Valvokaa

Kuvassa lähetysasemamme vartijoita heinäkuussa 2006

Valvokaa

Vanhastaan joulun edellä on vietetty pikkupaastoa. Se alkoi Martin päivästä. Sitä vietettiin 40 arkipäivää joulun edellä. Silloin kieltäydyttiin liharuuista. Lihan sijaan syötiin kalaa. Mantereella ei kalavesiä ollut kaikkialla. Niinpä syötiin lipeäkalaa. Nykyisin muistona tuosta on lipeäkala jouluaaton ruokavaliossa.

Pikkupaasto päättyi jouluaattona. Ihmiset odottivat puoleen yöhön, jolloin paasto päättyi. Silloin syötiin marraskuussa teurastettua sikaa. Jouluaaton kinkun syönti juontaa juurensa tuolta ajalta. Tapaan liittyy myös sanonta: ”Olisipa aina joulu, et saisi yölläkin syödä.”

Pikkupaaston ensimmäinen sunnuntai viittasi joulun lähestymiseen. Piti aloittaa juhlan valmistelut. Aiheen valinta viittasi valmiina olemiseen. Heräteltiin ihmisiä ajattelemaan Vapahtajamme syntymän juhlaa.

Itäisessä perinteessä pikkupaaston vietto on säilynyt kirkon käytännössä. Suomen Ortodoksisessa kirkossa joulupaasto alkaa 15.11.2017, silloin pitäydytään lihasta, kananmunista ja maidosta. Näin hiljennytään joulun viettoon.

Läntisessä perinteessä tuli muutos noin puolen vuosituhatta sitten. Kirkkovuoden alku siirtyi nykyisen adventtiajan alkuun.
Meillä luterilaisilla näin lyhentynyt paastonaika näkyy nykyisin vain kirkkovuoden liturgisena violettina värinä, katumuksen tunnuksena, vain 1. adventtisunnuntain väri on valkoinen. Muutoin erilaisten pikkujoulujen vietto on kokonaan syrjäyttänyt aikaisemman paastoluonteen.

Katolisessa kirkossa myös ensimmäinen adventtisunnuntai on violetti, mutta siellä puolestaan valkoista väriä käytetään 8.12. vietettävänä autuaan Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapyhänä. Joulun edellä vietetty paastonaika on poistettu virallisesti jo 1983 tehdyssä uudistuksessa. Varsinaisiksi käytäntöön asti näkyviksi paastopäiviksi heille ovat jääneet tuhkakeskiviikko ja pitkäperjantai.

Kun aikaisemman pikkupaaston kaksi ensimmäistä sunnuntaita jäivät kirkkovuoden loppuun, niin niiden liturginen tähtäyspiste siirtyi lopunaikojen odotukseen. Valveilla olemisen näkökulmaksi tuli Kristuksen takaisintulon odotus. Meidän pyydetään olemaan valmiita Vapahtajamme paluuseen kirkkaudessaan.

Sunnuntaina 19.11.2017 vietämme Valvomisen sunnuntaita. Evankeliumissa Mark. 13:33-37 toistuu valvomisen kehotus. Pyydetään olemaan valmiita kun Vapahtajamme paluu koittaa. Teksti ei puhu meidän ajallisesta ruumiillisesta hereillä pysymisestämme, vaan näköalamme suuntaamisesta Jumalan antamaa tulevaisuutta kohti. Käytössä on sanan kuvaannollinen merkitys, tulla tietoiseksi siitä mitä tuleman pitää.

Erityisenä ryhmänä mainitaan yövartijat. Roomalaisilla oli käytössään neljä vartiohetkeä. Ensimmäinen vuoro oli 18-21, toinen 21-24, kolmas 24-03 ja viimeinen yövartion vuoro oli 03-06.

Kun viimeisetkin torimyyjät olivat lähteneet kotiinsa puolen yön aikaan niin kaupungit hiljenivät aina siihen asti kunnes aamuvirkuimmat aloittivat touhunsa ennen auringon nousua. Niinpä kolmantena vartiovuorona kukonlaulu oli oikeastaan ainoa ääni jota ympäristöstä kuului.

Kun asuin Kamerunin pääkaupungissa Yaoundessa niin kukon laulua kuuloi koko yön. Koska olimme Afrikan sydämessä niin siellä kuului, mitä erilaisimpia hyönteisten sirityksiä, jotkut muistuttivat jopa teräsporan ääniä. Silloin opin että Jeesuksen sana Pietarille, että tämä tulee kieltämään Mestarinsa jo ennen kuin kukko oli kolmesti laulanut, tarkoittaakin: Aivan pikimmiten, hetkenä minä hyvänsä.

Evankeliumi kuuluu sellaiseen yhteyteen, missä puhutaan tämän maailmamme viimeisistä tapahtumista. Katse kohotetaan tulevaisuutta kohti. Siellä näkyvät maailmassamme olevat ahdistukset, mutta huokuu myös sanoin kuvaamaton turvallisuus ja varmuus siitä, että tulevaisuus aukeaa Jumalan käsivarsien kannattamana: Vaikka taivas ja maa katoavat niin Jumalan sana pysyy lujana, Kristuksen sana ei katoa, vaan hänen lupauksensa pysyy lujana aikojen saatossa aina kirkkauteen asti.

Jääkäämme Jumalan turvallisten käsivarsien varaan ja suunnatkaamme katseemme turvallisesti eteenpäin aina Herran suuren lupauksen päivään asti.

Siunauksen toivotuksin

Kirjoitettu ortodoksien joulun edellä viettämän paaston ensimmäisenä päivänä 15.11.2017.

5 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Valvomisen sunnuntain evankeliumia Mark. 13:33-37 voi lukea vanhemmilla käännöksillä osoitteesta

    http://www.finbible.fi/jakeittain/UT/Markus_13.htm

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Vahva kuvaus ihmisen osasta ja Jumalan todellisuudesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Nykyaikana on siellä täällä esitetty sellaisia oppeja että jo ennen Kristuksen toista tulemista uskovat temmattaisiin taivaaseen pois tätä maailmaa kohtaavista ongelmista.

    Tällainen opetus ei kuitenkaan sovi yhteen yhteisen kirkon tunnustukseen siitä, että koko luomakunnan uudeksi luominen tapahtuu Kristuksen takaisin tulemisen yhteydessä. Vasta tämän julkisen takaisintulon yhteydessä Jumalan kansa, Jumalan valitut, pääsevät ikuiseen iloon Jumalan kirkkauteen, kun meitä odottaa ruumiin ylösnousemus ja tulevaisen maailman elämä.

    Evankeliumimme vuoden 1938 käännöksen mukaan sanoo tästä selvästi.

    Mark.

    13:26 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. 13:27 Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25