Uusi kirkkovuosi alkaa

Rakkaani kotipihallani jokunen vuosi sitten.

Uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventista. Aloitetaan uusi kierros pelastuksen keskeisten asioiden julistamista. Näin kirkkomme toiminta keskittyy oleellisten ja merkittävien raamatunkohtien esillä pitoon, kun niitä kerrataan säännöllisesti.

Jos Jumala suo, niin tämän kirkkovuoden ajan kirjoitan blogini apokryfikirjojen teksteistä. Apokryfikirjat ovat osa kristillistä Raamattua.  Niihin viitataan Uudessa testamentissa lukuisia kertoja.

Raamattu on Jumalan suurten tekojen ylistystä. Hänelle annetaan kunnia kaikista hänen voimallisista teoistaan kansansa hyväksi.  Näin tekee myös Sirakin kirja:

Sinua minä ylistän, Herrani, kuninkaani!

Sinua tahdon kiittää, Jumalani, pelastajani,

sinun nimeäsi minä ylistän!

Kirkkovuoden aikana näitä tekoja tuodaan esille. Eri aikakausina syntyneitä,  mitä erilaisimmin tyylein kerrotaan Jumalasta. Meidän uskon elämäämme vahvistetaan. Surevia lohdutetaan. Iloitsevien kanssa iloitaan. Elämän eri tilanteisiin tuodaan opastusta. Vuosituhansien takaisten tekstien avulla tuodaan Jumalan puhe meidän ajallemme, meitä varten. Sama Jumala toimii yhä meidänkin aikanamme. Sama voima. Sama suuri rakkaus kansaansa kohtaan.  Jumalan huolenpito on todellisuutta meidänkin keskuudessamme.

Silloin muistin, kuinka armahtava sinä olet, Herra,

kuinka olet iäti osoittanut hyvyyttäsi:

sinä pelastat ne, jotka pysyvät sinulle uskollisina,

vapautat heidät vihollisten käsistä.

Jeesus Sirakilla oli omat huolensa ja murheensa.  Kullakin ihmisellä on omansa.  Toisinaan murheet koskettavat kokonaisia kansoja.  Toisinaan kansat jäävät yksinään, kuten Suomi talvisodan aikana pieniä ryhmiä lukuun ottamatta, toisinaan apua tulee enemmänkin, kuten Ukraina tänä vuonna hyökkäyksen kohteeksi jouduttuaan.

Kaikkien ahdistusten keskellä saamme turvautua Jumalan apuun. Hän kuulee rukouksemme, hän rientää avuksemme.  Saamme tuoda esirukouksissamme Herramme eteen kaikki niin yksityiset kuin kansojen väliset ongelmatkin.    Sirakin sanat sopivat kansamme ja Ukrainan sotiinkin:

Vihamiesteni edessä olit tukenani ja pelastit minut,

suuressa laupeudessasi sinä nimesi voimalla varjelit minut

hampailta, jotka halusivat iskeä minuun,

käsiltä, jotka tavoittelivat henkeäni.

Kaikissa olosuhteissa on aihetta tuoda avunpyyntömme Vapahtajamme eteen. Hän tuntee meidät. Hän tietää tarpeemme. Uskokaamme siis vaivamme ja huolemme hänen eteensä nyt alkavan kirkkovuodenkin aikana.

Vihamiesteni edessä olit tukenani ja pelastit minut, suuressa laupeudessasi sinä nimesi voimalla varjelit minut hampailta, jotka halusivat iskeä minuun, käsiltä, jotka tavoittelivat henkeäni.

En tiedä mitä vaikeuksia  kirjoittaja oli läpikäynyt, mutta kiitollisuus avun saannista täytti hänen mielensä. Jumalaan hän oli turvautunut ja Jumala kuuli häntä.

Minä rukoilin Herraa, isääni ja herraani: "Älä hylkää minua ahdistuksen päivänä, kun olen röyhkeiden ihmisten armoilla. Alati minä ylistän sinun nimeäsi, alati tahdon laulullani kiittää sinua." Minun rukoukseni kuultiin.

