Vammaiset henkilöt kysyvät maailman kirkoilta: ”Kaipaisitteko meitä, jos olisimme poissa?”

Kirkkojen Maailmanneuvoston (KMN) yleiskokouksen yhteydessä osallistuin ekumeenisen vammaisten henkilöiden vaikuttamisverkoston Edanin esikokoukseen. Osallistujia oli kaikilta mantereilta, ja saimme raportteja siitä, miten saavutettavuus ja esteettömyys toteutuvat eri puolilla maailmaa.

Edan perustettiin KMN:n yleiskokouksessa Hararessa 1998. Verkoston visio on Kaikkien kirkko kaikille, inklusiivisen yhteiskunnan ruumiillistuma. Verkoston tavoitteena on vammaisteologian kehittäminen ja vaikuttaminen sen puolesta, että sitä opetettaisiin teologisissa oppilaitoksissa.

Luomisen teologian näkökulmasta kyse on siitä, mitä Jumalan kuvana oleminen tarkoittaa. Yhdistämme helposti jumaluuden terveeseen ja vahvaan ihmiskehoon. Tästä syntyy hyvin kapea jumalakäsitys, jota vammaisuuden kanssa elävät voivat laajentaa.

Toisen uskonkappaleen näkökulmasta Kristus nousi kuolleista ja astui taivaisiin vammojensa kanssa. Kolmas uskonkappale käsittelee seurakuntaoppia. Uuden testamentin teksteissä seurakunnat ovat monimuotoisia yhteisöjä, joissa jäsenet ovat riippuvaisia toistensa lahjoista palvellakseen maailmassa.

Ilman vammaisia henkilöitä seurakunnilta puuttuu oleellisia osia. Kirkkojen Maailmanneuvoston asiakirja The Gift of Being nostaakin esille, että koska Luoja loi kaikki ihmiset kuvakseen, vammaisten henkilöiden inkluusio ei tarvitse erillisiä perusteluja.

Tässä yhteydessä yksi osallistujista esitti kysymyksen: ”Kaipaisivatko seurakunnat meitä, jos olisimme poissa?” Osallisuus on oikeus, ja seurakunnilla on velvollisuus järjestää elämänsä niin, että tämä oikeus toteutuu.

Mutta eivätkö keskinäisten suhteidemme seurakunnissa tulisi olla syvempiä kuin lain vaatimusten toteuttaminen?  Näemmekö toisenlaisissa ihmisissä lähimmäisiä, jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita, ja joita ilman omasta elämästämme jää jotakin puuttumaan? Olemmeko valmiit näkemään vaivaa ja muuttumaan niin, että myös heillä on samat mahdollisuudet osallisuuteen kuin muilla?

Kysymys on syvästi missiologinen. Yksi Uuden testamentin vahvimmista lähetystyön kuvista löytyy tuhlaajapojan vertauksessa. Kertomuksen huipentumassa kotiin palaavan pojan isä juoksee tätä vastaan, heittäytyy hänen kaulaansa ja suutelee häntä.

Vertaus löytyy evankeliumista, joka perustelee seurakuntayhteyden ulottamista ihmisiin, joita kuulijat ja lukijat eivät oikeasti kaivanneet. Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa lähetystyö ei näytä yhdistäneen kirkkoa. Sen sijaan lähetystyöntekijä Paavali kumppaneineen aiheutti päänvaivaa ja hankalia teologisia ja yhteisöllisiä keskusteluja. Niissä jouduttiin ottamaan kantaa siihen, missä määrin kirkko oli valmis antamaan tilaa sopeutua uuteen. Kirkko joutui valitsemaan kenen kaltainen se halusi olla: yhteyttä kaipaavaan isän vai tuhlaajapojan itseriittoisen veljen?

Edanin kokous ja itse asiassa koko Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous muistuttivat tässä yhteydessä kahdesta meidän aikamme lähetysteologisesta painotuksesta.

