Vaalikampanja on tuhlausta

Kirkko panostaa upealla tavalla seurakuntavaaleihin ja niistä tiedottamiseen. Kampanja oli taas hyvä ja iskevä. On hienoa, että joka neljäs vuosi voimavarat kootaan, rahaa pannaan haisemaan, viestintätoimistoja konsultoidaan ja jalkatyötä tehdään. Kunnes aina huomataan sama: äänestysprosentti tippuu tasaisesti riippumatta siitä kampanjoidaanko vaiko eikö - tai miten kampanjoidaan. Mahtaa turhauttaa!

Onko tässä touhussa mitään järkeä? Ei.

On vaikeaa edes keksiä, miten resursseja ja rahaa voisi tuhlata kirkon mission kannalta turhempaan. Toki demokratia on tärkeää ja vaalit voi nähdä eräänlaisena jäsenhuoltona mutta silti. Tässä laitetaan kärry hevosen eteen. Yritetään tehdä kirkon ehkä epäkiinnostavimmasta puolesta eli hallinnosta viestinnän kärki. Se on kutakuinkin yhtä fiksua kuin, että joku Prisma käyttäisi valtaosan viestintäbudjetistaan osuuskauppavaaleihin.

Ajatelkaa sen sijaan mitä voisi tapahtua, jos kirkko joka neljäs vuosi tekisi näyttävän valtakunnallisen evankelioimiskampanjan ja kutsuisi samalla innolla ihmisiä seurakuntien toimintaan. Tai miksei vaikka joka vuosi. Voi olla, että sivutuotteena se äänestysprosenttikin alkaisi pikkuhiljaa hivuttautua ylöspäin.

59 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Timo Pöyhönen on oikeassa.

    Struktunoitu ehdokkaiden hankinta olisi hyvä asia eri ikäluokkaa edustavien piirissä jolloin olisi kyse myös kiinnostuksesta tulla jäsenenä mukaan päättämään yhteisistä asioista.

    Nykyistä systeemiä asia toki häiritsisi kun halutaan mukaan eri konstellaattioiden edustajia eri silmillä päättämään vanhaan tuttuun malliin joskin uusilla silmillä ja ajatuksilla.

    Seurakunnat näin vaalityönsä tekisivät kirkon jäsenistön parissa ja poliittisesti urautuneet yhdistykset jäisivät vähemmälle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      En epäile etteikö malli toimisi mutta tähän tarvittaisiin se seurakunnan ulkopuolelta tuleva koulutus nyt uuden valtuutetun asiaan Hänen velvollisuuksistaan, oikeuksistaan, ja mahdollisuudesta olla eri mieltä, ja tuoda asia pöytäkirjaan merkityksi.

      On joltinen ihmetys ettei poliittisesti järjestäytyneiden ieästä joko hengessä tai vähemmän edellistä katsovien järjestäytyneiden valtaa voisi häiritä edes nimellisesti.

      Demokratian asiassa nykyinen malli palvelee mutta valtuutettujen ikääntyessä He voivat tarvita eteenpäin myös avustajan. Hänelle pitäisi olla myös oikeuksia odotuttaa nuijan kopautusta ennenkuin edustamansa valtuutettu on ehtinyt nielaista ennen aikomaansa puheenvuoroa jolloin tilaisuus olla eri mieltä on menetetty.

      Poliittisessa intohimossa harva muistaa olla panematta ansiokseen seurakunnan valtuutetun asemaansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mielenkiintoinen nosto, jonka johtopäätös ja lähtökohtakin on liian onoff-tyyppinen. Kyllä kirkossa on muutakin kampanjaa paikallistasolla ja koko kirkonkin tasolla. Ja hiljattain ollut Se löytyi-kampanja ei liene tuonut suuria tuloksi. Toki monet seurakunnat jättäytyivät siitä pois. Uskon enemmän kirkon perustyön muutokseen ja siihen liittyen myös rakenteiden reippaaseen muutokseen. Hyväkään evankeliointikampanja ei vaikuttane paljoa enempää kuin suerakuntavaalien kampanjat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Minkä takia seurakunnan työntekijöiden salliminen ehdokkaiden hankintaa työaloittain olisi seurakunnan kutsumuksen vastaista.

      Tokihan herätysliikkeet vaikuttaisivat kuten nytkin mutta eikö uutta virtaa saisi syntyä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Petteri Maunu sanoo:

      Millaiseen perustyön muutokseen uskot?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vaikuttaisi ainakin oikeaan asiaan. Edellinen valtakunnallinen tavoittava kampanja oli 1980-luvulla eli ei niitä ihan joka vuosi ole ollut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Eikö Jeesuskin lähtenyt etsimään yhtäkin lammasta, joka oli kadonnut? Pekka Simojoki piti kirkolliskokouksessa 11/ 2022 kieltämättä koskettavan puheen liittyen – Se löytyi missioon kierrettyään pari kuukautta ympäri maata. Täysistunto 9.11.2022 kello 15 kohdasta 1:50:45. Onhan meillä sitten tämä Pelastus – Synodaalikirja 2022.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Jalava sanoo:

    Ehdokkaiden vaalikampanjat sekä kirkon ja seurakuntien vaaleja edistävät kampanjat ovat yhteisön rakentamista, joka palvelee myös sitä kirkon varsinaista tehtävää. Minusta se ei mene hukkaan. Vaalikampanjoiden turhuuden korostamisella ehkä vähätellään ylipäätään vaalien merkitystä, eikä toivota äänestysprosentin nousua. Oma juttunsa on se, että seurakuntalaisia ei näytä saavan äänestämään pelkästään heitä siihen kehottamalla. Samoin evankelioimisellakin pitää olla vastaanottajansa, sanoma pitää ottaa vastaan. Pelkkä julistaminen antaa vain julistajalle hyvän mielen. Paras viestintä on vuorovaikutusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tässä on tärkeitä näkökohtia, joista itse olen samaa mieltä. Seurakuntalaisten osallisuuden kasvattaminen palvelee myös kirkon hengellisen tehtävän toteutumista. Muuten mennään yhä enemmän kohti heavyuser-uskovaisten kirkkoa, joka ei teologisesti nouse meidän luterilaisesta ja katolisesta, ekumeenisesta teologiasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Petteri Maunu sanoo:

      Toivo Loikkanen. Mitä tarkoitat heavyuser-uskovaisilla ja ovatko he jotenkin negatiivinen asia kirkolle?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Petteri: Heavyuser-uskovat ovat pieni ryhmä (noin 1-2%) seurakunnan jäsenistä, jotka osallistuvat säännölliseen toimintaan säännöllisesti eli lähes viikoittain. He eivät ole negatiivinen asia kirkolle, mutta kirkko ja seurakunta koostuu kaikista sen kastetuista jäsenistä. Ollakseen kristitty ei tarvitse osallistua niin paljon ja kristityn tärkein elämänpiiri ei ole seurakunnan toiminta vaan arjen elämä työssä, kotona, harrastuksissa ja eri elämänpiireissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kirkko lienee ainoa firma, jonka työntekijöillä ja jopa johtajilla on varaa väheksyä kanta-asiakkaita. Ajatuksena tuntuu usein olevan, että ei haluta palvella pientä vähemmistöä vaan laajoja joukkoja. Tosiasiassa seurakunta joka ei arvosta ydinryhmiään, tavoittaa kautta linjan vähemmän ihmisiä. Ydinryhmien väheksymisen sijaan kehotan arvostamaan heitä ja valtuuttamaan seurakunnan rakentamiseen. Se on yksi seurakunnan kasvun avaimista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Petteri Maunu sanoo:

      Kiitos Timo tästä kommentista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko Sjöblom sanoo:

      Markku Jalava. On totta, että ”paras viestintä on vuorovaikutusta”. Evankelioinnissa on kuitenkin kysymys viestimisen erikoistapauksesta. Siinä Jumala synnyttää sanansa kautta kuulijassa pelastavaa eli autuaaksi tekevää uskoa. Sitä, mikä tarttuu Kristukseen ja vanhurskauttaa.

      Toivo Loikkanen. Messun tarkoitus on pitää yllä ja vahvistaa uskoa sekä voimaannuttaa arkeen. Myös kastettu ja kirkonkirjoihin merkitty ihminen voi kuitenkin olla epäuskoinen. Luther totesi niinkin raflaavasti, että ei pidä kristittynä niitä, jotka eivät kaipaa sakramentille vähintään kerran vuodessa. Meidän on paha mittailla kenenkään uskoa, mutta se, mihin joku osallistuuko säännöllisesti, tapaa kyllä viestiä siitä, mitä asianomainen pitää tärkeänä. Entäs jos ne, joita kutsut heavyusereiksi ovatkin niitä, jotka tuntevat uskonsa heikkouden ja käyvät messussa ahkerasti säilyäkseen uskossa arjen keskellä? Ylenmääräistä jeesustelua minäkin vierastan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      ”Ollakseen kristitty ei tarvitse osallistua niin paljon ja kristityn tärkein elämänpiiri ei ole seurakunnan toiminta vaan arjen elämä työssä, kotona, harrastuksissa ja eri elämänpiireissä.”

      Pääasia, että tekee työnsä hyvin. Uskon elämä ja sen harjoittaminen ei ole niin oleellista? Uskon ei tarvitse paljon näkyä? Työssä olen, työni hoidan. Uskon asioista on helppo puhua työn jälkeen vain uskon ystävien kanssa vapaalla.

      En osallistu paljon, en puhu paljon, vaan kätken Marian lailla sydämeen paljon. Olenko näin malli-, kelpo vai ketkutteleva seurakuntalainen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Timo, kirjoitit näin:”Kirkko lienee ainoa firma, jonka työntekijöillä ja jopa johtajilla on varaa väheksyä kanta-asiakkaita.” Lieneekö tuo tarkoitettu kommenttina minun kommenttiini? Jos, niin menee metsään vahvasti, koska tuollaista en kirjoittanut enkä tietysti tarkoita. Kirjoitin juuri päinvastoin, että pieni, aktiivisten joukko on tärkeä, mutta emme voi tehdä työtä vain heidän parissaan. Se on kirkon mission perusjuttu, että suuntaudumme maailmaan. Kun evankeliumin sana kohtaa ihmisen vaikka vain kerran vuodessa niin sinä Jumala tekee Henkensä kautta työtään. Tässä lienee kyse erilaisista kirkkokäsityksistä ja se on kirkossamme yksi teema, josta pitäisi löytyy selkeyttä ja yhteistä visiota.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Toivo, ei ollut kommentti (vain) sinulle. Joissakin kirkon piireissä on suorastaan eräänlainen harrastus puhua pahaa aktiiviseurakuntalaisista. Varmaan on kyse myös kirkkokösityksestä. Ylikorostuneessa kansankirkollisuudessa ajatellaan helposti että seurakuntalaisten aktiivisuus on huono asia. Ja että on työtekijöiden homma hoitaa seurakuntatyö. Se ei ole kuitenkaan Uuden testamentin eikä lut tunnustuksen kanta. Niissä seurakuntalaisille annetaan paljon suurempi rooli. Kansankirkollisuuden pitää tässä uudistua tai se jää historian kirjoihin 1900-luvun erikoisuutena.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Seurakuntavaalien äänestysprosentti tipahti 1.7.%:lla. Kirkollisessa mediassa on korostettu, että äänestysprosnetti laski jonkin verran. Jonkin verran? Se on suhteessa äärimmäisen matalaan äänestysprosenttiin todella paljon.

    Minusta matala äänestysvilkkaus kertoo osaltaan ainoastaan siitä, että kirkko ei suurimmalla osalla sen jäsenistä merkitse yhtään mitään. Äänestysprosentti ei todennäköisesti laskisi promilleakaan enempää, vaikkei seurakuntavaaleja mainostettaisi lainkaan. Siinä mielessä kirkon viestintä työpaikkana, vaikkakin suhteellisen hyväpalkkaisena ja erittäin turvattuna, täytyy olla tosi turhauttavaa.

    Kirkko panosti seurakuntavaaleista tiedottamiseen, mainostamiseen yms kaikkeen sellaiseen paljon. Todella paljon. Kirkon viestintä kertoi kaikilla mahdollisilla kliseillä, kuinka tärkeää on äänestää ja vaikuttaa.

    No, tulos oli surkea.

    Mitä tekee kirkon vs. viestintäjohtaja? Rientää julkisuuteen kertomaan, ettei äänestäminen ole mikään seurakunnan jäsenen mitta. Tästä onkin hyvä ponnistaa seuraaviin vaaleihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Nykyajan seurakunnan ”jäsenen” mitta taitaa olla se, että nähdään hautajaisissa (siis omissa).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Arvelen viestintäjohtajan kertovan sen mitä Kirkkohallituksen johto haluaa tuoda julkisuuteen äänestysaktiivisuudesta.

    Kirkkomme rivijäsenen merkitys on itse jäsenyydessä minkä päälle kirkon pappi lukee todistuksen kasteen armovaikutuksista ja edelleen viimekädessä turvautumisesta Jumalan Armoon. Tähän tarvitaan Maisterin status.

    Rippikoulu olisi hyvä paikka innostaa äänestämiseen.

    Kun tätä harjoitettaisiin Suomen joka sopissa saisivat nuoret edustajiaan päättämään runsain mitoin järjestäytymällä. Johtavat Papit leireillä eivät ole vaan innostuneita asiaan. Toisia työntekijöitä varten haasteessa tulisi olla johtavan Papin siunaus.

    Toisin sanoen, nuoria ei innosteta ja opeteta haasteen ottamiseen.

    Viimeinen niitti lienee ettei rippikoulusuunnitelma katso asiaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Onhan tämä mielenkiintoista logiikkaa: sen enempää äänestämättä jättäminen kuin epäuskokaan eivät ole kristityn mitta. Saa olla miten anonyymi kristitty tahansa, mutta jos yritetään puhua herätyksestä, saa kuulla kunniansa… Siitä, toimivatko erilaiset evankeliointikampanjat, voidaan tietysti olla eri mieltä kuten myös siitä, minkä laista evankelioimisen teologian pitäisi luterilaisessa kirkossa olla. Mutta mutta. Kun Eero Huovinen julkaisi kirjansa Fides infantium imeväisten uskosta joku totesi: tämä kirja tarvitsee parikseen kirjan, jossa selvitetään Lutherin käsitys parannuksesta. Kiitos, Timo ja Kari-Matti!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Toki kirkko ja seurakunta koostuu kaikista kastetuista jäseninsä. Taitaa vaan olla niin, että epäusko seuraa kaikkia kastettujakin jäseniä enemmän tai vähemmän hautaan saakka, joten emmekö me kaikki tarvitse uskoa vahvistavaa lääkettä, jonka Kristus sanansa ja sakramenttiensa kautta meille välittää. Mikäli sanoo sanan – HERÄTYS – niin tarvitseeko sen sitten heti nostaa ”karvat” pystyyn? Voihan se näinkin tehdä, kun asiaa tarkastelee kirkkohistorian valossa. Mikäli Luther olisi kuolleessa uskon tilassa (jossa hän oli luostariaikanaan, ennenkuin hänelle armo uskon kautta selvisi) käynyt aikoinaan taistelua katolista kirkkoa vastaan terävimpänä keihäänkärkenä, niin mikä olisi muuttunut? Olisimme kaiketi edelleen ansioituneita Jumalan edessä, vaikka tuo tauti pyrkii seuraamaan meitä reformaatiosta huolimatta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Miten Pekka Väisänen innostaisit lapsia rippikoulussa äänestämiseen ? Mikä äänestämisessä voisi olla innostavaa, kun monet kokevat valtuutettuna olemisenkin turhauttavana.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Leirin opettajan täytyy uskaltaa kertoa mahdollisuudesta tulla vaikuttamaan ikäryhmänsä asioissa.

      Tarvitaan sitten järjestäytymiselle suuntaviivat ja ehdokas tai useampi hyväväkisessä seurakunnassa. Nuorisotyönohjaaja olisi hyvä, ja pappikin käy kun kiinnostusta löytyisi. Lupaa toimintaan en kysyisi kun kyse hengellisestä prioriteetistä katsoa yhden ikäpolven asiaa.

      Missiota ei kait saa rajoittaa vaikka vanha etupiiriajattelu puskisi päälle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Timo ja Toivo nostivat yhdessä esiin tärkeän asian. Nimittäin sen mihin kirkon tulee keskittää päähuomionsa. Siihenkö seurakunnan osaan, joka osallistuu toimintaan, vai siihen, joka ei osallistu, eikä aio sitä edes tehdä ?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mistä tietää, että eivät aio tehdä sitä? Ja toiseksi: Seurakunnan palvelun ja todistuksen tulee ulottua kaikkiin ihmisiin riippumatta siitä, miten oletamme heidän reagoivan asiaan. Jos oletamme, että ”eihän ne kuitenkaan usko tai piittaa” niin sitä saa, mitä tilaa. Toki työtä on tehtävä heidän kanssaan, jotka jo osallistuvat ja heidän kauttaan – eli Timon kaipaama seurakuntalaisten vastuuttaminen ja varustaminen. Sitä kannatan itsekin, mutta senkin tulee suuntautua sen piirin ulkopuolelle eli maailmaan, jonne kirkko on lähetetty, jonne Jumala on kirkon eli meidät lähettänyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kuulostaa Toivo, että ollaan tästä aivan samaa mieltä. Mitä me sitten aina vängätään… 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Timo, ei tarvita vängätä! 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti