Vastaisku ruotsalaisille paavinvarkaille

Ruotsalaiset varastivat paavin ja saivat aikaan positiivisen mediamylläkän. Siinä samassa taisivat ruotsalaiset omia myös Reformaatio500 juhlavuoden.

Suomessa sitä vastoin kinataan väärästä ehtoollisesta Vatikaanissa ja väärästä lahjasta paaville.

En tiedä taustoja, millä Ruotsin mediaseksikäs arkkipiispa Antje Jackelén sai lobattua reformaation juhlavuoden kunniaksi Lundiin Luterilaisen maailmanliiton ja katolisen kirkon ekumeenisen suurtapahtuman, johon siis myös paavi Franciscus osallistuu.

Mutta hyvin junailtu joka tapauksessa. Tilaisuuden media- ja symboliarvo tulee varmasti olemaan huikea. Suomalaisten paaville lahjoittama metsäpalsta Porvoossa kyllä kalpenee tämän rinnalla, vaikka kuinka ikimetsää onkin.

Saattaisi meillä suomalaisilla kuitenkin olla jotain, jolla voisimme vielä paavin ja koko muun kristikansan yllättää uskonpuhdistuksen juhlavuoden 2017 kunniaksi. Ihan kirkkohallituksen ja turkulaisten uhallakin käytän ainakin tämän kerran vielä tuota suomalaisten tajuntaan syvään juurtunutta luterilaista termiä – ja kaikkien korkeasti oppineiden reformaatikkojen ja peregrinaatikkojen kiusaksi.

Ihan vakavissani ehdotan, että uskonpuhdistuksen juhlavuonna ei katsottaisikaan menneeseen vaan lähdettäisiin tyhjältä pöydältä tulevaisuuteen. Ei pidettäisikään viisaita seminaareja siitä, mikä meitä Kristuksen kirkon perillisiä erottaa vaan rohkeasti nostettaisiin esiin se, mikä meitä viime kädessä yhdistää.

Siis konkreettisesti: maailman luterilaisimman maan (yhä edelleen väkilukuun suhteutettuna?) Suomen ev.lut. kirkko tekisi Luterilaisessa maailmanliitossa ja Kirkkojen maailmanliitossa esityksen, että kaikki kristilliset kirkot avaisivat oman ehtoollispöytänsä vastavuoroisesti kaikkien muiden kirkkojen jäsenille.

Siis ihan tuosta vaan, ilman sen syvällisempiä konsekraatioteologisia mietintöjä tai oikean käden asettamisia vasemmalle olkapäälle.

Tiedän, että tässä vaiheessa moni teologi kauhistuu. En ollenkaan väheksy ehtoolliseen liittyvää teologista tutkimusta. Ihan tosissaanhan sitä on tehty. Toisaalta tiedän, että tämä on juuri sen takia sellaista idealismia, joka on helppo tyrmätä vuosisataisten oppikeskustelujen perinteellä ja voimalla.

Mutta vanhaa sanontaa lainaten: jos et osaa rakentaa pilvilinnoja, et osaa rakentaa muitakaan linnoja.

Näin maallikkoveljenä kiteytettynä: mikä ehtoollinen viime kädessä on? Juhla-ateria, jonka nautimme Jeesuksen ja hänen ristinkuolemansa muistoksi. Ja syntiemme anteeksi saamiseksi.

Siis eikö sen pitäisi olla konkreettisesti ja symbolisesti kaikkien merkittävin tapahtuma, joka meitä kristittyinä yhdistää – siis ihan riippumatta siitä, minkälaisin nyanssein me missäkin päin maailmaa samaan Jumalaan uskomme.

Mitä me siinä menettäisimme, jos emme enää nostaisikaan ehtoollisyhteyttä kristikansaa erottavaksi tekijäksi vaan sallisimme kaikkien tulla. Edes silloin harvoin, kuin toistemme kirkoissa vierailemme.

En voi sille mitään, että kovin huvittavalta – ja samalla traagiselta - tuntuu tämä viime viikkojen keskustelu ehtoollisen ongelmista. Ihan tosissaan aikuiset ihmiset kinaavat, saiko yksi piispa Vatikaanissa vahingossa väärän ehtoollisen ja kuinka monelle jo aikaimminkin on tämä vahinko käynyt.

