Uusi sydän ja uusi Henki

Kuvassa prinsessa Alice, joka yhteen aikaan johti  yhtä naiskuoroa Kamerunin luterilaisessa kirkossa.
SUNNUNTAI 14.2.2021
Laskiaissunnuntai, latinaksi Esto mihi
Jumalan rakkauden uhritie
Ensimmäinen lukukappale:  Hes. 18:30-32

Laskiainen on viimeinen sunnuntai ennen paastonaikaa.  Ortodokseilla paasto alkaa laskiaissunnuntain iltana ja meillä luterilaisilla alkavan viikon keskiviikkona eli tuhkakeskiviikkona.

Paaston aika on erityinen kehotus parannuksen tekoon. Tämä koskee sekä elämäntapoja  kuin elämän suuntaa.  Hakeudumme yksinkerta elämänmuotoa ja pyrimme saamaan elämämme kuntoon.  Myös ensimmäinen lukukappaleemme kehottaa kuulijoitaan suunnan muutokseen.

Profeetta Hesekiel  kehottaa vastaanottamaan uuden sydämen ja uuden Hengen.  Tavoite on mielen kääntyminen epäjumalista elävään Jumalaan päin.  Parannuksen  sisältö on tulla Jumalan luo.  Kaikki muu avautuu tästä  perustavasta lähtökohdasta käsin.

Jumala itse vetää ihmistä luokseen. Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä. Hän saarnauttaa  iloisen uutisen:  Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Käykäämme Herramme luo  ja liittykäämme hänen seuraajikseen. Kun Pyhä Henki vetää meidät Jumalan luo, niin  todellakin tulemme  Jumalan omiksi eikä mikään mahti maailmankaikkeudessa voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta ja armosta.

Hesekielin kirjassa kääntymyksen kehotus toistuu monta  kertaa. Profeetta myös kertoo, miten ihminen saa tämän parannuksen.  Se kerrotaan  luvussa 36 jakeissa 25-27.   Siinä sanotaan, että Jumala toimii vesipisaroitten välityksellä. Kuten  luomiskertomuksessa Pyhä Henki loi elämän maan päälle liikkumalla veden yllä, sadepilven mukana, jolloin autio ja tyhjä maa täyttyi vihreydestä ja alkoi vilistä elämää, niin Hän myös ihmisen uudelleen eläväksi tekemisessä eli  Jumalan lapseksi tekemisessä käyttää veden pisaroita.  Jumalasta ottaa vieraantuneen ihmisen yhteyteensä ja antaa uuden elämän tämän sydämeen. Pyhän kasteen ihana lahja on ihmisen syntyminen Jumalan perheeseen, Jumalan lapsen rakkauden täyteiseen elämään. Koska tämän tekee Jumala itse,  niin silloin sydän uudistuu ja Jumalan Henki tulee elämän seuralaiseksi koko elämää varten.

Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä.  Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.  

Mikäli ihminen on luopunut pois Jumalan yhteydestä, hänen on aihetta palata takaisin kasteen armoon ja palata rakkaan Vapahtajamme armosyliin anteeksiantamusta ja elämän uudistusta pyytämään.  Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapoika tuli takaisin isän kotiin, niin mekin saamme käydä Jeesuksen luo ja vastaanottaa hänen armonsa ja rakkautensa täyteyden. Ilo enkeleillä on jokaisesta joka palaa takaisin Jumalan perheyhteyteen, Jumalan kansan yhteyteen, Jeesuksen seuraajien joukkoon.

XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva  pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.  (Augsburgin tunnustus 25.6.1530)

Parannus on Jumalan lahja. Hän antaa sen vapauttamalla meidät synnin vallasta synninpäästön sanalla.  Hän päästää  meidät ahdistuksista ja mielen taakoista.   Anteeksi saaneina elämme turvallisesti Jumalan varjelevien käsien suojassa. Hän on uskollinen. Hänen voimansa riittää meidänkin auttamiseemme.   Tämä valtava lahja on Jumalan oma teko. Siksi se kestää ja pysyy. Siksi se on luja. Se ei huoju eikä horju.

Tässä laskiaisen ensimmäinen lukukappale

Hes. 18:30–32

Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala.
    ”Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa - näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!”

42 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Matias Roto siis milloin ja miten ihminen saa “uuden sydämen ja uuden Hengen”?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Kasteveden pisaroissa Pyhä Henki siirtää ihmisen Saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Kasteen lahjana ihminen saa uudeen sydämen ja Pyhä Hengen antaman elämän uudistumisen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto mitä sinulle merkitsee Pyhän Hengen pilkka eli kun ihminen esim murhaa tai hyväksyy murhan (vainon), niin jos joku sanoo tällä ihmisellä olleen/olevan Pyhän Hengen, pilkkaako silloin Pyhää Henkeä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Yksikään väärä teko ei ole Jumalan mielen mukainen. Siksi jokainen synnillinen teko on tekijän omaa syytään, kapinaa Jumalaa vastaan.

      On täysin virheellistä syyttää Jumalaa omista hölmöilyistään. Oma vika, oma lika, tyhmä teko, tyhmän työtä.

      Älä kuvittele että erinomaisen loistoauton omistaminen automaattisesti estäisi ajajan päättömän kaahailun aiheuttaman metsään ajon tai kolarin. Samalla tavalla, kun syntinen ihminen tekee vääryyttä, niin se ei ole Jumalan lahjan oikein käyttöä, vaan kielikuvaamme jatkaaksemme, kalliin auton käyttöä tien vierusmetsän puiden kuorimakoneena.

