Kauppa se on joka kannattaa - myös Jumalan kanssa?

b2ap3_thumbnail_Hiekkaranta.jpg

 

Muuan isoäiti oli saanut eräänä kauniina kesäpäivänä hoidettavakseen 3-vuotiaan pojanpoikansa. He päättivät viettää yhteisen rantapäivän.  Sillä aikaa kun lapsi teki hiekkakakkuja, isoäiti otti ja torkahti rantatuoliinsa.

Yhtäkkiä valtava aalto vetäisi pojan mukaansa mereen.

Siinä samassa mummi herää hätkähtäen ja järkyttyy perusteellisesti näkemästään. Hän vajoaa polvilleen ja rukoilee epätoivon vallassa: "Hyvä Jumala, jos Sinä pelastat pojanpoikani, niin minä lupaan korvata sen Sinulle. Liityn mihin tahansa yhdistykseen mihin Sinä vain haluat! Ilmoittaudun seurakuntaan vapaaehtoistyöntekijäksi! Minä muistan köyhiä ja teen mitä tahansa muuta, mitä Sinä vain pyydät! Auta nyt ja pelasta tuo lapsi!"

Samassa valtavan suuri aalto toi pojan takaisin rannalle isoäidin jalkojen juureen. Mummi totesi pojan olevan elossa ja kaikin puolin hyvässä kunnossa. Isoäiti nousi ylös, katseli hetken ympärilleen, asetti kätensä tomerasti lanteilleen, katsoi taivasta kohti kiukkuisen näköisenä ja sanoi terävästi: "Pojalla oli kyllä lippalakkikin, ettäs sen tiedät!"

Mikä se sellainen Jumala oikein on, joka jättää hommansa kesken ja sallii pikkupojan lippalakin hukkua…?

 

 No niin. Eipä tainnut olla tässä maailmassa ensimmäinen eikä viimeinenkään Jumalalle annettu lupaus, joka jäi täyttämättä. Uskon, että sotiemme aikana tällaista kaupankäyntiä Jumalan kanssa harrastettiin paljon: Jos nyt annat minun selviytyä tästä pahasta paikasta, niin minä palvelen sinua lopun elämääni.

 

Avun saatuaan ihminen usein lukeekin pelastumisen omaksi hyväkseen.

 

Oletko sinä, lukijani, joskus heikkona hetkenäsi yrittänyt käydä kauppaa Jumalan kanssa?

 

PS: Jumala hyväksyy vain yhdenlaisen tavan tehdä kauppaa  itsensä ja ihmisten välillä, nimittäin Autuaan vaihtokaupan: Me ihmiset annamme Kristukselle pahuutemme ja hän lahjoittaa meille pyhyytensä. Tässä kaupassa ihmisen on ihan turha yrittää enää tinkiä, sillä ehdot ovat kannaltamme varsin hyvät ottaen huomioon, mitä kaikkea kenkkumaista me itse kukin olemme toiselle osapuolelle tehneet.

 

 

 

16 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    Rovastin mielestä Jumalaa ei voi lepyttää, mutta voiko vihastuttaa? Pelkään, että nykykäsityksen mukaan millään ei ole mitään vaikutusta…. elettiin niin tai näin… Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    ”Rovastin mielestä Jumalaa ei voi lepyttää.” Noinko se oli? Minä ymmärsin, että Häntä ei tarvitse enää lepyttää sen jälkeen, kun Poika lepytti Isän.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    Armo on ilmaista, mutta ei halpaa.

    Se, että Poika on lepyttänyt Isän, ei tarkoita kurittomuutta vaelluksessamme. Jos näin olisi, silloin Raamatun sivuista voitaisiin repiä iso osa. Ne sivut kun ovat täynnä ohjeita ja suuntaviittoja siitä, kuinka eletään niin, ettei tehdä murheelliseksi Jumalan Henkeä, mihin Jormakin aivan oikein viittaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Ainoa uhri, joka Herralle kelpaa on murheellinen mieli jne.

    Uskon, että jokainen joutuu tekemään Jumalalle lupauksia kun se oikea armon hetki tulee. Elämä on mennyt mukavasti, shekkitilillä on ollut aina riittämiin katetta, mutta nyt pankinisä sanookin, että sullahan on täällä hoitamaton 10 000 talentin vekseli. Vaikea tilanne, shekkitilin varat eivät riitä ja se taivaanoloinen takaajaksi sopiva jäi sinne jonnekin kirkon kulmalle kun leveä strada. vai mikä se oli, alkoi houkuttaa… kaikki meni vesipuhvelinnahkaista lombuukia myöten.-..

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    ”Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” Tämähän on se ohje, jolla vältetään Hengen murehduttaminen. Pysyvät siinä samalla lähimmäisetkin hyvällä mielellä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Jossain kokouksesa muuan teologi kertoi hänelle kerrotun luennolla HYT:ssä ettei Jumala siitä välitä, mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu. Matin pitää siis sopia Maijan kanssa asiansa, Jumalaa se pahanteko ei kiinnosta. Kuitenkin lähimmäisen loukkaaminen kertoo rakkauden puutteesta sekä Jumalaan että lähimmäistä kohtaan. Nykyään keskitytään usein vain tähän maanpääliseen tasoon, vaikka Jumala tahtoo ihmisen elävän pyhää elämää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121