Valheellinen ykseys – Miksi kansankirkossa roikkuminen sotii Raamattua vastaan?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon maallistuminen on pisteessä, jossa moni kristitty ei voi enää hyvällä omallatunnolla viettää ehtoollista kotikirkossaan. Silti herätysliikkeissä toistetaan mantraa kirkkoon jäämisestä. Kun näitä selityksiä verrataan Raamattuun, ne paljastuvat kestämättömiksi.

Onko kirkossa pysyminen kuuliaisuutta Jumalalle vai pelkkää ihmispelkoa? Punnitaanpa argumentit Raamatun valossa.

Myytti 1: ”Tämä on isien kirkko, eikä kirkosta ole koskaan ennenkään erottu”

  • Perustelu: Ajatellaan, että kirkosta lähteminen on moderni keksintö tai historian pettämistä. Väitetään, että mennete sukupolvetkin kestivät kirkon kriisit lähtemättä.
  • Miten se törmää Raamattuun: Tämä on historiallinen ja teologinen harha. Koko luterilainen kirkko syntyi siitä, kun Martti Luther ja uskonpuhdistajat heitettiin ulos roomalaiskatolisesta kirkosta, koska he pitäytyivät Raamattuun. Raamattu ei käske vaalimaan seiniä tai organisaatioita, vaan totuutta. Jeesus nuhteli niitä, jotka korottivat perinteet Jumalan sanan yläpuolelle: ”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä” (Mark. 7:8). Jos ”isien kirkko” luopuu isien uskosta, siitä lähteminen ei ole luopumusta – se on uskollisuutta.

Myytti 2: ”Eroaminen rikkoo seurakunnan ykseyden”

  • Perustelu: Kirkosta eroamisen väitetään rikkovan kristittyjen yhteyden ja synnyttävän luvatonta hajaannusta.

  • Miten se törmää Raamattuun: Tämä perinteinen pietistinen kirkkokäsitys – jossa todellinen kirkko on vain liikkeen sisäinen ”pyhien yhteisö” suuren raunioituneen kirkon sisällä – on ajanut liikkeet umpikujaan. Käytännössä herätysliikkeet ovat jo ajautuneet pois kansankirkon todellisesta osallisuudesta ja yhteisestä ehtoollispöydästä.Johannes antaa tähän äärimmäisen vakavan varoituksen: ”Jokainen, joka harhautuu pois eikä pysy Kristuksen opissa, on ilman Jumalaa; joka tässä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä tervehtikö häntä” (2. Joh. 1:9–10). Jos virallinen kansankirkko hylkää Kristuksen opin, pietistinen varjokirkossa kyyristely ja instituutioon rahoittaminen tekee kristitystä osallisen tähän luopumukseen. Paavali kysyykin: ”Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä?”(2. Kor. 6:14). Jos yhteys on poikki käytännössä, miksi ylläpitää valheellista kulissia?Myytti 3: Pietistinen harha – Osallisuus on jo menetetty

Perustelu: Herätysliikkeissä ajatellaan usein, että kirkossa voidaan pysyä, kunhan vain vetäydytään omiin messuyhteisöihin ja seuroihin turvaan maallistumiselta.

Myytti 4: ”Kirkko on sekakansaa (vehnä ja rikkaruohot)”

  • Perustelu: Jeesuksen vertauksen (Matt. 13) varjolla väitetään, että seurakunnassa täytyy sietää mitä tahansa oppia ja elämäntapaa viimeiseen tuomioon asti.
  • Miten se törmää Raamattuun: Jeesus sanoi selvästi: ”Pelto on maailma” (Matt. 13:38) – ei seurakunta. Seurakunnan sisäisestä elämästä Raamattu opettaa täysin päinvastoin: ”Erottakaa paha joukostanne” (1. Kor. 5:13) ja varoittaa antautumasta ”vierasjuhtaiseen valjakkoon uskottomien kanssa” (2. Kor. 6:14).

