Uusi paavi

Hugo Chávez kuoli ainoastaan 59 vuoden vanhana. Se ei ole ikä eikä mikään. On ihmeellistä, että Fidel Castro on elossa vieläkin. Joitain vuosia sitten ihmisiä järkytti video, jossa Castro puuskutteli verryttelyhousut jalassa. Suljetussa yhteiskunnassa suuret johtajat pystyvät peittelemään ongelmiaan huomattavissa määrin. Epäillään, kuka siellä maskin takana sitten valtaa oikeasti käyttää.

Nyt Kuubassa presidenttinä on Raúl Castro, joka aivan vähän aikaa sitten valittiin kommunistipuolueen keskuskomitean pääsihteeriksi. Castro on varmasti monen puoluejäsenen suureksi vahingoksi ilmoittanut, ettei hän aio pyrkiä enää uudelle kaudelle vuonna 2018, jolloin hän on vasta 88-vuotias.

Paavi emeritus Benedictus XVI on ihan muutaman viikon kuluttua 87-vuotias. Hän on nyt kaksi vuotta vanhempi kuin Johannes Paavali II oli kuollessaan. Johannes Paavali II oli historian ensimmäinen paavi, joka luopui sedia gestatoriasta eli kantotuolista. Häntä varten Fiatin tai Seatin tehtailla rakennettiin semmoinen valkoinen erikoisauto, jonka lavalle rakennettiin koroke, josta sittemmin tehtiin luodinkestävällä lasilla varustettu koppi. Johannes Paavali II joutui murhayrityksen kohteeksi. Hän oli myös historian ensimmäinen paavi, joka sai maistaa Internetiä ja kännykkäkameroita. Kamerat seurasivat häntä tiiviimmin kuin ketään toista paavia koskaan missään.

Paavi Benedictuksen lempinimi Saksassa oli enteellisesti Papa Razzi. Papa Razzi varmasti ymmärsi, että hän ei halua samanlaista nöyryytystä kuin Johannes Paavali II, mies, joka aivan vanhuudensairaana pantiin kameroiden eteen. Se oli hirveän alentavaa. Suljetussa Castrojen maailmassa sellainen ei tulisi kuulonkaan. Että sen minä uskon olevan eron syynä, minkä lisäksi tietty tulee mieleen ajatus rauhallisesta kuolemasta muutenkin kaiken tuon kauhean synnillisen skandaalin keskellä. Periaatteessa, teoriassa, katolinen kirkko voisi mielestäni jo tuossa tilanteessa jakautua niin kuin 1500-luvulla. Silloin kirkko olisi pysynyt yhtenäisenä, mutta kun Lutheria ei tajuttu tappaa ajoissa.

Suomessa oli Helsingin katolilaisena piispana semmoinen Józef Wróbel. Kymmenen vuotta sitten netissä oli semmoinen sivusto kuin katkirkko piste jotakin. Se oli ryhmittymä, joka oli kauhean tuohtunut uuden piispan moukarimaisesta toimintamenetelmästä. Oli mielenosoituskin, joku 15-20 ihmistä huusi Wróbelin ikkunan alla muun muassa oikeutta homoille. Siinä siis Wróbel joutui monenlaisen turhautumisen purkukupiksi.

Sitä jotenkin riemuitaan, että nyt on jesuiitta paavina. Ja että nimi on Franciscus niin kuin Assisilaisella, joka perusti kerjäläisveljistön. Nyt köyhät saavat äänen, ikään kuin.

Franciscus eli amerikkalaisittain Frankie-boy oli 7-vuotias, kun Juan Perón teki sotilasvallankaappauksen Argentiinassa. Hän oli 24-vuotias, kun Mossad toukokuussa 1960 kidnappasi bussipysäkillä Buenos Airesissa Adolf Eichmannin. Olen aivan varma, että Argentiinan katolinen kirkko oli asioista perillä, koska juuri katoliset papit organisoivat Perónin kanssa niin sanotun "rottalinjan", jota pitkin natsit pakenivat Punaisen ristin passeilla liittoutuneita Argentiinaan, joka oli erittäin natsimyönteinen maa. Rottalinja oli osa kommunisminvastaista taistelua.

Ransu-paavi on myös nähnyt sotilasdiktatuurin, ja tänään on uutisissa ollutkin ikään kuin paljastuksia siitä, miten patakonservatiivinen katolinen kirkko vain vaikeni sotilasjuntan aikana. Eräiden lehtijuttujen panetteleva sävy jättää vaikutelman, että paavi on ikään kuin ”vain yhdellä keuhkolla kulkeva lahtari”.

