Vastaukseni Ilmari Karimiehelle 

Jumalaa ja uskoa ei oteta haltuun, niitä ei valloiteta, ei rohmuta. Me olemme koko ajan pyhällä paikalla missä tahansa kuljemmekin, missä olemmekin. Totuus ja merkitys eivät ole koskaan siinä mistä puhutaan. Ne ovat toisaalla. On katsottava sinne, mihin sanat eivät yllä, mihin ne viittaavat. Sana on sormi, joka osoittaa aurinkoa. Se itsessään ei ole valon lähde. Se osoittaa valon, tuo sen ilmeiseksi. Totuus ja merkitys ovat aina marginaalissa, varjoissa, kätköissä, pimennoissa, näkökentän reunamilla, sanojen ja lauseiden välissä, tyhjässä tilassa, takana, alla, ei koskaan keskiössä.

Kristillinen kieli ja sanat ovat aina metaforaa, kielikuvaa. Ne eivät ole eivätkä voi olla totuuslauseita. Siksi oppien ja tunnustusten omistaminen on harhaa. Kirkon dogmaatikot ovat tehneet opista kultaisen patsaan, jota mustasukkaisena kumartavat ja vartioivat. Heidän oppinsa on ympyrä, josta ei saa otetta. Siinä ei ole säröä, johon ihminen voisi tarttua. Luther sanoo: 

”Opin siis pitää olla kuin eheä, pyöreä kultakehä, jossa ei ole ainoatakaan halkeamaa; jos tulee pieninkin halkeama, kehä ei enää ole koskematon.”  (Galatalaiskirjeen selitys, s. 586.)

Näin täydellisen aukottomaan systeemiin ei mahdu elämä, ihminen, ei edes kärpänen. Dogmaatikot istuvat tunnustus-epäjumalansa vieressä paljastetut miekat käsissään kuin Jumalan kerubit paratiisin portilla ja iskevät armottomasti, jos joku yrittää päästä sisään ja saastuttaa pyhän opin. 

Kirkko on nyt dogmaatikkopappien hallussa. Älä kuitenkaan ota oppia heistä. Älä erehdy luulemaan, että heillä on Jumalan valtakunnan oven avaimet. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä he tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin, että heitä arvostettaisiin. 

Dogmaatikkopapit istuvat pimeässä kellarissa ja kuvittelevat olevansa valoa täynnä olevassa puutarhassa. Samaan aikaan, kun maailma on tuhoutumassa ja ihmiset hakevat hengen hädässä toivoa ja elämisen mahdollisuutta, dogmaatikot väittelevät aamusta iltaan ja illasta aamuun, millä hetkellä alba puetaan päälle kotikasteella, miten Kristus on läsnä ehtoollisessa. He istuvat tyhjissä kirkoissaan väittelemässä simuljustusetpeccatoreista, inipsafides christusadesteista, soluschristuksista, solafideksistä, solascripturoista, hekumoiden täydellisen oikeaoppisesta messustaan, samalla sulkien armon ja rakkauden valtakunnan ovet ihmisten edestä. He luulevat, että Jumala on heidän opeissaan ja tunnustuksissaan eivätkä käsitä, että palvovat niissä kuollutta, mykkää jumalaa. Opit ja tunnustukset elävät ainoastaan silloin, kun ne murretaan, kun niitä vastaan esitetään protesti. 

Sokeat dogmaatikot eivät mene elämään sisälle eivätkä päästä niitäkään, jotka menisivät. He asettuvat ihmisten yläpuolelle, omistavat kuolleen opin pelkuruutensa ja loukatun ylpeytensä peittääkseen. He opettavat yliopistoissa oikeaoppisuuttaan hankkiakseen edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistuvat, tekevät hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse ovat. 

He sanovat: ”Jos toteuttaa oikeudenmukaisuutta ja rakkautta, se ei merkitse mitään, mutta jos uskoo tunnustukseen, pelastuu.” He kuvittelevat, että Jumalan voi laittaa laatikkoon, sulkea kirkkoon, sakramentteihin, tunnustukseen eivätkä tajua, että koko maailma on sakramentti, pyhän välittäjä, tunnustus, Jumalan valtakunnan elävä merkki, joka viittaa ohi itsensä, avautuen ja paljastaen todellisuuden perimmäisen luonteen, armon ja rakkauden. 

