Vapaamielinen vanhoillislestadiolaisuus?

Helsingin Sanomat uutisoi toissa lauantaina (3.5.) näyttävästi Jehovan todistajien oikeuskomiteakäytännöistä. Hengellisen kotini, vanhoillislestadiolaisuuden, julkisuuskuvaan ovat puolestaan viime vuosina kuuluneet olennaisena osana ”hoitokokoukset”. Yleisen käsityksen mukaan jokainen tämän ”autoritaarisen yhteisön” normeja kyseenalaistava joutuu pelottavaan ja painostavaan hoitokokoukseen. Jollei kyseenalaistaja taivu pyytämään anteeksi kyseenalaistuksiaan, läheiset ryhtyvät välttämään ja karttamaan häntä, eristävät hänet sosiaalisesti. Luulenpa siis, ja oikeastaan tiedän, että useampi Helsingin Sanomia viime lauantaina lukenut veti yhtäläisyysmerkit Jehovan todistajien ja vanhoillislestadiolaisten toimintatapojen välille.

   Voin kuitenkin todistaa toista. Olen viimeisen puolen vuoden ajan yrittänyt omalta pieneltä osaltani herätellä liikkeen sisällä avointa keskustelua ongelmallisista toimintatavoista ja käsityksistä. Esimerkkejä siitä täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä. En ole tähän mennessä kertaakaan joutunut minkäänlaisten yhteisöllisten sanktioiden kohteeksi. Minua ei ole yritetty erottaa yhteisöstä tai luottamustehtävistä eikä millään tavalla eristää sosiaalisesti. Päinvastoin: olen käynyt monia hyvin avoimia, kriittisiä ja analyyttisiä keskusteluja niin johtotehtävissä olevien kuin riviuskovaistenkin kanssa. Näin siitä huolimatta, että minua kai voisi pitää monella tapaa hankalana yhteisön jäsenenä.

   Kokemusteni valossa vanhoillislestadiolaisuus ei siis näyttäydy minään pelottavana lahkona. Sen sijaan tavallisten, järkevien, myös itsekritiikkiin kykenevien ihmisten nöyränä kristillisyytenä. Tiedän kyllä, että tämä on vain minun kokemukseni. En voi olla varma, mitä kaikkea muualla tapahtuu. Jos jotain väärää, en hyväksy sitä. Tällainenkin näkökulma on minusta silti oikeutettua tuoda esille.

   Olisi upeaa, jos muuallakin yhteiskunnassa ja kirkossa oltaisiin yhtä vapaamielisiä kuin minun kokemusteni mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa. Miten hienoa olisi, jos poliitikko voisi herätellä julkista keskustelua esimerkiksi abortin eettisyydestä ilman pelkoa tunnepohjaisesta, järkiargumentit kevyesti ohittavasta mediakampanjasta.  Tai jos ev.-lut. kirkossamme olisi ihan oikeasti ”katto korkealla ja seinät leveällä” niin, että jopa konservatiiviset herätysliikkeet ja lähetysjärjestöt mahtuisivat ongelmitta sisälle. Tai jos sukupuolineutraalia avioliittoa saisi vastustaa ilman mielenterveyden kyseenalaistamista. Olisi todella hienoa elää aidosti vapaamielisessä, aidosti toisia kunnioittavassa ja argumentteja kuuntelevassa yhteiskunnassa ja keskustelukulttuurissa. Ikävää, että kehitys ei näytä kulkevan sitä kohti. Enemmänkin kohti kulttuuria, jossa ”suvaitsevaisuus” on lähinnä koodisana tietylle ajattelu- ja elämäntavalle, ja muita ei tarvitse suvaita, koska ne ovat ”suvaitsemattomia”. Olisiko siis kirkolla ja suomalaisella yhteiskunnalla aika ottaa oppia vanhoillislestadiolaisuudesta?