Jesuiittaveljistö esimerkiksi Paraguayn historiassa on merkittävä. Jesuiittojen teologia on loppuun asti viljeltyä katolilaista luomisajattelua, jonka mukaan kaikessa olemassa olevassa on totta ja pyhää, eikä sitä ole lupa tuhota. Tämä on siten paperille pantuna täysi vastakohta niin kutsutulle miekkalähetykselle. Jumala luo Sanallaan, ja Sana eli Kristus on läsnä luodussa sen järjellisenä rakenteena, ts. inkarnaatio eräässä mielessä on tosi jo luomisessa. Siten inkarnaatio Jeesuksessa ei ole jokin uusi ja vieras elementti luotuun nähden, vaan jotakin, joka on sille entuudestaan itse luomisen takia tuttua ja jopa kaikkein alkuperäisintä. Luotu jo sellaisenaan kantaa mukanaan Järjen eli Kristuksen siementä (Logos spermatikos). Jesuiitat olivat aikalaisiinsa nähden näissä asioissa hyvin edistyksellisiä, ja heidän koulunsa kehittyneitä. Katolista kirkkoa Argentiinassa kuitenkin luonnehditaan hyvin konservatiiviseksi. On aivan epäselvä, mitä Franciscuksen jesuiittatausta käytännössä merkitsee.

Eilettäin arvioin näin. Kun uusi paavi siis on ikään kuin kansanmies paikasta, jossa kansanmiehen usko on, miten sanotaan, hyvin "konservatiivista" (siis taikauskoa), ja kun koko systeemin painopiste on siellä etelässä, jossa homoseksuaalisuus ilman katolista kristinuskoakin olisi aivan kauhea asia, niin en osaa odottaa paavi Franciscusta minään sillanrakentajana niin sanottujen liberaalien ja konservatiivien välillä.

Franciscus muistuttaa jollain tapaa Johannes Paavali II:sta. Hän esiintyy ystävällisen isällisesti, ja jää nähtäväksi, millainen showmies hän voisi olla. Johannes Paavali Kakkonen oli hyvällä tavalla showmies, hän osasi puhua 1980-luvun alun katolilaiselle nuorisolle. Odotan sitä piirrettä Franciscukselta. Jotkut ovat sitä mieltä, että se on sillanrakentaja, joka ui liiveihin niin kuin Napakympin Kari Salmelainen. Showmiehet naurattavat, ja silloin murhe unohtuu. Luullaan, että tilanne on hyvä. Kunnes show on ohi.

Franciscus voi olla sillanrakentaja helluntailaisiin Etelä-Amerikassa. Hän voi ymmärtää kansanhurskautta, jossa harrastetaan eksorkismia, ja Pirkko Jalovaara voi ehkä olla tyytyväinen uuteen paaviin.

Varovainen arvaukseni on, että sosioekonomiset kysymykset voivat nousta kilpa-asetelmaan suhteessa esim. seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksiin. Pedofiliaan uusi paavi tarttuu, mutta hän saattaa tehdä ns. ”kardinaalimunauksen” paavikandidaatti-kardinaali Turksonin tapaan, jos esittää, että pedofiliaa ei ole siellä, missä homoseksuaalisuutta ei suvaita.

On ällistyttävää, kuinka kuutta seitsemää eri kieltä puhuvat viisaat tohtorit ovat joissain asioissa ihan penttioinosia.

"Mitä te keskiluokkaiset feministit jaksatte vouhottaa homoista, kun meillä on täällä nämä köyhät" -tyyppinen argumentti uuden paavin suusta ei minua yllättäisi ollenkaan. Kyllä se vielä senkin voi kertoa, että "sielun rinnalla teidän euronne on pikku juttu".

Hän voi olla oikea heartbreaker. Romanttisesti katolilaisuuteen suhtautuvat liihottelijat voivat ihannoida hänen köyhyysjuttujaan, mutta oman olemassaolon oikeutuksesta taistelevien seksuaalisten vähemmistöjen edustajien sydämet hän voi murskata toisella tapaa. Heille globaaleissa piispoissa ei ole muita esikuvia kuin Desmond Tutu. Hän on nyt kai 81-vuotias.

3 kommenttia

  • Markku Virta sanoo:

    Argentiinahan on aika liberaali maa näissä seksuaalisuusasioissa. http://gsdmagazine.org/2012/05/18/731/ Sukupuolenkin voi vaihtaa ilman kirurgisia toimenpiteitä: http://www.huffingtonpost.com/2012/05/10/gender-identity-law-argentina_n_1505093.html

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Sanoin oleellisen paavin valinnasta Olli Seppälän blogin keskustelussa jo ennen vaalia. https://www.kotimaa.fi/blogit/olkoon-kuka-hyvaensae-kunhan-on-hyvae#comments

    Paavin valinta oli yllätys niille, jotka kuvittelevat vaaleja matemaattis-loogisiksi operaatioiksi. Yhtä yllättäviä tulevat olemaan paavin toimet samoille henkilöille. Muille yllätys on se, jos ei tule yllätyksiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Suhtautuminen sotilasjunttaan ei ole mikään irrallinen vakuumissa tutkittava asia. Toisella puolella oli pelko vasemmistolaisuuden noususta. Argentiinan ja koko LA:n ongelma on kansalaisyhteiskunnan puute. Kansa ei osaa eikä halua hallita itseään, siksi se odottaa aina uutta messiasta, ja aina se pettyy. Peronista, Evitasta uudelleen Peroniin…. sehän oli jo suoranainen vitsi. Chavez, Putin etc. kuuluvat samaan kategoriaan. Suomalaiset saisivat kiittää Jumalaa siitä, että saivat kuulua 600 vuotta Ruotsin valtakuntaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen
    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.