Vähiin käy ennen kuin loppuu. Siis vuosi.
Nuorilta olen oppinut, että asiaa ei oikeastaan ole olemassa, ellei se ole Facebookissa. Jokin muukin sosiaalisen median (some) muoto käy.
Itse olen kohtuullisen ahkera FB päivittäjä. Mukava on myös lukea ystävien kuulumisia. Palvelun tarjoajan tekee aina myös yllätyksiä. Viimeisin ja sieltä mukavasta päästä on Vuosikatsaus. Sieltä voi katsella joitakin vuoden aikana tapahtuneita juttuja, yleensä itse liitetyn kuvan kanssa.
Omassa vuoden 2013 katsauksessani näkyy mm. moneen kertaan hiihtämistä, vanhoja ja uusia autoja, auton vaihtokin. Kirkkoja on pilvin pimein, monissa rovasti tyyriinä seisomassa tai istumassa. Muutaman kerran olen päässyt messussa avustamaan esim. saarnan pidossa tai ehtoollisen jaossa.
Keväällä oli paljon yhteiskuvia puolison kanssa. Ei ihme, kun koitti 40-vuotishääpäivä.
Monenlaista retkeä on näköjään tehty. Poseerataan kaupunkikohteissa, mutta tyypillisempää on puskissa möyriminen tai metsäpolun taaperrus. Kuntorastit on koluttu. Suomen luonto kun vetää puoleensa enkä juuri vastustele. Mitä nyt työ haittaa harrastuksia.
Syksyllä maailmaan pullahti esikoinen. Siis romaani. Oma tuskansa oli luomisessa, mutta oli se vain mukava kirjan selkämystä hivellä ja ajatella, että tämän perusteella ties ketkä voivat vuosien päästä selvittää, miten höperösti ajattelen. Rikosromaanistakin kun tuli liian kiltti. Pahoittelen, en oikein osaa olla karkea. Enkä aio opetella.
Muutama näkyvä lehtihaastattelukin näyttää olleen. Onko olennainen sanottu ja näkyykö se lehdessä, sen arvioivat lukijat.
Mitä sinun vuoteesi on mahtunut?
Miten ensi vuoden käyttäisi viisaammin?
3 kommenttia
Kiitos kiitoksista.
Olikohan se toissa yönä tai sitä edellisenä, kun tuli joku ohjelma sinusta ja yritin silmätä. Pakko oli laittaa kiinni kun nousi kauhea älläkkä kirkonmenoista keskellä yötä. Ei siinä olisi ollut varmaan kuin se yksi kohta. Hetken yritin katsoa ilman ääntä, mutta ei siinä kyennyt seuramaan. Yritin selittää, että siellä on enon entinen työkaveri. Mutta sekään ei auttanut. On ne outoja teitin seurakuntalaiset, kun pakana alkaa katsomaan Jumalanpalvelus menoja, niin eivät kestä sitä. 😀
Hyvää joulua 🙂
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Kirjasi on mainio, Marja-Sisko. Olen lukenut. Kivaa huumoria löytyy sivuilta.
Ilmoita asiaton kommentti