Suomenkielessä matkan tekeminen ja esteenä oleminen voidaan kuvata samoilla sanoilla – tiellä olemisena.
Viime päivinä on K24:n blogeissa sivuttu keskeistä kysymystä kirkon tulevaisuuden ja tulevaisuuden kirkon kannalta: seurakuntalaisuuden merkitystä ja seurakuntalaisten asemaa. Rakenteet ja asenteet näyttävät yhä ohjaavan liian usein työntekijäkeskeisiin ratkaisuihin.
Uunituore Jokainen on osallinen – Vapaaehtoistoiminnan linjaukset lähestyy kysymystä seurakuntalaisuudesta teologisesti järeältä perustalta: ”Vapaaehtoistoiminta ei ole erillinen toimintamuoto vaan tapaa elää todeksi kristillistä uskoa ja kasteeseen perustuvaa yhteistä pappeutta.”
Kirkko on Kristuksen ruumis, jossa jokaisella jäsenellä on erityinen olemuksensa, paikkansa ja tehtävänsä. Kristuksen ruumis tarvitsee kaikkia jäseniään, koska maailma tarvitsee kirkkoa.
Jos seurakunnan elämä on kovin työntekijäkeskeistä, ollaan uudistuksen tiellä. Esteenä. Tie uudistukseen edellyttää sitä, että jokainen jäsen on osallinen ruumiin elämästä ja teoista. Jokaisella seurakuntalaisella – joita työntekijätkin ovat – on omat tehtävänsä ja vastuunsa yhteisessä työssä.
Vapaaehtoistoiminnan linjaus nostaa esille kasteeseen perustuvan yhteisen pappeuden, joka on reformaation teologiassa keskeinen teema. Kenties reformaation merkkivuoteen valmistautuminen ja sen viettäminen voisi olla aikaa, joka poistaa esteitä seurakuntalaisen aidon osallisuuden tieltä ja näin uudistaa kirkkoa.
Matti Haapiainen :”Kristuksen ruumis tarvitsee kaikkia jäseniään, koska maailma tarvitsee kirkkoa. Jos seurakunnan elämä on kovin työntekijäkeskeistä, ollaan uudistuksen tiellä. Esteenä.”
Kokemukseni mukaan ”seurakunnan elämä ei ole kovin työntekijäkeskeistä” , vaan paremminkin seurakunnan luottamushenkilöorganisaatiokeskeistä. Olen pahoillani siita, jos seurakunnan työntekijät kokevat olevansa ”uudistusten tiellä”. Entisenä seurakunnan vapaaehtoistyöntekijänä seitsemässä eri srk:n organisaation kehittämisryhmässä toimineena asia on mielestäni paremminkin niin, että me vapaaehtoistyöntekijät olemme omine odotuksinemme ja ennakkoluuloinemme ”uudistusten tiellä”.
Kiitos kommentista. On erinomaista, että erilaiset kokemukset tulevat esille. Juuri sitä tarvitaan, kun rakennetaan tulevaisuutta.
Kertomuksia on paljon. Jokainen seurakunta on oma tarinansa. Lopulta jokaisella seurakuntalaisella ja työntekijällä on oma kokemuksensa ja kertomuksensa. Kohtaamisen kirkko -asiakirjassa on hieno kohta: ”Kuljemme toistemme rinnalla ja jaamme tarinamme.” Kuulluksi tulemisella on ratkaiseva merkitys yhteenkuuluvuuden kannalta. Jo kuulluksi tuleminen poistaa joitakin esteitä.
Hyvä tietysti, että tämä vapaaehtoistyö näyttää nouseen kirkon sisällä keskustelunaiheeksi. Mitenhän se sitten toteutetaan ja mitä se on? Jotenkin tässä on heitetty tarvittava muutos ilmaan. Ehkä sitten, kun kirkon hupenevat varat yksinkertaisesti pakottavat järjestämään toiminnan uudellen myös vapaaehtoiset pääsevät toimintaan mukaan ihan oikeasti?
Talous on kieltämättä vahva konsultti. Toisaalta se ei saa olla määräävä konsultti. Seurakunnan ja kirkon tulee elää osallisuudesta huolimatta talousluvuista – se on vapaaehtoistoiminnan linjaustenkin viesti.
”Mitenhän se sitten toteutetaan ja mitä se on?” on erinomainen kysymys, johon on syytä palata jatkuvasti. Se on myös kysymys, joka on suurelle joukolle esitetty kysymys. Eri puolilla Suomea se saa varmasti erilaisia vastauksia.
Tuskin parin miljoonan säätöjä vuodessa, tai parissa millään vapaaehtoistoiminnalla korvataan. Ei siinä auta muu, kuin toiminnan alasajo. Onkohan edes mielekästä ryhtyä toteuttamaan samoja toimintoja heidän avullaan? Voidaanhan toimintaa rakentaa senkin varaan mitä he itse ideoivat ja haluavat tehdä. Näin on jo pitkään toimittu Tampereella Varikkoseurakunnassa. Eri harrastuspiirit järjestävät toimintaa itsenäisesti ja koontuvat yhteiseen messuun, Jota myös ovat toeuttamassa aktiivisesti. Siitä sopisi käydä ottamassa mallia.
Juuri näin.
Minua ihastutti tuo sanaleikki – olla tiellä – sen kahtalainen merkitys, jonka vedit esille, Timo-Matti. Olla tiellä eli matkalla jonnekin ja olla tiellä eli esteenä jollekin. Jäin tuumimaan, huomaako sitä kaidan tien kansalaiset aina itsekään, millä tiellä on.
Liisa, niinpä. Sopisiko tähän sovellutus syntisyydestä ja vanhurskaudesta: samaan aikaan tiellä ja tiellä? Itse ainakin huomaan usein olevani tiellä juuri silloin, kun olen huomannut olevani tiellä…