Mekin saamme tuoda omat huolemme ja murheemme Taivaan Isän eteen ja luottaa, että hän meitä kuulee ja antaa apunsa parhaaksi näkemällään tavalla.

Hyvää Uutta Kirkkovuotta!

 

SUNNUNTAI 27.11.2022

1. adventtisunnuntai

Kuninkaasi tulee nöyränä

Viikon apokryfiteksti Sir. 51:1–12

Sinua minä ylistän, Herrani, kuninkaani! Sinua tahdon kiittää, Jumalani, pelastajani,sinun nimeäsi minä ylistän! Sinä suojelit minua, olit tukenani ja pelastit ruumiini tuholta.

Sinä pelastit minut panettelijoiden kavalalta kieleltä, valheita levittävien kuiskutuksilta. Vihamiesteni edessä olit tukenani ja pelastit minut, suuressa laupeudessasi sinä nimesi voimalla varjelit minut hampailta, jotka halusivat iskeä minuun, käsiltä, jotka tavoittelivat henkeäni.

Sinä pelastit minut monista vaaroista, joihin jouduin, liekeistä, joiden keskelle olin tukehtua, tulesta, jota en itse ollut sytyttänyt, ja tuonelan sisimmistä syvänteistä, sinä varjelit pahoilta puheilta ja totuuden vääristelyltä, nuolilta, joita sinkoaa kavala kieli.

Minä olin jo kuoleman partaalla, tuonelan syvyydet uhkasivat elämääni. Olin saarroksissa enkä nähnyt auttajaa, etsin toisia ihmisiä tuekseni, mutta turhaan.Silloin muistin, kuinka armahtava sinä olet, Herra, kuinka olet iäti osoittanut hyvyyttäsi: sinä pelastat ne, jotka pysyvät sinulle uskollisina, vapautat heidät vihollisten käsistä. Niin korotin rukoukseni maan alhoistaja anoin pelastusta kuolemasta. Minä rukoilin Herraa, isääni ja herraani: "Älä hylkää minua ahdistuksen päivänä, kun olen röyhkeiden ihmisten armoilla. Alati minä ylistän sinun nimeäsi, alati tahdon laulullani kiittää sinua." Minun rukoukseni kuultiin.

Sinä pelastit minut tuhoutumasta, autoit vapaaksi pahoina aikoina. Sen tähden minä kiitän ja ylistän sinua ja kuulutan Herran nimen kunniaa.

 

15 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Ensimmäisen adventtisunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä

    https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-27-11-2022/

    Viikon apokryfiteksti Sir. 51: 1 – 12 näkyy oikealla olevasta valikosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Monissa kirkoissamme veisataan Hoosianna ensimmäisenä adventtisunnuntaina.

    Virsikirjasta saa virret esille kirjoittamalla internetin valintalokeroon vain sana ”virsi” ja sen perään virren numero.

    Hoosianna virren löytää siis osoitteesta: ” virsi 1 ”

    Tässä virren internettiosoite kokonaisena:

    https://virsikirja.fi/virsi-1-hoosianna/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Blogini alussa olevassa kuvassa näkyvä rakkaani Colette valittiin sunnuntaina 20.11.2022 pidetyssä Someron kirkkovaltuuston vaalissa neljännelle kaudelleen vuosiksi 2023 – 1926.

    Onnea ja Jumalan siunausta kaikille kotomaamme seurakuntien valituille valtuutetuille ja seurakuntaneuvoston jäsenille!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Sirakin kirja tunnettiin pitkään vain kreikaksi ja latinaksi sekä näistä tehdyissä käännöksissä. Vasta viime aikoina on löydetty sen taustalla ollut heprealainen teksti.