Myytti 5: ”Olemme suolana kansankirkon maallistumista vastaan”

  • Perustelu: Uskotaan, että uskovien läsnäolo jarruttaa kirkon mätänemistä sisältäpäin.
  • Miten se törmää Raamattuun: Raamattu ei tunne strategiaa, jossa hengellinen yhteisö pelastetaan jäämällä keskelle harhaoppia. Päinvastoin, Jumalan sana varoittaa: ”Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan” (1. Kor. 5:6). Kun rakenne maallistuu virallisella tasolla, käsky on ehdoton: ”Menkää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä” (2. Kor. 6:17).

Vastuunäkökulma: Perhe tarvitsee yhteisen kodin vauvasta vaariin

Kyse ei ole vain yksilön omastatunnosta, vaan vastuusta seuraavasta sukupolvesta. Kristityn perheenisän ja -äidin velvollisuus on tarjota lapsilleen turvallinen, terve ja raamatullinen hengellinen koti.

Jos perhe käy kirkossa, jossa isovanhemmat surevat opin murenemista, vanhemmat joutuvat väistelemään harhaoppisia ehtoollispöytiä ja lapset altistetaan maailmalliselle opetukselle, perheen hengellinen yhteys rikkoutuu. Perhe tarvitsee seurakunnan, joka on yhteinen koti vauvasta vaariin – paikan, jossa lapsi voi kasvaa kasteesta asti puhtaan sanan ravinnossa ja jossa vaari voi luottavaisin mielin painaa päänsä alttarikaiteeseen.

Kun inhimillinen pragmatiikka – pelko rahoituksen, kiinteistöjen tai maineen menettämisestä – ohjaa herätysliikkeitä, apostolinen periaate pysyy:

”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29)

Jos kansankirkko ei enää kykene olemaan uskoville koti, ja pietistinen eristäytyminenkin on jo tehnyt tehtävänsä, uskovien on uskallettava rakentaa ja etsiä aito seurakunta sieltä, missä Sana ja sakramentit säilytetään puhtaina.

67 KOMMENTIT

  1. En kommentoi muuten kirjoitustasi, mutta kiitän, Timo, sinua rehellisyydestäsi! Melko pitkällisin ja hurskain perustetuin esität, että herätysliikeväen tai ”oikeassa uskossa pysyvien” (tai miten joukkoa määritteletkään) on parempi perustaa oma yhteisö (kirkko tms) kuin pysyä harhaoppisessa kirkossamme. Selvä peli – ja tätä on väläytelty liikkeistä. Ei ole vain rohkeutta toimia ja lisäksi kirkossa pysymisessä on paljon etuja. Pienen uskonnollisen yhteisön pyörittäminen ei ole taloudellisesti helppoa. Miten saada varoja palkkoihin, tiloihin ja muuhun? Kirkossa nämä tulevat yhteisestä potista ja ovat tarjolla ”kuin manulle illallinen” kaikille kirkossa toimiville.

    • En ole kenenkään henkilökohtaisesta hurskaudesta mielestäni kirjoittanut vaan opista . Nuo esittämäsi haasteet ”pyörittämisestä” ja kuten Riitan kommentti harhaanjohtamisvaarasta yhden papin seurakunnissa kumpuaa tietysti virkapappeuden ajattelusta , joissa yleinen pappeus ei toimi . Srk on Kristuksen ruumis ja koko joukko Srk + paimen on toisella puolella ns ja Kristus toisella puolella , kun ihmiset on sitoutuneet tähän ei ole noita ongelmia , lisäksi kirkoilla on piispallinen kaitsenta ja se nyt kansankirkossa on yksi isoimpia asioita kun piispat voivat käyttää valtaa miten tahtovat . Silloin papit pyrkivät käyttämään valtaa seurakunnissa muuhun kuin hengelliseen kaitsentaan niin siitä ei seuraa yleensä hyvää , ruumis ei toimi niin .

    • Timo, Kirjoitat lopussa:”Jos kansankirkko ei enää kykene olemaan uskoville koti, ja pietistinen eristäytyminenkin on jo tehnyt tehtävänsä, uskovien on uskallettava rakentaa ja etsiä aito seurakunta sieltä, missä Sana ja sakramentit säilytetään puhtaina.”
      Eikö tuossa ole suora viesti siitä, että on parempi toimia kirkon ulkopuolella eli ”etsiä ja rakentaa aito seurakunta”? Tämä oli pointtini kommentissani,ei yksittäisten ihmisten hurkaus, usko tai oppi. Toki lisään vielä sen, että näitä ”aidon (ja puhtaan?) seurakunnan rakentajia on kirkon historiassa piisannut ja – yllätys, yllätys – niistäkin lähestulkoon kaikki ovat joutuneet erilaisiin sisäisiin vaikeuksiin. Paremman, aidomman ja puhtaamman seurakunnan etsiminen ei ole tuonut täydellistä yhteisöä tai estänyt ongelmiin joutumista.

    • Toivo on tuossa aivan oikeassa. Myös Sley on jakaantunut historiansa aikana useasti, erityyppisiin ryhmiin. Lestadiolaiset ovat sitten luku erikseen he pitävät jakaantumisen ykkössijaa.

    • Totta. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Suurella surulla minä ainakin katson tätä herrojen ja isompien herrojen taistelua. Että emme mahdu samaan Pöytään on hirvittävää. Mutta kaikki Jumalaa pelkäävät tietävät, että ”enempi on kunnioitettava Jumalaa, kuin ihmistä”. Raamattu ei ole mikä tahansa kirja. Siä joko totellaan, tai sitten ei. Se on On ja Off. Ja jos jokin, olkoot se Emäkirkko luopuu selvästä Sanasta, se luopuu Jumalasta. Kyyyyllä asiaa voi pyöritellä ja antaa hienojakin lauseita ja käyttää jokaista vierasperäistä sanaa, että oooooikein kauniilta kuulostaa, mutta seurakunnan vanhimman, (kaitsijan, paimenen) on oltava mies. Sitä lausetta ei saa voissakaan paistamalla muutettua naiseksi. Vooooihan Raamatun taas kääntää uudeksi ja ”korjata” siihen ”henkilö”-niin tämäkin ”virhe”on ratkaistu. Annetaan oman henkemme johtaa. Låt er ande leda er, kuten Ruotsissa Raamatussa on. Ja mihin se on johtanut siellä. Kyllä se on niin, että seurakunnan työntekijät eivät uskalla, ovat lojaaleja ja pelkureita tunnustamaan, että naisen virka ei ole pappeus. Bytheway, en ole edustamassa tässä ketään, enkä mitään. Yksinkertainen lapsikin. tämän ymmärtää. Tämä onkin uskottu lapsenmielisille.

    • Niin on kait Tanskassa ja Englannissa jotain järjestelyjä että samassa kirkossa on kaksi erilailla ajattelevaa seurakuntaväkeä, mutta esim. Tanskassa piispan asema on hyvin erilainen kuin Suomessa . Asiaa on vaikea lähestyä muuten kuin Raamatun sanan kautta ja varmaan on vilpitöntä halua myös molemmilla puolilla löytää ratkaisu mutta piispojen valta ja suunta paalutettu niin tiukaksi että ei ole mahdollista neuvotella asiasta . Tietysti moni toivoo että olisi se vapaus toimia ja ennenkaikkea perheille olla paikka ja turva missä voivat käydä hyvillä mielin . Ja niiden tahtotilaa ei taida piispat paljon miettiä . Merkit on selvät , kun pitkään on jatkunut virta pois kansankirkosta ja muualla lisääntynyt väki mutta pitkäaikainen suunta ei vaikuta piispojen asenteeseen . Tuntuu jopa että toivotaan että lähtee ne jotka ei hyväksy linjaa ja pastoraaliohje oli piispojen tahtotilan voimannäyte . No seurakuntaväki joka haluaa pitäytyä tunnustuksessa ja apostolien opetuksessa lähtevät ennemmin tai myöhemmin kansankirkosta . Piispojen linjaukset mielyttävät niitä jotka ei tosiasiassa ole aktiivisia kirkossa . Ja herätysliikkeet ovat väistyneet jo pitkälti kansankirkon yhteydestä että hajaannus on edessä .

