Valkoisten heteromiesten tulisi vaieta?
Hesarin mielipidesivulla (20.11.) eräs ylioppilas kirjoitti eilen lauantaina vietetystä kansainvälisestä miestenpäivästä. Paitsi ettei sitä vietetty Suomessa. Muissa Pohjoismaissa kylläkin.
_ _ _
Itse edustan suurinta suomalaisten miesten koulutus- ja valmiusorganisaatiota. 24 000 miestä on siellä vuosittain kouluttautumassa, mukana myös satoja naisia. Naisten osuutta halutaan lisätä. Tapasin pari viikkoa sitten käynnissä olevan Reserviupseerikurssin edustajia. Naisia on ennätysmäärä 46. Puhuin kurssin oppilaskunnan pääsihteerin, ivalolaisen kätilön kanssa. Pippurinen nainen - kutakuinkin kantamansa rinkan kokoinen - oli lähdössä metsäkeikalle taisteluvarustuksessa. Maaliskuun alkuun mennessä on seuraava haku naisten vapaaehtoiseen palvelukseen (www.varusmieheksi.fi).
Toista näkökulmaa edustaa se, että miehistä osa jää palveluksen ulkopuolelle jo edeltävässä lääkärintarkastuksessa. Lisäksi enemmän kuin joka kymmenes keskeyttää ensimmäisten viikkojen aikana. Syinä ovat esimerkiksi psyyken sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat tai huumeiden käyttö. Monet heistä kuuluvat siihen nuorten miesten viidennekseen, jotka ovat työn ja opiskelun ulkopuolella. He ovat vakavasti ajautumassa yhteiskunnan ulkopuolelle.
_ _ _
Alussa mainitsemani nuori mies perustelee miestenpäivän vieton tarpeellisuutta: Miesten ongelmista ja miehiin kohdistuvasta syrjinnästä puhutaan valitettavan vähän. Miesten itsemurha-, rikos-, alkoholismi- ja asunnottomuustilastot kertovat tarpeesta nostaa esille miesten näkökulmaa. Samoin miesten syrjintä perhelainsäädännössä, koulutuksessa ja tiedotusvälineissä.
Huoltajuusriidoissa sosiaalityöntekijä asettuu helposti äidin puolelle. Lasten menetys tai peräti kielto tavata heitä koskee miehiin. Pojat ja nuoret miehet pärjäävät koulussa tyttöjä heikommin. Tyttöjen ysi on poikien kasi. Naiset etenevät miehiä selvästi useammin korkeakouluopintoihin. Kyse tuskin on kuitenkaan älykkyyseroista.
Hesarissa kirjoittanut ylioppilas sanoo, että ”tiedotusvälineet maalaavat usein kielteistä kuvaa miehisyydestä, mikä lannistaa miehiä. Vastapainoksi tulisi pyrkiä tuottamaan myönteistä mieskuvaa … Miehiä tulisi korostaa tavallisina, välittävinä, ymmärtäväisinä ja rehellisinä ihmisinä.”
_ _ _
Ainakaan muutaman vuoden takainen naisten päivän juliste ei sitä tehnyt. Julisteeseen oli kuvattu pystyssä tönöttävä piikkinen kaktus ja sen molemmin puolin pallomaiset pienemmät kaktukset. Oliko kyseessä leikkimielinen ”kieli poskessa” -vitsi, vai toisen sukupuolen seksuaalisuutta loukkaava viesti? Minusta olisi täysin mahdotonta ajatella, että naisen seksuaalisuutta kukaan haluaisi tai voisi julkisesti esittää vastaavalla tavalla.
_ _ _
Kotimaa-lehti kirjoitti viime numerossaan (17.11.) naispuolisesta papista, joka oli ollut perustamassa Feminististä kirkkoa. Kyse on kristittyjen feministien verkostosta, joka toimii tasa-arvoisemman kirkon puolesta. Lehdessä haastatellun pastorin mukaan Feministisen kirkon tehtävänä on ”antaa ääni erilaisille ryhmille”. Nyt äänessä ovat hänen mukaansa ne, jotka sopivat kirkon normeihin, ”valkoiset keski-ikäiset heteromiehet.” - "Moninaisuus ei voi koskaan toteutua, jos he ovat ainoita, joilla on ääni käytettävissään."