Sokeat dogmaatikot kuvittelevat, että esine on tärkeämpi kuin ihminen, kirjain tärkeämpi kuin henki, kuolema tärkeämpi kuin elämä. He sanovat: ”Jos ajaa ihmisoikeuksia, suojelee luontoa ja eläimiä, se ei merkitse mitään pelastuksen kannalta, mutta jos uskoo tunnustukseen, on todellinen kristitty.” Sokeat kuvittelevat, että kirja on tärkeämpi kuin ihminen joka sitä lukee, vaatteet tärkeämpi kuin ihminen joka pukee ne ylleen. Teeskentelijät asettelevat liinaa alttarille viivottimen kanssa, mutta laiminlyövät sen, mikä on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. 

Nuo sokeat oppaat siivilöivät hyttysen mutta nielaisevat hirven. Teeskentelijät puhdistavat kattilansa ja lautasensa ulkopuolelta, mutta eivät kaada riistoa tai hillittömyyttä niistä pois. Sokeat, teeskentelevät dogmaatikot ovat kuin kalkilla valkaistuja hautoja. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita, mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Hurskaita ulkonaisesti, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä. Miten he kuvittelevat voivansa välttää Jumalan tuomion? 

 

 

15 kommenttia

  • Markku Virta sanoo:

    Olipa huono vastaus. Tai ei vastaus mihinkään mitä Karimies esitti. Eikä oikeastaan vastaus kenellekään. Ehkä jollekin karikatyyrihahmolle, oletusviholliselle. En ole tavannut tällaista pappia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Väärin sammutettu”, sanoi palomestari.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Erinomaisen terävä ytimeen isekevä vastine, verbaalistikin upea. Tuo mieleen myös tuon paljon dogmaatikkojen ohittaman Jeesuksen lauseen:

      “Voi teitä te lainoppineet kun te olette kätkeneet tiedon (gnosiksen!!!) avaimen, itse ette ole meneent sisälle ja muita olette estäneet!”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kai Sadinmaa sanoo:

      No ei todellakaan ammu ohi. Keskeisin asia kantelussa on nimenomaan tunnustukseen liittyvä. Olisin epäonnistunut kirjoituksessani jos Markku olisi sen ymmärtänyt. 😉

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Virta sanoo:

    Martti Pentti. En tiedä mihin viittasit vastauksellasi. Jos vertaa Karimiehen tekemää kantelua ja Sadinmaan vastausta, niin ne eivät kohtaa. Kantelut tulee ottaa tosissaan, vankilassa työskentely on opettanut minulle sen. Virkamiehen, jollainen pappikin osaltaan on, toiminnan laillisuus ja asianmukaisuus on voitava tarkistaa ja kantelu on siihen virallinen väline. Sadinmaan vastineessa ei ole puututtu kantelussa esitettyihin seikkoihin. Sadinmaan vastauskessa pyritään henkilökohtaiseen vaikuttamiseen.

    Pyytäisin toimitusta poistamaan alkuperäisen kommenttini, koska koen Martti Pentin vastauksen asiattomaksi. Pentti vastaa omasta kommentistaan ja minä omastani. On helpompaa pyytää poistamaan oma kommentti kuin toisen. Hyvää jatkoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Käsitykseni mukaan Martti Pentti sanoi saman asian mitä sinäkin . Eli hän säesti vain sinua tuollaisella itseasiassa hyvällä kansanomaisella lausahdukselle. Että Sadinmaa yritti mitätöidä Karimiehen kantelun mutta väärin termein, sellaisin joka ampui ohi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Jos vertaa Karimiehen tekemää kantelua ja Sadinmaan vastausta, niin ne eivät kohtaa.” Olisiko ollut parempi liittää yksi n-kirjain ja kirjoittaa: ‘jos vertaan Karimiehen tekemää …’? Tämä on keskustelupalsta eikä tuomiokapituli. Viittasin juuri siihen, että Sadinmaan vastaus ei ollut muodollisesti oikein laadittu mitäänsanomaton vastaus kanteluun vaan keskittyi asiaan, josta kantelussa on kysymys.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Hirvonen sanoo:

