Hesarin mielipidesivulla (20.11.) eräs ylioppilas kirjoitti eilen lauantaina vietetystä kansainvälisestä miestenpäivästä. Paitsi ettei sitä vietetty Suomessa. Muissa Pohjoismaissa kylläkin.
_ _ _
Itse edustan suurinta suomalaisten miesten koulutus- ja valmiusorganisaatiota. 24 000 miestä on siellä vuosittain kouluttautumassa, mukana myös satoja naisia. Naisten osuutta halutaan lisätä. Tapasin pari viikkoa sitten käynnissä olevan Reserviupseerikurssin edustajia. Naisia on ennätysmäärä 46. Puhuin kurssin oppilaskunnan pääsihteerin, ivalolaisen kätilön kanssa. Pippurinen nainen – kutakuinkin kantamansa rinkan kokoinen – oli lähdössä metsäkeikalle taisteluvarustuksessa. Maaliskuun alkuun mennessä on seuraava haku naisten vapaaehtoiseen palvelukseen (www.varusmieheksi.fi).
Toista näkökulmaa edustaa se, että miehistä osa jää palveluksen ulkopuolelle jo edeltävässä lääkärintarkastuksessa. Lisäksi enemmän kuin joka kymmenes keskeyttää ensimmäisten viikkojen aikana. Syinä ovat esimerkiksi psyyken sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat tai huumeiden käyttö. Monet heistä kuuluvat siihen nuorten miesten viidennekseen, jotka ovat työn ja opiskelun ulkopuolella. He ovat vakavasti ajautumassa yhteiskunnan ulkopuolelle.
_ _ _
Alussa mainitsemani nuori mies perustelee miestenpäivän vieton tarpeellisuutta: Miesten ongelmista ja miehiin kohdistuvasta syrjinnästä puhutaan valitettavan vähän. Miesten itsemurha-, rikos-, alkoholismi- ja asunnottomuustilastot kertovat tarpeesta nostaa esille miesten näkökulmaa. Samoin miesten syrjintä perhelainsäädännössä, koulutuksessa ja tiedotusvälineissä.
Huoltajuusriidoissa sosiaalityöntekijä asettuu helposti äidin puolelle. Lasten menetys tai peräti kielto tavata heitä koskee miehiin. Pojat ja nuoret miehet pärjäävät koulussa tyttöjä heikommin. Tyttöjen ysi on poikien kasi. Naiset etenevät miehiä selvästi useammin korkeakouluopintoihin. Kyse tuskin on kuitenkaan älykkyyseroista.
Hesarissa kirjoittanut ylioppilas sanoo, että ”tiedotusvälineet maalaavat usein kielteistä kuvaa miehisyydestä, mikä lannistaa miehiä. Vastapainoksi tulisi pyrkiä tuottamaan myönteistä mieskuvaa … Miehiä tulisi korostaa tavallisina, välittävinä, ymmärtäväisinä ja rehellisinä ihmisinä.”
_ _ _
Ainakaan muutaman vuoden takainen naisten päivän juliste ei sitä tehnyt. Julisteeseen oli kuvattu pystyssä tönöttävä piikkinen kaktus ja sen molemmin puolin pallomaiset pienemmät kaktukset. Oliko kyseessä leikkimielinen ”kieli poskessa” -vitsi, vai toisen sukupuolen seksuaalisuutta loukkaava viesti? Minusta olisi täysin mahdotonta ajatella, että naisen seksuaalisuutta kukaan haluaisi tai voisi julkisesti esittää vastaavalla tavalla.
_ _ _
Kotimaa-lehti kirjoitti viime numerossaan (17.11.) naispuolisesta papista, joka oli ollut perustamassa Feminististä kirkkoa. Kyse on kristittyjen feministien verkostosta, joka toimii tasa-arvoisemman kirkon puolesta. Lehdessä haastatellun pastorin mukaan Feministisen kirkon tehtävänä on ”antaa ääni erilaisille ryhmille”. Nyt äänessä ovat hänen mukaansa ne, jotka sopivat kirkon normeihin, ”valkoiset keski-ikäiset heteromiehet.” – ”Moninaisuus ei voi koskaan toteutua, jos he ovat ainoita, joilla on ääni käytettävissään.”