      Joten Ari hyvä. Älä sotke käsitteitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto entäpä kun Raamatussa sanotaan:

      1. Joh. 3:15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Tuossa esiin nostamassasi Raamatun kohdassa kerrotaan, miten viha on vaarallista. Viha ei ole vain hetken mielijohde, vaan sen hedelmänä voi olla hyvinkin vakavia seurauksia, jotka ovat täysin linjassa sen kanssa mitä johdantotekstini lopussa olevassa Hesekielin profetiassa sanotaan, että kukin tuomitaan tekojensa mukaan.

      Tämä on seuraus ihmisen omien mahdollisuuksien mukaisessa järjestyksessä.

      Mutta sittenpä tulee tämän Jumalan lain saarnan tuomion pois ottava Jumalan sanan julistus evankeliumina. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta antaa meille kaikki synnit anteeksi, pahimmatkin ja räikeimmätkin. Tämän anteeksiannon takia Jumala näkee vain Kristuksen täytetyn sovintotyön eikä jo pois pyyhittyä likaa enää ole näkyvissä, koska kaikki saasta ja rikkomukset ovat pois pyyhittyjä.

      Jotta tämä evankeliumi tulisi näkyviin toin laskiaisen lukukappaleen rinnalle toisen kohdan Hesekielin kirjasta, missä kerrotaan, miten kasteen veden vihmonnan välityksellä on kaikki saasta pois pesty, joten anteeksiantamuksen puhdistuksessa syytöksien tultua olemattomaksi tehdyiksi sitä ei enää Jumalan edessä lasketa meidän syytöksiksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto missä on Jumalan pelkosi, eikö Jeesuksen sanat ole se minkä mukaan jokainen tuomitaan, tekeekö niiden mukaan vai ylenkatsooko ne?

      Joh. 12:48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.

      Ja Jeesus sanoo:

      Matt. 16:27 Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

      Valehteleeko Jeesus?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Vertaampa vanhan malliseen kelloon, missä on rattaita ja ruuveja. Kun kelloseppä korjaa tuollaista, niin hän panee jokaisen ruuvin ja rattaan oikeaan paikkaan ja niin kello käy asianmukaisesti. Mutta kun pikkupoikana avasin vanhempieni herätyskellon, niin en enää saanutkaan sitä kasaan. Osa ruuveista ei löytänyt paikkaansa eikä kaikki rattaate enää mahtuneet mihinkään. Eikä kello tietenkään enää toiminut.

      Kysyt minun jumalanpelkoani samaan aikaan, kun ymmärtämättömyyttäsi kuvittelet minun muka vastustavan Vapahtajamme sanoja. Toimit kuin taitamaton kellon rattaiden paikoilleen asettaja. Sotket väärät rattaat väärään yhteyteen etkä saa hommaa toimimaan. Kello ei käy eikä ratkaisua missään näy.

      Mutta otetaanpa sitten Jeesuksen sana, että pelastus on ihmiselle mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Pelastus on siis Jumalan teko.

      Markuksen evankeliumi:

      10:27 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: “Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.”

      Edelleen Jeesus sanoo, että pelastus ei ole teko vaan uskon asia. Uskon pelastus ei ole teoista kiinni vaan uskosta, joka on Jumalan teko.

      Johanneksen evankeliumi:

      6:28 Niin he sanoivat hänelle: “Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?”

      6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.”

      Paavali sanoo, etteivät teot pelasta vaan ainoastaan usko.

      Roomalaiskirje:

      4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

      Efesolaiskirje:

      2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –

      Ihmisen pelastus on siis Jumalan oma työ ja Kristuksen antama armo ainoa perusta. Kun siis olemme Kristuksessa niin silloin ei mikään kadotustuomio kohtaa meitä.

      Roomalaiskirje:

      8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

      Joten kellovertaukseen palatakseni:

      Opettele asettamaan palaset oikeisiin kohtiinsa, että saisit kellon käymään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto miksi Jeesus sanoi kirjanoppineille että nämä ovat sokeita?

      Miksi kirjanoppineet eivät kuulleet ja ottaneet Jeesuksen sanoja vastaan?

      Miksi Jeesus sanoi kirjanoppineille että näillä on paatunut sydän?

      Koko Raamattu todistaa ettei ihminen itsessään mitään voi ja tarvitsee parantajaa,Jeesusta, Jeesus parantaa paatuneen sydämen ja silmät ja korvat, niin että kuulee Jeesuksen äänen, kaikkein tärkeintä on kun Jumala antaa Pyhän Henkensä ja Hänen kauttaan vuodattaa rakkautensa uudestisyntyneeseen, näin synteihinsä kuollut herää uutena luomuksena.

      Uudestisyntyneellä on taito koota kaikki “kellot” niin että ne toimivat, Jumalan voimassa.

      1. Kor. 10:13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

      Valehteleeko Paavali tuossa että uudestisyntyneellä on voima voittaa kaikki kiusaukset?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      1) Yleistät väärin kirjanoppineitten ryhmän.

      Sinulta on kokonaan jäänyt huomaamatta, että Jeesus oli aikansa oppinein juutalainen. Yhdessä vaiheessa elämäänsä hän opetti Jerusalemin temppelissä, joka oli tuon ajan juutlaisten korkein oppilaitos, siis eräänlainen aikansa paras yliopisto. Kaiken lisäksi Jeesus oli niin suosittu, että häntä tuli kuuntelemaan enemmän väkeä kuin ketään muuta professoria.

      Kaiken lisäksi Jerusalemin temppeli on jopa kaksi kertaa suurempi kuin vastaava kreikkalaisten korkein oppilaitos Areiopagi, joka samalla oli myös pakanallinen temppeli.

      Huomaa myös että Paavali oli niin oppinut mies, että hän nimenomaan oppineisuutensa takia pääsi tuonne kreikkalaisen tieteen korkeimpaan laitokseen esittelemään kristinuskon sanomaa. Joku pöhkömpi ei koskaan olisi voinut sinne päästä.

