Kirkkojen Maailmanneuvoston (KMN) yleiskokouksen yhteydessä osallistuin ekumeenisen vammaisten henkilöiden vaikuttamisverkoston Edanin esikokoukseen. Osallistujia oli kaikilta mantereilta, ja saimme raportteja siitä, miten saavutettavuus ja esteettömyys toteutuvat eri puolilla maailmaa.
Edan perustettiin KMN:n yleiskokouksessa Hararessa 1998. Verkoston visio on Kaikkien kirkko kaikille, inklusiivisen yhteiskunnan ruumiillistuma. Verkoston tavoitteena on vammaisteologian kehittäminen ja vaikuttaminen sen puolesta, että sitä opetettaisiin teologisissa oppilaitoksissa.
Luomisen teologian näkökulmasta kyse on siitä, mitä Jumalan kuvana oleminen tarkoittaa. Yhdistämme helposti jumaluuden terveeseen ja vahvaan ihmiskehoon. Tästä syntyy hyvin kapea jumalakäsitys, jota vammaisuuden kanssa elävät voivat laajentaa.
Toisen uskonkappaleen näkökulmasta Kristus nousi kuolleista ja astui taivaisiin vammojensa kanssa. Kolmas uskonkappale käsittelee seurakuntaoppia. Uuden testamentin teksteissä seurakunnat ovat monimuotoisia yhteisöjä, joissa jäsenet ovat riippuvaisia toistensa lahjoista palvellakseen maailmassa.
Ilman vammaisia henkilöitä seurakunnilta puuttuu oleellisia osia. Kirkkojen Maailmanneuvoston asiakirja The Gift of Being nostaakin esille, että koska Luoja loi kaikki ihmiset kuvakseen, vammaisten henkilöiden inkluusio ei tarvitse erillisiä perusteluja.
Tässä yhteydessä yksi osallistujista esitti kysymyksen: ”Kaipaisivatko seurakunnat meitä, jos olisimme poissa?” Osallisuus on oikeus, ja seurakunnilla on velvollisuus järjestää elämänsä niin, että tämä oikeus toteutuu.
Mutta eivätkö keskinäisten suhteidemme seurakunnissa tulisi olla syvempiä kuin lain vaatimusten toteuttaminen? Näemmekö toisenlaisissa ihmisissä lähimmäisiä, jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita, ja joita ilman omasta elämästämme jää jotakin puuttumaan? Olemmeko valmiit näkemään vaivaa ja muuttumaan niin, että myös heillä on samat mahdollisuudet osallisuuteen kuin muilla?
Kysymys on syvästi missiologinen. Yksi Uuden testamentin vahvimmista lähetystyön kuvista löytyy tuhlaajapojan vertauksessa. Kertomuksen huipentumassa kotiin palaavan pojan isä juoksee tätä vastaan, heittäytyy hänen kaulaansa ja suutelee häntä.
Vertaus löytyy evankeliumista, joka perustelee seurakuntayhteyden ulottamista ihmisiin, joita kuulijat ja lukijat eivät oikeasti kaivanneet. Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa lähetystyö ei näytä yhdistäneen kirkkoa. Sen sijaan lähetystyöntekijä Paavali kumppaneineen aiheutti päänvaivaa ja hankalia teologisia ja yhteisöllisiä keskusteluja. Niissä jouduttiin ottamaan kantaa siihen, missä määrin kirkko oli valmis antamaan tilaa sopeutua uuteen. Kirkko joutui valitsemaan kenen kaltainen se halusi olla: yhteyttä kaipaavaan isän vai tuhlaajapojan itseriittoisen veljen?
Edanin kokous ja itse asiassa koko Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous muistuttivat tässä yhteydessä kahdesta meidän aikamme lähetysteologisesta painotuksesta.