  2. Tarkoitatko siis, ettei Jumalan sanaa kannata noudattaa kovin tarkasti, koska se vie harhaan? Meillä voi toki olla erilainen käsitys siitä, mitä sanan oikea noudattaminen tarkoittaa.
    Kristillisyyteen on aikojen saatossa tullut paljon sellaisia tapoja, asenteita ja uskomuksia, joita Raamattu ei kiellä tai joihin se ei ota kantaa. Kristus on kuitenkin vapauttanut meidät vapauteen. Toisaalta kristinuskossa on myös luovuttamattomia arvoja, joista ei voi tinkiä, sekä asioita, joita halutaan noudattaa Jumalan järjestyksen ja siunauksen vuoksi.
    Kansankirkon piispat ja papit ovat suoraan vastuussa Jumalalle siitä, mitä he julistavat. Siksi kirkon opetusta tulisikin arvioida nimenomaan Jumalan sanan valossa. Kun puhuit ulkopuolelle jäämisestä, tarkoitit varmaan Suomen kansankirkkoa. Hengellisessä mielessä suurin osa jäsenistä on kuitenkin jo sen ulkopuolella, sillä messuissa käy vain noin 1–1,5 prosenttia seurakuntalaisista

  3. Alusta alkaen Jumalan puhe ja sana ovat olleet se ohjaava ja tietä valaiseva perusta, joka kulkee muuttumattomana vanhan ja uuden liiton kautta tähän päivään saakka.
    Kun kirkot erosivat toisistaan 1000-luvulla, ne alkoivat määritellä ”oikeaa kirkkoa” omien oppiensa kautta. Samalla kirkko ja Kristus asetettiin ikään kuin toistensa synonyymeiksi, mikä vääristi pelastuksen varsinaiset perusteet. Läntinen kirkko muutti linjaansa Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen tunnustamalla pelastuksen mahdolliseksi myös muille. Itäisen kirkon taas tulisi oman määritelmänsä logiikalla olla johdonmukainen ja todeta, että ortodoksikirkon ulkopuolelle jäävät joutuvat kadotukseen.
    1500-luvulla haluttiin palata seuraamaan nimenomaan Jumalan sanaa, minkä seurauksena monilta loppuivat anekaupat ja paavin palvonta.
    Mitähän muuten tarkoitat sillä, ettei ”aidomman seurakunnan” etsimisestä ole yllätys, yllätys seurannut hyvää? Viittaatko kenties herätysliikkeiden sisäisiin kiistoihin? Mielestäni koko tätä asiaa tulee ensisijaisesti tarkastella pelastuksen näkökulmasta, ei niinkään instituutioiden virheettömyyden kautta.

    • Timo, älä vääristele. Mistä muuten keksit näitä analyysejäsi? Luterilaisilla on tunnetusti kehno historian tuntemus joka alkaa lähinnä 1500 luvulta. 🤩

    • En osaa vastata Sami sinulle kun et osoita mitään kohtaa vääräksi , ei minun haukkuminen edistä keskustelua . Voinhan olla väärässä ihan hyvin tulkinnoissani , mutta juupas / eipäs linjalla ei ole ratkaistu mitään eikä koskaan .

    • Timo, tekstisi sisältää useampia historiallisia virheitä. Tuo on jotakin luterilaista olkiukko historiaa. En tiedä mistä sinä olet nämä poiminut kun et kerro lähteitä. Vai oletko itse keksinyt?

    • Sami!
      Pura olkkiukkoja ?
      Jumalan sana on muuttumaton valo tiellä (Ps. 119:105, Jes. 40:8) ja pelastus on yksin Kristuksessa (Joh. 14:6, Ap. t. 4:12)

      Pitääkö paikkaansa ?

      Ei siis
      hallinnollisessa instituutiossa, sillä Kristus on seurakunnan pää ja uskovat ovat hänen ruumiinsa (Kol. 1:18)
      Pitääkö paikkaansa ?

      Historiallisesti vuoden 1054 suuri skisma johti siihen, että molemmat kirkot alkoivat pitää itseään ainoana oikeana ?
      Pitääkö paikkansa ?

      Vatikaani 2 muutti katolista oppia ja alettiin tunnustaa pelastus myös muille oman kirkon ulkopuolella ?
      Pitääkö paikkansa?

      Paavia pidettiin Kristuksen sijaisena
      Pitääkö paikkaansa ?