Siis ihan totta ja haloo isot ihmiset siellä hiekkalaatikolla. Pitääkö tämäkin mysteeri pilata pilkunviilaamisella.

Ja voisin kohta samaan putkeen olla samaa mieltä kuin suuri kirkkokriitikko Osmo Tiililä, joka ei nähnyt teologisia esteitä edes maallikoiden toimittamalle ja jakamalle ehtoolliselle. Mutta se nyt on jo toinen juttu ja kuuluu ihan muuhun esikoiskeskusteluun.

Mutta konkreettisesti: käynnistäkääpä siellä piispainkokouksessa keskustelu ehtoollisyhteyden avaamisesta kristillisten kirkkojen kesken uskonpuhdistuksen juhlavuoden kunniaksi. Jyri Komulainen siitä varmasti sorvaa hetkessä ymmärrettävän ja kansantajuisen esityksen Geneveen kiikutettavaksi.

Vielä on aikaa lobbaamiseenkin ihan riittävästi – eikä tätä kirkolliskokoukseen asti tarvitse viedä. Eikä varsinkaan Turkuun Armoa2017! kansalaisvaltuuskunnan, päätoimikunnan ja työryhmien jahkailtavaksi.

Voisin melkein kuvitella, että tästä ehdotuksesta voisi paavikin innostua. Ja Kari Mäkinen voisi päästä aamutelevisioon kuten ruotsalainen kollegansa.

Ja olisihan se melkoinen viesti maailmassa, jossa nyt rakennetaan vain uusia aitoja ja korotetaan vanhoja muureja.

3 kommenttia

  • Marja-Sisko Aalto sanoo:

    Huima on ehdotus tuo ehtoollispöydän avaaminen!

    Mielenkiinnolla odotan, miten oikeassa olijoiden leegio ampuu sen alas.

    Unelmoida pitää, ja viehättää tuo ajatus pilvilinnojen rakentamisesta. Jospa joskus otettaisiin vielä askelia ekumeniaa kohti eikä sipsuteltaisi ekumenian tiellä (siis joskus esteenäkin).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kuosmanen sanoo:

      Huomaan, että en ole vain pilvilinnoja rakennellut. Jyri Komulainen ehti jo twiitata, että piispainkokous on jo 2015 asettanut asiaa pohtimaan työryhmän. Valmista pitäisi tulla 31.3.2016 mennessä, siis ihan pian.

      Tehtävänä on selvittää ”että oikeus osallistua ehtoolliseen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa olisi kaikilla kristityillä, joilla omassa kirkkokunnassaan on oikeus osallistua ehtoolliseen.”

      Työryhmässä ovat piispa Kaarlo Kalliala, piispa Matti Repo ja asessori Riitta Särkiö sekä pääsihteeri Jyri Komulainen. Vielä siis ehtii tehdä ihan konkreettisia ehdotuksia Armoa500 juhlavuoden kunniaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    ”Näin maallikkoveljenä kiteytettynä: mikä ehtoollinen viime kädessä on? Juhla-ateria, jonka nautimme Jeesuksen ja hänen ristinkuolemansa muistoksi. Ja syntiemme anteeksi saamiseksi.” blogisti

    Tuossa on oleellinen kiteytettynä. Suosittelen blogistin tavoin, että kristittyjen väliset ehtoolliselta erottavat väliseinät puretaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Hannu Kuosmanen

    Olen eläkkeellä oleva sitoutumaton toimittaja ja tiedotuspäällikkö, aikoinaan Kotimaan uutispäällikkö ja Uuden Suomen kirkollisista vastaava toimittaja. Toisenlaista näkökulmaa tarjosi tiedotuspäällikön työ suomalaisen kuljetusvälineteollisuuden palveluksessa. Nykyisin katselen maailman menoa kaikkien kuplien ulkopuolelta Kehä III:n tuntumasta, josta näkee hyvin joka suuntaan. Kirkon menoja seuraan julkisuuden ja median muodostaman mielikuvan kautta.