      Se mitä evankeliumeissa tulee kritiikkiä kirjanoppineita vastaan, ei siis suuntaudu oppineisuutta vastaan, vaan kertoo ainoastaan, että Jeesuksen vastustajat olivat myös oppineita miehiä. Jeesus kritisoi näiden vastustajien tapaa tulkita Raamattua niin, etteivät nämä huomanneet Raamatun puhuvan juuri hänestä.

      Evankeliumit puhuvat näistä vastustajista sen takia niin paljon, koska juuri heidän taholtaan nousivat ne voimat, jotka johtivat Jeesuksen kuolemaan ristillä. Muutoinhan näistä Jeesuksen kolleegoista olisi tarvinnut niin paljoa puhua.

      Huomaa että useinkin näissä tuon ajan oppineitten keskusteluissa viitattiin nimenomaan silloiseen Raamatuun.

      Huomaa, että Jeesuksen ajan Raamattu oli sama kuin meidän Vanha testamenttimme. Uusi testamentti tuli vasta vähitellen käyttöön kristinuskon keskuudessa. Kopiointi nimittäin oli erittäin työlästä. Vasta vuonna 397 Karthagon kokouksessa Uuden testamentin kokoelma oli kutakuinkin valmis.

      Nykyinen puolelle kristikuntaa virallinen Raamatun kirjojen lukkoon lyöminen tapahtui vasta Trenton kirkolliskokouksessa, joka kokoontui pohjoisitalialaisessa Trenton kaupungissa vuosina 1545–1563. Päätös tehtiin sen neljännessä istunnossa 8.4.1546.

      Suomessa Raamattu tuli käytännössä mahdolliseksi köyhemmälle kansalle vasta 1900 -luvun puolella, kun kirkko alkoi jakamaan vihkiraamattuja. Aikaisemmin sen hinta oli ollut esteenä köyhemmälle väestölle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      2) Uudestisyntyminen käsitteestä

      Käytät sanaa uudestisyntyminen Raamatun vastaisesti. Raamatussa varsinainen sana “uudestisyntyminen” esiintyy vain kaksi kertaa. Matt. 19. luvussa se kuvaa Kristuksen takaisin tulon suuta tapahtumaa, joka koskettaa koko maailmankaikkeutta.

      Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa, Tiit. 3:4-7, sanaa käytettän kasteen vaikuttamasta elämän uudelleen alkamisesta, uudelleen luomisesta, syntymään verrattavassa uudistumisesta. Tämä tapahtuu nimenomaan kasteen pesussa. Tämä kohta on suoraa jatkumoa blogini alussa viittaamaani Hesekielin kastetekstiin. Jumala itse tekee täydellisen uudistuksen vettä vihmomalla. Tämän uudistuksen antajana ja toteutajana on Pyhä Henki, siksi Tiituksen kirjekin puhuu Pyhän Hengen uudistuksesta, joka meille on lahjoitettu pyhän kasteen veden valamisessa.

      3) Kuvitelmasta että muka olisi salatietoa

      On pelkkää pöyhkeilyä ja omien haaveittensa varaan menoa kuvitella, että Jumalan lapseksi syntyneellä olisi joku ylimääräinen muka suurempi tietämys kuin toisilla. Kaste toki antaa meille pääsyn Jumalan yhteyteen ja uskossa sen todeksi elämisessä on meille rajattomasti enemmän annettu kuin muille ihmisille, jotka ovat kasteen tuomasta uskosta osattomia.

      Joillekin Jumala voi antaa tiedon lahjan armolahjana, mutta samalla on nöyrästi tunnustettava, ettei kukaan ihminen voi itse omassa varassaan milloinkaan päästä sisälle uskon salaisuuksiin eikä todelliseen Raamatun sanan ymmärtämiseen ilman että hän on osallinen kirkon yhteisestä perinnöstä. Usko tulee kuulemisesta eli siis sellainen joka ei osallistu jumalanpalveluksiin, ei voi oman järkensä avulla päästä Raamatun sanomasta perille.

      Mikäli sitten vänkkäämällä vänkkäät, että olisi olemassa joku oikotie suureen viisauteen ja kaiken ymmärtämiseen, niin vastaapa, miksi sitten juuri tällaiset ihmiset yleensä ovat surkeimpien asiavirheiden levittäjiä, joiden teksti hutisee asiavirheitä.

      Muista, että tuollaisten törkeiden asiavirheiden levittelystä ei voi syyttää Pyhää Henkeä, koska Hän on Totuuden Henki.

      4) Itsensä synnittömäksi kuvittelu on kamalaa itsensä pettämistä

      Paavali puhuu aivan tietyssä tilanteessa aivan tietyn kiusauksen voittamisesta. On toki selvää, että Jumala voi omiaan varjella useammankin kiusauksen voittamiseen, mutta samaan aikaan on muistettava, että ainoastaan Jeesus on synnitön.

      Jos joku sanoo, ettei hän ole syntiä tehnyt niin hän tekee Jumalasta valehtelijan.

      1.Johanneksen kirje:

      1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

      1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

      1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

      1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet (Jumalan) valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias / Hesekiel

    “Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala. ”

    Eikö tämä lause kumoakin perisyntikäsitteen, kun sanotaan : ” ….. sen mukaan mitä hän on tehnyt ” ?

    Ei siis ole mitään siisrtosyntiä, joka seuraisi ” luonnollisesta lisääntymisestä “, joka tarkoittaa syntymistä naisesta lihallisesti. Vaan, kullekkin tekojensa mukaan, eli sen mukaan mitä on tehnyt, / mitä tulee tekemään.