    Tässä on kreikankielinen Septuagintan käännöksen teksti yhdessä englannin kielisen käännöksen kanssa jae jakeelta nähtävissä niin, että valveutuneet lukijamme voivat katsoa, miltä teksti näyttää alkuperäisen kirjoittajan pojanpojan kääntämänä nykyaikaiseen painoasuun siistittynä:

    https://www.ellopos.net/elpenor/greek-texts/septuagint/chapter.asp?book=30&page=51

    Tässä on latinankielisen Vulgata käännöksen teksti yhdessä englannin kielisen käännöksen kanssa jae jakeelta nähtävissä, niin että tiedonhaluiset voivat katsoa, miltä teksti näyttää kirkkoisä Hieronymuksen tarkistaman käännöksen mukaisena.

    https://vulgate.org/ot/ecclesiasticus_51.htm

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”Sirakin kirja tai (Jeesus) Siirakin kirja (m.kreik. Σοφία Ἰησοῦ Σειράχ, Sofia Iēsū Seirakh, lat. Ecclesiasticus) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin. ”

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Sirakin_kirja

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Wikipediassa on epätarkkuus apokryfikirjojen osalta. Tämä ei ole ainoa kysymys, missä sitä esiintyy.

      Usein olen todennut, että wikipediaan ei voi luottaa sen paremmin poliittisissa kiistakysymyksissä kuin eräissä teologisissa kysymyksissä, kun juuri asiallisen korjauksen jälkeen mitä pikimmin joku äkkivääriä suuntia edustava vähemmän tietävä henkilö muuttaa sen jälleen virheelliseksi.

      Kaikissa perinteisissä kirkoissa on pitäydytty deuterokanonisiin eli apokryfisiin kirjoihin. Vain monessa muussakin teologisessa asiakohdassa niin myöskin Raamatun kanonin osalta reformoitu kirkko on jättänyt nämä syrjään. Sen linjanvetoja ovat sitten seuranneet lukuisat vanhoista kirkoista yhä kauemmaksi ajautuneet suuntaukset.

      Vain sen suhteen miten nämä määritellään, ovatko ne tasavertaisia muiden kanssa vaiko erillinen ryhmä muiden rinnalla, tai mitkä teokset niihin luetaan, ovat eri kirkoissa erilaisia.

      Esimerkiksi

      Etiopian koptilaisessa kirkossa Henokin kirja on osa Raamattua. Siihen viittaa Uudessa testamentissa esimerkiksi Juudan kirje.

      Juudaan kirje:

      1:14 Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä”.

      Toinen esimerkki

      Neljäs Esran kirja ei kuulu meillä, mutta kuuluu kanoniin katolisessa ja anglikaanisessa kirkossa:

      latinaksi 4. Esdras ja englanniksi 2. Esdras.

      Suomessa apokryfikirjat jäivät pois pelkästään kustannussyistä. Kun reformoidut tahot antoivat avustusta maamme Raamatuntuotantoon, niin he panivat ehdoksi ettei näitä ollut mukana. Oli siis edullisempaa ostaa supistettu laitos kuin täydellinen Raamattu. Tapa sitten yleistyi niin, etteivät kaikki suomalaiset edes ole tiedostaneet apokryfien kuuluvan meidän kanoniimme.

      Edellä kommentissani näkyviin suomen ja ruotsin kielisiin raamatunkäännöksiin on nähtävissä, mitkä Raamatun kirjat kuuluvat meidän kirkkomme apokryfisten kirjojen kanoniin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Mainitset hyvässä kommentissasi myös juutalaisen yhteisön kanonin Tanakin.

      Pientä historiaa Tanakin synnyn asettamisesta Raamatun kirjojen kokoelmien syntyyn liittyvässä kehityksessä:

      Jeesuksen ja apostolien ajan koko Raamattu oli eräitä pieniä kohtia lukuunottamatta meidän Vanha testamenttimme.

      Kaikille juutalaisten ryhmille Toora eli Laki oli yhteinen. Samarialaiset ja saddukeukset pitivät vain tätä Pyhänä kokoelmana.

