Vaikeita käsitteitä on vaikea käsittää

Avioliittokeskustelua vaikeuttaa osaltaan sekin, että samoilla sanoilla tarkoitetaan usein eri asioita. Hyvin usein keskustelijat eivät määrittele – edes itselleen – käyttämiensä käsitteiden sisältöä.

Suomessa on vain yksi juridisesti olemassa oleva avioliittoinstituutio. Se määritellään avioliittolaissa ja pelkistäen se on kahden täysi-ikäisen ihmisen  välinen määrämuotoisesti solmittu rekisteröity liitto, jolle lainsäädäntö antaa liiton osapuolia koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia. Rekisteröintitoimitusta kutsutaan vihkimiseksi ja se voidaan toimittaa valtion viranomaisen edessä todistajien läsnäollessa ja vihkimisoikeutetun virkamiehen toteuttamana. Avioliitto voidaan solmia myös kirkollisella vihkimisellä, jonka voi toimittaa ev.-lut. ja ortodoksisen kirkon pappi tai sellainen muun uskonnollisen yhdyskunnan toimihenkilö, jolle valtion viranomainen on antanut vihkimisoikeuden.

Muunlaista avioliittoa, kuin avioliitolain säätämä avioliitto, ei ole.

Ei ole mitään kristillistä avioliittoa juridisesti olemassa olevana olosuhteena tai liittomuotona  tms., eivätkä kirkkojen papit vihi ”kristilliseen avioliittoon”, vaan avioliittolain tarkoittamaan ”maalliseen” avioliittoon. Kristillinen avioliitto on (vain) kristillisten kirkkojen sisäinen ajatusrakennelma, jonka sisältö ja arvo määräytyvät kirkkojen oman itseymmärryksen – mikä se kullakin ja kulloinkin on – mukaan niiden sisäisenä asiana, usein ideaalina.

Niinpä kirkkojen kieltäessä pappejaan vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon kysymys ei ole siitä, etteivätkö nämä kirkot hyväksyisi samaa sukupuolta olevien avioliittoja laillisiksi avioliitoiksi. Kysymys on nimenomaan siitä, että ne eivät hyväksy sitä, että ne katsottaisiin niiden itsensä määrittelemiksi kristillisiksi avioliitoiksi.

Asian voi ilmaista myös niin, että kirkot tekevät jäsentensä kesken rajanvedon siten, että ne sallivat kirkollisen vihkimisen niille jäsenilleen, joiden avioliiton ne katsovat kristilliseksi avioliitoksi ja torjuvat sen niiden jäsentensä osalta, joiden avioliittoa ne eivät pidä kristillisenä avioliittona. Tästä pohjimmiltaan on kysymys.

Papin on rehellisyyden nimissä  sanottava tämä toimitusta pyytävälle seurakunnan jäsenelle. Ainakin kysyttäessä. Ja vaikkei kysyttäisi. Viranomaisen päätös, varsinkin kielteinen, on aina perusteltava.

  1. Ari, Martti Pentti vastasi sinulle jo Pyhän Kirjan sanoilla:“Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ainakin minun Raamatussa on tuo: “ei yksikään”.”

    Minun Raamatussa lukee samalla tavalla kuin Martti Pentin Raamatussa.

    Anteeksi Ari, mutta minusta vaikuttaa siltä, että asioiden hahmottaminen on sinulta hieman hukassa?

    Sinä myös sait armon osaksesi, koska sinä myös kuulut porukkaan ”ei yksikään”. Jumala rakasti myös sitä Aria, joka ei rakastanut häntä ennen kuin Ari löysi, tai Jumala löysi Arin ja Ari ”teki parannuksen”.

    Nyt Ari sanoo, että Jumala ei rakasta kaikkia ihmisiä eikä rakkaudessaan odota, että ihmiset, jotka eivät häntä rakasta , voisivat kuitenkin kohdata hänen rakkautensa ja”tehdä parannuksen”. Mitä Ari yrittää kertoa ja opettaa???????

  2. ”Siis on ihmisiä, jotka vihaavat valkeutta ja tämän näkee heidän pahoista teoistaan, eikö näin?” Näen asian toisin päin. Ihmiset vihaavat valkeutta, koska heidän tekonsa ovat pahat. Valkeuden karttaminen johtuu halusta kätkeä pahat teot. Kun ihminen kääntyy ja tulee valkeuteen, hänen tekonsakin tulevat näkyviin. Sitä katumus kai on, syntien avointa tunnustamista, jotta niistä pääsisi vapaaksi.

Kirjoittaja

Risto Voipio
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.