Valheen isän temput ja ihmisen näkevä tervehdyttävä totuus

Vanhan sanonnan mukaan ”totuus on sodan ensimmäinen uhri”. Kun tarkoituksena on puolustaa omaa tai oman puolen näkökulmaa asiaan keinoja kaihtamatta, totuus välineellistyy kulloiseksikin ”totuudeksi”, joka palvelee ”vaikuttajaan” tai ”propagandistin” ajateltuja intressejä – oli kyseessä sitten vaikkapa kulttuurisota tai aseellinen sotatila. Kyse on kapeutuneesta, yleisen vastuullisuuden unohtavasta perspektiivistä. Tällöin ei ole tärkeää niinkään se, mitä sanotaan kuin se, kuka sanoo. Puolustetaan heimon ”totuutta”, jossa ei ole niinkään kyse asiaintilan totuudellisuudesta vaan puolen valitsemisesta ja toisten sumuttamisesta, jos se on omalle ryhmittymälle edullista.

Valheessa eläminen ei koskaan ole pitkällä tähtäimellä kestävää, vaikka se voisi tuoda yksittäisiä voittoja kamppailussa oman asian puolesta – hajota ja hallitse. Luottamuspääoma kuitenkin tällöin itseltäkin ennen pitkää katoaa ja sitä kautta laajemminkin kyky toimia tehokkaasti yhdessä. Epäluulon ja kontrollin varaan rakentaneet totalitaariset valtiot ja pienemmätkin ryhmät ovat historian saatossa tulleet aina tiensä päähän ennen pitkää. Yksilöä kunnioittava ja rehellinen yhteisöllisyys puolestaan on resepti menestykselliseen yhteistyöhön ja yhteisen hyvän rakentamiseen.

Ykseys ja yhteys ihmisten välillä voi rakentua ja aidosti toteutua vain totuudellisuuden vallitessa. Jokaisessa yhteisössä kyläyhteisöstä maailmankylään tarvitaan totuudellisuutta, jotta voidaan rakentaa keskinäistä luottamusta, joka tekee kokonaisuudesta enemmän kuin osiensa summan.

Totuus ei tällöin myöskään saa olla toista häpäisevää ja alistavaa. Kahdeksannen käskyn selityksessä Luther toteaakin: ”Kukaan ei saa vahingoittaa lähimmäistään kielenkäytöllään, oli tämä sitten ystävä tai vihollinen. Hänestä ei saa puhua pahaa, ei totta eikä tekaistua, paitsi siinä tapauksessa, että se tapahtuu viran velvoituksella ja hänen parantamisekseen. Aivan päinvastaiseen on jokaisen kieltään käytettävä: päästettävä se puhumaan jokaisesta pelkkää hyvää, peittämään ja vähentämään hänen syntejään ja rikkomuksiaan, kaunistamaan ja verhoamaan niitä omalla kunniallaan.”

Käskyn selityksen sisältämä viisaus ei ole naiivia herkkäuskoisuutta vaan jokaisen ihmisen persoonan kunnioittamista. Asiasta voi sanoa ja kritiikkiä esittää rakentavasti, mutta virheitä ei tule itsetarkoituksellisesti nostaa tikun nokkaan. Joskus alaston totuus voi olla valehtelemista siinä mielessä, että sillä tieten tahtoen vahingoitetaan toista.

Toisen maailmansodan propagandan ja totalitarististen ideologioiden kyllästämässä valheen ilmapiirissä Dietrich Bonhoeffer kysyi, mitä tarkoittaa totuuden sanominen ja vastasi: ”’Totuuden sanomisessa’ ei ole… kyse vain asenteesta vaan oikeasta tiedosta ja todellisten olosuhteiden vakavasta huomioon ottamisesta….” Jokainen sanani toista ihmistä kohtaan on joko tosi tai epätosi: voin imarrella, korottaa omaa itseä tai liioitella. Kova inhimillisten heikkouksien huomiotta jättäminen ja ylenkatsominen tuhoaa totuudellisuuden ihmisten välillä: ”On Saatanan totuus. Sen olemus on, että se näennäisen totuuden varjolla kieltää kaiken todellisen… Jumalan totuus tuomitsee luodun rakkaudesta, mutta Saatanan totuus tuomitsee sen kateudesta ja vihasta. Jumalan totuus on tullut lihaksi maailmaan, on elävä todellisessa, Saatanan totuus on kaiken todellisen kuolema.”

Bonhoeffer painottaa, että todellisuus itse asettaa sisällön ja rajat totuudelle. Sen että ”elävän totuuden” käsitettä voidaan käyttää myös väärin, ei tulisi johtaa siihen, että otetaan sitten tilalle muodollinen ja kyyninen totuuskäsitys. Jokaisessa sanassa on kyse aina suhteesta asiaan ja ihmiseen, mikä pitää selvästi tuoda esiin. Jumalan antama virka, kutsumus, vanhempana, sisaruksena, poliisina, pappina, lääkärinä, ministerinä jne. antaa asianmukaisen valtuuden ja velvollisuuden puuttua viran toimialaan liittyvään asiaan myös ojentamisen merkityksessä. Luonnollisesti tähän kokonaisuuteen kuuluu myös kansalaisvastuu ja lähimmäisen vastuu, kun toisen ihmisen aito ja konkreettinen hyvä sitä edellyttää. Tulee toimia ja tehdä annetulla paikalla se, mitä kultainen sääntö ja lähimmäisen paras näyttävät kokonaisuuden valossa edellyttävän.