      Usealle ryhmälle myös Profeetat eli Nevi’im oli pyhä kokoelma. Jeesuksen aikana esiintyi juuri tämä kokoelma oli jo saavuttanut kutakuinkin yleisen hyväksynnän. Siksi Jeesus, aikansa oppinein juutalainen, käytti opetuksessaan ilmausta Laki ja Profeetat.

      Kolmas kokoelma Kirjoitukset eli Ketuvim oli joidenkin ryhmien käytössä mutta ei kaikkien. Sen laajuudestakin vallitsi erilaisia käsityksiä. Tämän kokoelman rajat juutalaiset vetivät vasta noin 100 – 130 jKr. Jamniassa, johon juutalaisten synagogien yhteinen uusi johto oli muuttanut sen älkeen, kun ylipappi noin vuonna 70 menetti asemansa koko juutalaisuuden kokoavana virkana. Jamniassa kokoonnuttiin juutalaisen paavin , ylirabbin = patriarkka = paavi, johdolla. Juutalaisten ensimmäinen paavi oli Hillel I. Oman kokemusmaailmansa rajoittuessa etupäässä Juudeaan ja vain vähemmässä määrin toisaalta tulleisiin arameaa puhuviin, heidän rajauksiinsa kuului, että vain heprean ja aramean kieliset käsikirjoitukset hyväksyttiin kanoniin mukaan.

      Pyhällä maalla tähän arameaa puhuvien juutalaisten määrä oli noin 1,5 miljoonaa henkeä. Kreikkaa puhuvien juutalaisten määrä oli yksistään Rooman valtakunnassa noin 7 – 9 miljoonaa henkeä, He käyttivät kreikankielistä Septuagintaa omissa jumalanpalvelusmenoissaan.

      Jeesukseen uskovien eli kristittyjen käyttämässä Septuagintan perinteessä Kirjoitusten kokoelma on laajempi kuin juutalaisten Jamniassa rajaamassa Tanakissa. Kirkot ovat eri puolille maailmaa levitessään käyttäneet Septuagintan mukaista kirjavalikoimaa.

      Vasta reformoidun kirkon piirissä 1500 -luvulla tuli poikkeama vanhan kristikunnan perinteestä, kun he Septuagintaa ja Vulgataa seuraavista poiketen ottivat juutalaisen Tanakin mukaisen kokoelman käyttöönsä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Mainitset Jeesus eli Joosuan nimen kertoessasi Sirakin kirjan kreikankielisen nimen. Σοφία Ἰησοῦ Σειράχ, Sofia Iēsū Seirakh, Jeesus Siirakin viisaus.

      Vanhastaan eli siihen aikaan kun Septuaginta käännös tehtiin vuosien 300 – 200 eKr. aikana nimi lausuttiin ee-vokaalia käyttäen.

      Noin tuhat vuotta myöhemmin eli masoreettien aikana noin 800 jKr. , plus miinus joitakin vuosisatoja, kun heprealaiseen konsonanttikirjoitukseen alettiin merkitä, tuo ee-äänne oli muuttunut oo-äänteeksi, ja niinpä masoreetit kirjoittivatkin nimen Joosua muotoon.

      Ei tuossa kielen ääntämyksen muutoksessa ole mitään erikoista. Samaahan tapahtuu kaikkialla.

      Vanhan latinan nimi Stefanus on muuttunut Etienne -nimeksi aivan kaikkien kielilain sääntöjen mukaisesti.

      Samasta sanasta ovat peräisin suomen säilytyslientä tarkoittava ”laukka” ja ruotsin sipulia tarkoittava ”lök”. Samasta alkusanasta ovat peräisin suomen kielen metallia tarkoittava ”rauta” ja ruotsin kielen väriä ilmoittava ”röd”.

