Vapaa vai sidottu?

Erasmus ja Martin olivat kirjeenvaihtotovereita. He päättivät pureutua kysymykseen vapaa vai sidottu. Kyse oli siis ihmisen kyvystä tehdä päätöksiä vapaa vai eivapaa. Jos vähän kartoitamme inhimillisen elämän aluetta, otamme esimerkiksi autokuumeen meidän perheessä. Kun kymmenes vuosi alkoi täyttyä, tuli kysymykseen ajetaanko vanhalla vai onko saatava uusi. Asumme kerrostalossa, jonka parkkipaikalla on muutamakymmentä autoa. Siinä on uudenkarheaa ja ja muuten karheita, joku näyttää vieläkin ruostuvan, vaikka sen jo luulisi olevan menneentalven lumia. Jossain vaiheessa automainosten kohdalla vaimo alkoi kysyä: Haluatko katsoa vai laitanko paperinkeräykseen? Ensin sanoin, että anna mennä, mutta tuli sekin hetki, että aloin niitä katsella. Pitäähän sitä pysyä ajantasalla.

Silmien kautta alkoi mennä ajatus sisään, että ehkä se vaihto ei olisikaan ihan pöhkö ajatus. Kovia tarjouksia sateli: Säästä nyt vaikka 4000 jeuroa. Minua on alkanut kiinnostaa, että mitä se säästö oikein on? Onko hinnoissa niin paljon ilmaa, että nupeiksi voi pluutata niin paljon. Kauppiaasta alkaa mielessäni tulla oikein hyväntekijä. koska hän ajattelee minun kukkaroani niin lämmöllä. Tarkoituksena kuitenkin on päästä se tyhjentämään. Jonakin päivänä se sininen on muuttunut mustaksi ja aina siihen astuttaessa pitää kehua miten paljon parempi tämä uusi on. Kunnes palataan päiväjärjestykseen. Olinko siis vapaa tekemään itsenäisen päätöksen?

Veljet siis tutkivat asiaa ja siitä on syntynyt teos, joka valaisee monen tietä puolelta jos toiseltakin. Yksi ajatus siitä on sellainen, että ihminen tekee jatkuvasti syntiä eikä voi koskaan valita muuta kuin synnintekemisen. Toinen ajatus tulee siihen tulokseen, että ihminen on vapaa tekemään ratkaisunsa ja jossain vaiheessa voidaan jo sanoa: En tee ollenkaan enää syntiä. Kaikelle pohdinnalle löytyy Raamatusta tuki leikkaa ja liimaa periaatteella. On myös mahdollista lukea niinkuin on kirjoitettu! Jo Raamatun alkulehdillä on henkilö Kain, jolle Jumala puhui: Synti väijyy ovesi edessä, mutta hallitse sinä sitä! Nyt on pakko kysyä: Puhuiko Jumala pehmeitä, jos valintaa ei aidosti ollut? Vai halusiko Kain tehdä sen synnin, vaikka tiesi sen olevan syntiä? Pakottiko joku häntä?

Nooan aikana Jumala totesi, että ihmisten ajatukset olivat kaiken aikaa pahat! Siksi synnintulvan tähden Hän hukutti ensimmäisen maailman vedellä. Olivatko arkin matkustajat synnittömiä? Eivät olleet, koska aloittivat synninteon heti, kun se oli mahdollista.  Mooses sai käskyn puhua kansalleen: Minä laitan teidän eteenne siunauksen ja kirouksen elämän ja kuoleman! Valitse siunaus ja elämä! Voivatko he aidosti valita? He lupasivat seurata Herraa mutta rikkoivat sen aina melko pian. Kun kansa oli tämmöinen, joka ei pystynyt elämään ilman synnintekemistä, niin järjestettiin uhripalvelus. Varmaan se ensimmäinen kaulankatkaisu on ollut kovaa hommaa, mutta viimein siihenkin tuli rutiini: Synti/syntiuhri ja uusiin seikkailuihin. Mitä voimme tästä päätellä? Ihmiskunta oli kaksimielinen. Jumalalta olisi haluttu kaikkea hyvää ja siunauksia, mutta arkielämässä oli oman lihan palvelu.