Ensimmäinen painotus on, että ne rajat, joita kirkon pitää ylittää, eivät välttämättä ole maantieteellisiä. Kaikissa yhteiskunnissa on ryhmiä, jotka tahallisesti tai tahattomasti ovat ulos suljettuja taloudellisista, sosiaalisista, etnisistä tai muista syistä. Mitä silloin merkitsee kaikkien kirkko kaikile?

Yleiskokouksessa kirkot haastettiin pohtimaan fyysisiä ja organisatorisia rakenteita, asenteita, kielenkäyttöä ja toimintatapoja niin, että Kristuksen rakkaus todella välittyisi kaikille.

Toinen lähetysteologinen painotus on se, että kukaan ei ole pelkkä vastaanottaja. Missio on monisuuntainen. Erityisesti on kuunneltava niiden ääniä, joilta puuttuu valta, asema tai etuoikeudet.

Vertauksessa tuhlaajapojan kotiinpaluun haastoi kotona olevan ja etuoikeutetun veljen itsetutkiskeluun ja kääntymykseen. Oliko hän valmis muuttumaan antaakseen veljelleen ihmisarvon ja tilan? Kaipasiko hän veljeänsä samalla tavalla kuin hänen isänsä?

Vaikuttamisverkosto Edanin esikokous kaikkine keskusteluineen oli innostava kokemus siitä, miten rikas kirkko on, kun monimuotoisuus toteutuu. Olemmeko valmiita antamaan tilaa lähimmäisille niin, että tämä olisi mahdollista?

Rolf Steffansson, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja

Kuvassa Steffanssonin vieressä Kirkkojen maailmanneuvoston uusi pääsihteeri, eteläafrikkalainen professori, TT Jerry Pillay.

Rolf Steffansson ja Jerry Pillay seisovat vierekkäin kokoussalissa.

 

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. On surullista huomata, miten jotkut ajattelevat, että jos päätetään ”siviililakeja” niin niillä ei ole mitään tai ainakaan hengellistä vaikutusta yhteiskuntaan. Mutta asiahan ei ole niin, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Niinpä Jumalan sanan vastaiset lait vaikuttavat koko kansakuntaan negatiivisesti. Suuremman vastuun kantavat he, joilla on Sanan tuntemus, mutta jotka toimivat sitä vastaan joko tietoisesti, tietämättömyyttään tai pelossa, koska yhteiskunta painostaa muutokseen.

    • Siksipä onkin Salme hyvä säätää laki.,joka on Jumalan laeista suurimman ja tärkeimmän joka sisältä kaikki muut lait (Jeesus) eli Rakkauden lain ehdot!

    • Tämä yhteiskunta on ihan jokaista kansalaista varten. Ei pelkästään niitä 27% varten, jotka uskovat kristinuskon Jumalaan eikä myöskään vain niitä 75% varten, jotka maksavat kirkollisveroa evankelis-luterilaiselle kirkolle.

      On kovin ylimielinen ajatus, että Suomen lait tulisi säätää sen mukaan, miten joku uskovainen ryhmä kuvittelee oman Jumalansa asiasta ajattelevan. Meillä on jo vuosikymmeniä ollut periaate, että maallinen lainsäädäntö perustellaan sekulaareilla argumenteilla ja tarpeilla eikä jonkin mielikuvitusolennon oletetulla tahdonilmaisulla.

      Meillä on erilaisia uskonnollisia yhteisöjä sitä varten, että niissä voidaan harjoittaa näiden mielikuvitusolentojen palvomista ja heidän tahtonsa seuraamista.

    • ”On kovin ylimielinen ajatus, että Suomen lait tulisi säätää sen mukaan, miten joku uskovainen ryhmä kuvittelee oman Jumalansa asiasta ajattelevan”

      Mitäs ylimielistä siinä on? Se on yksi ryhmä kansalaisia, jolla on edustajansa eduskunnassa. Varmaan Jusukin on ollut äänestässä edustajaansa Eduskuntaan. Demokratiahan on sitä, että asioista päätetään yhdessä, mutta kullakin ryhmänsä on omat perusteensa. Mitä tulee Jusun mainitsemaan argumentointiin, tietysti ryhmien välilläkin tapahtuu sitä, mutta jokaisella ryhmällä on myös argumentti itsessään, argumentti, jonka mukaan äänestää.