    Uskontunnustuksessa sanotaan: “Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan. Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut 8, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä. ”

    Kyllä teot ratkaisevat, ja tekemättä jättämiset. Pahat ja väärät teot kun jättää tekemättä, voi olla aika luottavainen ja rauhallinen ilman rituaalejakin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Tarja Parkkila toteat:””Kyllä teot ratkaisevat, ja tekemättä jättämiset. Pahat ja väärät teot kun jättää tekemättä, voi olla aika luottavainen ja rauhallinen ilman rituaalejakin.””

      Mistä sitten määrittelet “pahat ja väärät” teot?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos kommentistasi.

      Kiitos hyvästä viittauksesta tunnustuskirjoihimme. Kiitos myös että nostit esille lukukappaleemme alkurivin ajatuksen.

      Mielestäni näitä alkurivin sanoja ei voi ajaa tunnustuskirjojen esitystä vastaan. Päin vastoin ne kuuluvat yhteen. Niinpä jokainen joutuu vastaamaan omista teoistaan, mutta oman langenneet tilamme takia jokaisen ihmisen kohdalla tekojen varaan jääminen jättäisi tulokseksi vain vanhurskauden puutteen ja sen mukana tuomion.

      Sen sijaan Kristuksen armon takia meille on kaikkien syntiemme anteeksianto. Näin yhdenkään ihmisen ei tarvitse jäädä toivon ulkopuolelle, vaan jokaiselle on taivaassa tarjona Jumalan lapsen osa. Pyhän kasteen kautta meidät tuohon Jumalan lahjan yhteyteen on liitetty ja siksi saamme olla turvallisin mielin tietäen, että uskomme ei raukea tyhjiin vaan, Jumala johon toivomme panemme, on vievä työnsä päätökseen.

      Tästä Pyhä Paavali loihe lausumahan:

      Roomalaiskirje:

      4:5 … mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto toteat:””Sen sijaan Kristuksen armon takia meille on kaikkien syntiemme anteeksianto. Näin yhdenkään ihmisen ei tarvitse jäädä toivon ulkopuolelle, vaan jokaiselle on taivaassa tarjona Jumalan lapsen osa. “”

      Heti seuraavassa lauseessa kumoat tuon:”” Pyhän kasteen kautta meidät tuohon Jumalan lahjan yhteyteen on liitetty “”

      Siis eikö tuo kaste ole ihmisen teko eli vanhemmat sen teettävät vauvalleen?

      Eikö siis tuossa lisätä Jeesuksen tekoon ihmisen teko? Eikö siis vauva ole vanhempien “armon” alla jos nämä joko kastattavat tai eivät?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Selvästi näkyy, ettet tajua kuka kasteen varsinaisesti tekee. Hän on Jumala.

      Pappi joka kasteen toimittaa on vain Jumalan käytössä oleva välikappale. Itse kaste on Jumalan lahja.

      Tunnustuskirjoihimme kuuluva Lutherin Iso katekismus sanoo tästä:

      Sillä kun kastetaan Jumalan nimeen, kastetta eivät suorita ihmiset, vaan Jumala itse. Vaikka välikappaleena siis onkin ihmiskäsi, se on silti todella Jumalan oma teko. Jokainen voi tämän perusteella itse päätellä, että se on paljon suuriarvoisempi teko kuin yksikään niistä, joita ihmiset ja pyhimykset ovat suorittaneet. Eihän mikään teko voi olla suurempi kuin Jumalan teko.

      Olet siis vielä uskon käsityksessä aivan alkuaskeleita ottamassa. Tässä sinulle yksin näistä uskonelämän alun asioista. Meistä tulee Jumalan lapsia siksi, että Jumala juuri kasteen pyhässä toimituksessa meidät ottaa oman perheensä jäseniksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto selvitä nyt ihmeessä kuinka ihminen (vanhemmat) sitten päättävät kastetaanko vauva vai ei?

      Oletko nyt aivan varma etten minä ymmärrä vai olisiko kuitenkin niin ettet sinä ymmärrä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Vanhempien vastuu on peräisin jo luomisjärjestyksestä. Vanhempien tehtävä on pitää huolta lapsestaan. Kun he antavat lapselle ruokaa ja turvallisuutta, niin heidän tehtäväkseen kuuluu myös varmistaa lapsen pääsy iankaikkisen elämän osallisuuteen. Tämä vanhempien velvoite sisältyy jo lähetyskäskyyn että kaikki ihmiset kaikkialla on saatettava Jumalan lapseuteen pyhän kasteen välityksellä.

      Sekä juutalaisuudessa ennen Jeesuksen aikaa että myös vanhan kirkon käytännössä kukaan perheessä ei saanut kastetta, jos perheen isä ei suostunut siihen, että kaikki taloudessa asuvat vauvasta vaariin ja omasta väestä nurkissa majoittuvaan kerjäläiseen ei saanut kastetta samalla kertaa. Poikkeuksia sallittiin vain erityistilanteissa, koska erityisissä tilanteissa se oli ainao mahdollisuus. Näin esimerkiksi Etiopian valtionkassn hoitajan kasteessa, kun hän matkalaisena oli etäällä eikä kastekouluakaan ollut mahdollisuus pitää pidempään kuin yhden ajomatkan verran.

      Uskonopillisesti siis kyseessä ei ole ole valinta kahden tasavertaisen arvon välillä, vaan kysymys siitä, totteleeko Jumalan tahtoa vai kapinoiko häntä vastaan.

      Jo Hoorebilla Mooses terotti vanhempien vastuusta lastensa hengellisessä kasvatuksessa.

      5.Mooseksen kirja:

      6:20 Kun poikasi vastaisuudessa kysyy sinulta ja sanoo: ‘Mitä merkitsevät ne todistukset, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, meidän Jumalamme, on teille antanut?’

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Asetat Jumalan ja ihmisen väärällä tavoin toistensa tasavertaisiksi vaikutajiksi. Siksi kysymyksessäsi vertailet sellaista mitä ei missään vaiheessa voi asettaa toisiaan vastaan.

      Olen eräissä toisissa yhteyksissä verrannut tätä väärien tasonsiirtymien ongelmaa kynään ja kirjoittajaan. Otan käteeni kynän ja kirjoitan paperille. Sitten kysyn kumpi meistä kirjoitti minä vaiko kynä. Joku sanoo, että minä. Sitten jätän kynän pöydälle ja liikutan sormeani paperin pinnalla kysyen kirjoitanko? Sitten joku sanoo, että kynä kirjoittaa. Lasken kynän pitkälleen paperin päälle: Kirjoittaako?

      Vasta sitten tulee oikea vastaus, minä kirjoitan käyttäen kynää työvälineenäni.

      Näin myös lapsen kasteelle viemisessä vanhemmat ovat vain Jumalan työväline lapsen saattamiseksi pelastavan kasteen osallisuuteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto kuinka selität ettei Jumala kastata (vanhemmilla) kaikkia maailman lapsia, eikä edes kaikkia luterilaisia? Miksi oikeudenmukainen Jumala kohtelelisi lapsia eritavoilla?

      Ajatteleppa nyt itseäsi, olisiko oikein jos kastattaisit vain toisen lapsistasi ja toista et? Olisitko silloin rakastava isä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      5) Kysymyksesi liittyy laajempaan kokonaisuuteen.

      Ensinnäkin evankeliointiin

      Miksi evankeliumia ei ole julistettu kaikkialle maailmaan? Tämähän on koko ongelman suurin kysymys. Voimme todeta, että kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä lähetystyöhön, johon itselleni on suotu etuoikeus, eivätkä kaikki joille se olisi ollut mahdollisuutta ole halunneet toteuttaa sitä työtä, joka kautta aikojen historiaa ajatellen on vaikuttanut maailman kehitykseen enemmän kuin mikään muu ihmisten toteuttamat hankkeet.

      Toiseksi vanhempien vastuuseen lapsistaan

      Vanhemmissa on suuria eroja. Jotkut hoitavat lapsiaan erinomaisesti ja suurella huolella, osa jättää lapsensa heitteille. Yksi heitteillejätön vakavimpia muotoja on jättää lapsi taivaspaikasta osattomaksi jättämällä jälkikasvunsa kastattamatta.

      Kasteen aikuisuuteen tai nuoruuteen siirtävien vanhempien suurin ongelma kasvatuksessaan on se, että he jättävät lapsensa vaaralle alttiiksi, koska vain kasteen välityksellä meidät siirretään pelastavan uskon osallisuuteen.

      Jumala on jo luomisessa järjestänyt vastuun lasten kasvatuksesta vanhemmille. Vain joidenkin estyneenä ollessa ihmisillä on kyky ottaa huolehtiakseen myös toisten lapsia, kuten nykyaikanakin yhä edelleen tapahtuu montakin kertaa.

      Joten suuntaapa katseesi oikeaan kohteeseen ja näe kuka tässä kastamattomien lasten ongelmassa on vastuullinen taho.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto selittelet itseäsi vastaan, ensin kirjoitat:””Näin myös lapsen kasteelle viemisessä vanhemmat ovat vain Jumalan työväline lapsen saattamiseksi pelastavan kasteen osallisuuteen.””

      Siis jos Jumala käyttää vanhempia “työvälineenä” niin kuka silloin olisi “vastuullinen” siitä kastetaanko vai ei, ei kaiketi “työväline” aivan kuten itse kynästä kirjoituksessa tuot esiin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Ota huomioon vanhempien vastuu lapsensa tulevaisuudesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto ota huomioon omat kirjoituksesi eli etkö huomaa kuinka ristiriitaisesti kirjoitat?

      Kumpi nyt on “vastuullinen” vauvan kasteessa, Jumala vai “työväline” eli vanhemmat?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Asetat kysymyksen väärin

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto kuinkas sen nyt tekisin, siis lähtökohta on väitteesi täydellisestä Jumalan työstä kasteessa, siis vanhemmat ovat pappien kanssa “työvälineitä”, näin tuot esille, etkö tuo?

      Nyt sitten miksi vauvoja jää kastamatta, eikö Jumalan tahto olekkaan että kaikki tulevat pelastukseen?

      SIIS onko esittämäsi kaste teologia väärä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Olen jo edellä vastannut kysymykseesi. Kertaus on opintojen äiti. Koko maailman evankelioinnissa kaikkia kansoja ei vieä ole tavoitettu. Miksi ei ole tehty riittävästi lähetystyötä. Tässä se vika on. Miksi Jumala sen on sallinut sitä emme tiedä.

      Lapsen kastamatta jättäminen on vain yksi tapaus näistä miljaardeista muista henkilöistä, joita lähetystyö vielä ei ole tavoittanut. Lapsen kohdalla se “lähetystyöntekijä”, joka ei ole tavoittanut lasta, on lapsen kasvattaja. Näin ollen vastuu jää vain ja ainoastaan kasvattajan harteille. Ei kenenkään muun.

      Tämä on aivan täysin samalla linjalla kaikkien muiden evankelioimattomien maiden ja kansojen ihmisten tilanteen kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto siis kaste ei olekkaan täysin Jumalan työtä vaan “kynä” ohjaa kättä kirjoittamaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Kysymyksesi kasteteologiastani kertoo enemmän sinusta kuin minusta. Seuraan sitä opetusta, joka oli jo apostoleilla: Kaikki kansat on kasteen välityksellä saatettava Jeesuksen seuraajiksi. Tässä ei ole mitään ikärasismia eikä ketään voida jättää osattomiksi. Tavoite toteutuu vasta kun viimeisimmänkin kansan viimeisinkin jäsen on kasteen välityksellä opetuslapseutettu.