93 kommenttia

  • Markku Korteniemi sanoo:

    Mutta Valma hyvä, muistaakseni olet itse kertonut olevasi vanhoillis-lestadiolainen (pappi) ! 🙂 Siis melkein niinkuin jehovalainen 🙂

    Ilmoita asiaton kommentti
    • valma luukka sanoo:

      Markku! Olen ollut vihitty pappi vuodesta 1988. Töitä riittää jatkuvasti. Pappeus ei ole minulle ollut koskaan ongelma, lapsuudesta lähtien. Täällä keskustelijoille se näyttää olevan. – Minua ei ole myöskään koskaan erotettu lestadiolaisuudesta, koska en ole ollut jäsen enkä ottanut vastaan tehtäviä vuoden 1960 jälkeen, jolloin kävin niissä riitakokouksissa Säätytalolla ja muualla. – Jehovan Todistajia en päästä sisälle, sillä olen joutunut olemaan läsnä, kun nuoria perheitä on ahdisteltu tai kun vanhuksislta on testamentilla otettu omaisuus, jota lapset ovat yrittäneet saada itselleen perintönä! Olen kertonut täällä, että myöskin Paavo Viljanen neuvoi minua olemaan päästämättä JT:ia kotiinsa. – Keskustelu vllien ja JTien kanssa on tuloksetonta ajanhukkaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Tämä on hyvin erikoista keskustelua. Sama kirjoittaja, joka taannoin ponnekkaasti todisti, että kaikki vanhoillislestadiolaiset ovat potentiaalisia pedofiilejä, on nyt huolestunut haavojen lyömisestä. On se toisaalta surullista, että vuosikymmeniä sitten tapahtunut erottaminen hoitokokouksineen katkeroittaa ja kylmentää asianomaisen asenteita ja elämää..

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      … toivottavasti ei vähättelyn tielle lähdettäisi.. sanoo Hurtig. Oikeammassa ei juuri voisi olla. Kiitettävää on, että esim. Joona Korteniemi on jyrkästi ja avoimesti kirjoittanut tällaista vastaan. Siitä hänelle 10 pistettä ja se kuuluisa papukaijamerkki!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Joo, on näillä yhteistä joidenkin Hurtigin mainitsemien asioiden lisäksi se, että koko yhteisö lähes kriminalisoidaan.

      Korostan etten itse tunne minkäänkaltaista sympatiaa Jehovan todistajia kohtaan, silti: kollektiivinen, julkinen, yksimielinen lynkkaus on paitsi väärin, myös liberaalin demokratian vastaista.

      Ei kovin kauan sitten vanhoillislestadiolainen oli sylkykuppi, lähes epäihminen. Nyt on “liberaali” totalitarismi löytänyt jotain vielä hyytävämpää: Jehovan todistajan!

      Mitä seuraa kun jokin kansanosa dehumanisoidaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Sua ei saa varmaan koskaan Kari.Matti tajuamaan sitä, että kyse on epäkohtien esille tuomisesta, kritisoimisesta ja vastustamisesta, EIKÄ KENENKÄÄN IHMISEN TAI IHMISPORUKAN LYNKKAAMISESTA.

      Älä turhaan pelkää keskustelua ASIOISTA, siihen ei ole mitään syytä. Nyt kun on meneillään julkinen keskustelu Jt:n asioista, mieleni viereen ei tule sellainen asia, että alkaisin vihata Jt-ihmisiä, tai halveksia, aliarvioida tms.

      Jos kaikkialla maailmassa suhtauduttaisiin tavallasi epäkohtiin, ongelmiin, vääryyksiin, pahuuteen, kohta täällä ei olisi kenenkään turvallista elää ja asua.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Vuokko hyvä, näin voi toki olla. Mutta minua vaan puistattaa sellainen ohut, ei-länsimainen sivystys- ja kulttuurikäsitys, johon “liberaali” totalitarismi nojaa. Railo itään ei Suomesta käsin ole koskaan ollut, ajoittaisista toiveista ja yrityksistä huolimatta, kovin leveä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Kun jossain lehdessä on otsikko “Poliisi etsii murhaajaa Espoosta”, eivät vantaalaiset nouse kapinaan siitä, että naapurikaupunkilaisia dehumanisoidaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Ei, mutta jos yleistyisi, sinänsä täysin virheellinen käsitys, että espolaisten keskuudessa murhaaminen on yleisempää kuin missään muualla Suomessa, saattaisi se toimia kimmokkeena espoolaisten dehumanisoinnille. Käsitys olisi vieläkin turmiollisempi ja loukkaavampi, jos murhaaminen espolaisten joukossa tosiasiassa olisi vähäisempää kuin missään muualla.

