Pride, ei enää askeltakaan!
Kirjoitin paikallislehteemme mielipidekirjoituksen. Sanoin, että sukupuolia on kaksi ja toivoin, ettei Seta pääsisi propagandoineen paikallisiin kouluihin ja päiväkoteihin. Digiversiossa kirjoituksiin voi reagoida klikkaamalla tykkääkö vai ei. Nopealla vilkuilulla en ole löytänyt muuta kirjoitusta, johon olisi reagoitu yhtä monta kertaa, ja josta olisi tykätty niin paljon. Sain myös kannustavaa palautetta itselleni vierailta henkilöiltä.
Pride-ideologiasta ei pidetä. Mediatyöläiset, yliopistoväki, papit, opettajat ja poliitikot, jotka yrittävät olla sivistyneitä ja suvaitsevaisia, vaikka sitten faktoja vastaan, raivaavat aattelle tietä.
Suurin ongelma eivät ole Setan aktivistit, toimittajat, piispat jne. vaan suuri joukko ihmisiä, jotka kyllä kehuvat kun joku sanoo totuuden ääneen, mutta ovat itse hiljaa ja antavat kaiken tapahtua.
Kristityllä ei ole pelkäämistä, mutta ei näissä asioissa muillakaan. Ei totuus mihinkään muutu. Sukupuolia on 2. Toki aktivistit pitävät meteliä vastaan, mutta ei se vielä mitään.
Nyt on päästetty epäterve kehitys liian pitkälle. Miten reagoisit, jos virkavalta tulisi ottamaan huostaan aivopestyä alakoululaista lastasi? Hän olisi ilmaissut koulussa haluavansa olla toista sukupuolta. Sinä et suostu lapsesi kehoon kajottavan, joten hormonihoidot aloitetaan väkisin.
Mihin vedät omat rajasi ja sanot selvästi ja ääneen, että nyt riittää; lopettakaa valheen levitys! Älkää koskeko minun ja läheisteni mieliin! Et voi pysäyttää pride-marssia, etkä väittelemällä saada ideologia muuttamaan mieltään. Kuitenkin voit pysäyttää pride-marssin omassa päässäsi ja sillä on suuri vaikutus ympäristöösi. Jumala pitää pystyssä hänet, joka puhuu totta.
103 kommenttia
Martti Pentti. Oletko tosissasi vai irvailetko? Minä lähden kyllä perinteisistä erotteluista Jumalan yleisen ja erityisen ilmoituksen sekä järjen ja uskon erilaisten piirien välillä. Tiede tutkii silloin yleistä ilmoitusta (ja soveltuvin osin erityistä eli Raamattua) järjen avulla.
Kristinuskon ydin on monellakin eri tavalla nimenomaan irrationaalinen. Se avautuu vain Jumalan itsensä antaman uskon kautta. ”Me hajotamme maahan järjen päätelmät julistaessamme ristiinnaulittua Kristusta…” Luther kuvaa tätä osuvalla tavalla Galatalaiskirjeen selityksessään (2:18 tai 20 jos muistan oikein). Kristinuskossa on koko joukko uskonkohtia, jotka ovat järjenvstaisia, mutta kuitenkin tosia. Myös Raamatussa olevaa ilmoitusta voidaan kyllä lähestyä myös älyllisesti. Ei sitä ole kukaan kiistänyt. Tiede on arvokas Jumalan lahja, mutta metodisesti a-teistista. Usko on kuitenkin teististä eli ”näkee” Jumalan vaikutuksen ja olemassaolon siellä, missä tiede jää deskription ja luonnollisten selitysten piiriin. Ollenkaan tiedettä siis väheksymättä! Käsittääkseni koko kristilinen kirkko on sitä mieltä, että Jumalan ilmoitus päättyy Ilmestyskirjan aameneen. Jos tiedettä pidetään yhtäkkiä Jumalan ilmoituksena, joudumme toteamaan, että jopa Jumalan itsensä olemassaolo pitää voida kyseenalaistaa tai varma tieto yhtään mistään on vain ihmismielen konstruktioita. Voimme myös todeta, että Hänen ilmoituksensa on peräti mieletöntä ja epätäydellistä sekä turhaa kärsimystä aiheuttavaa myös ajallisia asioita ajatellen. Ajatellaan nyt vaikka suoneniskentää tai oppia ruumiinnesteistä, jotka sentään olivat lääketieteen perusasioita aina 1800-luvulle asti… Ennen kaikkea termi ”ilmoitus” tyhjentyy sen varsinaisesta merkityksestä eli siitä, kuinkaJumala itse kertoo meille itsestään ja tahdostaan jotakin sellaista, mitä itse emme voi mitenkään saada selville.
