Vaatimustason noston kyseenalainen ilosanoma

Laista voidaan tehdä evankeliumi kätevästi. Asettamalla Kristuksen sovitustyön lisäksi jokin muu vaatimus. Mikä tahansa. Vaikkapa kaste, parannus, tai jotain muuta. Ajatuksena on silloin se että, Kristuksen uhri ei ole täydellinen pelastusteko, vaan meidän on tehtävä oma osuutemme. Ikään kuin Jumalan työ olisi jäänyt kesken ja meidän pitää hoitaa se loppuun.

Toisaalta evankeliumiksi voidaan käsittää myös koko Mat, Mark, Luk ja Joh. Sisältö, Siellähän on vuorisaarna ja paljon muuta vaatimusta ja lakia joukossa.

Jopa 5Mos 28: 15-16 sanoo että Jos ette tarkoin noudata kaikkea hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille tänä päivänä annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset: Te olette kirottuja kaikkialla minne menettekin….

Gal 3. 20 Näyttää sanovan päinvastaisesti: ”Ne jotka luottavat lakiin ovat kirouksen alaisia.”

Ristiriita näiden kahden välillä on kuitenkin näennäinen. Lain tehtävä on ainoastaan osoittaa meille synti. Sen noudattamisesta ei saa tehdä pelastuksentietä. Niinpä vuorisaarnan jokaisen kohdan kirjaimellinen noudattaminenkaan ei meitä pelasta. Meille jää yksin usko.
Usko siihen, ettei mitään ponnistelumme riitä. Olemme vailla Jumalan kirkkautta, joten en omilla teoillani voi asiaa yhtään auttaa. Joten olemme kadotettuja syntisiä, jollemme luota yksin Kristuksen sovitustyöhön.

Joten jäämme uskossa jatkuvasti kadotetuiksi syntisiksi, jotka ovat täysin armon varassa. Laki osoittaa se päivittäin ja hetkittäin täysin selväksi. Sen täyttäminen jää meiltä aina vajaaksi.
Tällainen usko tuottaa silti, juuri sen valtavan ilon, jonka Raamattu lupaa. Koska se vapauttaa meidät kokonaan lain vaatimuksesta. Pyhä Henki sen sijaan ohjaa meitä oikeaan. Hänet on meille annettu oppaaksi ja avustajaksi uskon vaikealla matkalla.

Lain tarkka noudattaminen voi saada meissä myös iloa aikaan, koska huomaamme kykenevämme parantamaan elämäämme omilla ponnisteluillamme. Tämä ilo ei tule ristin sovituksesta. Vaan oman onnistumisen kokemuksesta.
Näin lyhykäisesti olen asiaa vasta tässä pohtinut. Ari tuskin tähän tyytyy. Minulle tuottaa kuitenkin suurta iloa, jo pelkkä asian pohdiskelu. Lain ja evankeliumin erottaminen on kristityn suurin haaste ja vaikein taito.

  1. Pekka mitä sinulle ottamasi Lutherin seuraavat sanat merkitsevät:

    ” Sen tähden maailma mitä oiketetuimmalla kiivaudella ja ulkonaisesti osoittaen mitä suurinta kuuliaisuutta Jumala kohtaan. Vainoaa tätä oppia ja sen opettajia ja kannattajia kuin ruttoa, jota vahingollisempaa maailmassa ei voi olla.”

    Minulle tuo tarkoittaa että ”maailman jumalan palvelijat” vainoavat todellisia Jeesuksen seuraajia (evankeliumin julistajia), siis tappavat näitä ns ”väärän uskon” takia, tästä on esimerkkinä luterilaisten vainot ns ”uudestikastajia” kohtaan.

    • Ainakin se ajatus tulee minulle selväksi, että ’mitä suurin ulkonainen kuuliaisuus Jumalaa kohtaan’ voi olla kiivasta Jumalan tahdon vastustamista. Onko ihmisen itsensä tekemä parannus, joka ei turvaudu kokonaan Jumalan laupeuteen, tällaista ulkonaista jumalisuutta?

      Uudestikastajien vainoja voi täydellä syyllä pitää tällaisena ulkonaiseksi jumalisuudeksi puettuna maailman kiivautena. Se ei kuitenkaan ole ollut mitenkään luterilaista niin sisäisesti kuin ulkonaisestikaan. Pikemminkin luterilaiset tuolloin lankesivat kauaksi omasta opistaan. Voiko kirkkokuntaa arvioida vain sen lankeemusten mukaan? Tekevätkö ne tyhjäksi luterilaisten kirkkojen kautta välittyneen Jumalan siunauksen?

    • Olen kovasti ihmetellyt miksi Ari jatkuvasti hyökkää sanoillaan tätä puhdasta Luterilaista oppia vastaa.
      Jopa kirkon ja Luterilaisuuden omalla alueella. Minulle ei tulisi mieleenkään mennä lapsikasteesta keskustelemaan vapaiden suuntien sivuille. He pitäköön siellä oman uskonsa ja eläköön sen mukaan.
      Minä taas Luterilaisena pidän omani. Olen ihmetellyt sitä, miksi aina, kun oppimme perusasia otetaan esiin, niin Ari hyökkää heti sen kimppuun. Niinpä vastaan kysymykseen näin. Käsitän tuossa lainaamassani kohdassa sanalla ”maailma”, juuri Aria. Näin saan vastauksen siihen miksi tuo opin kohta on niin ratkaisevassa merkityksessä Arille. Jolloin koko keskustelu saa uuden ja jopa tärkeän merkityksen. Ari edustaa minulle juuri tuota maailman näkemystä vanhurskautumisopista.