  2. Koska tämä yhteiskunta on jokaista kansalaista varten, niin sitä suuremmalla syyllä on tärkeää säätää vanhurskaita lakeja koko kansakunnan parhaaksi. Jumala ei ole vain joidenkin Jumala vaan Hän on koko maailmankaikkeuden Jumala ja siksi kaikki mikä tapahtuu joko Jumalan Sanan mukaisesti tai sitä vastaan, vaikuttaa koko yhteiskuntaan, haluttiinpa tätä uskoa tai ei.

    • En toki tyrkytä Jumalaa sinulle, Jusu. Mutta me kaikki joudumme kasvotusten niiden seuraamusten kanssa, mitä yhteiskunnassamme säädetään joko Jumalan Sanan mukaisesti tai sitä vastaan. Tältä tosiasialta ei kukaan voi piiloutua mihinkään uskoipa kristinuskon Jumalaan tai ei.

    • Olettaen, että Jumalaa ei ole olemassa, kukaan ei joudu kasvotusten Jumalan kanssa. Eivät edes he, jotka kuvittelevat Jumalan olevan olemassa.

      Salme, ei me voida tehdä sellaista oletusta, että kristityt ovat varmasti oikeassa siinä, että Jumala on olemassa. Tästä syystä jättäisin uskon jokaisen ihmisen ja seurakunnan omaksi asiaksi enkä lähtisi ylimielisesti tyrkyttämään sitä ateisteille tavalla, jota harrastat edellisissä kommenteissani.

      Juu, tiedän kyllä että kommenttisi on provokaatio sille, että kutsuin Jumalaa mielikuvitusolennoksi…

    • Salme,siinä on vanse että on täysin mahdolista ettei koko Jumalaa ole olemassa ja siksi maallisen lainsäätäjän on mieletöntä laatia lakeja mahdollisesti olemattoman varaan!

    • Ei minun kommentini ole provokaatio millekään. Se on kristityn mielipide aivan samoin kuin ateisti tai joku muu Jumalan olemassaoloon uskomaton ilmaisee omansa. Meillä kaikilla on sama oikeus ilmaista käsityksemme ja olla myös varmoja mielipiteemme oikeellisuudesta. Vai mitä?

    • Salme,

      Minä en ateistina näe mitään erityistä tarvetta käydä kertomassa kristityille, että se mihin he uskovat on väärin ja Jumalaa ei ole olemassa. Samaan tyyliin en koe tyylikkääksi, että joku tulee kertomaan minulle, että minun tulisi toimia vanhurskaasti ja varautua kohtaamaan jonkun toisen ihmisen Jumala viimeisellä tuomiolla.

      Minusta kummassakin leirissä voidaan pitäytyä omassa vakaumuksessa ilman, että sitä lähdetään tyrkyttämään.

    • ”Olettaen, että Jumalaa ei ole olemassa, kukaan ei joudu kasvotusten Jumalan kanssa.”

      On se hyvä, ettei asia ole oletuksen varassa. Väittäähän voi, toki.

    • Jusu, sää nyt satut olemaan ns. kristillisillä sivuilla. Jos sinä täällä agendoit sanan- ja mielipidevapauden merkeissä pitkää tulkintajatkumoa ajatellen kristillisyyden vastaisia ajatuksia, niin toki toisenlaisen mielipiteen edustaja, tässä tapauksessa nyt Salme, saa keskustellessa suosittaa sinulle omia vaihtoehtojaan.