      Edelleen vesistä maata tarkoittavan Ahava-maa eli Ahava-land on ruotsinkielisen väen keskuudessa kulunut enemmän ja niin siitä on tullut Åland, kun taas suomen kieli on säilyttänyt lähempänä alkumuotoa olevan nimen Ahvenanmaa. ( Ahven -kalalla tässä ei ole mitään tekemistä.)

      Tai otetaanpa muuan balttilainen sana, josta eri muotoina on tullut sekä Häme että Suomi ja kansaa kuvaava saami nimet.

      Jne

      Joten eipä ole mitenkään kummallista että Jeesus nimi on vuosituhannen aikana muuttunut Joosua -nimeksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Ranskaksi voi Vanhan testamentin deuterokanonisia eli apokryfisiä kirjoja lukea esimerkiksi täältä. Panen edelleenkin viitteen Sir. 51 luvun mukaan. Siitä voi sitten mennä eteenpäin haluamaansa raamatunkohtaan.

    https://www.aelf.org/bible/Si/51

    Englanniksi voi sekä kuunnella että lukea Sirakin kirjan täältä. Panen viitteen sen alkuun.

    https://www.youtube.com/watch?v=9brzx96jevc

    Saksaksi voi lukea täältä

    https://www.katholisch.de/bibel/28-sirach-51

    Tässä vain muutama esimerkki. Monelle kielelle voi löytää useampia vaihtoehtoja.

    Haluaako joku esitellä omia löytöjään apokryfikirjojen nettiosoitteista, olipa sitten kysymys kielestä, käännöksen versiosta tai tekstin tai äänityksen tarjoajasta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Tietääkseni Iesu Seirakh ei kuulu juutalaisuudessa niin sanottuun arvovaltaiseen opetukseen, koska se on hellenistisen ajan tuote, samoin kuin Viisauden kirjat.

    Kristityt ovat omaksuneet Iesu Seirakhin siitäkin huolimatta, että hänen mielestään avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla kuten minä ja Jeesus ei ole mitään toivoa, ei elämässä, eikä kuolemassa. He ovat vain äitinsä häpeän merkki.

    Eenokin kirjasta taas löytyvät enkelit ja Ihmisen poika, ja taivaassa oleva valtakunta ja tuhannen tuhatta palvelijaa ja sana vanhurskaus, koska Ihmisen poika on syntynyt vanhurskautta varten. Ihmisen poika tarkoittaa Ihmislasta.

    Kristityille ei kuitenkaan kelpaa omat apokryfit kuten Tuomas ja Filippus, ehkä siitä syystä, että niissä halveksitaan naista hyvin suorasukaisesti ja jossain vaiheessa on siitä pitänyt luopua.

    —————————————

    Iesu Seirakh on ilmeisesti omaksunut ajatuksensa lasten syntymisestä Platonin filosofiasta, koska siellä laillisessa lapsenhankkimisiässä olevien piti saada hallitusmiehen suorittama yhteenliittäminen. ( nyk. avioliitto) Jos tapahtui niin, että lapsi siitettiin ilman tuota hallitusmiehen suorittamaa lupaa, he olivat tuottaneet valtiolle äpärän, eli laittoman ja epäpyhän lapsen.

    Hallitusmiesten piti valita ja valvoa että lapsia tekivät vain kelvolliset ja kunnolliset ihmiset, kelvottomilta se oli kieletty. Näin katsottiin, että jaloista ja hyödyllisistä vanhemmista syntyisi jaloja ja hyödyllisiä jälkeläisiä. Ulkopuolella syntynyt oli vain pimeyden ja irstauden tuote.

    Eikö tämä ajattelu ole ollut myös hyvin kristillistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiios puheenvuorostasi.

      Ensinnäkin Septuagintaan kuuluvien kirjojen arvosta.

      Olen jo edellä kuvannut, miten Jamnian kokouksen rajaus tuli vasta sen jälkeen, kun valtaosa juutalaisista eli siis hellenistijuutalaiset, olivat jo oppineet pitämään pyhään kanoniin kuuluvina niitä kirjoja, jotka Jamniassa julistettiin pyhän kokoelman ulkopuolelle kuuluviksi.