      Ordoksien määritelmä tietää missä kirkko on mutta ei tiedä missä se ei ole , on mielestäni ristiriitainen kun pidetään muita harhaoppisina ja ei tunnusteta pelastusta Kristuksessa kaikkialla olipa missä kirkkokunnassa tahansa vaan jätetään epäilys sille , tämä on minun tulkintani , kun ajattelen että evankeliumia ja pelastusta tulee voida saarnata ja uskoa se kuten se kirjoitettu tapahtuipa se sitten missä seurakunnassa tahansa .

      Saatanalliset aikamääreitä ovat eilinen ja huominen ja Jumalan sanasta nousee nyt ja iankaikkisuus jotka yhdistyvät toisiinsa .

    • Timo, suullinen traditio oli ennen kirjallista traditiota, ne yhdessä muodostavat tradition. Mitään yksin luterilaista Raamattu periaatetta ei ollut.

      Kirkolla on aina näkyvä puoli, se ei ole abstraktinen pölypilvi.

      1054, ei muuttanut ortodoksi kirkon itseymmärrystä.

      Ordoksien määritelmä tietää missä kirkko on mutta ei tiedä missä se ei ole. On validi. Kirkko ei hyväksy harhaoppeja ja uusia konfessioita. Pelastus on kirkossa koska Kristus asuu siellä ja sakramentit toimitetaan siellä oikein ja siellä on puhdas evankeliumi ja opin täyteys.

      Nämä asiat on monta kertaa sinulle toistettu.

    • Ei minulla ole Sami mitään syytä yrittää vääristellä asioita , kirjoitan itseymmärrystä miten nään asiat . Hebrealaiskirje 1. selittää miten Jumala on puhunut ja tietysti suullinen on ollut ennen kirjallista ja se on myös kirjattu testamenttiin ja kaikki muut kirjoitukset ovat hyödyllisiä jos ovat syntyneet Pyhän Hengen vaikutuksesta . Aion jossain vaiheessa lukea erään orododoksin kirjoittaman kirjan kirkkohistoriasta kun saan sen käsiin . Vaikka olen yli 60 vuoden aikana lähes kaikkia kristinuskon kirkkojen oppia tutkinut ja satoja pappeja kohdannut ja kuunnellut ja ystäväpiirissä tuttuja joka lähes joka kirkosta , liikkeestä ja suunnasta niin ordodoksiajattelu on jäänyt vain muutamiin kohtaamisiin ennen näitä kirjoitteluja . Ja ymmärrän sen jotenkin että ordodoksiajattelu nivoutuu vahvasti traditioon ja yhdistyy kuitenkin Kristukseen vaikka se on vierasta luterilaiselle ajattelulle jossa Jumalan sana on se josta apostolinen usko tulee korostetetusti esille . On vaikea löytää tietä ordodoksisesta oppiajattelusta esim. blogin tekstin haasteisiin ? Oletko Sami sitä mieltä että herätysliikkeiden olisi paras pysyä kansankirkon osallisuudessa ? Mitä vastaisit niille perheille joilla pieniä lapsia ja tahtovat saada kristillistä kasvatusta raamatun mukaan seurakunnassa ?

  4. Miten kansankirkko määrittelee pelastuksen tänä päivänä, kun julistuksessa ei enää keskitytä pelastuksen ydinasioihin – ei puhuta synnistä, parannuksesta eikä kadotuksesta? Eikö kirkko ole ajautunut kauas Jumalan sanasta ja tuonut tilalle Raamatulle vieraita oppeja?
    Kristityn ei pidä mukautua ajan henkeen eikä jäädä odottamaan, mitä uusia virtauksia kirkko seuraavaksi omaksuu. Emme voi seurata sellaista opetusta, jonka hedelmät ovat ristiriidassa evankeliumin kanssa.
    Luterilaisen tunnustuksen mukaan ainoa ohje ja tuomari on muuttumaton Jumalan sana. Sen valossa meidän on koeteltava kaikki opetus:
    • Synti ja kadotus: Raamattu opettaa selvästi, että ihminen on luonnostaan synnin alla ja matkalla kadotukseen ilman Kristusta. Jos tätä hätää ei julisteta, evankeliumin merkitys katoaa.
    • Parannus ja armo: Pelastus ei löydy ajan virtauksista eikä ihmisen omista teoista, vaan kääntymyksestä ja uskosta Jeesukseen Kristukseen. Yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden syntinen saa anteeksi ja pelastuu.
    Ratkaisevaa ei ole jäädä murehtimaan menneitä tai ihmisten eksytyksiä, vaan pitää katse tiukasti Kristuksessa ja Jumalan sanassa. Muuttumaton Sana on se kirkas valo, joka synnyttää uskon ja johdattaa meidät armosta perille taivaan kotiin.

