Isosetäni Väinö Voipio oli perustamassa Suomen vapaa-ajattelijain liittoa 1930 -luvulla ja erosi kirkosta samoihin aikoihin 1920 –luvulla, kun hänen nuorempi veljensä Aarni väitteli teologian tohtoriksi ja vanhin veljensä Lauri – isoisäni – löysi Herännäisyyden hengelliseksi kodikseen. Isoisääni en koskaan tavannut, mutta Väinö-setä tuli läheiseksi erityisesti aikuisuuden kynnyksellä. Ennen kirkon keskushallinnon tehtäviin tuloani olin lukenut hänen koko uskontokriittisen tuotantonsa (Jumalan puolustus, Kahleissa vai vapaana, Pelotuksen uskonto ja Vihreä katkismus). Kimmoke kirjojen lukemiseen tuli, kun sain lukioikäisenä jatkoriparilla 1966 tehtäväkseni esitellä suomalaista ateismia ja vapaa-ajattelun aatemaailmaa. Tehtäväni oli lukea Väinö-sedän tuotantoa ja kertoa siitä entisille isostovereilleni ja edellisen kesän riparilaisille. Yli 80 –vuotias vanhus oli haltioissaan siitä, että seurakunnan nuorten toiminnassa oltiin – kuten hän sanoi – niin rohkeita, että hänen ajatuksiaan uskallettiin esitellä. Kirjoja luettuani tapsimme Helsingin Primulassa ja istuimme pitkän tovin ja hän kertoi ja minä kysyin ja kuuntelin. Hänen ajattelunsa ja aatteensa tekivät minuun suuren ja pysyvän vaikutuksen.
Väinö-sedälle oli suuri pettymys, että juristiksi valmistuttuani ensimmäinen ns. vakituinen työpakkani oli kirkkohallituksessa. Jollekin sukulaiselle hän oli puhissut: ”Minä olen niin pettynyt siitä, että Risto meni ottamaan kirkosta viran”. Puhelimessa hän – yli 90 -vuotias valkopäinen vanhus – kesken keskustelun puuskahti: ”Mitä sinä siellä ristin päällä istut!!??”
Kun istuimme Primulassa kahvikupin ääressä talvella 1966, kysyin Väinö-sedältä teini-ikäisen suoruudella: ”oletko sinä ateisti?” Vasta muutamaa vuotta aiemmin Vapaa-ajattelijain puheenjohtajuudesta luopunut isosetä vastasi olevansa agnostikko ja lisäsi opettavaisesti, että sana tarkoittaa ei-tietävää. Ateisitiksi julistautuminen olisi ollut vastoin vapaa-ajattelun peruspilaria, koska hänen mielestään vapaa-ajattelija on henkilö, joka luodessaan elämänkatsomustaan pyrkii pysyvästi tarkistamaan ajattelunsa perusteita antamatta auktoriteettiuskon sanella käsityksiään, pitäymyksiään ja ohjeitaan.
Väinö Voipio kritisoi kirkkoa erityisesti siitä, että se hänen mielestään salasi kirkkokansalta teologisen tieteen tutkimustuloksia, jotka haastoivat kirkon perinteisiä opetuksia. Sen lisäksi hän vastusti kaikkea, mitä piti taikauskona ja kriittisen tiedon saamisen ja levittämisen esteenä. Hänelle olisi ollut kauhistus sellainen taikauskoinen ajatus, ettei uskovainen voisi ”tartunnan pelosta” osallistua uskontoa kriittisesti tarkastelevaan tilaisuuteen tai ettei uskonnoton voisi osallistua uskonnolliseen tilaisuuteen. Muistan istuneeni kirkonmenoissa, joissa Väinö-setä etsi valmiiksi virret virsikirjasta uskonnolliselle puolisolleen ja piti virsikirjaa vaimolleen, jotta tämä mahdollisimman hyvin saattoi lukea virsien sanat. Ja kyllä hän seisoi kirkkokansan mukana kun kuului seisoa. Mutta istui pää pystyssä rukouksien aikana. Ja saarnan hän kuunteli ja kriittisesti kuuntelikin.