      Matteuksen evankeliumi:

      28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto jätät tuosta kaste käskystä pois opettamisen pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää, mitä ovat nuo käskyt?

      Kaste teologiasi on väärä koska nyt sitten väität että toinen ihminen voisi pelastaa toisen eli vanhemmat voisivat pelastaa lapsensa kastattamalla heidät, ei vaan pidä paikkaansa, sinä eikä kukaan muukaan voi pelastaa ketään, jokaisen ihmisen on itse tehtävä parannus Jumalan kutsuessa.

      Lapset jätän Jumalan käsiin, heidän pelastuksesta en voi sanoa varmaa, mutta kastamalla ei vanhemmat heitä pelasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Arri

      Opettele ymmärtämään mitä luet. Miksi kummassa yrität vääntää minun sanojani tasan tarkkaan päinvastaisiksi kuin sanon. Sellainen on tyhmää.

      Ota huomioon, että ennen kuin voidaan opettaa, pitää tehdä opetuslapseksi. Joten Ari hyvä. Opettele sisältälukutaitoa, jotta ymmärtäisit, mitä minä sanon, ja vielä enemmän, että oppisit ymmärtämään, mitä Jumala itse sanoo sanassaan.

      Kuinka kummassa kuvittelet, että vanhemmat voivat pelastaa lapsensa, kun kerran pelastus on Jumalan teko. Sen sijaan vanhemmat voivat viedä lapsensa kasteelle, joka puolestaan yhdistää lapsen Jeesuksen pelastustekoon.

      Vielä pahemmin kristinuskon sanomaa vastaan sodit kuvittelemalla että ihminen voisi itse pelastaa itsensä, kun sanot: “—sinä eikä kukaan muukaan voi pelastaa ketään, jokaisen ihmisen on itse tehtävä parannus Jumalan kutsuessa.”

      Tässä lauseessasi tuot esille itsekeskeisyyden ilmentymän äärimmäisenä ilmiönä. Luther on sanonut, että syvimpään synnin olemukseen kuuluu, että ihminen on omaan itseensä käpertynyt, “incurvatus in se”.

      Tällaisesta Paavali varoittaa muistuttamalla, ettemme me Jumalan kansan jäseninä eli Kristus -puun oksina kannata juurta vaan juuri kannattaa meitä.

      Roomalaiskirje:

      11:18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias “Kasteveden pisaroissa Pyhä Henki siirtää ihmisen Saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan.”

    Uskontunnustuksen mukaan Jumala on yksi, mutta sen lisäksi on kolme persoonaa, Isä, poika ja pyhä henki. Mutta pahan, kuten saatana olemassaolon, tämä kirjoitus mielestäni tuomitsee. Näin sanoen:

    “Seurakuntamme tuomitsevat kaikki harhaopit, jotka ovat tämän kohdan kanssa ristiriidassa, kuten manikealaisen 2, joiden käsityksen mukaan on olemassa kaksi alkuperustetta, hyvä ja paha, valentinolaisen 3, areiolaisen 4, eunomiolaisen 5, muhamettilaisen 6 ja muut näiden kaltaiset. Ne tuomitsevat myös samosatalaiset, vanhat ja uudet 7, jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona, ja tämän johdosta juonikkaasti ja herjaavasti viisastelevat Sanasta ja Pyhästä Hengestä, etteivät ne ole erillisiä persoonia, vaan että Sana merkitsee ääneen lausuttua sanaa ja Henki luonnossa aikaan saatua liikettä. “

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos kommenteistasi ja kiitos tunnustuskirjojen hyvien kohtien esille tuomisesta. Seuraavat kaksi kohtaa kirjoitan hyvän viitteesi parin kohdan edelleen korostamiseksi.

      Jumalasta muutama sana

      Jumala on yksi. Maininta kolmesta persoonasta ei ole joku lisäys Jumalan ykseyden päälle, vaan saman kuvauksen oleellinen osa. Jumala on kolmiyhteinen. Hän on yksi Jumala kolmessa persoonassa ja kolme persoonaa yhdessä jumaluudessa.

      Sitten muutama sana hänen vastustajastaan

      Saatana ei ole Jumalan tasolla oleva henkiolento, vaan luotu kuten muukin luomakunta. Saatana oli alkuaan Jumalan luomuksena hyvä, mutta sitten lankesi kapinoimaan Jumalaa vastaan. Tämä lankeemus teki Saatanasta tuomion alaisen. Kapinan ratkaiseva taistelu on jo voitettu. Saatana on menettänyt asemansa Jumalan enkelinä, se on heitetty ulos taivaan kirkkaudesta, Golgatan ristillä maailma on sovitettu Jumalan kanssa ja ylösnousemuksessa kuoleman valta on murrettu. Viimeisellä tuomiolla Saatanan toiminta maailman vahingoittamiseksi loppuu tykkänään.

      Mielestäni katolinen katekismus kuvaa Saatanan lankeemusta erittäin hyvin viitatessaan Lateraanin IV kirkolliskokoukseen vuonna 1215, missä asiaa käsiteltiin erittäin perusteellisesti:

      Raamattu ja kirkon traditio näkevät tässä olennossa langenneen enkelin, jota kutsutaan Saatanaksi tai Paholaiseksi.

      Kirkko opettaa, että se alkujaan oli Jumalan luoma hyvä enkeli. ”Jumala oli tosin alkujaan luonut Paholaisen ja muut demonit luonnostaan hyviksi, mutta niistä tuli omasta syystään pahoja.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Jatko edelliseeni, sen lopusta…

    “Sana merkitsee ääneen lausuttua sanaa ja Henki luonnossa aikaan saatua liikettä.”