Ensimmäinen painotus on, että ne rajat, joita kirkon pitää ylittää, eivät välttämättä ole maantieteellisiä. Kaikissa yhteiskunnissa on ryhmiä, jotka tahallisesti tai tahattomasti ovat ulos suljettuja taloudellisista, sosiaalisista, etnisistä tai muista syistä. Mitä silloin merkitsee kaikkien kirkko kaikile?
Yleiskokouksessa kirkot haastettiin pohtimaan fyysisiä ja organisatorisia rakenteita, asenteita, kielenkäyttöä ja toimintatapoja niin, että Kristuksen rakkaus todella välittyisi kaikille.
Toinen lähetysteologinen painotus on se, että kukaan ei ole pelkkä vastaanottaja. Missio on monisuuntainen. Erityisesti on kuunneltava niiden ääniä, joilta puuttuu valta, asema tai etuoikeudet.
Vertauksessa tuhlaajapojan kotiinpaluun haastoi kotona olevan ja etuoikeutetun veljen itsetutkiskeluun ja kääntymykseen. Oliko hän valmis muuttumaan antaakseen veljelleen ihmisarvon ja tilan? Kaipasiko hän veljeänsä samalla tavalla kuin hänen isänsä?
Vaikuttamisverkosto Edanin esikokous kaikkine keskusteluineen oli innostava kokemus siitä, miten rikas kirkko on, kun monimuotoisuus toteutuu. Olemmeko valmiita antamaan tilaa lähimmäisille niin, että tämä olisi mahdollista?
Rolf Steffansson, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja
Kuvassa Steffanssonin vieressä Kirkkojen maailmanneuvoston uusi pääsihteeri, eteläafrikkalainen professori, TT Jerry Pillay.
Sonja
Ensin kannattaa lukea ja varmistaa lukemansa, ennen kun komppaa Jusun virhetulkintoja.
Kyseinen siteraattu kohta liittyy selvästi siihen perusteluun, miksi avioliittoa kannattaa ylipäänsä yhteiskunnallisesti säädellä. Tässä asiassa on selvästi yhteiskunnallinen intressi aina ollut (avioliitto instituutiona on vastannut tähän yhteiskunnalliseen tarpeeseen/kysymykseen ja sen takia nykyinen lainsäädäntö on täysin tasa-arvoinen) Muuten kuten jo sanoin valtion ei kuulukaan säädellä aikuisten ihmissuhteita.
”Nyt näen sen että avioliiton merkitys vähenee meidän yhteiskunnassa kyseisen muutoksen jälkeen. Samanlainen kehitys on tapahtunut muuallakin, …” Benjamin J
Et ainakaan viitanne homoseksuaalisten suhteiden lisääntymisen vaikuttaneen em. lauselainassa vai? Kyllä kommenteissasi pyrit kaikin tavoin mitätöimään tasa-arvoisen avioliiton, jopa väittämällä, että lapsetkin voi huonommin niissä.
Ja vaikka heteroille on hyväksi elinikäinen liitto, niin homoille ei.
Vaikka avioliiton alkuperäinen yhteiskunnallinen tehtävä ei ollutkaan lasten tekeminen vaan aatelissukujen väliset omaisuusjärjestelyt, olen silti samaa mieltä, että yhteiskunnalla saattaa olla mainitsemasi intressi.
Sen sijaan en näe, että tuon intressin hoitaminen jotenkin kärsisi siitä, että avioliittoa laajennetaan myös samaa sukupuolta oleviin pareihin. Se ei millään lailla estä järjestelemästä heteroparien lapsiasioita siten kuin on tähänkin asti tehty ja toisaalta homopareilla on tänäkin päivänä lapsia, jotka hyötyisivät avioliitosta aivan samaan tapaan kuin heteroparien lapset.
Edelleen kommenttisi näyttäytyy minulle näennäisargumenttina. Sillä yritetään edistää hyvää asiaa tajuamatta, että argumentti ei ole pätevä.
Minä en kyllä ymmärrä – ehkä olen liian tyhmä- millä ihmeen tavalla mahdollinen uusi avioliittolaki estäisi miestä ja naista edelleen muodostamasta yhteiskunnassa virallisesti hyväksyttyä ja kirjattua liittoa, tai miten se muuttaisi miehen ja naisen liiton/ssa toiminnallisia käytäntöjä?
Erityisen vaikea on käsittää, miksi elinikäistä sitoutumista, jota miehen ja naisen välisessä liitossa pidetään hyveenä, on homojen kohdalla vastustamisen arvoinen asia.
Ei sitoutuminen ole vastustamisen arvoista, sitoutua voi myös rekisteröidyssä parisuhteessa. Jos/kun kaikki juridiset oikeudet saatetaan kaikille suhteille yhdenvertaisiksi, niin miksi kaikkien suhteiden nimi pitää olla avioliitto? Tässä on villakoiranydinkysymys, johon ei tule vastausta. Vaikuttaa, että nämä juridiset oikeudet eivät olekaan päämäärä ja niiden saaminen ei kelpaa/merkitsekään mitään, vaan päämäärä on saada muutettua kaikki suhteet nimeltään avioliitoksi. Miksi suhteen nimi on tärkeämpi kuin tasavertaiset juridiset oikeudet?
Salme, sinulta lienee jäänyt huomaamatta pari asiaa. Ensinnäkin, avioliittolain muutoksessa ei ole kysymys nimenmuutoksesta. Avioliitto-sanaa ei olla muuttamassa, vaikka lakiesitys menisikin läpi. Toiseksi: kieli kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Jos esim. sinusta ja riittävän isosta joukosta muita ihmisiä tarvitaan uusi sana kuvaamaan avioliittoa, sellainen on täysin mahdollista saada käyttöön.
Ja vielä kolmanneksi: arvelet, että ”päämäärä on saada muutettua kaikki suhteet nimeltään avioliitoksi”. Lakialoitteella ei ole tällaista päämäärää, mistä voi helposti varmistua lukemalla sen. K24:ssä on joitakin keskustelijoita, jotka ovat sinnikkäästi halunneet laajentaa keskustelua esim. pedofiliaan, moniavioisuuteen tai eläimiin sekaantumiseen. Kannattaa huomata, että nämä henkilöt esiintyvät kuitenkin lakialoitteen vastustajina (ja sinä olet jopa usein kehunut heitä näistä kommenteista).
Miksi kaikkien po. suhteiden nimi ei voisi olla avioliitto? Eihän sanan muodosta ja sisällöstä mitenkään käy ilmi kenelle se sopii ja kenelle ei! Sana avio kun tulee sanasta avoin tai avittaa!
Salme, sama laki kaikille on myös juridinen perustelu. Jos oikeudet ja velvollisuudet ovat samat, kahden eri lain olemassaolo muodostaa itsessään erotteluperusteen. Voisihan se mennä ihan perustellusti niinkin, että olisi erikseen kristittyjen avioliitto (joka on eri asia kuin muut liitot), ja tämä sitten kirjattaisiin henkilön papereihin. Mitään juridista eroa näillä kahdella liitolla ei olisi, samat oikeudet ja velvollisuudet molemmissa, mutta kunhan nyt kirjattaisiin ylös kummassa on, koska toinen poikkeaa niin radikaalisti toisesta arvopohjaltaan…
Tai miksei vietäisi koko lainsäädäntöön samaa ideaa: kristityille omat tuomioistuimet. Sama laki, samanlaiset tuomarit, mutta kristityt käsiteltäisiin erikseen, minkä vuoksi olisi oltava merkintä papereissa siitä, kumpaan ryhmään kuuluu.
Olisiko asiallista? Vai tuntuisiko tämä systeemi vaarallisella tavalla erottelevalta?
Taitaa olla niin, että tiettyjen ihmisten mielestä kumppanin kanssa juodun aamukahvin maku huononee, jos he tietävät että samaa kahvilaatua on myyty myös homoille!
Nyt kun Jusu alat olla vahvoilla täällä koto-Suomessa, voisit vilkaista esim. Iltalehden Krimi-keskusteluja. Olisikohan sinusta antamaan kampoihin niille venäläisille, jotka käyttävät aikas roiseja homovastaisia argumentteja tuodessaan kantaansa esille. En halua peloitella, mutta Ukraina-kriisi näkyy siellä todellisena, toisin kuin tällä palstalla.
En edes yritä kuvitella, että mulla olisi kykyä, rahkeita tai aikaa ratkaista kaikki maailman ongelmat. Kannattaa valita ne taistelut, joihin haluaa osallistua.
Se ei silti tarkoita sitä, että hyväksyisin venäläisten kielenkäytön tai asenteen puhumattakaan, että ihannoisin sitä.
Olli Lehto!
Muistat varmaan 90 luvulla median uutisoineen aika useasti Venäjän katulapsista. Itse olin koko 90 luvun kansainvälisessä järjestössä (ei kristillinen) kyseisessä maassa avustustyössä ja avustukset kohdistuivat oprokoteihin, psykiatrisiin lasten sairaaloihin mm, laite, lääke ja vaatteiden muodossa. Yleensä meillä oli asiantuntijoina parhaat paikanpäällä ja tietysti paikalliset lääkärit jne. Tuli opittua kantapään kautta yhtä jos toista. Kaikista pahinta mitä olen eläessäni nähnyt, oli seksuaalisesti hyväksi käytetyt lapset ja kuinka heitä oli pidetty, kuin eläintä karsinassa.
Joten varmaan ymmärrätte Presidentti Putinin kanta johon hän viittasi tässä taannoin. Ja täällä sitä paheksuttiin, kuten yleensä koko läntisessä maailmassa.
Risto. Vaikka kuinka haluaisinkin Putinin vallasta syrjään, olen kyllä sitä mieltä, että jotakin pitäisi tehdä sen eteen ettei lapsia ja nuoria pääsisi käyttämään hyväksi ja että he saisivat kasvatuksessa mallikseen normaalin seksuaalisuuden, tekevät sitten aikuisina mitä tekevätkin. Itse olen elämäni aikana joutunut jonkin kerran vikittelyn uhriksi, kerran selvisin vain äärimmäisellä fyysisellä voimainponnistuksella irti. Kuka hoitaa traumoja, joita nuorella iällä saa?
Ja jotta kukaan palstaa seuraava nuori ei saisi Olli Lehdon kommentin jälkeen väärää käsitystä, todetaan vielä että myös ne nuoret, jotka kokevat olevansa homoja, ovat seksuaalisuudeltaan aivan normaaleja.
Mielestäni jokaisen vastuullisen aikuisen viesti nuorille on se, että kenenkään ei tarvitse kokea itseään ulkopuoliseksi tai epänormaaliksi, olipa sitten hetero tai homo.
Ja uskon, että jonain päivänä ihmisiä kohdellaan myös lainsäädännössä samalla tavalla, rakastuivatpa he vastakkaiseen tai omaan sukupuoleensa.
Olli, olet oikeilla jäljillä, ei sen väliä mitä aikuinen tekee toiselle aikuiselle, mutta sillä on väliä mitä se aikuinen tekee lapselle ja nimenomaan siitä on kyse. Usan oikeusministeriön tutkimukset ja muut tutkimukset vahvistivat sen faktan ja myös Venäjän asiantuntijat ovat tulleet samaan johtopäätökseen ja sen perusteella Presidentti Putin kielsi lailla Homopropagandan syöttämisen lapsille.
Vedäpäs Risto välillä happea tuon propagandan syöttämisen lomassa.
Venäjän homopropagandalainsäädännöllä ei ole mitään krimonologista tai sosiaalilääketieteellistä pohjaa. Se perusta on yrityksessä tehdä moraalinen ryhtiliike, jolla erotuttaisiin lännestä, luoda jotain positiivista venäläistä identiteettiä, jollaista ei ole olemassa.
Olen keskustellut tarpeeksi monen venäläisen lääkärin kanssa asiasta tietääkseni hyvin pohjan ohuuden.