Mikä oli Jumalan ratkaisu ongelmaan, kun Hän kuitenkin rakasti luomaansa taaperoa, joka sotki ja loukkasi itseään jatkuvasti. Hän antoi kaikkeenriittävän uhrin, jolla koko ihmiskunta ostettiin vapaaksi synnin orjuudesta. Mitä tämä nyt merkitsee. Jeesus on mukana jokaisen lapsen syntymisessä, sen voi lukea Johanneksen evankeliumin alusta. Mitään ei ole syntynyt ilman Jeesusta. Lapsi syntyy siis kaksiosaisena. Hänessä on Jumalan henkäys, joka tekee hänestä elävän sielun. hänellä on Aadamin perintö, joka on kyky langeta heti, kun ymmärrys siihen on kehittynyt. Jokainen siis lankeaa itse syntiin ja vetää päälleen kuoleman. Lankeamuksen jälkeen tarvitaan uudestisyntyminen, että yhteys Isään voidaan palauttaa.

Ihmisessä on siis uudestisyntymän jälkeen uusi luomus, joka ei tee syntiä ja vanha luomus, joka pyrkii tekemään syntiä. Kumpi nyt sitten hallitsee? Uuden ihmisen voima on Pyhän Hnegen asuminen sisimmässä. Sillä voimalla sanan kautta voidaan lihaa ristiinnaulita kaikkine haluineen. Uudesyisyntyminen ei tapa lihaa, koska se on sidoksissa tähän näkyvään olemukseemme. Vain ristille se voidaan naulita niin, ettei se pääse meitä johtamaan synnin poluille. Näin on valinta ratkaistu. Ihminen tietää uudestisyntymän jälkeen, harjaannuttuaan totuuteen,  hyvän ja pahan ja Pyhän Hengen voimasta valita seurata Jeesusta. Liha kysyy valtansa perään kyllä useastikkin, koska se on sielunvihollisen liittolainen ja altis tämän maailman houkutuksille. Siis molemmat kirjoittajat olivat oikeassa tavallaan. Martin siinä, että ennen uudestisyntymistä ihmisen halut ovat synnin puoleen. Erasmus siinä, että uudestisyntynyt ihminen saa Pyhässä Hengessä mahdollisuuden valita mitä tietä alkaa seurata.

  1. Lauri lAHTINEN :”Jos vähän kartoitamme inhimillisen elämän aluetta, otamme esimerkiksi autokuumeen meidän perheessä.”

    Ymmärrän tuon ”kuumeen” samalla tavalla kuin ymmärrän esim. ”jalkopallokuumeenkin”. Vasenkätiseksi syntyneenä, ja aina epävarmana siitä, mikä on vasen ja mikä oikea, en ole koskaan ajanut edes ajokorttia ja ”autokuumeet” yms. ovat jääneet puolisoni mietittäväksi.

    Hänen ”kartanlukijanaan” olen kyllä automatkoillamme toiminut – ja monet kerrat johtanut hänet harhaan, kun olen sanonut että seuraavasta risteyksesätt ”oikealle”, vaikka olisi pitänyt sanoa, että ”vasemmalle”.

  2. Mooseksen kirjan kohta kuuluu; ”minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.”(5.Mos. 30:19)

    Siinä käy selvästi esile, että Jumala on sen tehnyt, kun ihminen joutuu valintatilanteeseen. Ei ihminen sinne perisynnin vaikutuksen alaisena itse osaa mennä. siksi jeesuskin sanoo, että; ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” (Joh. 6:4)

    Perisynnin alainen ihminen ei pysty tulemaan Jumalan luo omin voimin, mutta silloin kun Jumala häntä siihen kutsuu, se on mahdollista. Silloin hänen tahtonsa ikäänkuin vapautuu ja hänellä on mahdollisuus valita elämä tai kuolema, siunaus tai kirous. Näitä hetkiä kutsutaan myös elämän etsikkoajoiksi.

    • Aamen! Tuossa jutun lopussa totesin, että molemmat olivat oikeassa. Luther siinä, että ennen uudestisyntymistä ihminen on sidottu syntiin. Rotterdamilainen siinä, että uudestisyntymisen jälkeen Pyhä Henki antaa mahdollisuuden valita kulloinkin uskon voiman mukaan. Moninaisissa me erehdymme!

    • Lauri Lahtinen :”Moninaisissa me erehdymme!”

      Niinhän me teemme. Sitä sanotaan myös ”maalin ohi ampumiseksi”, mutta onneksi se ei estä sitä, että ”Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

      Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

      Uskon Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon. Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.”

  3. Luterilainen oppi valinnasta seuraaa Augustinusta joka edustaa kaksinkertaista predestinaatioppia. Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat yksinkertaista predestinaatiota, mutta Luther seurasi Augustinusta, juuri tuossa kirjassa mihin tässä viitataan. Calvin edusti myös valintaa autuuden ja kadotukseen.

    Itse en ole perehtynyt ordotoksinen oppiin vaikka Augustinus on ortodoksinen pyhä. Ortodoksit eivät kuitenkaan yhdy Augustinuksen oppiin vaan opettavat vapaata tahtoa.

    Joku voisi selvittää näitä eroja ja niiden raamattu argumentaatiota.

  4. Teologiassa tuo asia käsitetään yksinkertaisuudessaan niin, että Jumala antaa ihmiselle lain, joka sanoo: Valitse elämä, rakasta lähimmäistä jne.

    Kun Ihminen kuolee tuon lain alle, niin ihminen kuolee tavallaan vapaalle tahdolle, jolloin Jumalan valinta ja tahto tulee tilalle. Ihminen siis on kyllä tahdoltaan vapaa, mutta vain syntiin nähden. Jos ihminen olis tahdoltaan täysin vapaa, niin ihminen olis ilman syntiä ja voisi toimia aina ja kaiken aikaan pelkästään oikein ja oikeuden mukaisesti (Vanhurskaasti)

    Nyt on kuitenkin niin, ettei tuo vapaus ole ihmiselle mahdollista synnin tähden, joka
    sitoo ihmisen noudattamaan myös sitä, mitä ihminen ei tahtoisi.

    Jumalalle ei kelpaa, kuin täydellinen vanhurskaus ja synnittömyys, mutta Jumala tuntee meidät ja tietää mitä tekoa olemme ja on siksi Lähettänyt meille Vanhurskaudeksi oman Poikansa Uhriksi ja täydelliseksi sovitukseksi synnistä.

    JUmal lukee ihmisen vanhurskaaksi yksin Kristuksen tähden. Ei siis meidän valintojemme tähden.

    Ihminen on siis vapaa tekemään pelkästään hyvää ja Jumala myös vaatii ihmistä, sanomalla: valitse hyvä, niin saat elää. Ihminen kuitenkaan ei tuohon kykene, vaan ihminen ajattelee ja toimii mielenliikkeidensä kautta, monesti ja tiedostamattaan tekee sitä, mikä on Jumalan tahdon vastaista.

    Teologiassa on käsitteet Laki ja Armo, joiden merkitys korostuu, kun ymmärretään, ettei ihminen valintojensa tähden pelastu tai joudu kadotukseen, vaan ihminen on jo syntymänsä perusteella kadotuksen ja kuolemanalainen synnin tähden.

    Ihminen Pelastuu uskon kautta Kristukseen Yksin Jumalan Armon tähden.
    Jumalan tahdosta Kristus Lähetettiin ihmistä Pelastamaan ja tämä tahto on ilmoitettu ihmiskunnalle Evankeliumin kautta koko maailmaan. Uskotko sen?

    Jos taas kysyt, miksi Jumala on antanut ihmiselle sellaisia käskyjä ja vaatimuksia, joita ihminen ei voi toteuttaa, niin, et ole vielä ymmärtänyt mitä tarkoittaa:
    ”Synnin palkka on kuolema” ja ”Kuka on rikkonut yhdessä kohdin, on rikkonut koko Lain.”

  5. Kiitos Ismo. Tekstissä paistaa tuo juridiikkaan joka löytyy katolisesta teologiasta, siis tämä sanalukee, siis lännen kirkon painotus jonka luther omaksui, ns. fosenssinen.
    Toisaalta pahat ihmiset tekevät myös hyvää, näin Jeesuskin sanoi, joten pahatkin voivat tehdä hyvää, siis ovatko he sittenkin vapaat hyvään? Ismo sanoit, että vain pahaan.

    Onko lain ja evankeliumin menetelmä se jolla asia ratkeaa? Luther tämän hyvän jaon keksi. En siis väitä, että menetelmä olisi huono, mutta vastaako se vapaan tahdon ongelmaan. Tai selittyykö sillä predestinaatio.

  6. Tuo kirja ”sidottu ratkaisuvalta” jossa on Erasmuksen ja Lutherin välinen kirjoittelu, joka on syytä lukea kronologisesti, siten, että Erasmus ensin ja sitten Lutherin vastaus. Kun lukee Erasmuksen esityksen, niin tuntuu, ettei asiassa ole mitään epäselvää. Omassa kirjoituksessaan Luther taas kumoaa Erasmuksen esityksen kuin raiutalangasta vääntäen. Luther piti itse tuota esitystä tärkeimpänä tuotoksenaan ja sanoi, jossain, että, jos hänestä jotain jää jälkeen, niin toivoi, että juuri tuo kirjoitus.

    Moni ohittaa tuon kirjoituksen liian vaikeatajuisena ja pitäytyy ajatuksessa, joka on luontaiselle ihmismielelle ilmeistä, eli, että ihmisellä on vapaa tahto. Lutherin syvällinen kirjoitus on kuitenkin arvokas ja saa vahvan tukensa niiltä, jotka ymmärtävät uskon Jumalan 100% teoksi ihmisessä. Luther siis väittää, ettei ihmisellä ole sellaista valtaa sisimmässään, jolla voisi omasta voimastaan uskoa Jumalaan, vaan Jumalan täytyy YKSIN vaikuttaa ihmisessä pelastava usko.

    ”Sidotussa ratkaisu vallassa” ei siis kiistetä ihmisen hyviä tekoja, eikä kumota ihmisten hyviä tekoja ja sitä, että Kristitty tai ei kristitty toimii ja tekee hyvää maailmassa, vaan siinä kumotaan ajatus, että ihmisen vapaus olisi mahdollista Pelastuksen kysymyksessä.

    Eli ajatus siitä, että ihminen voisi alkaa uskomaan Jumalaan ja Kristuksen Evankeliumiin jos vain päättää ja tahtoo niin, on Lutherin mukaan mahdotonta. Päinvastoin Luther esittää, että juuri Evankeluimin kuuleminen synnyttää uskon ihmisessä, jos Usko on yleensä syntyäkseen ihmisessä. Luther siis kumoaa ajatuksen vapaasta ratkaisuvallasta, joka taas oli Erasmuksen mielestä ihmisen ehdoton perusoikeus.

    Lopulta kysymys kiteytyy ajatukseen uskosta ja sovituksesta ja miten nuo käsitetään.
    Joko ihminen pystyy luonnollisia kykyjään käyttäen uskomaan ja näin itse pelastaa itsensä ylös synnistä Jeesuksen avustuksella (synergismi) tai sitten on niin, ettei ihminen pysty omien kykyjensä avulla uskomaan niin, että Jeesuksen sovitus tulisi ihmisen hyödyksi, vaan Jumalan täytyy YKSIN vaikuttaa ihmisessä tuo usko, jolla ihminen tulee vakuuttuneeksi Jumalan Armo lupauksista ja niiden kautta saaden myös vahvistuksen Jumalan Rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan.

    Tämän Jumalan työn seurauksesta ihminen kokee sen Vapauden, jonka vain Jumala voi ihmiselle antaa.

    Onkin siis varmasti niin, että Jumalan Pelastama ihminen on autuas ja täysin vapaa,
    koska Jumala ei ole kuten ihminen, jonka mieli ja tunteet ailahtelevat. Pelastus ei siis perustu ihmisessä mihinkään, vaan Jumalan Henki on tullut ihmiseen Evankeluimin kautta ja vaikuttaa Rakkautta, Pyhitystä ja kaikkea hyvää ihmisessä ja sen kautta maailmassa ja ihmisten keskuudessa. Lyhyesti sanottuna, Usko on Jumalan teko ihmisessä.

  7. Kiittos taas Ismo. Tuttua tekstiä, itsekin opetan näin. Mutta tässä ei ole kysymys nyt tästä. Vaan hiukan pohtia tätä vapaata tahtoa. Johannes Seppälän kirjassa vapaus on aatehistoriallinen/ kautta teologinen osuus predestinaation opin kehitykselle. Alkukirkossa ei tunnettu koko käsitetttä ja vapaa tahto oli itsestään selvyys. Vasta Augustinus lähti kehittelemään vapaata tahtoa. Suomeksi löytyy tästä kirja ( usko, toivo ja rakkaus) sitten katollisessa kirkossa Tuomas Akviniolainen paini saman ongelman kanssa, mutta vasta Luther ja Kalvin puhtaaksi viljelivät predestinaatio opin. Samalla erkaantuttiin alkukirkon ja isien opeista.

    Tämmöisiä pohdin tässä ääneen, jos Jumala on valinnut tietyt ihmiset pelastukseen vain he palastuvat, heidät on ennaltamäärätty pelastukseen, muut joutuvat kadotukseen omasta tahdosta.
    Tuossa on Luterilainen predestinaatio oppi lyhyesti.

    Jos tämä on totta ja kuten uskomme se on totta. Niin Aadamin ja Eevan lankeemus luetaan heille syyksi ja lankeemuksen vaikutus on sellainen, että ihminen ei voi tahdollaan millään tavalla vaikuttaa pelastukseen, koska hänellä ei ole vapaata tahtoa. Toisaalta taas ihmisellä on monissa asioissa vapaa tahto, vaikka hän on kuollut rikoksiin hän ei kuitenkaan ole kokonaan menettänyt Jumalan kuvaa. Siis kysymys kuuluu mistä tiedämme, että emme ole menettäneet vapautta valita Jumalaa? ( tää on kyllä huono termi)

  8. Ihmisen tahto pelastukseen nähden on sidottu, kunnes Jumala kutsuu ihmistä. Silloin hänen tahtonsa vapautuu ja hän voi valita ottaako Jumalan evankeliumin vastaan; ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” (Joh.1:12)
    Evankeliumista voi myös kieltäytyä, vaikka sen kuuleekin, kuten apostoli todistaa; ”…ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” (2.Tess. 2:10) Jos ihminen ei suostu vastaanottamaan Jumalan armoa, se jää lopulta turhaksi. Siksi Paavali kehoittaa ihmistä tekemään ratkaisun silloin, kun Jumala häntä kutsuu; ”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. 2 Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” (2.Kor. 6:1-2)

    Näitä kutsuja tulee 2 tai 3 kertaa elämässä; ”Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.” (Job. 33:29-30)

Lahtinen Lauri
Lahtinen Laurihttps://laurileevi.wordpress.com/,%20Lauri%20Leevi%20Mikael%20Lahtinen%20youtube.com
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, Kun corona esti kokoontumisen...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.