  2. Martti Pentti et taida ymmärtää tai ainakaan halua, että samasta lähteestä ei voi tulla oikeaa Jumalan palvelusta ja lähimmäisten vainoa, tämä on varma, siis vainoajat ja vainojen hyväksyjät eivät ole Jeesuksen seuraajia, tietysti myös vainoojille on mahdollista tehdä parannus kun Jumala kutsuu, mutta vainotessaan ei ole Jeesuksen seuraaja.

    Tuo että puhut kirkon tuomista siunauksista, mitä ne on, entä sisällissota, miksi täysin luterilainen suomi alkoi tappamaan toisiaan?

    • ”Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.” Ymmärrän eri kirkkokunnat oksiksi Kristus-viinipuussa. Luterilaisuutta on puhdistettu ja puhdistetaan edelleen liioista versoista. Sitä ei ole leikattu pois. Älä sinäkään sitä yritä!

  3. Martti Pentti sanoppa mitä on luterilaisuus, mitkä on sen juuret ja perustus?

    Voin hiukan auttaa kun en rakasta valhetta enkä ole sokea, siis luterilaisuus on Lutherin ja kumppaneitten uudelleen sanoittamaa katolilaisuutta, he käänsivät esim vanhan uskon tunnustuksen aivan päinvastaiseksi eli

    Athanasiuksen uskontunnustus sanoo mm seuraavasti: ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
    ……….
    Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.”

    Siis eikö Luther keksinyt kasteen kaiken kattavan armon joka yksin pelastaa (jotkut vielä lisäävät uskon tähän kasteeseen)?

  4. Luterilaisuuden perusta on se Jumalan valtakunnan suuri salaisuus, jota maailma ei tahdo ottaa vastaan, koska se on vastoin järkeä, omavanhurskautta, hengellisyyttä ym ja varsinkin siksi ettei se sitä voi käsittää.

    Luther ei ole keksinyt Jumalan armoa. Jumalan armo kun ei riipu meidän kyvystämme käsittää armoa. Ei parannuksestamme. Ei hengellisyydestämme. Ei edes Jumalalle omistautumisestamme.. Varmaankin uskot Ari kovinkin varmasti taistelevasi oikean asian puolesta. Todellisuudessa olet taistelemassa itse Jumalaa ja Hänen työtään vastaan.

  5. Näin se juuri taitaa olla Pekka. Arille voi suositella, juuri Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä. Laitan tähän vielä Juha Vähäsarjan kirjoituksen ”Armo ei ole palkinto, vaan lahja”:

    ”Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan.” 1 Kor. 15:10

    Mitä syvemmin itsensä tuntee, sitä epätodennäköisempää on taivaaseen pääseminen – kun järjellä asiaa arvioi. Armon olemassaoloon voi kyllä vielä uskoa. Mutta se kuuluu aivan toisenlaisille ihmisille, niille hurskaille. – Tällaiset tuntemukset voivat olla kipeitä ja terveitä, vaikka samalla melko pintapuolisia. Ihmisten yhteisen syntisyyden syvyydestä ymmärrämme parhaimmillaankin vain aavistuksen. Mutta jo sen pohjalta tiedämme, että meidän ei pidä mitata armoa sen mukaan, mitä näemme, tai päätellä armon kuulumista itsellemme siltä pohjalta, mitä luulemme olevamme. Armo ei ole palkinto vaan lahja. Jumala ei etsi meistä kelvollisuutta taivaaseen, vaan hän avaa taivaan Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen tähden. Mitä syntisemmiksi itsemme tunnemme, sitä nopeammin ja vakavammin meidän pitää vain hakeutua Ylösnousseen seuraan. Hän tietää, mitä me olemme ja antaa silti meille armonsa ja anteeksiantamuksensa. J Vähäsarja

  6. Pekka mitä ajattelet kun sokea löytää parantajan joka avaa silmät näkemään, eikö siitä ilosta ja onnesta saa kertoa toisille vielä sokeille jotta hekin menisivät parantajan luo?

    Minä olin luterilainen, siis tiedän varmasti mitä se on, siis miksi sanon ”tiedän varmasti” koska en enää elä siinä pimeydessä vaan Jeesus avasi silmäni ja nyt tunnistan valheen, mutta tärkeintä on että tunnen Totuuden ja kuulen Hänen äänensä.

    • Kun kerran kuulet Hänen äänensä, istu rauhassa kuuntelemaan. Uskoakseni et ole Hänen koulussaan juurikaan esikoulua pidemmällä.

  7. Jos sinä olet elänyt pimeydessä, niin eihän se todista mitään opista. Vaan ainoastaan siitä että, et ole saanut oikeaa opetusta, tai vaikka olisit saanut, niin et ole sitä ottanut vastaan. Moni muukin elää pimeydessä juuri siksi ettei tahdo uskoa oikeaa oppia. Sinun kokemasi pimeys on ihan sinun juttusi. Olethan siinä vieläkin. Et tahdo ottaa oikeaa oppia vastaan ja pyrit estämään muitakin.

    • Alkeisopetuksessa kai meistä useimmat ovatkin. Sillä koulupohjalla on jokseenkin huteraa arvostella kirkon suurmiehiä ja heidän työtään.

    • En epäile, ettetkö kuulisi oikein Isän ääntä. Luulenpa, että Hän ei kuitenkaan ole tarkoittanut sinun julistavan kuulemaasi kaikelle kansalle.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.