      Anteeksi espoolaiset. Oikeasti tarkoitan turkulaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Toisin sanoen: postmoderni uskontopornospektaakkeli etsii lakkaamatta uusia uhreja.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Tuohon Joonan kirjoituksensa lopuksi esittämään kysymykseen: – Olisiko siis kirkolla ja suomalaisella yhteiskunnalla aika ottaa oppia vanhoillislestadiolaisuudesta?

    Itsestäni, kaiken vl-liikkeessä kokemani jälkeen kysymys tuntuu vähintäänkin vitsiltä.

    Ystäväni joutuivat ihan mitättömistä syistä vl-hoitokoneiston runtelemiksi oltuaan avoimia ja kokemusteni mukaan ihan mitään syytäkään ei tarvita koneiston käynnistymiselle, pelkkä toisten ihmisten kateus ja kakkapuheet voivat sen tehdä.

    Jos puhuu ääneensä tietyistä asioista, esimerkiksi ilmaisee kannattavansa naispappeutta, seuraamukset voivat olla ihan karseat. Tiedän tällaisia tapauksia ja onhan niistä ollut julkisuudessakin. Tiedä sitten, josko jonkun “kellokkaan” kohdalla hyväksyttäisiin tällainenkin mielipide. Ainakin television pitäminen hyväksytään joidenkin kohdalla, sen tiedän.

    Paikkauntakohtaiset erot. Etelässä suvaitaan paljon enempi älyllistä pohdintaa uskonasioista ja soraääniä kuin syrjäkylillä ja pohjoisessa. Tämä on tullut todettua useaan kertaan eri ihmisten kanssa. Lisäksi jos ei koske seurakuntaoppiin ja tiettyihin “tabuasioihin”, saattaa välttyä seuraamuksilta tietyllä paikkakunnalla ja tietyissä piireissä. Hirmu helposti sitä vaistoo, kenen kanssa voi mitäkin puhua.

    Joissakin asioissa mielestäni vl-liikkeestä voi ottaa ihan vaikkapa maailmanlaajuisesti mallia ja yksi sellainen asia on alkoholin käyttö tai enempikin käyttämättömyys. Vaikka absolutismia ei voi perustella Raamatulla eikä esim. kohtuullisella alkoholinkäytöllä voi autuutta ehdollistaa, niin en epäile yhtään, etteikö miljoonat, tsiljoonat ongelmat ja murheet väistyisi maapallolta alkoholin loppumisen myötä.

    Mutta samaan syssyyn voisi koko Tellus ottaa oppia Jehovan todistajien tupakoimattomuudesta 🙂 Ja oisko tuo huono homma ollenkaan, jos otettaisiin oppia mormoneilta ja jätettäisiin kahvin kittaaminen hamaan historiaan 🙂

    Mä en nyt äkkiä keksi muita asioita, mistä voisi ottaa oppia vl-liikkeestä. Tietty perhekoot voisivat olla rohkeasti isompia. Toisaalta en halua ketään yllyttää toimimaan yli voimiensa, jokaisen tulee kuunnella itseänsä, mutta periaatteessa näen monia puoltavia asioita vähän isommalle perheelle kuin yksi tai kaksi lasta.

    No se on kans hyvä asia, että vl-ihmiset avioituvat periaatteella “kuolemaan asti” ja tämä estää mun mielestä monet “turhat” avioerot. Tietty tiukkuudessaan tämäkään asia ei ole ollut kovin siunauksellinen. Kenenkään ei ole hyvä elää huonossa parisuhteessa eikä sellainen ole hyvä kasvualusta lapsillekaan.

    Tavallaan monissa asioissa on hyvääkin, mutta mustavalkoisina ja ehdottomina totuuksina ja käytänteinä ne ovat jopa väkivaltaisia opinkappaleita itsessään. Ne vaatisivat perusteellisen läpikäynnin ja pohdinnan liikkeen sisällä.

    Esimerkiksi vl-lasten elämä; millaista se on? Onko se yhä omani kaltaista, että sääntökirja taskussa pistetään menemään kouluun ja siellä on yksin pärjättävä erilaisena muiden joukossa? Ei telkkarin katsomista ja osallistumista tanssiin ja teatterikäynneille? Suuren sisarusmäärän tunnustamista muiden edessä, saako tähän asiaan tukea ollenkaan kotoa? Nämä ovat niin kipeitä asioita monille ja aiheuttavat itsetunto-ongelmia ja paniikkioireilua, tiedän tämän omasta ja monien muiden kokemuksesta.

    Toivottavasti näistä ja monista muista kipukohdista voi nykyään keskustella vl-liikkeessä käsi sydämellä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Olisi ihan reilua myöntää, että viimeisen parin vuoden aikana on keskitytty lähinnä demonisoimaan ko. yhteisöä. Epäkohdista voi puhua – niistä olen aika aktiivisesti kirjoittanutkin – mutta suoranaiselta mustamaalaukselta vaikuttaa tuo jaktkuva julistustyön ja opetuksen kyseenalaistaminen. Eihän sellaiselle ole mitään pohjaa. Kuuntelin kirkossa erään papin saarnaa, joka oli suorastaan esimerkillinen. Ulkonaiset asiat ovat lähinnä makuasioita ja aika tavalla yhteisiä kaikille herätysliikkeille. Sadan vuoden juoksussa syntyy myös tiettyjä kunkin liikkeen identiteettiin liittyviä käytäntöjä ja käsityksiä. Ei niiden vuoksi silti koko liikettä tule mollata. Mitä käytäntöjä ja käsityksiä muissa kirkkokunnissa onkaan! Se taisi Raattamaa aikoinaan sanoa: Jos jotain on joskus voitettu, on se rakkaudella voitettu! Mollaaminen ei perusta mitään, mutta saahan siinä joku tuulettaa tunteitaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Erittäin terve mielipide, jonka otin JK:n blogista kopioksi

    Toisaalta: Niinkään emme voi ajatella, että riviuskovaisten luottamus olisi johdon subjektiivinen oikeus, että meillä olisi ehdoton velvollisuus luottaa keskusyhdistyksen tai paikallisyhdistysten johtoon, tapahtui mitä tahansa. Luottamus tulee ansaita ja säilyttää osoittautumalla luottamuksen arvoiseksi. Luottamus ansaitaan ja säilytetään elämällä oikein ja hoitamalla tehtävät hyvin.

    Luottamuksen vaatiminen on vienyt EL:n syvään kriisiin. Luottamuksesta on tehty pelastumisen ehto.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marika Lehtisaari sanoo:

    Vuokko Ilola: “kyse on epäkohtien esille tuomisesta, kritisoimisesta ja vastustamisesta, EIKÄ KENENKÄÄN IHMISEN TAI IHMISPORUKAN LYNKKAAMISESTA”

    Jokainen tyylillään. Itselläni on ollut vähän opettelemista sinun, Vuokko, hymymerkkihuumorikritkiikkisi ymmärtämisessä koskien vanhoillislestadiolaisuutta, mutta enköhän saa kiinni joku päivä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Jos joku väittää Vuokko Ilolan intention olevan tai hänen ylipäätään olevan jotenkin myötävaikuttamassa lestadiolaisten lynkkaamiseen,niin sokeus ei voi juuri syvempää olla. Jonkun kerran on kirves vuosien varrella kilahtanut kiveen – runsaahkon tekstimäärän huomioiden todella harvoin -, silloin hän on virheet oikaissut ja pahoitellut.

    Empatia, joka Vuokolle on keskeinen motiivi ja ominaisuus, taitaa hänen kriitikoilleen olla hieman tuntemattomampi asia. Joku voi tietenkin epäkypsästi käyttää esiin nostettuja epäkohtia kaikkien liikkeen jäsenten leimaamiseen ja solvaamiseen. Tämän lieveilmiön takia olisi kuitenkin moraalitonta vaieta. Onneksi sitä ei tee Vuokko, ei UUT, eikä moni muukaan.

    Luulenpa, että monia vl-kritiikkiä pelkääviä ja karsastavia ärsyttää suunnattomasti Vuokon asiantuntemus, rehellisyys ja avoimuus, sanoisin jopa rakkaudellisuus. Fanaattinen suunpieksäjä, vl-vihaaja ja valehtelija oliksi helppo jättää omaan arvoonsa. Mutta Vuokko pysyy piikkinä lihassa. Juuri se on vallan vahtikoiran tehtävä (vaikkei varsinaisesta journalismista toki olekaan kyse).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Joona Korteniemi
    Joona Korteniemi

    Helsinkiläinen teologian opiskelija. Lähetä palautetta: joona.m.korteniemi@gmail.com https://hulluinhuonelainen.wordpress.com/