Kun seuraa julkisuudessa nykyisin olevia vapaa-ajattelijoiksi itsenä mainitsevien kannanottoja ei voi olla hämmästelemättä, miten ajat ja asenteen ovat muuttuneet. Uskonnottomien nimissä äänekkäästi vastustetaan kaikkea, missä nähdään uskonnon vaikutusta. Ikään kuin pelätään, että ”puhdas sielu” jollain maagisella tavalla voi saastua, jos se joutuu alttiiksi tietämiselle ja kokemiselle. Juuri tästä vanhan polven vapaa-ajattelijat syyttivät kirkkoa ja nyt uusi fundamentalistinen ateistisukupolvi onkin taikauskoisessa tartuntakammossaan juuri samanlainen, kuin kirkko oli vanhan polven kritisoimana. Niin samasta puusta kaikki fundamentalistit näkyvät olevan: yksi pelkää uskonnon tarttuvan, toinen pelkää väärän poliittisen mielipiteen leviävän, kolmas demonisoi kehitysopin, neljäs pelkää ties mitä. Kirjoja on poltettu niin idässä kuin lännessä ja kirjojen polttamisen vaatijoita näyttää tulevan jatkuvasti lisää. Olemme outo eläinlaji, kun vaadimme päästä tietämisen tuskasta pois. Hyvän ja pahan tiedon puutako haluamme karttaa, funkut molemmilla äärilaidoilla
Vähänpä on sinulla luottamusta maamme uskonnollisiin yhteisöihin;) Etkö siis usko, että esim. evlutin porukat saisivat aikaan tolkullista oman uskontonsa opetusta?
Onneksi sinne opetukseen ei olisi pakko mennä, jos jätettäisiin amatöörien harteille :p
Eikös tämä sada jälleen aika suoraan vapaa-ajattelijoiden laariin? Jos kristinusko ja uskonnot yleensä pysyvät jossain järkevässä uomassa ainoastaan siten, että sekulaari yhteiskunta kontrolloi niitä, on uskontokriittinen vapaa-ajattelijuuden muoto sitten hyvinkin perusteltu? Ja toisaalta yleisen uskontotiedon opetuksella olisi varmaankin sama vaikutus ja kai noita uskontojen ilmenemismuotojen haittoja ja riskejä voisi siihen opetukseen sitten myös sisällyttää, jos ne ovat merkittävä tekijä?
Varmaan saisi, mutta sinun ideasi avaavat mahdollisuudet erillaisten ääriryhmien toiminnalle. Sellainen yhteisö, jolla ei olisi varaa palkata ammattiopettajia, joutuisi tarjoamaan jäsenilleen maallikko-opetusta, ja kyllä näiden jäljet pelottavat. Uskonnollisessa maailmassa tapahtuu aina ylilyöntejä, ja kovimmat ylilyönnit tulevat useimmiten maallikkojen taholta.
Vastuuta opetuksen valvonnasta ei voi jättää pelkästään vanhemmille. Siksi uskonnonopetuksen pitää pysyä kouluissa.
Päinvastoin! Vapaa-ajattelijat eivät ole miettineet tätäkään asiaa loppuun. He eivät tunne Suomen uskonnollista maailman kirjoa. Kaiken lapsille tarjottavan opetuksen tulee olla valvottua lasten edun takia. Jos tämä valvontavastuu esimerkiksi tiettyjen lahkojen tai vaikkapa muslimien kohdalla jätetään uskonnolliselle yhteisölle itselleen, niin syntyy rumaa jälkeä.
Ookei…
Kun blogin aiheena on ”vapaan ajattelun alennustila”, niin päädyimmekin keskustelemaan villistä äärikristillisyydestä ja /-islamista, jotka uhkaavat lapsiamme jos ei koulussa ole kunnan varoilla oikeaa uskonnonopetusta. Jään odottelemaan parempia malleja vapaalle ajattelulle
Toki kaikille koululaisille pakollinen uskontotieto olisi samalla tavalla valvottua kun muukin opetus. Miten määrittelet tuon lahkon, kreationismin kannattajia on vapaissa suunnissa ja myös ev. lut. -piireissä? Homovihaaja on vähän hankala sana, ehkä täsmennät, missä lahkoissa vihataan homoja. (Jos esim. Suomen ortodoksinen kirkko omaksuisi Venäjän ort. kirkon patriarkka Kirillin homolinjaukset, täyttäisikö se tuon ehdon?) Esim. moni vapaan suunnan perheen kasvatti osallistuu ET-opetukseen nykyään, joten siinä mielessä väitteesi vaikuttaa huonosti perustellulta. Olen kyllä melko vakuuttunut, että vapaa-ajattelijat eivät lainkaan pahastu jos kristitytkin esittävät näkemyksiä ihan tavanomaisenkin uskonnollisuuden (esimerkit edellä) vahingollisuudesta lapsille. Esim. Australiassahan ei anneta oman uskonnon opetusta kouluissa.
Ns. oman uskonnon opetus on sikäli poikkeava juttu, että siinä koululaitos ei päätä opetuksen sisällöstä itsenäisesti vaan oppisisällön määrittely lähtee kirkkokuntien käsityksistä. Se puolestaan tarkoittaa, että uskontokunnan opetuksen kriittinen tarkastelu ei kuulu oppisisältöön. Uskontokuntien näkökannoista riippumaton opetus pystyisi toisaalta myös vastamaan vähintään yhtä hyvin tuohon huoleesi lasten vaarallisesta aivopesusta ja indoktrinoinnista.