    • Helinä,

      Minulla ei ole mitään mielipiteenvapautta vastaan. Tässä uutisessa on kuitenkin kyse maallisesta lainsäädännöstä. Eduskunnassa on harvinaisen selkeä yhteisymmärrys, jonka myös ministeri Räsänen kommenteissaan allekirjoittaa, että maallista lainsäädäntöä säädetään maallisiin tarpeisiin maallisilla perusteluilla.

      Eduskunta ei missään vaiheessa säädä lakeja sillä perustelulla, että Suomessa on uskontokunta, jonka Jumala on kuulemma jotain mieltä jostain asiasta ja tämän takia Suomeen tarvittaisiin tietyn sisältöinen laki. Lain perustelu on aina maallinen, ei minkään uskontokunnan uskomuksiin perustuva.

      Tämä liittyy nyt siis siihen, että tässä keskustelussa on esitetty argumentteja tiettyä lakialoitetta koskien. Eduskunta ei voi kirjata lain perusteluihin, että ”kielsimme tämän jutun homoilta, koska se on Jumalan luomistahdon vastaista”. Lainsäätäjä ei toimi tällä tavalla ja uskon jokaisen sen ymmärtävän.

      Jos me puhumme kirkon opista tai siitä, millaisia eettisiä valintoja kukin yksilö omassa elämässään tekee, tällöin Jumalan luomistahdot ovat aivan valideja argumentteja eikä minulla ole mitään niitä vastaan. Ei voida kuitenkaan lähteä siitä, että Jumalan tahto olisi sopiva perustelu laille, joka koskettaa kaikkia suomalaisia ja sitoo myös uskontokunnan ulkopuolisia ihmisiä.

      Helinä, pitää siis ymmärtää se konteksti, jossa minä sekulaareja argumentteja penään. Vaikka olemme kristillisellä foorumilla, tämä kyseinen kysymys on puhtaasti sekulaari. Kyse on maallisesta lainsäädännöstä ja siitä, mitä virkamies tekee valtion virastossa. Sitä ei säädellä uskonnollisilla perusteilla.

    • ”Kyse on maallisesta lainsäädännöstä ja siitä, mitä virkamies tekee valtion virastossa. Sitä ei säädellä uskonnollisilla perusteilla.” Jusu

      Minä en ole vaatinut, että lait pitää säätää kristillisillä perusteilla. Minä olen tuonut esiin sen asian, että säädettiinpä lait millä perusteilla tahansa niin niiden vaikutus, joko jumalallinen tai jumalaton, tulee koko yhteiskunnan eduksi tai haitaksi. Siviililakeja voidaan säätää maallisen lainsäädännön mukaan myös niin, että lait eivät sodi myöskään kristillisiä arvoja vastaan. Ei kaikki maallinen ole epäkristillistä eli ristiriidassa Sanan kanssa. Esimerkiksi nykyinen avioliittolaki on ihan Raamatun sanan mukainen.

    • Salme,

      Ja minun pointtini oli se, että jos avioliittolakia nyt muutetaan, lainsäätäjä ei voi perustella lain muuttamista tai muuttamatta jättämistä sillä, että muutos on Jumalan tahdon mukainen tai tahdon vastainen.

      Toisekseen olen sitä mieltä, että tasa-arvoinen avioliittolaki on Raamatun sanan mukainen.

    • ”Koska tämä yhteiskunta on jokaista kansalaista varten, niin sitä suuremmalla syyllä on tärkeää säätää vanhurskaita lakeja koko kansakunnan parhaaksi. ”

      Vaikka, Salme, kristityt joutuvatkin mahdollisesti ikuiseen vastuuseen siitä, että minun oikeuksiani kunnioittavia lakeja säädetään, tunnustan rehellisesti, että suhtaudun tähän sinun kuolemanjälkeiseen ahdinkoosi tässä suhteessa välinpitämättömästi. Lisäksi pidän ajatusta, että sinun Jumalasi määräämät arvot automaattisesti olisivat minun etujeni mukaisia, suorastaan pöyristyttävänä.