Feministinen kirkko näyttää valinneen ”lempeän taistelunsa” maalin, valkoiset heteromiehet, joiden ääni saisi hiljentyä. Miten tämä ajatus sopii yhteen kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen kanssa, jonka mukaan ketään ei saa erotella rodun, iän, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi? Vai eivätkö kyseiset ihmisoikeudet koskekaan miehiä? Eiköhän olisi puhuttava kaikkien – myös miesten- oikeudesta tasa-arvoon?
Tasa-arvo on kommunismia.
Tasa-arvo on aina työtä miestä vastaan ja vahingoksi, sillä näkökulmalla, että kaikki mikä on väärin johtuu tasa-arvosta. Tasa-avvo on huono uutinen. Onkohan missään muussa maassa naiset tehneet niin paljon työtä oman kansansa miehiä vastaan ja vahingoksi kuin Suomessa tasa-arvon nimissä viimeisen sadan vuoden aikana. Erittäin massiivinen idologinen kritiikki. Suomen kansalle vahinko on talvisotaa suurempi.
Tasa-arvo on kuin Tuonela. Ynseyttä ja penseyttä. Se ei tule koskaan kylläiseksi tai tyytyväiseksi.
Toivottavasti tämä yli sata vuotta kestänyt auringon pimennys edes vähän hellittäisi.
Toivon, että tämä kommentti on ironiaa; pelkään pahoin, ettei se ole.
Näen tasa-arvon toisin: kun se on kaikkia koskevaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, on sillä yhteiskuntaa rakentava ja erilaisia jännitteitä purkava merkitys. Tasa-arvo on kuitenkin niin lujasti liitetty naisten tasa-arvon ajamiseen, että vaatii jonkin verran vaivaa nähdä tasa-arvon koskettavan myös esimerkiksi miehiä.
Naisten tasa-arvon ajaminen puuttuu tietenkin miesten etuoikeuksiin ja erivapauksiin naisiin nähden. Siksi monet miehet asettuvat sitä vastaan. Missä asioissa naisilla on etuasema miehiin nähden? Lasten huoltajuus otettiin jo esiin. Onko se oikeus vai velvollisuus? Onko muita tällaisia asioita, joissa miehet jäävät ilman omaa syytän alakynteen?
Meille miehille on opetettu kautta aikain, että nainen on heikompi astia, ja että miehen tulee huolehtia, että naiset pärjäävät hyvin. Tämä on miehiin sisään rakennettu ymmärrys.
Pidän feminismiä ja sovinismia saman kaltaisina myrkkyinä ihmisyyden asiassa. Tunnen miehiä, jotka ovat saaneet siipeensä ja ovat hyvin katkeria. Heistä tulee helposti sovinisteja. Samoin on tosin päin, femisnismin polttoaine tuntuu tulevan samasta lähteestä. Ihmisten tasa-arvo asia ei ole sukupuoli asia. Rakkaudessa ei ole eriarvoisuutta ja siihen meitä kehotetaan Raamatussa.
Miesten ja naisten tulisi löytää jälleen Paavalin sanat:
”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.
Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.
Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat. (Kol.3)
Siteeraan Aimo T. Nikolaista: ”On valitettava sitä, että suomalainen Kirkkoraamattukin on kääntänyt väärin Paavalin sanat ’oman astian käyttöön ottamisesta pyhyydessä’ (1. Tess. 4:4) tulkiten ’astian’ vaimoksi eikä omaksi ruumiiksi. Kysymys ei ollut eroottisen halun kieltämisestä aviollisessa elämässä, vaan – niin kuin uusi englantilainen käännös (The New English Bible, New Testament 1961) oikein tulkitsee – oman ruumiin hallitsemisesta.
Minäkin olen aina toivonut että Martti Pentin kommentit ovat ironiaa ja pelännyt pahoin etteivät ne ole.
Myönnän kommentoineeni sinua ironisesti, Juhani Ketomäki. On tainnut mennä ohi. Rauhan, oikeudenmukaisuuden ja ihmisten keskinäisen kunnioittamisen puolesta kirjoitan tosissani.
Martti Pentin replat eivät edusta aina ironiaa vaan usein myös logiikkaa.
Ismo Malinen otat NYT TÄSSÄ ajassa mallin oikeasta hengellisyydestä Paavalin ajoista, toimitko näin myös muidenkin aikakausien kohdalla kuten esim Lutherin elin aikaa koskien?
Siis onko toteamuksesi:””Niinpä nuo ajat olivat toiset, kuin nykyisin, jossa jokainen voi itse ajatella oman kohtalonsa ja uskonsa. Hyvä vai huono juttu?”
Voimassa vain joskus ja nyt sitten pitäisi palata vanhaan?
Ps. Hyvää nimipäivää!
Kiitos Ari. Onhan meille kaikille annettu oma aikamme, sen ajan puitteissa pitää löytää se mikä elämässä on oleellista, niin oli Paavalilla ja niin oli Lutherilla, nyt on meidän vuoro.
Kristuksessa eläminen on Jumalan tahdossa elämistä, mutta kuten tiedät se ei onnistu täydellisesti, vaikka kuinka haluaisi. Onneksi Jumala on pelastanut meidät Kristuksen Evankeliumin mukaan, eikä meidän omien tekojemme mukaan.
Martti Pentti, käsitit väärin. Sanoin että toivoin että kommenttisi ovat ironiaa mutta sinähän olet aivan tosissaan. Esität esimerkiksi että kun kaikki on kilttejä toisilleen niin terrorismia ei esiinny.
Jos kaikki – todellakin kaikki – olisivat toisilleen kilttejä, ei olisi terroristeja. Aivan näin pitkälle en ole tohtinut ajatella. Tuohon suuntaan kuitenkin. Ystävällisyys lisääntyy, kuin sitä osoitetaan, samoin viha ja pelko kasvaa, kun sitä näytetään.
Feminismi on vastavoima epäterveille miehisille ala-kulttuurille, jossa naista alistetaan ja mitätöidään monin tavoin. Vastahyökkäyksessään feminismi ei tee eroa terveen maskuliinisuuden ja em. epäterveiden toimintamallien välillä. Kaikki miehisyyteen liittyvä on heille vapaata riistaa. Eikä siinä tehdä mitään eroa terveiden ja sairaiden ominaisuuksien välillä. Myös naista arvostavat ja kunnioittavat miehet ovat hyökkäyksien kohteena.
Feministien hyökkäävyys paljastaa sen todellisen olemuksen, yhtenä sairaan yhteiskuntamme olennaisena muotona. Jossa kielletään miehen ja naisen luodut ominaisuudet ja tahdottaan tehdä normaalista epänormaalia ja epänormaalista normaalia.
Pekka: Perehdypä tosiasioihin, niin huomaat, että olet aikalailla hakoteillä olettamuksinesi:
http://suomalainennaisliitto.fi/historia/ ja http://www.naisunioni.fi/historia.
Seija Rantanen :”Pekka: Perehdypä tosiasioihin, niin huomaat, että olet aikalailla hakoteillä olettamuksinesi: http://suomalainennaisliitto.fi/historia/ ja http://www.naisunioni.fi/historia.”
En lukenut linkkejä, mutta tuskinpa sieltä löytyy tätä Miina Sillanpään tekstiä Työväen kalenterista vuodelta 1927:
“Naiskysymyksen yhteydessä on usein keskusteltu perheenäitien asemasta, se kun on niin kiinteässä yhteydessä naisten palkkakysymykseen. Yleinen käsityshän on ollut sellainen, ettei kotiaan hoitava perheen äiti [=me 70-luvun irtolaiset tai muut loiset] mitään ansaitse , kodissahan vain kulutetaan eikä tuoteta.”