Ikävää on, jos joku kuvittelee Venäjän homopolitiikan sisältävän mitään positiivista.
Risto Laine kommentoi: ”Usan oikeusministeriön tutkimukset ja muut tutkimukset vahvistivat sen faktan ja myös Venäjän asiantuntijat ovat tulleet samaan johtopäätökseen ja sen perusteella Presidentti Putin kielsi lailla Homopropagandan syöttämisen lapsille.”
Riston propaganda ja suoranaiset valheet esim. tuosta Usan oikeusministeriön tutkimuksen sisällöstä ovat kyllä aivan uskomatonta vääristelyä. Kun luin läpi tuon Usan oikeusministeriön H.Snyderin koostaman tilastollisen raportin, niin siinä ei ollut tutkittu tai viitattu edes sanallakaan seksuaalisen suuntauksen (hetero, bi, homo) vaikutuksesta näiden tutkittujen ja tilastollisesti raportoitujen seksuaalisen väkivallan luokkien suhteen !.
Laitoin pidemmän kommentin tuonne alemmas, jossa Risto väitti muka referoineensa tuota Usan oikeusministeriön tutkimuksen ”kuvitteellista” johtopäätöstä homoseksuaalisuuden suhteen, mutta tosiasiassa esittikin vain omia tarkoitushakuisia ja vääristyneitä tulkintojaan sekä niihin liittyviä virheellisiä laskelmia, antaen samalla oman älyllisen rehellisyytensä kukkia !
Avioliittolaista näkyy aina tulevan pitkä mielipiteiden vaihto. Valitettavasti varsinaista keskustelua ei tässä(kään) ketjussa ole oikein syntynyt. Monet kirjoittajat ovat selvästi tutustuneet hieman argumentointiin ja sen virheisiin. Käsitteet ovat kuitenkin monille vielä epäselviä, ja olkinukkeja, kehäpäätelmiä ja ad hominemeja heitellään mukaan ymmärtämättä niiden merkitystä.
Myös todistustaakan käsite vaikuttaa monelle lakialoitteen vastustajalle epäselvältä. Se on kuitenkin ymmärrettävä, jos haluaa väitellä uskottavasti ja menestyksellisesti.
Eniten minusta keskustelua haittaa se, että omien mielipiteiden perusteleminen on monille vaikeaa ja osalle lähes mahdotonta. Aloitteen vastustajien asiaakaan ei voi ajaa kunnolla, jos perustellaan tyyliin ”tästä on niin paljon tietoa, että en viitsi sitä tähän laittaa”. Vähän samaa sarjaa edustavat ”hit and run” -kommentoijat. Heidän taktiikkansa on syytää mielestään tiukkaa asiaa usein valtavan pitkästi, ja sitten ilmoittaa että ”enempää en halua kanssasi tästä keskustella”. Miksi kommentoida ensimmäistäkään kertaa, jos ei ole kiinnostunut puolustamaan näkemyksiään?
Edelleen jään odottamaan ensimmäistä hyvin perusteltua syytä siihen, miksi avioliittolakia ei saisi muuttaa ehdotetulla tavalla.
”Ehkä parempi olisi kysyä, miksi vastustat avioliittolain uudistamista jonkun toisen tarpeita silmällä pitäen? ”
Tarpeet ovat samat/samansuuntaiset, mutta toteutusmuoto muoto on eri. Lisäksi ihmiskunnan ja yhteiskuntien jatkuvuuden kannalta lisääntyminen solmitun liiton puitteissa puolisoiden keskinäinen suvunjatkaminen perinteiseen lisääntymisfysiologiseen kontaktiin nähden toimimaton ja tarvitsee siksi erityisjärjetelyjä.
”Mitä haittaa tästä muutoksesta on sinulle tai jollekulle toiselle?”
Edellisen sitaatin yhteydessä olevat perustelut tuovat epäloogisen jatkumon ja mallin yhteiskunnan sosiaaliseen ja suvunjatkamista koskevaan verkottumiseen.
Samaa sukupuolta olevien liitto ei ole millään tavoin verrannollinen avioliiton elementtien ja tehtävien suhteen. Jos näin väitetään, se on tietynlainen ’optinen’ harha. Tasa-arvoisen avioliittolain vaatimuksen takana on ymmärtääkseni tietyllä tasolla ajatellen sekundaariset sosiaalis-ekonomiset tekijät ja imagokysymykset, joiden taakse voi ikään kuin piiloutua ja joista on tehty vaatijoiden taholla sanoittamattomasti primaarisia. Ja tuo verhottu, sanoittamaton primaarisuus on puettu tasa-arvon viittaan.
Eli haluttaisiin ’myydä’ tulevaisuudessa samanlaista tuotetta, jonka sisältö on eri.
Ja ajattelen, että tuon mahdollisen optisen harhan seuraukset tulevaisuuden yhteiskuntaan voivat olla tuhoisat.
……tai ainakin tavalla tai toisella haitalliset.
Tämä on jännä, että aika ajoin avioliitolle ollaan asettamassa lisäehdoksi lisääntymiskyky. Paitsi silloin kun kyse on heteroista, jotka ovat ylittäneet lisääntymisiän. Ja paitsi silloin kun kyse on heteroista, jotka eivät pysty saamaan lapsia. Ja paitsi silloin kun kyse on heteroista, jotka eivät halua lapsia.
Mutta siis silloin kun kyse on homoparista, lisääntymisestä tehdään kynnyskysymys ja este avioitumiselle.
Tämä on sikäli epäloogista, että avioliittolaki ei vaadi paria tekemään lapsia eikä edes harrastamaan seksiä. Toisaalta lasten tekeminen ei edellytä avioliiton solmimista.
Sorry ensin. Luulin, että nuo yllä olevat kommentit olisivat hävinneet, mutta sähläsin nyt itse oman koneeni kanssa. Mutta asiaan.
Jusu, seksuaalisuus on yksi tarkoituksenmukaisuusalue ihmisessä. Tuolla kommenttiketjun alkupuolella oli Benjamin Jääskeläisen tosi hyvä kooste tähän liittyen, johon olit vastannutkin.
Kyllä ihminen mielestäni vääristää luonnonjärjestystä, jos hän ryhtyy muuttamaan tai siirtämään tuon alueen käyttöyhteyttä. Siitä seuraa uusia ratkaisumallien tarpeita ja alkuperäinen tehtäväasettelu vääristyy.
Puhun tuossa yllä ’optisesta’ harhasta. Sitä voisi verrata jotenkin noin. Esim. juuri äiti/isäsuhteiden epätasapaino mallinnoksessa on kiistaton. Nästä vain ei haluta analysoiden ja vielä vähemmän ennakoiden puhua.
Ja yksi tosiaan tämän nimennöksen suhteen on se, että haluttaisiin sosiaalisesti piiloutua tämän avioliitto -sanan taakse, niin ainakin alkuvaiheessa se näyttäisi olevan kysisille uusille liitoille eduksi, mutta lopulta siitä tulee yhteiskunnallisesti täyttä kakofoniaa.
Näistä vain ei uskalleta – sanoisiko – näennäisen sosiaalisen sovinnollisuuden nimissä puhua. Ei ole poliittisesti korrektia asettaa moderneja virtauksia seurauksiltaan kyseenalaisiksi. Politikothan pelkäävät asettua populististen virtausten epäilijöiksi, vielä vähemmän vastustajiksi. On pian entinen poliitikko.
Saatumoisin Jusu yli 90% avioliitoon onnelaan pyrkivät naiset haluavat perustaa perheen ja turvallisen ympäristön lapselle ja Avioliitto takaa lapsen oikeudet isään ja äitiin. Missäs utopiassa sinä elät ja sinun kannattajat.