Feministinen kirkko näyttää valinneen ”lempeän taistelunsa” maalin, valkoiset heteromiehet, joiden ääni saisi hiljentyä. Miten tämä ajatus sopii yhteen kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen kanssa, jonka mukaan ketään ei saa erotella rodun, iän, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi? Vai eivätkö kyseiset ihmisoikeudet koskekaan miehiä? Eiköhän olisi puhuttava kaikkien – myös miesten- oikeudesta tasa-arvoon?
84 kommenttia
Tänään 21.11. klo 8.10 toimitetussa Ykkösaamussa on noin 41 minuutin kohdalla toimittaja Maria Petterssonin kolumni, jossa kysellään, miksi miehet eivät lue naisten kirjoittamia kirjoja. Sattuu varsin herkullisella tavalla liittymään tämän blogin aiheeseen.
Kannattaa siis kuunnella, jos aika antaa myöten.
Jouni Parviainen :”…kysellään, miksi miehet eivät lue naisten kirjoittamia kirjoja. Sattuu varsin herkullisella tavalla liittymään tämän blogin aiheeseen.
Kannattaa siis kuunnella, jos aika antaa myöten.”
Kaikella kunnioituksella, en “sattuneista syistä” kuuntele radiota, vaikka yrittäjänä joudunkin siitä Ylen pakkoveron maksamaan. Edesmennyt karjalainen isäni kylläkin kuunteli radiota, ja radion mies- ja maanpuolustajien vastaiset ohjelmat olivat yksi syy siihen, että hän viimeisenä toivomuksenaan halusi palata lapsuutensa kotirantaan, jossa hän ei ollut natsi eikä voimassaolevan Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti syyllinen ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin.
Ensimmäinen lukemani pysyvän jäljen minuun jättänyt kirja oli Cole Portterin Polyanna-iloinen tyttö. Olin kai 7 vuotias ja just oppinut lukemaan. Sen jälkeen on tullut luetuksi tuhansia naistenkin kirjoittamia kauno- ja tieto- ja mielipidekirjoja.
Hyvä ja tärkeä kirjoitus Pekka Särkiöllä, jälleen kerran.
Käsitys, jonka mukaan tasa-arvotyö on yhtä kuin naisten aseman parantaminen, on pahasti vanhentunut. Tietyillä yhteiskunnan osa-alueilla miehet ovat jo selkeästi huonommassa asemassa kuin naiset. Ikävä kyllä yhteiskunnassa vaikuttaa olevan tahoja, jotka haluavat pitää kynsin hampain kiinni tästä vanhentuneesta tasa-arvonäkemyksestä. Ehkä siitä on heille hyötyä.
Kuuntelinpa minäkin tuon radio lähetyksen ja tulin surulliseksi. Kuinka helppoa ja halpaa yleistämistä. Tuo oli naiselta jopa sitä tasoa, jota kuvaisi hyvin miehen vastaavasti lausumana lause, että kaikki “naiset ovat tyhmiä”
Voi meitä ihmisiä.
No eipä tasa-arvokeskustelu tai sen eteen toiminta sentään aivan vanhentunutta ole. Vastahan saimme tiedon, että yritysjohdossa huippupaikoilla naiset ovat vielä harvinaisuus. Hyväveliverkostot ovat voimissaan. Se on mielenkiintoista, kun esim. poikien oppimistulosten huonommuutta tyttöihin verrattuna ajattelee. Ei enää koske ilmeisesti jukishallintoa.
Mielenkiintoista sinänsä, että mihin ne fiksut tytöt sitten hyytyvät. Eivätkö he vielä ole oppineet luomaan hyvävsiskoverkostoja? 🙂 Ja se miesten euro on naisten 80 senttiä. Edelleen siis nais- ja miesvaltaisia aloja, joiden arvostus on erilainen miesvaltaisten hyväksi. Sen tasoittaminen on se suuri tehtävä, joka ei millään näytä edistyvän. Johtuuko edelleenkin asenteesta miehille ja naisille sopivista duuneista, jonka pitäisi olla historiaa jo nykyaikana?
Toisaalta esim. kouluissa, lastenhoitotyöss ja kirkoissa jne miehet alkavat olla vähemmistö. Heitä siellä kipeästi tarvitaan. Esille on otettu tässä avioerojen melskeessä esim. poikien tarve saada kontakteja myös miehiin, jos suhdetta isään tai muuhun läheiseen vaikkapa sukulaismieheen ei ole.
Sinänsä feministien toiminta menee joskus mielestäni todella överiksi, kuten nyt vaikka Feministien kirkko. Eihän kirkossa kohta todella miespappeja ole, joten koko idea kaikkineen on vähän jälkijättöinen. Se, että toistaiseksi on vain yksi naispiispa ei merkitse, ettei heitä jatkossa olisi enemmän tai vaikkapa spn. Siitä vain pinnistelemään :).
Siinä olen samaa mieltä, että esim. avioerossa pääsääntöisesti lapset määrätään edelleen äidille. Miehet kyllä siinä ovat alakynnessä. Ei todellakaan mielestäni vielä perehdytä kunnolla siihen, kumpi on lopulta kykenevämpi tehtävään. Joku todellinen epätasapaino tässä vallitsee.
Ja siinä olen ehdottomasti samaa mieltä, että kaikenlainen miesten lyttääminen naisten tasa-arvopyrkimysten ohella on ehdottomasti väärin ja typerää ja joskus suorastaan mautonta.
Mielestäni kenttäpiispan ei tarvitse olla huolissaan sukupuolten tasa-arvon toteutumisesta kirkossa. Suurin osa hierarkkian huipulla olevista on nimittäin edelleen miehiä. Suomen kirkon historiassa on ollut vain yksi naispuolinen piispa, Irja Askola. Vuonna 2014 naisia oli kirkkoherroista 14%.
Sukupuolten tasa-arvosta huolestuneille ja sitä pelkääville tiedoksi vielä, että naiset ovat kirkossa paljon useammin epämääräisissä ja siten turvattomammissa työsuhteissa kuin miehet. Kirkon määrä-ja osa-aikaiset tehtävät kasautuvat naisille.
Noin yleisellä tasolla voi todeta, että naiset koetaan uhkaksi etenkin sellaisissa yhteisöissä, joissa naisia on selvästi vähemmän johtopaikoilla kuin miehiä. Naisvallan pelko (tai sen pelkääminen että naiset saavat yliotteen miehistä) on tyypillistä patriarkalistisissa yhteisöissä.
Isän asema huoltajuusriidoissa voi parantua huomattavasti jos perinteiset sukupuoliroolit hellittävät. Perinteinen, ja edelleen vahvana elävä malli on nimittäin se, että emotionaalinen vastuu lapsista, hellyys, tunteiden huomioiminen jne. kuuluvat äidille. Lastenhoito on ylipäätään perinteisesti käsitetty naisten ja äitien hommaksi. Äidit kantavat edelleenkin enemmän vastuuta lasten arkisista asioista kuin isät. Naiset käyttävät myös edelleen suurimman osan etenkin pitkistä hoitovapaista ja hoitavat useammin myös sairasta lasta kotona. Avioeron sattuessa ei olekaan ihme että lähivanhemmaksi valikoituu tai määrätään useammin äiti kuin isä (eli siksi vanhemmaksi jonka luona lapset asuvat eron jälkeen), koska äidille on muodostunut läheisempi suhde lapsiin kuin isälle.
Luin juuri valmistuneesta psykologian alan väitöskirjasta (en nyt muista/löydä lähdettä) jonka mukaan sukupuolten välinen perinteinen työnjako lastenkasvatuksessa on ongelmallinen juttu, koska se johtaa siihen, että äideille syntyy läheisempi suhde lapsiin kuin isille.
Valkoiset heteromiehet (siitä huolimatta, että saivat juuri oman edustajansa valituksi maailman näkyvimpään virkaan) tuntuvat nyt siis kovasti pelkäävän feministejä ja vähän joka palstalla ruikuttavat miesten surkeaa asemaa.
Ihmettelen kovasti, eikö teissä ruikuttamisen sijasta ole tarpeeksi ‘miestä’ sellaisen miesliikkeen perustamiseen, jolla omaa asemaanne kohentaisitte? Naisasialiikkeen avullahan naisten asemakin yhteiskunnassa on parantunut. Vai pitäisikö naisten tehdä tämäkin puolestanne?
Kirjoittaja
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.
On nykyään hyvin yleistä esim. Mainoksissa käytetään “jopa mies” voi ymmärtää asennetta ja metodia, joka ilmeisesti vetoaa naiskatsojiin. Onko tämä nykyinen antiseksismi jossa miehen typeryydelle annetaan oikeutus, naisen ylivallan pönkittäjäksi.
Mielestäni on selvää mistä tällainen miehen ja naisen erottamista suosiva henki on peräisin. On “yksi”, joka on tullut hajottamaan ja rikkomaan. Ja on Yksi, joka on tullut kokoamaan, yhdistämään ja rakentamaan.
Ilmoita asiaton kommentti