Jokaiselle ulkoilmaihmiselle on tuttu se vapauttava kokemus, joka erämaahan menemisestä syntyy. Kun sisällä on sulkeutunut tunkkaisiin ajatuksiin ja joskus kireään ilmapiiriin, tuntuu raikas ulkoilma avaavan taas tien omaan sieluun. Myös sopiva ruumiillinen rasitus, vaikkapa kävelyn muodossa, rentouttaa ja avaa sisintä. Kävelyretki voi olla pyhiinvaellus, joka auttaa löytämään takaisin rukouksen maailmaan. Joskus on mentävä ulos, että löytäisi sisään.

Erityisesti syystalven tunturimaisemaa silmäillessä tuntuu adventin sanoma alkavan elää. Eteläisessä Lapissa vielä horisontin takaa kajastaa auringon kajo, aivan kuin metsäkämpän oven raosta, kun väsynyt vaeltaja sitä illan tullen availee. Jotta jotakin uutta voisi alkaa, on avattava ja avarruttava uuden edessä. Hoosianna hymnin lisäksi juhlavassa adventin messussa on tapana laulaa Raamatun sanoihin perustuvaa virttä: ”Avaja porttis ovesi.”

Adventtisunnuntaina luetaan profeetta Jesajaa: ”Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille! Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut: - Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä.” (Jes. 62: 10-12)

Jesajan julistamat runolliset sanat kirjoitettiin ylös jo lähes kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten. Ne tarkoitettiin lohduttamaan aluksi Baabelin pakkosiirtolaisuudesta palaavaa Jumalan kansaa, joka oli vapautettu. Sanat viittaavat myös kauemmas tulevaisuuteen: messias kuninkaan vapauttamaan uuden liiton kansaan. Kristus todella tuli pelastamaan meidät jokaisen ja johdattamaan meitä. Jo hepreankielisestä tekstistä voi löytää merkillisellä tavalla nimen Jeesus, sillä se on heprean sana jeshua, jota profeetta tässä käyttää tarkoittaessaan pelastusta.

Vaikka Lapin talven luonto pimenee ja kylmenee, vakuuttaa Jumalan sana, että meitä ei hylätä. Pimeimmän kaamoksen keskelle syntyy joulun lapsi, jota me adventin ajan odotamme. Jos huomaat elämässäsi vaeltavasi pimeässä yössä, muista kuitenkin, että Jumala ei hylkää. Jää rukoillen ja Raamatun sanaan turvautuen odottamaan ja etsimään Herraa. Kun metsäreissulta palaa, on aina virkistävää nähdä valaistu kotikylä tai kaupunki. Niin ehkä näki profeettakin valaistun kaupungin erämaasta: kun se etsii Herraa, sitä ei hylätä, vaan siitä tulee se kaivattu.

Pentti Tepsa, Kemijärven kirkkoherra