Hän pohtii tilannetta sen ajan kontekstissa ja päätyy käsitykseen “Käsitys, että kotitalouskysymys koskee vain naisia, on yhtä väärä kuin sekin, että vaimo hoitaessaan kotitalouttaan ei mitään ansaitse. Tosin käytäntö vie työnjakoon: mies käy kodin ulkopuolella ansiotoimessa, vaimo lisää omalla työllään sitä ansiota, minkä mies perheeseen tuo. Jota taloudellisempi perheen äiti on, sitä suurempi on hänen ansionsa hoitaessaan kotitaloutta. Mutta tätä puolta kotitaloudesta ei usein edes huomata, vaikka sama ansio, joka nuorella miehellä ennen meni asuntoon ja ruokaan, perheenäidin työn johdosta riittää koko perheelle.”
On ihan luonnollista, että kaikki naisiin kohdistuva vähättely aiheuttaa suuttumusta. Asioita on korjattava. Se on selvää kaikille. Hoitotyö on siitä hyvä esimerkki. Sen työn merkitys ei vastaa siitä tulevaa korvausta. Mies voi jopa ilman koulutusta edetä tehtäviin joissa pääsee hoitoalaa parempiin tuloihin. Sellaisiin ansoihin joihinNaisen merkityksen mitätöinnin vastapainoksi feministinen liike pyrkii korjaamaan näitä epäkohtia. Näissä korjausliikkeissä se joutuu astumaan myös miesten varpaille. Sielläkin missä siihen ei olisi aihetta. Tästä kärsii myös feministinen liike. Koska sitä ja sen oikeita pyrkimyksiäkään ei siksi oteta aina vakavasti.
Miksi hoitotyö olisi välttämättä naisille kuuluvaa? Kenties alalle hakeutuisi paljonkin miehiä, jos se olisi paremmin palkattua?
Valmistuin sairaanhoitajaksi v. 1970. Meidän kurssillamme oli kaksi miestä. Molemmat heistä suuntautuivat myöhemmin töihin psykiatriseen sairaalaan. Melko useat miespuoliset sairaanhoitajat erikoistuivat psykiatriselle puolelle. No, palkka ei tietysti hoitoalalla ole sen parempi miehilläkään kuin naisilla.
Hoitotyö on ihan hyvin palkattua työtä. Ja hyvin palkattua työtä jos vertaa sitä siihen mitä asiakkaat siitä maksavat. On vähän turha verrata sitä jonkun muun johonkin toiseen työhön, jos ei halua olla kokoajan tyytymätön. Kutsumustyöstähän olisi nykyisin turha puhua, kun kaikkialla on vaan palkka paimenia.
”Kutsumustyöstähän olisi nykyisin turha puhua, kun kaikkialla on vaan palkkapaimenia.” Ainoastaan palkatonko työ on kutsumustyötä?
No en aivan ajatellut, että kutsumustyöntekijä ei tarvitsisi leipääkään.
Mutta kuvittelin, että tänä ennennäkemättömien taloudellisten resurssien aikana maailmanhistoriassa kutsumustyöntekijällä olisi ollut mahdollisuus sairaanhoitajana hyvään elämään.
Kävin silmälääkärissä, se maksoi 170 e 20 min Maito maksoi 72 centti litra
Ajattelin että olisimpa päässyt vielä heiniä seipäälle ja käsin lypsänyttä mummua jututtamaan.
Voitko mummu uskoa, että tunnin työllä voi ansaita 707 litraa maitoa?
Tulipa taas sekavaa tekstiä. Kun jäi tuonne välliin tuo : ”Sellaisiin ansoihin joihin”. Mikä lause piti poistaa kokonaan.