On mielestäni ihan perusteltu kysymys, että miksi koululaitoksen pitäisi tavallaan hoitaa kirkkokuntien sille ulkoistamaa opetustehtävää eikä toimia uskontokunnista riippumattomana tahona, jonka tehtävänä on antaa koululaisille erilaisia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia.
Minusta vapaa-ajattelijoiden intressinä on heikentää uskonnon ja esim. ev. lut. kirkon asemaa myös pyrkimällä poistamaan uskontokuntien vaikutus kouluopetukseen ns. oman uskonnon opetuksen kautta. Kirkollisten intressinä taas on pitää tilanne ennallaan, koska uskonnon ja kansankirkkojen asemaa halutaan pönkittää myös tällä tavoin. Uskontotieto, jonka oppisisällössä voitaisiin käsitellä myös uskontojen ristiriitaisuuksia ja ongelmia, ei olisi varmastikaan kirkon etu.
Vielä hieman tuota blogin teemaa sivuten, minusta on valitettavaa, että kirkollisissa ympyröissä tuntuu olevan niin paljon allergisuutta uskonnottomia, uskonnottomuutta tai kirkosta eronneita kohtaan. Piispojen puheenvuoroissa on säännönmukaisesti leimaavaa kielenkäyttöä itsekkyydestä, pinnallisuudesta, tietämättömyydestä jne. Asenteet muutenkin, myös täällä K24:llä, ovat usein jotenkin negatiivisesti latautuneita ja kroonisesti puolustuskannalla olevia – älkää tulko meitä neuvomaan, häiritsemään, uhkaamaan ja kyseenalaistamaan. Kummallinen kontrasti syntyy suhteessa siihen kirkon sisäiseen ja toki ulospäinkin kuuluvaan puheeseen, jossa painotetaan ihmisten kohtaamista, keskustelua, vuorovaikutusta jne. 😮
Risto Korhonen: elät samanlaisessa euforiassa kuin aikanaan venäläinen anarkisti Pjotr Krapotkin ennen I maailmansotaa. Hän uskoi, että ihmisen luontainen hyvyys tulee esiin, kunhan vain valtiosta luovutaan.
Vapaa-ajattelijat uskovat, että uskonnot loppuvat, kunhan nitä ei opeteta lapsille. Tämä pohjautuu siihen vapaa-ajattelijoiden perusvirheeseen, että he eivät näe uskonnon sosiaalista ja yksilöpsykologista funktiota.
Jos lapsille ei anneta demokraattisen yhteiskunnan ihanteiden mukaista uskonnonopetusta, riski siihen, että Westboro Baptist Church -tyyppiset äärisuunnat ottavat maltillisen luterilaisuuden paikan. Tyrkyllä olijoita on Suomessa riittävästi.
Jani Salminen: määrittelykysymykset ovat tarpeettomia, sillä kyllä kreationistin tai homovihaajan tunnistaa. Kaikkien kristillisten suuntien ongelmana on sopeuttaa oppinsa moderniin maailmaan. Lasten ja yhteiskunnan etu on, että oman uskonnon opetus tehdään siten, ettei siitä vedetä yhteiskunnan arvojen vastaisia tulkintoja.
Yleinen uskontotieto ei täytä samaa tehtävää kuin oman uskonnon opetus, siis jos lapsi on uskonnollisesta perheestä. On eri asia rukoilla kuin teoreettinen oppi siitä, mistä rukoilemisessa on kysymys esim. tässä tai tuossa kirkossa.
On helpompi oppia vieraita kieliä, jos tuntee äidinkielensä kieliopin. Sama pätee uskontoon. Jos hän on esim. luterilaisesta perheestä, on hyvä että hän tietää, millainen on luterilainen vanhurskauttamisoppi, ennen kuin hänelle yritetään selittää, miten ortodoksit näkevät asian.
Uskonnottomien perheiden lapsille hyvin suunniteltu ja opetettu elämänkatsomustieto sopii tietysti hyvin.
Matti Pulkkinen; olen todennut aiemmin, että ns. oman uskonnon opetusta voi perustella kuten tuot esille eli että sillä tavoin äärevän uskonnollisen kotikasvatuksen vaikutuksia voidaan yrittää lieventää. Minun pointtini on, että myös kaikille yhteisen uskontotiedon opetusta voi perustella vähintään yhtä hyvin perustein eikä se tarkoita uskontoa vastaan hyökkäämistä. Uskontotiedon oppisisältö voitaisiin suunnitella kuten historian opetuksenkin, jossa painotetaan kotimaan historiaa maailmanhistoriaa unohtamatta. Minun pääviestini on kuitenkin se, että vapaa-ajattelijoiden kritisoiminen leimaavin puhein tai sivuuttamalla julki olevat perustelut ei vain mielestäni toimi. Tai ei ainakaan sillä tavalla, kuin kirkolliset ehkä toivovat.