    • ”Luterilaisen tunnustuksen mukaan ainoa ohje ja tuomari on muuttumaton Jumalan sana.” Miten apostolisessa tunnustuksessa taas sanottiinkaan: ”Minä uskon – Jeesukseen Kristukseen – joka – istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” Tuomarina ei siis ole Jumalan sana vaan hän, jota nimitetään lihaksi tulleeksi Sanaksi.

  5. Kansankirkon historiaan ennen kuin naisia vihittiin papeiksi ja samaa sukupuolta alettiin vihkimään , niin iso joukko kansankirkon jäseniä alkoi perustaa anabaptisia seurakuntia Suomeen ja jos voisi sen sanoittaa niin siellä oli takana että : te ette opeta vaan kastatte lapsia ja sanotte että kaikki pelastuu ja syntyi jopa rienausta ”vauvavalelu” kasteista . Galilean vuorelta lähtien kun Jeesus antoi kastekäskyn ei ole koskaan raamattu irroittanuy kastetta ja opetusta toisistaan .

    • ”Galilean vuorelta lähtien, kun Jeesus antoi kastekäskyn, Raamattu ei ole koskaan irrottanut kastetta ja opetusta toisistaan.” Onko toisaalta kaste ja opetus mainittu yhdessä missään muussa Raamatun kohdassa kuin lähetys- ja kastekäskyssä Matt. 28:19,20?

  6. No on tietysti yksittäisiä raamatun kohtia missä kaste ja opetus näkyy , mutta tarkoitan nimenomaan teologista ydintä kun ihminen otetaan ensin Jumalan lapseksi js sitten sitä ruokitaan Jumalan sanalla eli opetuksella . Tämähän vertautuu ihmiselämän kasvussa muutenkin . Yksi esimerkki on vaikkapa Etiopialainen hoviherra joka ei ymmärtänyt mitä luki ja hänet kastettiin ja sitten raamattu kertoo kuinka iloiten hän jatkoi matkaa . Ja raamattu määrittelee pelastuksen ehdoksi kasteen ja uskon .

    • ”Raamattu määrittelee pelastuksen ehdoksi kasteen ja uskon.” Usko on eri asia kuin opetus. Opetusta saanut voi olla epäuskoinen ja oppimaton toisaalta uskossaan vahva.

  7. Kasteessa Jumala itse tekee työn ja lahjoittaa uskon, ja opetus seuraa vasta sen jälkeen.
    Jeesus puhui jäähyväispuheessa että Pyhä Henki opettaa mitä hän on puhunut ja toisaalta Jumalan sana ei tyhjänä palaa , että aina oikea raamatullinen opetus vaikuttaa . Ajattelen että epäuskoinen voi myös sulkea korvansa tai lähteä pois kuulemasta Jumalan sanaa . Ja tietysti moni oppimaton voi ukronelämässä ”Jumalan koulussa ” kasvaa luottamaan suuresti Jumalan armoon ja usko on luja luottamus häneen . Ja ajattelen että en lähtisi koskaan tutkimaan tai arvailemaan kuka on epäuskoinen joka tulee seurakuntaan , hänet on melko varmasti jo kastettu Jumalan armollittoon ja kaikki on Jumalan puolelta valmiina . Meille on annettu samalla lähetyskäsky kastekäskyn yhteydessä ja sen ytimessä on saarnata Herran tekoja meidän puolestamme ja Pyhä Henki toimii sen sanan kautta .

JÄTÄ VASTAUS

Timo Gummerus
Timo Gummerus
Armahdettu syntinen , luterilainen