      Koska tunnen sinut kuitenkin suhteellisuudentajuiseksi ja hyväntahtoiseksi ihmiseksi, uskon, että ymmärrät seuraavan perusteluni:

      Kohtaan elämässäni monia eri tavoin uskovia ihmisiä. Suhtaudun yhtä penseästi esimerkiksi sellaiseen uskonnonvaputta säätelevään lakihankkeeseen, jossa ainoaksi oikeaksi ja sallituksi uskonnoksi määrättäisiin tietty islamin suuntaus sillä perusteella, että mikään muu usko ei voi olla totta ja jumalan tahdon mukaista. Minun käsitykseni uskontoneutraalin lainsäädännön välttämättömyydestä lähtee juuri siitä, että eri tavoin uskovilla tuppaa kaikilla olemaan sama käsitys, että juuri heidän jumalansa arvot ovat kaikkien parhaaksi.

      Sen vuoksi itse lähden siitä, että ihmisillä on oltava kaikki eri uskonnot ja muut inhimilliset erikoisuudet sinänsä mahdollistava yleinen ja tasa-arvoinen ihmisarvo, mies ja ääni, yhdenvertaisuus lain edessä ja koko se monimutkainen, suhteellinen, kehittyvä, muuttuva ja ikuisesti ihmisten välisten suhteiden mukaan elävä järjestelmä, jota kutsumme länsimaiseksi demokratiaksi, yksilönvapauksiksi ja kansalaisyhteiskunnaksi. Tähän asti kun ei ole parempaa yhetiskuntajärjestelmää eteen tullut.

      Teokratioiksi kutsutaan noita järjestelmiä, joissa jonkin jumaluuden määräykset määrittelevät kaikkien elämää, ja sellaisista on historiassa vain hyvin ikäviä kokemuksia.

    • ”Vaikka, Salme, kristityt joutuvatkin mahdollisesti ikuiseen vastuuseen siitä, että minun oikeuksiani kunnioittavia lakeja säädetään, tunnustan rehellisesti, että suhtaudun tähän sinun kuolemanjälkeiseen ahdinkoosi tässä suhteessa välinpitämättömästi. Lisäksi pidän ajatusta, että sinun Jumalasi määräämät arvot automaattisesti olisivat minun etujeni mukaisia, suorastaan pöyristyttävänä.” kirjoitti Tarja

      Itse kullakin on omat käsityksensä asioista ja minä en häpeä omia näkemyksiäni samalla kun sinäkin olet vapaa lausumaan omasi.
      Minä puhun nyt ihan näistä tämän aijoonin aikaisista tapahtumista, en kuoleman jälkeisistä ahdistuksista. Niiltä osin lisäsit itse tuon ajatuksen kommenttiini. Sitä paisti jos puhutaan kuoleman jälkeisestä elämästä, niin minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään ahdistavaa pelkoa sitä ajatellessani, sillä tiedän mihin olen menossa, joten se siitä.

      Mielestäni on myös pöyristyttävää vaatia uusien lakien säätämistä ja selittää, että ne ovat myös minun etujeni mukaisia ja että ne eivät ole keneltäkään mitään pois. Jumalan säätämiin arvoihin viittaaminen vaikuttaa olevan joillekin sopivaa vain silloin kun Jumalan kerrotaan rakastavan kaikkia ihmisiä. Ja juuri se on totta, mutta Jumala rakastaa ihmistä niin paljon, että on antanut elämää varjelevat säädökset, että ihminen voisi elää onnellista elämää niiden puiteissa.

      Ei missään maassa ole teokratiaa, mutta diktatuuria kylläkin. Teokratia on täydellisesti vain Jumalan valtakunnassa ja se ei ole maan päällinen valtakunta. Suomessa on demokratia ja sen puitteissa on täysin mahdollista toteuttaa kristinuskon mukaisia lakeja.