    Kyllä olisi hyvä kirkossa voida käydä keskustelua ja ratkaista ongelmia ilman, että kannellaan tuomiokapituleihin. Vaikka kapitulit tällaisissa asioissa ovatkin yleensä osoittaneet suhteellisuudentajua ( ja ehkä joskus myös huumorintajua), kapituli- ja oikeuskäsittelyt helposti jättävät jälkeensä katkeruutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Johanna Korhonen sanoo:

    Kai Sadinmaa, kohtelusi ei ole yllätys. Kahdeksan vuoden kapitulikokemukseni perusteella sanon seuraavaa: Helsingin kapitulin hallintomalli ei nykyään ole se, mikä sen pitäisi säädösten mukaan olla, vaan kyseessä on hovi. Hovissa ruhtinas jakelee suosionosoituksia ja etuuksia sisäpiirin lojaaleille hovilaisille ja vastaavasti erilaisia rangaistuksia ja muita ”kurinpitototoimia” epälojaaleina pitämilleen henkilöille.

    Kanteluita voivat kaikenlaiset ihmispolot tehdä, ja tekevätkin, mitä sekavimmilla perusteilla. Kaikkein huruimmat katsaukset pitäisi käsitellä muulla tavalla kuin tuomalla niitä kokoukseen. Mikäli sepustus kutakuinkin täyttää kantelun tunnusmerkistön, se valmistellaan istunnon päätettäväksi. Tällöin on olennaista, että selvissä tapauksissa käsittelyyn ei kuluteta paljon voimavaroja, aikaa eikä huomiota.

    Lain mukaan on esimerkiksi täysin selvää, että akateemisesti koulutettu pappi voi ammatillisessa keskustelussa esittää kriittisiäkin näkemyksiä Augsburgin tunnustuksesta ilman, että tässä olisi mitään kyseenalaista.

    Hovissa homma ei mene näin, vaan ruhtinas voi yrittää ottaa ilon irti huruimmistakin kanteluista, jos niiden avulla voi ”pitää kuria” jollekin.

    Muistan tapauksen, jossa muuan valopää kanteli minusta ja vaati, että minut pitää erottaa kirkosta. Peruste oli ”epäsiveellinen elämäntapa” tai jotain yhtä kreisiä. Normaalisti tämmöinen kantelu ei olisi johtanut muuhun kuin paperikoriin, mutta Teemu Laajasalo ja Ritva Saario valmistelivat asian kokoukseen suurella hartaudella. Lopputulos oli ennalta selvä (kirkkolaissa ei ole mitään perustetta, jolla jäsenen voisi erottaa ylipäätään mistään syystä) mutta tämä performanssi tarjosi tilaisuuden seisottaa minua käytävällä. Ehkä tarkoitus oli myös ”pelotella”, mutta se ei oikein toiminut.

    Muista, Kai Sadinmaa, että tässä ei ole kyse sinusta, vaan Hovista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Tuossa jossakin artikkelissa oli pitkäaikaisen poliitikon Liisa Jaakonsaaren kommentti , myös Suomen ev.lut. kirkkoon sopiva: ”Jos ei kukaan suutu, niin ei mikään muutu”.

    Kiitos teille Kai ja Johanna! Kiitos, että jaksatte tehdä työtänne, vaikka kivien viskojia piisaa. Taivaan isä tai äiti teitä siunatkoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla. 1. Tess. 5:15. Vaan voita sinä paha hyvällä. Room. 12:21.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Älä sano: “Niin kuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan.” Sananlaskut 24:29. Älä sano: “Minä kostan pahan”; odota Herraa, hän auttaa sinua. Sananlaskut 20:22

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Kai ja Johanna ovat muuttajia pohjoisesta. Oikeastaan heidän asiansa pitäisi käsitellä Oulun- tai Kemijoen hiippakunnan tuomiokapitulissa. Mutta he ovat pujahtaneet Helsinkiin tuomaan vieraita oppeja. Ja kuluttavat paljon Helsingin voimavaroja.

    Toivottavasti tulee päivä, että heidän voimansa kohdistuvat oman järjestön myönteiseen rakentamiseen. Nyt vaan muutkin samanmieliset heitä auttamaan.

    Ilmoita asiaton kommentti