    Ajatelkaa, että itseasiassa näin viisas ajatus, on tuomittu juonikkaaksi ja herjaavaksi viisasteluksi. Ja niin viisaus katosi ja tieto kävi turhaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Mielestäni tämä ei mitenkään vähennä viisauden ja tiedon merkitystä elämässämme. Sen sijaan siinä kerrotaan kuka meille on viisauden ja tiedon antanut, kun siinä puhutaan Pyhästä Hengestä Jumalan kolmantena persoonana. Koko kohdan tarkastelukulmana on vain tämä Jumalan olemuksen kuvaus.

      Mielestäni viisaudesta ja tiedosta puhutaan Raamatussa erittäin ylistävästi.

      Sananlaskut:

      2:10 sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,

      8:11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

      8:12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

      14:1 Vaimojen viisaus talon rakentaa,

      Varsinkin viimeisen näistä esiin nostamistani olen todennut erittäin hyvin elämän realiteetit huomioiviksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Kirkon säätämät tavat..

    “Samoin meidän keskuudessamme muistutetaan, että ihmisten perinnäissäännökset, jotka on säädetty siinä tarkoituksessa, että sovitettaisiin Jumala, ansaittaisiin armo ja suoritettaisiin hyvitys synneistä, ovat evankeliumin ja uskonopin vastaisia. Sen tähden luostarilupaukset sekä ruokia ja paastopäiviä ym. koskevat erikoissäännökset, jotka on asetettu armon saavuttamiseksi ja syntien sovittamiseksi, ovat hyödyttömiä ja evankeliumin vastaisia. ”

    Tässä tuomitaan myös paasto.

    Seuraava on selkeästi hauska, koska siinä sanotaan:

    “Seurakuntamme tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, 11 jotka eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia. ”

    Pappeja on ilmeisesti syytetty jumalattomiksi ja siksi pitää tunnustaa, että pappi voi olla jumalaton, mutta hänen palveluksensa siitä huolimatta on kirkon mieleinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos erinomaisista tunnustuskirjojen otteista. Kiitos myös nasevista kysymyksistäsi.

      1) Paaston esittelyssä ei kielletä itse paastoa paastona, vaan sellainen paaston korostaminen, missä paasto pannaan ikään kuin suoritukseksi, jolla ostetaan Jumalan hyväksyntä. Jumalan antama hyväksyntä eli siis vanhurskauden lahja annetaan meille ilman omia suorituksiamme. Jeesus itse on meidän vanhurskautemme eivät mitkään meidän omat suorituksemme, ei edes niinkin hurskas, hyvä ja jumalinen tapa kuin paasto oikein käytettynä on, riitä korvaamaan Kristuksen antamaa lahjaa.

      2) Kaikkina aikoina papitkin ovat olleet vain ihmisiä. Siksi myös kaikki inhimilliseen elämään kuuluminen sisältyy myös meidänkin elämäämme.

      Toki Jumalan sanan palvelijoina toisinaan olemme saaneet kokea suurtakin arvonantoa.

      Toisinaan papp myös i voi saada virkansa takia osakseen ihmisten pahoinvoinnin tuottamien reaktioiden maalitauluna olemisen.

      JOissakin maissa joidenkin vieraiden oppien tai ideologien tuoma vaino on päätynyt jopa marttyyrikuolemaan.

      Tuolla jo kirkkoisä Augustinuksen ajan toimin voitetulla donatolaisuudella oli se ongelma, että tavalliselle seurakuntalaiselle olisi ollut vaikeaa päätellä kenen papin puoleen pitäisi kääntyä voidakseen olla aivan varma, että näin saamansa hengellinen apu todellakin auttaa Jumalan edessä.

      Niinpä yhteinen eli sanan varsinaisessa merkityksessä katolinen eli siis maailmanlaajuinen kristikunta on tunnustautunut siihen, että Jumala itse pitää huolta laumastaan eikä tämä huolenpito ole kiinni siitä kuka ja minkälainen pappi toimii tämän Jumalan huolenpidon välikappaleena.

      Tätä voisi verrata vaikkapa lasta ruokkivaan käteen. Ruuan saanti on nälkäiselle lapselle elintärkeää. Otetaan sitten räikeä esimerkkitapaus karikatyyrinpiirroksena siitä, mitä tarkoitan. Jos jonkun vauvalla on nälkä juuri kun sä tai äiti sattuu olemaan juovuksissa, mikä sinänsä on erittäin huono tapa sekä yleisesti että erittäinkin lapsen hoidossa, niin toki tuo huonossa kunnossa oleva vanhempi yrittää pitää muksustaan huolta . Voimme siis todeta, että noiden hankaluuksienkin keskellä lapsen saama ruoka ravitsee lasta, eikä tapahtuman tärkeyttä vähennä se, että vauvan lusikasta voi jollain kertaa läikähtää puolet pöydälle jo ennen kuin loput ehtivät syöttötuolissa istuvan vekaran suuhun.

      Tällä liioitellulla esimerkillä yritän sanoa, Lutherin sanoja mukaellakseni, että vaikka Saatana saarnaisi puhdasta evankeliumia, niin tuo evankeliumi saisi aikaan sen mitä varten Jumala sen on saarnauttanut. Jumalan sana on voimallinen, koska Jumala itse toimii sanansa välityksellä. On muistettava että Jeesuskin torjui kaikki Saatanan hyökkäykset Jumalan sanan voimalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Jatko Myöhemmin samassa kirjoituksessaa Kirkollinen järjestys ikäänkuin kumoaa jumalattomien pappien palvelustyön, ja liittyy donatolaiseen näkemykseen, kun sanoo :

    ” Kirkollisesta järjestyksestä seurakuntamme opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista.”