Tieteen tutkijat selvittävät sitä, miten kaikki toimii ja sitten kun se on selvinnyt, niin se on tietoa, jota käytetään hyväksi. Esimerkiksi tällä hetkellä kehitetään kuumeisesti rokotetta koronan nujertamiseksi.
Usko on uskoa Jumalaan, jota ei tieteen avulla voi tutkia. Se on uskoa siihen, että Jumala on kaikkeuden luoja ja alkuperä. Hän on luonut ne lait, joiden mukaan kaikki ilmiöt tapahtuvat. Tämän takia ei kannata koettaa sovitella tiedettä ja uskoa yhteen, koska niillä ei ole yhtymäkohtaa.
Suomenkielen alkuperäinen sana rationaalisuudelle on ”järjellisyys”. Usko on taas luottamusta siihen, jota ei järjen avulla voi selittää. Tämän takia, Jeesus sanoo, uskoa ainoastaan, niin sinä pelastut.
Kari Roos. Vuoden 1948 kristinopin mukaan Jumala ilmoittaa itsensä aivan erityisesti sanassaan ja Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Ilman Raamattua emme tosiaankaan voisi tuntea Jumalaa oikein emmekä tässä mielessä myöskään tulkita yleisen ilmoituksen eli järjen, luonnon, kohtaloiden ja historian antamia viitteitä Jumalasta ja Hänen olemassaolostaan tai olemuksestaan oikein.
Kari Roos. Tässä tärkeässä kohden ajattelemme Jumalan ilmoituksesta ratkaisevalla tavalla eri tavoin. Myös Raamatun tekstit ovat Jumalan itsensä meille antamia: ”Pyhän Hengen (siis Jumalan itsensä) johtamina ihmiset ovat kirjoittaneet sen, mitä ovat Jumalalta saaneet (eli sen sisällön)”. Jumala on antanut meille sekä itsensä Jeesuksessa Kristuksessa että sanansa, joka on julistettua ja kirjoitettua. Jeesus on Jumalan Sana, Raamattu on Jumalan sanaa (kunnioittavammin Sanaa) ja julistettu sana Raamatun mukaista ja sitä soveltavaa sanaa, jonka välityksellä syntyy pelastava uskon yhteys Hänen kanssaan). Sitten voidaan totta kai keskustella siitä, mitä ominaisuuksia Raamatun sanalla yhtä aikaa Jumalan ja ihmisten sanana on. Ja siitä, mitä seurauksia sillä on, että Jumala on ilmoittanut itsensä tietyssä historiallisessa, kielellisessä ja kulttuurisessa tilanteessa (yli 1000 vuoden aikana).
Jos puhtaasti inhimillinen aktiviteetti eli tiede ymmärretään Jumalan ilmoitukseksi, se nostetaan sellaiseen auktoriteetti- tai pyhään asemaan, mitä sillä ei kristillisessä uskossa voi olla. Tai sitten termillä ”ilmoitus” ei enää tarkoitetakaan samaa mitä uskonopissa perinteisesti.
Tieteellä on toki yhteys ilmoitukseen. Rationaalisena toimintana se muistuttaa meitä siitä, kuinka Jumala Raamatun mukaan on viisauden lähde ja Hänen luomansa maailma ihmisen älyä myöten on jollakin syvällä tavalla mielekäs ja tutkittavissa oleva kokonaisuus.
Martti Pentti. Ei tähän tarvitse sotkea toisten uskontojen uskomuksia omien pyhien kirjojensa synnystä. Se, mitä yllä sanot Raamatusta on asiallisesti aivan saman lainen kuvaus kuin se, mitä itse opetan rippikpululaisillemme joka vuosi. Erot tulevat esiin syvemmällä ja asennoitumisessamme Raamattuun.
Minä lähden ensinnäkin siitä, että Raamattu on Jumalan ja ihmisten sanaa muuttamatta, sekoittamatta, jakamatta ja erottamatta. Tästä seuraa, että me emme voi liukua Raamatun jumalallisuuden ja inhimillisyyden välillä tai siivilöidä sieltä pois toisen puolen. Toinen ongelma on, jos Raamatun inhimillistä puolta korostetaan niin paljon, että se käytännössä onkin vain yksi, joskin historiallisesti tai kristillisen perinteen vuoksi ainutlaatuinen kokoomateos josta ehkä kunnioittavasti puhutaan Jumalan sanana.Minä lähden siitä, että Raamatun ainutlaatuisuus on seurausta siitä, että se todella on Jumalan sanaa. Samalla tavoin kuin Nikean tunnustus kertoo Jumalan ottaneen itseensä ihmisyyden silloin kun Kristus tuli ihmiseksi. Looginen järjestys on siis se, että Raamattu on ensin Jumalan sanaa ja sitten ihmisten sanaa. (Tiede taas ei välttämättä voi ottaa kantaa muuhun kuin siihen, että joku sanoo Raamatun olevan Jumalan sanaa tietyillä perusteilla).
Raamatussa on paljon sellaista, mikä loukkaa meitä. Nämä pahennuksen aiheet vaihtelevat eri aikoina. Buddhalainen loukkaantuu kuulemma siihen, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon…koska tosi Jumala ei voi tuntea esim. rakkautta. Me loukkaanumme nyt siihen, että Raamattu opettaa kahta sukupuolta ja on ristiriidassa 1960-luvulta alkaneen seksuaalivallankumouksen arvojen kanssa. Tai vaikkapa siihen, että ihmisellä on erityisasema luomakunnan eri lajien joukossa.
Miksiköhän tätä raamattukysymystä on niin mahdottoman vaikea selittää ja ymmärtää? Mielestäni se on melko selvä asia, mutta jostain ihmeen syystä jotkut näkevät siinä jotain enemmän mitä se todellisuudessa on. Raamatusta tehdään ikään kuin neljäs Jumalan persoona, joksi sitä ei tietääkseni missään sanota, ei Raamatussa itsessään eikä missään Tunnutuskirjoissakaan. Mistä tällainen käsitys on lähtöisin?
Martti Pentti ja Kari Roos. Totta kai Jumala on suurempi kuin Raamattu. Mutta jos Raamattu on Jumalan puhetta, meidän on varmaankin lupa luottaa siihen, että Jumala ja Hänen tahtonsa on sellainen kuin Raamatussa kerrotaan. Eikä jotakin aivan muuta. Me olemme Jumalaa koskevan tiedon osalta riippuvaisia siitä, mitä Raamattu kertoo. Tästä syystä voi tosiaan joskus kuulostaa siltä kuin Raamattu olisi Jumalan ”neljäs persoona”. Jumala kun puhuu meille Raamatussa .Termi ”ilmoitus” pitää sisällään juuri sen, että Jumala on meille lähtökohtaisesti salattu ja käsittämätön. Mutta Raamattu ilmoittaa meille sen, minkä lainen Jumala on ja mitä hän meiltä haluaa sekä odottaa. Meidän on toki hyvä muistaa, että Raamatun tarkoitus ei ole informoida meitä kaikesta mahdollisesta vaan opettaa meidät tuntemaan Kristus ja seuraamaan Häntä elämässämme.
Tunustuskirjoissamme sanotaan Raamatun kirjoituksista, että ne ovat ”Israelin uskon puhdas ja kirkas lähde”. Minusta on tärkeä kuunnella koko Raamattua ja vangita tarvittaessa oma langennut sekö epäilevä järki sen sanan alle kuin lähteä valikoimaan sieltä joitakin periaatteita sekä asettamaan ne vastakkain muiden ja usein meitä häiritsevien tekstien kanssa.
Mitä sana ’pride’ tarkoittaa? Minulole sana merkitsee sitä, mistä Daavid laulaa 3. Psalmissa: ”Herra, miten paljon minulla on ahdistajia! Monet nousevat minua vastaan, monet sanovat minusta: ’Ei Jumalakaan häntä auta.’ Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn. Minä huudan avukseni Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.”
Kari Roos. Tiede ei ole Jumalan ilmoitusta vaan älyllistä ja rationaalista ihmisen harjoittamaa toimintaa. Sellaisena se ei tietenkään ole lähtökohtaisesti kristillisen uskon vastakohta eikä uskon vihollinen. Tieteestä voidaan kuitenkin eri tavoin tehdä uskon korvike tai epäjumala (niin sanottu skientismi).
Ilmoita asiaton kommentti