luoma puhuu viisaasti pelon vaaroista ja uskontodialogin tarpeellisuudesta. Tässä asiassa olen samaa mieltä: pelolla ei tule rakentaa yhteiskuntaa eikä uskonnon tule perustua toisen uskonnon pelkäämiseen.
Kuitenkin muutamissa kohdissa puhe tuntuu irtaantuvan todellisuudesta.
Ensinnäkin puhe vertaa nykytilannetta kylmän sodan kauhun tasapainoon ja tuo esiin Trumpin kaltaisia johtajia pelon lietsomisesta. Tämä on outo vertaus. Pakistanin kristittyjen ahdinko ei ole syntynyt länsimaisesta populismista, vaan paikallisista laeista ja kulttuurista.
Toiseksi paikallisen piispan kommentti, että länsimaissa vallitsevat käsitykset kristittyjen vainoista ovat liioiteltuja, on ymmärrettävä hänen asemansa takia. Paikalliset kristittyjen johtajat elävät maan sisällä eivätkä voi puhua täysin vapaasti. Heidän on pakko käyttää diplomaattista kieltä suojellakseen omaa väkeään.
Kolmanneksi tilanne Pakistanissa on itse asiassa huonontunut. Jumalanpilkkalain väärinkäytöt ovat räjähtäneet: vuonna 2020 kirjattiin 11 tapausta, vuonna 2024 jo satoja. Pakistan on pysynyt kärkipaikoilla maailman vaarallisimpien maiden listalla kristityille. Tilanne ei ole pysynyt samana – se on mennyt huonompaan suuntaan.
Meillä on Suomessa syntymässä eräänlainen uusi suomettumisen linja. Kylmän sodan aikana vain ne, jotka puhuivat Neuvostoliitosta kauniisti, saivat puhua julkisesti. Nyt islamista näyttää olevan sallittua puhua vain positiivisesti tai hyvin varovaisesti. Saman henkilön on vaikea sanoa sekä hyvää että kriittistä. Se ei ole tervettä.
Uskontodialogia tarvitaan, mutta sen tulee perustua todellisuuteen, ei kaunisteluun. Rakkaus karkottaa pelon, mutta rakkaus ei ole sama asia kuin todellisuuden kaunistaminen.
Pakistanin tilanteesta puhunut edustaja Miikka Auvinen toi ilmi voimakkaat jännitteet ja vastakkainasettelun kristillisen yhteisön ja valtakulttuurin välillä. Hän myös viittasi tapaukseen, jossa Pakistanissa äskettäin kastettu eräs henkilö tapettiin, ei ääri-islamistit, vaan hänen oman perheensä toimesta kunniamurhaan liittyen. Pakistan lienee sijalla 8 tällä hetkellä kristittyjen vainojen osalta.
Hannu: Milloin sinä olet viimeksi käynyt Pakistanissa ja keskustellut sikäläisten kristittyjen kanssa heidän tilanteestaan?
Olen keskustellut 6-7 kertaa netin kautta eräiden pakistanilaisen tuttujen kanssa. Mutta itse näissä keskusteluissa perustan enemmän open doorsin/ amnestyn yms tietoihin.
Seurakunnassamme on käynyt vierailulla vainottuja kristittyjä eri kirkkokunnista ja maista. Muun muassa yksi sittemmin marttyyrin kruunun saanut roomalaiskatolinen.
En ainakaan minä poista…
Luoman mainitsema ”uskontodialogi” on järjetön käsite.
Uskonnot ovat totuusyhteisöjä, joten todellinen dialogi ei ole mahdollista. Muslimien uskoon kuuluu toisin uskovien syrjintä, joka on monissa muslimivaltiossa jopa laeilla vahvistettu. Ateistivaltiot taas hyväksyvät vain ateistisen uskonnon kuten Kiinassa.
Kristityt valtiot taas perustuvat vapauteen, joten uskonnon perusteella syrjintä ei voi olla perusteltua, koska ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” (Gal. 5:1).
Jari,
Kirkonn asiat on tietysti kirkon hoidettava ja Luomalle kuuluu asioiden hoito.
Vaikka helluntalaisena, niin haluan ottaa kantaa hengellisissä yhteyksissä nousevaan ”dialogi” sanan käyttöön. Tätä ilmaisua käyttävät yleensä muodollisen sivistystason yläpäässä olevat, niinkuin tässä Luoma.