      Jo sen jälkeen kun temppeli oli hävitetty 70 jKr. kaikkien juutalaisten keskuudesta Kristukseen uskovat jätettiin ulkopuolelle, joten kristittyjen piti itse hoitaa oma korkein hallintonsa.

      Jo ensimmäisen vuosisadan puolella esimerkiksi Rooman piispa piti Kreikassa sijaitsevaa Korintton piispan aluetta oman kaitsenta-alueenaan, kun kirjoitti heille kirjeen, joka voimakkaasti otti kantaa seurakunnan väärinkäytöksiin piispaansa kohtaan. Jo tuolloin Rooman piispa siis käyttäytyi paavin viran velvoitteiden mukaisesti.

      Koska Jamnian kokouksen päätösvalta ei koskenut kaikkia, niin myöskään sen tekemä rajaus ei koskenut Kristukseen uskovien joukkoa. Näin siis kirkko jatkoi alkuperäistä hellenistijuutalaisten perintöä siitä, mitkä kirjat pyhään Raamattuun kuuluivat. He siis olivat uskollisia omalle perinnölleen suostumatta toisten heidät ulkopuolelle jättäneitten elinten tekemiin rajauksia asettaviin päätöksiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Lapsien hoidon turvaamiseksi kaikilla vastuullisilla yhteiskunnilla on omat ohjeensa siitä, miten lapsille taataan turvallinen kasvuympäristö. Eri yhteiskunnissa tämä on järjestetty erilaisin yhteiskunnallisin säädöksin.

      Avioliitto ja siihen liittyvät säädökset ovat keskeisessä asemassa näiden lasten hoitoa edistävien toimien takaamiseksi. Muinaisilla kreikkalaisilla oli omansa, toisilla kansoilla omansa. Juutalaisuudessa lapsen asema on perinteisesti ollut erittäin korkeassa asemassa. Eipä ollut mikään uutuus, että aikansa oppinein rabbi Jeesus Nasaretilainen asetti lapsen opetuslastensa eteen, kun kysyttiin kuka on kaikkein arvollisin heidän keskuudessaan.

      Heprealaisessa Vanhassa testamentissa sana ”ben”, ”poika”, ”lapsi”, esiintyy jopa 4932 kertaa, ”4932 Occurrences” neljän sanakirjan yhdistelmässä osoitteessa

      https://biblehub.com/hebrew/1121.htm

      Mikäli joku joutuu kasvamaan tällaisen yhteiskunnallisesti järjestetyn turvaverkon ulkopuolella, niin silloin on kasvatuksesta huolehdittava niiden mahdollisuuksien mukaan, mitkä kussakin tilanteessa ovat käytettävissä arkirealismin todesta ottamalla.

      Paljon on yhteiskuntamme kehittynyt huutolaislasten ajoista nykyaikaisen hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamiin palveluihin tultaessa. Kuitenkin edelleenkin on monia ongelmia ratkaistava jotta järjestelmä toimisi niin, että jokainen lapsi saisi mahdollisimman hyvän kasvuympäristön. Yksi aikamme pulma on riittävän koulutetun henkilökunnan puute.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tästä osoitteesta voi lukea Sirakin kirjaa kirkkoslaavin kielellä

    https://www.puhtitsa.ee/library/bible_csl/sir.pdf

    Aikaisemman lisäksi tässä on luettavana toinen osoite kreikankieliseen Sirakin kirjaan:

    https://www.motorera.com/greek/apocrypha/sir51.html

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Maanantaista 28.11.2022 alkaa violetti väri liturgiassa. Alkaa siis pikkupaasto, kuten sitä vanhastaan on nimitetty.

    Omalta puoleltani vietän pikkupaastoa siten, etten syö lihaa tänä aikana. Liharuokaa nautin seuraavan kerran vasta jouluna.

    Hyvää adventtiaikaa kaikille lukijoillemme!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit