Kiinteän omaisuuden myynnistä joutuu maksamaan 4% varainsiirtoveroa. Tähän on poikkeus:
Veroa ei ole suoritettava, jos luovutuksensaajana on Ahvenanmaan maakunta, kunta, kuntayhtymä, seurakunta tai rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.
Yleisradioveroa puolestaan maksavat periaatteessa myös yhteisöt, mutta tässäkin on poikkeus:
Valtion ja sen laitosten, kunnan, kuntayhtymän, seurakunnan, uskonnollisen yhdyskunnan – – ei ole suoritettava yleisradioveroa.
Logiikka molemmissa on sama. Ensin ajatellaan, että evlut ja ort seurakunnat rinnastuvat kuntiin, joten ne vapautetaan verosta. Sitten päätellään, että tämähän on väärin, ja vapautetaan myös rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat.
Näkisin mielelläni tällaisissa yhteyksissä lainsäädännön olevan tasa-arvoista toiseen suuntaan. Rinnastetaan valtionkirkot yhdistyksiin, se on todellista tasapuolisuutta.
Ei tässä ole kyse vain teloginen kysymys vaan ihan köytännön kysymys, Jumala häiritsee ihmistä suoraankin, aiheuttaa kyselyä, ahdistusta, kaipausta. Lisäksi Jumala puhuttelee Sanassaan ja julistetun sanan kautta. Siitä häiriöstä ei voi valittaa mihinkään instansiin
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Kun luterilainen usko tunnustaa yleisen pappeuden, niin se mahdollistaa sanoa oman ymmärrykseen liittyvä tulkinta Raamatusta. .
Sonja Ottavainen :”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.”
Sonja Ottavainen :”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.”
On kyllä pakko tunnustaa, että meillä ”maallisen regimentin” puolella tallustaville tuo Hengen hedelmä on harvinaista herkkua, joskin sitäkin löytyy. Maallisen elämän ovista ja ikkunoista sisääntunkevat huolet, talousasiat, tragediat, sairaudet, ihmisten kokemat epäoikeudenmukaisuudet yms. pitävät huolen siitä, että välillä ”hihat” ns. palavat ja niistä tilanteista Hengen hedelmä on kaukana, mutta silloinkin lohduttaa se, että onhan jopa keskitysleirioloissa luotu oheisenkin virren sanat:
https://www.youtube.com/watch?v=lzhzDS4FO1Y
Kysyn samaa kuin Elenius. Ja kommentoin muutamiin esitettyihin väitteisiin, että ei se ainakaan Jeesuksesta johdu, vaan ilmisen omasta lakihenkisyydestä ja väärin ymmärretystä evankeliumista. Lisäksi siteeraan arkkipiispaamme, joka valitsemisensa kynnyksellä tai sen jälkeen puolestaan lainasi virren sanoja: ”Kaipauksesta
lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.”
Ja virren 415 ensimmäinen säkeistö puolestaan kuuluu näin:
”Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella.
Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella.”
Kestävä hedelmä syntyy vain vapaaehtoisuudesta. Pakolla saa aikaan monenlaista muttei kestävää rauhaa.
Kun sanoin tuolla aiemmin, että uutisessa esitetyllä kysymyksellä osin kiusataan niitä, jotka kokevat hengellistä hätää lähimmäisistään ja kansastammekin, niin jos kiusaaminen sana on tekstissäni koetaan liian voimakkaana, niin voisi omassa tekstissäni käyttää sanaa ”turhentaa”.
Kyllä totisesti tästä kansasta on jo lupa kantaa huoltakin. Ja huoli saa olla monipolvistakin, jos niin asian ilmaisisi, kuten tuolla joku asiaa muistakin näkökulmista käsitteli.
Ja globaali maailmakin on olemassa, joten suurten kysymysten keskellä elämme, me pienet ihmiset.
Saas nähdä, mihin tämä menee.
Kuitenkin tämä Eleniuksen lausuma kosketti
”Mitä järkeä on, että lähestytään oikeauskoisin askelin ja vielä Raamatun lauseita viskellen vain arasti uskostaan ja yleensä elämästään puhuvia. Onhan juuri passiivisuus ja toimettomuus Jumalan aikaa ja hiljaisuus täynnä vuodatettuja rukouksia.”
Kun seuraa näitä erilaisten suuntien uskonkäsityksiä niin en ihmettele, että kansaa karkaa koko ev.lut. kirkosta. Oikeauskoisuutta hurskaasti ja jopa omavanhurskaasti Raamatun lauseita viskellen löytyy joka lähtöön puhutaan nyt sitten päällepantavista, kasteesta, siunauksesta tai ihan mistä vaan eikä edes papit tunne tietävän, missä mennään. Heh.
Yritä nyt siinä lähteä ehkä aran uskosi ja epävarmuutesi kanssa jengiin mukaan.
Mielestäni oleellinen pointti on seuraava:
Kun kerrot Jeesuksesta jollekulle ihmiselle, niin mielestäni oleellinen kysymys on, että millaisen kuvan Hänestä annat? Näkeekö tuo ihminen Jeesuksen hirviönä helvetteineen ja perkeleineen vaiko rakastavana Jumalana? Jos itse kertoisin Jeeuksesta jollekin, niin en totisesti haluaisi tuodä hänen eteensä mitään Voitto Kotiahon näköistä Jeesusta! Jos maalaamme ihmiselle kuvan Jeesuksesta hirviönä, niin silläkö voitamme ihmisiä Hänelle?
Olen mielenkiinnolla lukenut ketjussa esitettyjä kommentteja, käsityksiä, joissa useissa on positiivisia ajatuksia. Totuus on kuitenkin siinä, että jos johonkin asiaan pitää saada aikaan muutosta, parannusta, niin silloin on tiedettävä mistä se johtuu. Tämä tulee erittäin konkreettisesti esiin lääketieteen asioissa. Sama on myös tässä ihmisten kiusaamis kysymyksessä uskonnollisessa mielessä. Se on opin peruslähtökohta, jota sitten eri uskonsuuntaukset käyttävät, voi jopa sanoa, aika häikäilemättömästi hyväkseen kertomalla oman oppinsa jumaluudesta ja pelastuksen tuomasta ikuisesta elämästä taivaan paratiisissa.
Korostan uudelleen rehellistä ja realistista pysymistä Jeesuksen vahvistaman Jumalan tahdon perustotuudessa. Sen ovat vahvistaneet arvostettujen tutkijoiden ansiokkaat tutkimustulokset. Kaikkia ihmisiä koskeva lähimmäisen rakkauden noudattaminen, ainakin pyrkimys siihen, elämässä, sillä siinä on kaikki laki ja profeetat. Jumala on myös lähimmäinen.
Ihmisyys on väistämättä kaikissa ihmisten välisissä tilanteissa esillä/mukana. Mutta en näe kiusaamisena sitä, että ihminen kantaa sydämen huolta toise/ista ihmise/istä ja sattuu sen sanomaan ääneen joskus. Aito huoli on rakkauden merkki!
Monille kirjoituksille on ollut ominaista Kolmiyhteisen Jumalan persoonan tuntemattomuus. Kun ei tunne tulee vääriä käsityksiä ja kautta linjan. Kielteiset ajatukset ja ennakko käsitykset eivät ole oikean tutustumisen lähtökohta. Aito kohtaaminen tapahtuu Raamatun lukemisen kautta ja rukouksessa keskustelua ja haastamista Isän Jumalan kanssa, kyllä Hän kestää kovemmankin haasteen.