Tuohon Joonan kirjoituksensa lopuksi esittämään kysymykseen: – Olisiko siis kirkolla ja suomalaisella yhteiskunnalla aika ottaa oppia vanhoillislestadiolaisuudesta?

Itsestäni, kaiken vl-liikkeessä kokemani jälkeen kysymys tuntuu vähintäänkin vitsiltä.

Ystäväni joutuivat ihan mitättömistä syistä vl-hoitokoneiston runtelemiksi oltuaan avoimia ja kokemusteni mukaan ihan mitään syytäkään ei tarvita koneiston käynnistymiselle, pelkkä toisten ihmisten kateus ja kakkapuheet voivat sen tehdä.

Jos puhuu ääneensä tietyistä asioista, esimerkiksi ilmaisee kannattavansa naispappeutta, seuraamukset voivat olla ihan karseat. Tiedän tällaisia tapauksia ja onhan niistä ollut julkisuudessakin. Tiedä sitten, josko jonkun ”kellokkaan” kohdalla hyväksyttäisiin tällainenkin mielipide. Ainakin television pitäminen hyväksytään joidenkin kohdalla, sen tiedän.

Paikkauntakohtaiset erot. Etelässä suvaitaan paljon enempi älyllistä pohdintaa uskonasioista ja soraääniä kuin syrjäkylillä ja pohjoisessa. Tämä on tullut todettua useaan kertaan eri ihmisten kanssa. Lisäksi jos ei koske seurakuntaoppiin ja tiettyihin ”tabuasioihin”, saattaa välttyä seuraamuksilta tietyllä paikkakunnalla ja tietyissä piireissä. Hirmu helposti sitä vaistoo, kenen kanssa voi mitäkin puhua.

Joissakin asioissa mielestäni vl-liikkeestä voi ottaa ihan vaikkapa maailmanlaajuisesti mallia ja yksi sellainen asia on alkoholin käyttö tai enempikin käyttämättömyys. Vaikka absolutismia ei voi perustella Raamatulla eikä esim. kohtuullisella alkoholinkäytöllä voi autuutta ehdollistaa, niin en epäile yhtään, etteikö miljoonat, tsiljoonat ongelmat ja murheet väistyisi maapallolta alkoholin loppumisen myötä.

Mutta samaan syssyyn voisi koko Tellus ottaa oppia Jehovan todistajien tupakoimattomuudesta 🙂 Ja oisko tuo huono homma ollenkaan, jos otettaisiin oppia mormoneilta ja jätettäisiin kahvin kittaaminen hamaan historiaan 🙂

Mä en nyt äkkiä keksi muita asioita, mistä voisi ottaa oppia vl-liikkeestä. Tietty perhekoot voisivat olla rohkeasti isompia. Toisaalta en halua ketään yllyttää toimimaan yli voimiensa, jokaisen tulee kuunnella itseänsä, mutta periaatteessa näen monia puoltavia asioita vähän isommalle perheelle kuin yksi tai kaksi lasta.

No se on kans hyvä asia, että vl-ihmiset avioituvat periaatteella ”kuolemaan asti” ja tämä estää mun mielestä monet ”turhat” avioerot. Tietty tiukkuudessaan tämäkään asia ei ole ollut kovin siunauksellinen. Kenenkään ei ole hyvä elää huonossa parisuhteessa eikä sellainen ole hyvä kasvualusta lapsillekaan.

Tavallaan monissa asioissa on hyvääkin, mutta mustavalkoisina ja ehdottomina totuuksina ja käytänteinä ne ovat jopa väkivaltaisia opinkappaleita itsessään. Ne vaatisivat perusteellisen läpikäynnin ja pohdinnan liikkeen sisällä.

Esimerkiksi vl-lasten elämä; millaista se on? Onko se yhä omani kaltaista, että sääntökirja taskussa pistetään menemään kouluun ja siellä on yksin pärjättävä erilaisena muiden joukossa? Ei telkkarin katsomista ja osallistumista tanssiin ja teatterikäynneille? Suuren sisarusmäärän tunnustamista muiden edessä, saako tähän asiaan tukea ollenkaan kotoa? Nämä ovat niin kipeitä asioita monille ja aiheuttavat itsetunto-ongelmia ja paniikkioireilua, tiedän tämän omasta ja monien muiden kokemuksesta.

Toivottavasti näistä ja monista muista kipukohdista voi nykyään keskustella vl-liikkeessä käsi sydämellä.