    • Ahaa, Salme, ajattelin, että Jumalan edessä vastaaminen ikään kuin realisoituu kuoleman jälkeen. Osa kristityistähän nimittäin vetoaa siihen, että he ovat henkilökohtaisessa vastuussa omalla iäisyydellään siitä, että lakien ei anneta mennä läpi ilman, että siitä tehdään ns. elämän ja kuoleman kysymys. On toki niitäkin, jotka pelkäävät Sodoman ja Gomorran kaltaista kohtaloa tämänpuoleisessa tällaisen kauhistuksen vuoksi, mutten ollut koskaan nähnyt sinun kirjoittavan tällaista.

      Jos meinaat uuden lain vaikuttavan jotakin omaan liittoosi, niin se on sellainen kysymys, jota täällä on toistettu toistamasta päästyä. Mihin konkreettiseen oikeuteen se sinulla iskee ja miten oma avioliittosi siitä muuttuu? Jusu esimerkiksi kysyy tätä ihan jatkuvasti, mutta mitään lainsäädännöllistä kiemuraa, joka vaikuttaisi jotenkin heteroväestön elämään, ei ole ilmaistu.

      Teokratian määritelmä sanakirjoissa kuvaa kyllä jotakin muuta kuin minkään jumalan valtajuntaa, kyllä se tarkoittaa ihan uskonnollisperustaista valtiota, jonka oikeudenkäyttö perustuu ko. uskonnolle. Sellaisia on vieläkin, kuten varmaan tiedät. Niissä esimerkiksi juuri sinun jumalasi on kielletty ja toinen jumala ainoa mahdollinen. Jotenkin ironista on, että he määrittelevät olevansa uskonnonvapauden esitaistelijoita. Uskonto vain määritellään niin, että on Uskonto ja sitten kaikenlaisia vääriä uskoja. Muuten kuriositeettina, vielä Ruotsi-Suomen 1734 laki määräsi vääräuskoisuudesta kuolemantuomion, eikä tilanne oikeastaan korjaantunut kuin tuon kaulan katkaisemisen osalta edes kovin pian, sillä vasta lähestyessämme tätä nykyistä tasa-arvon ja yksilönvapauksia toitottavaa aikakautta säädettiin uskonnonvapauslaki.

      Mutta se on sitä rappiota ja luopumusta teokratian kannattajien mielestä se. Onnela niille, jotka jakavat Oikean Uskon ja helvetti muille. Siksi minä pidän tästä uskontoneutraalimmasta lähestymistavasta kun se on kiltimpi kaikille. Minä tykkään kun rakkaus ja suvaitsevaisuus suovat kaikille samat mahdollisuudet, vaikka se nyt onkin tätä laittomuutta ja väärää hyväksymistä. Sitä oppii arvostamaan, jos on kyky ajatella, että samaa lakia voi joskus soveltaa sellainen ihminen, jolla on eri lähtökohdat. Eikö Raamattukin puhu tästä ja suorastaan ennusta, että joku toisuskoinen on lopunaikoina pitelemässä tuomarin nuijaa?

    • Tarja mainitsi jonkun toisuskoisen, joka tulee pitelemään tuomarin nuijaa. Olet oikeassa. Raamatussa kerrotaan, että lopun aikoina ilmestyy Antikristus, joka on täydellinen vastakohta Jeesukselle Kristukselle ja joka vainoaa kristittyjä. Hän saa aikaan sen, että ”ajat ja lait” (Raamatun ilmaisu) muutetaan ja kaikki se, mikä on ennen ollut totta ja oikeaa väitetään nyt olevan väärin ja sen, mikä aiemmin oli väärin, väitetään silloin olevan totta ja oikeaa. Voi vain kuvitella millainen kaaos ja anargia yhteiskuntiin syntyy. Kukaan ei säästy tämän rautaisen orjuuttajan otteelta, uskoivatpa he mihinkään tai eivät. Tuolloin vaikuttaa vahva laittomuuden henki.