Kyllä tuo lisääntyminen on Homojen ongelma, ei heteroiden ja siksi se ei olekkaan niin olennaista ja tärkeää.
Tietysti kaikki uudet virtaukset eivät ole vaikuttavuuksiltaan tämän tasoisia, mutta jos liikutaan populistisesti akuutin asian tiimoilla se tekee monesti poliitikotkin liian heikoksi käyttämään vasta-argumentteja.
Risto,
Vuoden 2012 lopussa Suomessa oli 962,000 avioparia. Näistä lähes miljoonasta perheestä 46% eli alaikäisiä lapsia, 54% ei elänyt. Niin kauan kun sä keksit noita tilastoja omasta päästäsi omiin tarkoitusperiisi, en ole kiinnostunut keskustelemaan kanssasi.
Helinä,
Tässä on kyse siviiliavioliitosta ja sen perusteluista. Emme puhu kirkkovihkimisestä tai kirkon opista. Valtionhallinnon virkamiehet eivät toimi sen mukaan millainen käsitys luomisjärjestyksestä jollain yksittäisen uskontokunnan yksittäisellä jäsenellä on eikä se ole validi perustelu tähän keskusteluun.
Muilta osin en ymmärtänyt, mitä ajoit takaa optisella harhalla tai mallinnoksen epätasapainolla. Esimerkiksi minulla on hyvin tasapainoinen parisuhde, joka on täyttä totta eikä mitään optista harhaa.
Jusu!
Sovitaan niin 😀 Mutta annan ensin sinulle tehtävän. Paljonko väestön osuus on, joka osuu ikä haarukkaan 18-35 vuotta. Entä moniko haluaa perheen ja moniko ei halua lapsia. Kas siinä sinulle tehtvävä.
Sillä, kuinka paljon Suomessa on tuohon ikähaarukkaan kuuluvia ihmisiä ja moniko heistä haluaa lapsia, ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Kirjoitin kaksi kommenttia. En kyllä nyt ymmärrä, miksi ne on poistettu.
Sen kummemmin kantaa ottamatta, tässä evl:n sivun sana avioliitto merkityksestä/tarkoituksesta:
Avioliitto
Jumala on luonut ihmisen ja haluaa antaa tälle myös rakastetun, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut.
Avioliiton juridinen puoli varmistaa puolisoiden tietävän, minkälaiseen suhteeseen kumpikin on sitoutunut. Avioliiton kirkollisesa puolessa pyydetään liitolle Jumalan siunausta, jotta liitto olisi hyvä, ja jotta siinä jaksettaisiin selvittää vaikeuksia. Kirkollisessa osuudessa usein myös läheiset ovat paikalla iloitsemassa rakkaudesta ja pyytämässä siunausta liitolle.
Avioliittoon vihittäessä puolisot lupaavat osoittaa toisilleen rakkautta kuolemaan asti. Puolisot lupaavat hoitaa ja vaalia parisuhdettaan, jotta heidän keskinäinen yhteytensä säilyisi elämän eri vaiheissa.
Kristillisessä kirkossa kaikki avioliitot, myös ei-kritillisin menoin solmitut, ovat tasa-veroisia.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Avioliitto
Raamatussa ei kerrota ”puolisosta”, vaan miehen ja naisen välisenä liittona, jonka Jumala siunaa. Ei Jumala raamatussa kerro mistään keinotekoisista rakennelmista, vaan mies ja nainen liittyy yhteen ja tulee yhdeksi lihaksi, tuolle annetaan 9kk:n päästä nimi. Lisääntykää ja täyttäkää maa.
Maa on jo täytetty, joten ei enää edes heteroliittoja!
”Tässä on kyse siviiliavioliitosta ja sen perusteluista. Emme puhu kirkkovihkimisestä tai kirkon opista.”
Sitä suuremmalla syyllä vaatimus näyttäytyy absurdina. Ja kansanedustajat ovat heikkoja oman virkansa puolesta ja osa tapauttaa käsiään, niin kuin ”keisarilla olisi vaatteet”!