    Miten sitten kutsumus todetaan, se on toinen juttu, koska tunnustaa voi mitä tahansa, varsinkin jos on rahasta kysymys.

    Nämä löytyvät googlaamalla Augburgin tunnustus. En uskalla siirtää linkkiä, koska siinä lukee ” Ei turvallinen ” mikä on vähän outoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos hyvistä kysymyksistäsi

      En tiedä mihin osoitteeseen wikipedia viittaa, mutta tunnustuskirjojen sivusto on osoitteessa

      https://tunnustuskirjat.fi/

      Itselleni ainakaan tuo sivusto ei ole koskaan ilmoittanut mitään häiriötä.

      Toiseksi

      Kirkko on aina ollut hyvub järjestäyhtynyt yhteisö. Samalla tavalla kuin vain valituilla henkilöillä on valtuutus tehdä oikeustoimia edustamiensa yhteisöjen puolesta ja niiden nimissä, samalla tavalla vain kirkon valtuuttamilla viranhaltijoilla on oikeus puhua opin asioista kirkon virallisena kannanottona.

      Tuo ilmaus “asianmukaisesta kutsumuksesta” käyttää latinankielisessä tekstissä ilmausta rite vocatus, joka tarkoittaa piispan antamaa pappisvihkimystä. Tällaistahan myös juutalaisuudessa on jo vanhastaan ollut. Jeesuskin aloitti julkisen julistamisensa vasta 30 vuotiaana, koska se tuohon aikaan oli alaikäraja rabbin virkaan vihkimiselle. Synagogassa piispaa vastaava virka on ollut synagogan esimies.

      Luonnollisesti kirkko yrittää löytää vihittäviksi mahdollisimman hyvää ainesta, mutta varsinkin voimakkaasti eteenpäin menevissä lähetystilanteissa on useinkin otettava käyttöön kaikki ne voimat, joita suinkin käsiin saadaan. Niinpä juuri noissa oloissa myös tarvitaan enemmän kirkkokurin toimia, kun useammoin tulee ilmi, ettei kansan luottamuksen saanut henkilö vastaakaan odotuksia vaan ilmeneekin joitakin hankalia väärinkäytöksiä.

      Tämä ei estä henkilökohtaista todistusta omasta uskostaan tai kirkon sanoman puolesta, mutta noissa tilanteissa puhe on oman henkilökohtaisen vakaumuksen esillä pitoa. Sen sijaan virkansa puolesta evankeliumia julistava ja sakramentteja jakava pappi tekee sen virkavastuulla ja tietoisena siitä, että hän edustaa koko yhteisöään eikä vain omaa itseään.

      Kirkon rahoituksesta

      Kirkon rahoitus on hyvin eri tasolla eri puolilla maailmaa. Jokainen yhteinen työ vaatii joitakin yhteisiä varoja, jotta jotakin voidaan tehdä yhdessä, jossakin enemmän, jossakin vähemmän.

      Kamerunissa meillä oli alati ongelmana saada edes niin paljoa varoja eri puolille seurakuntien pappien sopimuksen mukaisia palkkoja. Muutamille palkan maksu oli valtavasti myöhässä, jotkut eivät koskaan onnituneet saamaan oikeutettua palkkaansa vaan heidän oli pakko tyytyä alempiin palkkauksiin, mikä puolestaan teki välttämättömäksi hankkia jokapäiväinen leipänsä jollain muulla tavalla, mikä puolestaan vähensi heidän voimiaan ja aikaansa vastuullaan olevan seurakunnan hoitamisessa.

      Moni pappi eli käytännössä vaimonsa puutarhanhoidolla. Hedelmällisessä maaperässä tämä tuotti niin paljon että moni perhe saattoi elää tämän varassa. Tämä oli heidän panoksensa kirkon yhteisen sanoman eteenpäin viemiselle.

      Joten kyllä naiset ovat suuremmoisia – myös tuolla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Kiitos keskustelusta ja vastauksista Matias. En nyt jatka tästä tunnustusaiheesta enempää tällä kertaa.

    Paastotkoon kuka haluaa, ei se ketään vahingoita, ja jos ei ruokapaastoa harrasta, voi paastota ainakin Israelin syntien muistelusta, Juudaksen parjauksesta, ja mitä kaikkea sormella osoittelua sinne evankeliumiin liittyykään.

    Kääntyä tällä tavalla, jos mahdollista, pois pahoilta teiltänsä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos itsellesi.

      Kristillisessä paastonajassa yleisenä tapana on perinteisesti ollut se että liharuoka on jäänyt pois paaston aikana. Muutoin on syöty normaalisti

      Arabiassa väki ei voinut luopua liharuuasta, koska se oli koko aterian suurin osa. Siksi sinne muodostui tapa paastota päivisin kokonaan ruuasta ja sen sijaan syödä öisin vapaasti. Tämä tapa sitten siirtyi sellaisenaan Muhammedin perustamalle islamille ramadan -kuun nimellä.

      Monelle nykyajan ihmiselle paaston aika saattaa merkitä vain yleistä elämän yksinkertaistamista ja keskittymistä elämän perustaviin tarpeisiin luopuen turhista lisukkeista,

      joita ei edes tarvita,

      mutta ovat jääneet roikkumaan jälkeen päin ikään kuin iso risu erään afgaanikoiran turkkiin, joka voitti koiranäyttelyssäoman sarjansa, kun paksulta turkilta eivät huomanneet tuota ylimääräistä turkin alle koiran juostessa tarttunutta ja siten mukaansa saamaansa ylimääräistä “hiustenkohotinta”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25