    • Juu, Salme. Sen vuoksi sinun kannattaa ajaa jo nyt kaikkia sellaisia lainsäädäntötapoja, jotka 1) antavat tällaiselle uskonnolliselle taholle valtaa ulottaa vaatimuksiaan muihin ja 2) mahdollistavat enemmistön mielivaltaisetkin lakihankkeet. Minä en lakkaa ihmettelemästä, ettet sinä halua erottaa lainsäädännön ylätasoa, eli sen johdonmukaisuutta ja – anteeksi nyt – yleisinhimillistä neutraaliutta, vaan näet, että esim. vähemmistöjen oikeuksista on ihan relevanttia säätää kansanäänestyksellä ja että jumalan X (jumalallista tahoa koskeva tekaistu yläkäsite) säädökset ovat aina kaikkien edusn mukaisia. Kuinka et näe, että enemmistö tai jumala X voivat joskus olla sinua vastaan, ja sinä olet ollut luomassa järjestelmää, jossa ne voivat sortaa sinua itseäsi?

    • Kun ei. Kansanedustajat eivät voi perustella työtään ”vanhurskaudella” (pl. muutamat, joiden uskomusmaailmaan tuo käsite kuuluu, mutta todellista uskottavuutta se ei tuo heillekään). Elämme maailmassa, jossa on tultava toimeen ennen kaikkea tosiasioiden ja todellisuuden kanssa. Kun ei sen enempää sinun Jumalasi kuin tuhansien muidenkaan jumalien toiminta mitenkään näy oikeassa elämässä, sitä ei kannata ottaa lainsäädäntöprosessiin mukaan.

    • Anteeksi, piti vastaamani edelliseen kommenttiisi. Ja tähän jälkimmäiseen:
      MInä puolestani toivon, että enkelien lisäksi on paikalla muutama poliisi. He kun saavat tarvittaessa jotain aikaankin, muutakin kuin rukoilemista;)

    • Tähän asti en ole nähnyt Tahdon2013 kampanjan heittelevän ketään kananmunilla tai kyynelkaasulla enkä myöskään ole nähnyt heidän särkevän ikkunoita tai tärvelevän muuta omaisuutta. Enemmän he ovat olleet tällaisen provokaation uhreina viime vuosien pride-kulkueissa.

      Toivon, että nämä tasa-arvoisen avioliiton vastustajat saavat osoittaa mieltänsä rauhassa tälläkin kertaa.

    • Kukaan ei ole sanonut, että provokaatioita tulisi Tahdon 21013 kautta. Jokaisessa milenilmaisussa on mahdollisuus joutua provokaation kohteeksi.

    • Risto, sanot ” Kun ei sen enempää sinun Jumalasi kuin tuhansien muidenkaan jumalien toiminta mitenkään näy oikeassa elämässä, sitä ei kannata ottaa lainsäädäntöprosessiin mukaan.”

      Oletko ihan varma, että Jumalan vaikutus ei näy mitenkään oikeassa elämässä? Mielestäni se näkyy jo siinä, että tämä maapallo on olemassa, siinä, että sinä ja minä olemme olemassa, siinä, että luonto ja eläimet ovat olemassa.

    • Kommenttiini pomppasi yksi ykkönen liikaa. Tahdon 21013 pitää olla 2013. Liekö profeetallista?

    • Tarkennetaan sitten, että en ole Suomessa törmännyt väkivaltaiseen homojen oikeuksien vastustajiin kohdistuvaan provokaatioon, johon olisivat syyllistyneet tasa-arvoisen avioliittolain kannattajat. Edelleen tilanne on se, että fyysisen provokaation kohteena ovat lähes yksinomaan seksuaalivähemmistöjen edustajat.

    • Juu Salme, kyllä olen varma. Maailmassa on tuhansittain hyvin erilaisia jumaluskomuksia, mutta yksikään niistä ei loppujen lopuksi selitä todellisuutta niin hyvin kuin ihan ihmisvoimin tehtävä havainnointi ja järkeily. Kristinusko ei oppinsa ja taustansa puolesta mitenkään erotu edukseen muista. Valtaa ja rahaahan (tuhansilla erilaisilla) kristillisillä ryhmittymillä on enemmän kuin Roope Ankalla, joten siinä mielessä joku voi pitää kristillisyyttä muita uskomuksia etevämpänä.

    • Risto, ollaan siis varmoja kukin omasta näkemyksestämme. Raamatussakin sanotaan: ”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa.”

      Kristitytkin elävät tässä maailman todellisuudessa, joten hekin tarvitsevat rahaa, ruokaa, vaatteita, koteja ja kaikkea samaa kuin ihmiset yleensä elämiseen. Joten ei ole mitään syytä kritisoida kristittyjä rahan käytöstä kun oravannahka on jo ohi.

    • Salme hyvä, enhän minä kenenkään rahankäyttöä kritisoinut. Vallan ja rahan määrä selittää kristinuskon levinneisyyttä.

    • Tuskinpa niitä eduskuntatalon eteenkään vaivaantuu kun loistivat poissaolollaan Tsunaminkin aikana.

  3. ” Tässä uutisessa on kuitenkin kyse maallisesta lainsäädännöstä. Eduskunnassa on harvinaisen selkeä yhteisymmärrys, jonka myös ministeri Räsänen kommenteissaan allekirjoittaa, että maallista lainsäädäntöä säädetään maallisiin tarpeisiin maallisilla perusteluilla.”

    Jusu, sanoi Päivi Räsänen tai kuka tahansa nyt tämän lain säätämisestä tuon yllä olevan kaltaisesti, niin miksi ainakin itse vastustan yhtenevän nimen käyttöä sisälläöltään kahdesta ERIMUOTOISESTA suhteesta. Siinä – väitän – tarkoituksellisesti tahdotaan hämärtää suhteitten erilainen ilmiasu eli tehdä nimikikkailulla niistä samanlaisia, vaikka ne koostumukseltaan, juuri siltä ilmiasulta, ovat erilaisia.

    Tämä on se, joka ’jyystää’ tässä välissä!

  4. Blogin otsikossa on eriskummallinen kysymys: ”Kaipaisitteko meitä, jos olisimme poissa?”. Jos jotakin ei olisi, sitä olisi vaikea kaivata. Ihannetodellisuudessa vammaisuudesta tuskin olisi tietoakaan, eikä sitä kaivattaisi. Joka väittää, että kysesssä on jokin toivottava ja oleellinen asia, voi vammauttaa itsensä. Minä en ainakaan kaipaa vammaisuutta. Paavalin kirjeisiin sisältyy käsitys kristityn elämästä kilvoitteluna ja kilpajuoksuna, ja kuntoutus on juuri tällaista kilvoittelua. Jos vammaisuuden ihannointia perustellaan mallilla, jossa toinen palvelee toista, se on toisen persoonan saattamista toisen välineeksi kysymättä, mikä on tälle todella hyvää.

    Toinen erikoinen väite on tuhlaajapojan veljen pitämistä etuoikeutettuna. Veli jää isän luo tekemään tuottavaa työtä, johon isän omaisuus, josta tuhlaaja poika ottaa osansa, oletettavasti perustuu. Hän ei saa vuohtakaan juhliakseen ystäviensänsä kanssa. Tuhlaajapojalla on valtava omaisuus, jolla hän bilettää ja trävellaa. Hän on paljon etuoikeutetumpi, kunnes omaisuus loppuu. Silloin tuhlaajapoika pyytää anteeksiantoa, ymmärtää toimineensa väärin. Veljeä syytetään kovasydämisyydestä, ei etuoikeudesta. Katkeruuden kantaminen etuoikeutettua kohtaan on kertomuksen valossa syntiä.

Kirjoittaja

Missioblogi
Missioblogihttps://felm.suomenlahetysseura.fi/
Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa. Tuoreimman Missioblogin on kirjoittanut Suomen Lähetysseuran yhteisöasiantuntija Mikko Pyhtilä.