Keskutelu ja dialogi ovat eri pyrkimyksillä ladattuja. Itseasiassa Sokrates aloitti käsitteen dialogi. Sen voi oitis tarkistaa googlettamalla mistä oli kysymys. Eli: kaksi osapuolta tai asiaa laitetaan vastakkain ja kumpikin myöntää että oma kanta on väärä. Näin ”vääristä” mielipiteistä aloitetaan dialogi ja ikäänkuin louhitaan kumpaakin ”väärää”, kunnes päädytään asettamaan ”kirkko keskelle kylää”. Eli kahdesta väärästä muokkautuu synteesi, eli tehdään ”diili”.
Reijo M.,
Ei muslimin ja kristityn dialogi voi johtaa ”kirkko keskellä kylää”-tilanteeseen.
Kristitylle Kristus on kuolleista ylösnoussut Jumala, muslimille taas profeetta, joka pakeni epäonnistuneen teloituksen jälkeen. Ei tässä ole mitään tilaa ”uskontodialogille”.
Juuri niin, Jumalan on tehnyt liiton ihmisten kesken ja hän asettanut liiton ehdot ja ne joko hyväksytään tai hylätään. Hebrealaiskirje 9 puhuu että liitto on samalla testamentti eli liiton ehdot ovat koko Raamattu . Tämän dialogin vaihtoehtona tulisi olla keskustelu kirkon tunnustuksesta , kun Luoma tahtoo korostaa rakkautta ilman totuutta .
Jari,
Halusin tuoda esille mitä dialogi tarkoittaa, koska pidän todennäköisenä, että Luoma-tasolla tiedetään mitä se sitten Sokraten on tarkoittanut.
Itse olen suuren osan työstäni tehnyt eri jumaluuksiin uskovien parissa. Keskusteluyhteyttä pidän tärkeänä kaikissa sosiaalisissa ympäristöissä. Eli eletään uskovina tässä maailmassa, jossa kaikki siinä kasvava leikataan ja kootaan eri talteenottopaikkoihin, tai periaatteessa kahteen paikkaan.
Mielestäni on hieman ongelmallista, mikäli ajatellaan, että kirkon pitäisi jotenkin jättää puolustamasta kristittyjä ja evankeliumia Kristuksesta ainoana oikeana tienä pelastukseen, jotta julkisuudessa ei syntyisi käsitystä vastakkainasettelulle perustuvasta maailmankuvasta. Ehkä meidän pitäisi vain hyväksyä islamin laajeneva vaikutusvalta Suomessakin, kuten se ilmenee esimerkiksi Saksassa. Luther näytti aikoinaan uskovan, että osmanit valtaavat myös Saksan.
Lieneekö niin, että nimenomaan Euroopan valtioiden sisällä olevat erilaiset liikkeet ovat varsinaisia ongelmien aiheuttajia, jotka luovat vastakkainasettelun ilmapiiriä suhteessa islamiin? Mikäli ”Allahin” tahdosta joku muslimi ajaa autolla väkijoukkoon, se ei kai sinänsä ole mikään uhka. Hän halusi vain päästä marttyyriksi.
Mielenkiintoinen huomio. Kun korjasin tekstivirheet tekoälyllä, niin sillekin on asetettu islam-sordiino päälle. Se ehdotti tekstini loppuun muutosta:
– Mikäli joku muslimi tekee väkivallanteon ja perustelee sitä Allahin tahdolla, se ei sinänsä tarkoita, että koko uskonto olisi uhka. Kyse on yksilön valinnasta, ei koko yhteisön toiminnasta. –
Älkää hyvät ihmiset käyttäkö tekoälyä kirjoituksessa. Se valehtelee ja manipuloi.
Selvennän hieman. Käytin sitä tässä tapauksessa vain korjatakseni mahdolliset kirjoitusvirheet. Muuten en. Yllätys oli, että tekoäly ehdotti muutosta tekstini loppuosaan.
Kosti V,
Juuri näitä ”ehdotuksia” tarkoitin. Kyse on puhtaasta ideologisesta vaikuttamisesta, jota tekoäly yhtiöt tekevät jatkuvasti ja usein hyvin salakavalasti.
Jari H,
Olet oikeassa. Olen tosin välillä kopioinut tekstin tekoälylle korjattavaksi mahdollisista sanavirheistä mutta nyt tekoäly suorastaan muutti tekstin loppuosan eikä kyse ollut ”ehdotuksesta”. EU Digital Strategy 18.2.2025: ”Tekoälyn olisi toimittava ihmisten hyväksi, ja ihmisten olisi voitava luottaa tekoälyteknologioihin.” Kaunis ajatus. Etteikö mitään ideologiaan viittaavaa syötetä ihmisten mieliin?
Onko kirkon vallassa joko muuttaa jotain Jumalan sanassa tai luoda uusia uskonopinkohtia?
Ei. Kirkko on perustettu Jumalan sanan varaan (Ef. 2:20) ja sidottu siihen (Matt. 28:20). Jos se torjuu Jumalan sanan, kirkko ei ole Kirkko (Joh. 10:26; Gal. 1:9). Kirkon ei tule hallita Kristusta, vaan sen tulee olla alamainen Kristukselle (Ef. 5:24).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 202, Concordia ry, 2023.
Käsittääkseni kristityt ovat suurin uskonsa tähden vainottu ihmisryhmä. Pahimmat vainot ovat Pohjois-Koreassa ja (ainakin määrällisesti) monissa muslimimaissa, Sudanissa, Somaliassa jne. (Muslimimaita on lukuisia!) Se olisi syytä sanoa ihan ääneen, kiertelemättä. Se viesti tosin ei tunnu tavoittavan ns. valtamedian uutisia. Islamista kristityiksi kääntyneet joutuvat kokemaan vainoa myös täällä vapauteen, suvaitsevaisuuteen ja moninaisuuteen julistautuvassa rakkaassa Suomessamme. Vainoa on kohdattu niin sukulaisten ja perheenjäsenten kuin tänne muuttaneiden ”maamiestern taholta” – ja kuulemma naisiltakin.
Toki uskonnollista vainoa kristityt kokevat toisiltakin kristityiksi itseään tituleeraavilta, ainakin Venäjällä.
Eikä Kiinakaan taida kovin uskonnollisesti suvaitseva maa olla – siellä monent kristityt saavaat pelätä – paljon puhuttujen uiguurien ankarienkin vainojen lisäksi.
Käsittääkseni esim.Tansaniassa krisittyjen ja muslimien suhde on pääsääntöisesti rauhallinen, eikä meilläkään tataarit liene olleet mikään uhka.
Miten on kaikkien kritittyjen kohtaama suvaitsevaisuus Suomen luterilaisessa ”kansankirkossa”? Tietyissä piireissä on ollut kokemuksia syrjinnastä, jos ei suoranaisesta vainosta.
Uskontodialogi sinänsä voi olla hyödyllistä, varsinkin, jos siinä ei pyritä toista käännnyttämään tai alistamaan. Ymmärtäminen on hyödyllistä, vaikke ei voisi päästäkään mihinkään uskonnolliseen ”konsensukseen” tai kompromissiin.
Toinen kysmys on, kuka saa tietyn uskonnon ääntä käyttää tai edustaa?
Esim. ”Open Doors”- ja ”Marttyyrien ääni”-järjestöt ovat tuoneet esille kritittyjen vainoa sen karmeudessaan.
Seija R.,
Kysymyksesi on passiivis-aggressivinen piruilu. Tietoa voi hankkia monin muinkin tavoin kuin oman kokemuksen kautta.
Esim. https://opendoors.fi/worldwatchlist/ mukaan Pakistan on 8. pahin vainoojavaltio.
https://opendoors.fi/maa/pakistan/
En ymmärrä kommenttiasi Jari. Halusin vertailla arkkipiispan ja Hannun kokemuksia. Taidat nyt itse olla vähän passiivis-aggressiivinen?
Jari Haukka toteat:””Kristityt valtiot taas perustuvat vapauteen, joten uskonnon perusteella syrjintä ei voi olla perusteltua, koska ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” (Gal. 5:1).””
Ihan kysyn oletko lukenut historiaa ja siitä kuinka ns ”kristinuskoa” on levitetty ja hallittu?