Kirkon piiristä kantautuu usein vain huonoja uutisia. Liian harvoin jaksamme iloita ja uutisoida niistä arjen ihmeistä, joita seurakunnissamme tapahtuu. Niitä on paljon
Omakohtaisesti sain todistaa paikallista ihmettä Toivakassa.
Hiljaisen viikon ja pääsiäisen kirkkotilaisuuksissa osallistujia oli liki 800 henkeä. Pääsiäisvaellukseen osallistui 540 henkeä. Yhteensä tilaisuudet liikuttivat reilutta 1300 ihmistä. Kun huomioidaan seurakunnan koko, 2000 jäsentä, on tulos käsittämätöntä luokkaa. Tämä pistää nöyräksi ja iloiseksi.
Seurakunta liikuttaa sisäisesti ja ulkoisesti, päätuote eli jumalanpalvelus, voi hyvin. Yhteistyö, monipuoliset ja hyvin suunnitellut tilaisuudet, aktiivinen tiedottaminen ja intohimo saavat ihmeitä aikaan.
Olisikohan aika ruveta hehkuttamaan tämänkaltaisia uutisia kirkossamme? Mistä asiasta sinä iloitset omassa seurakunnassasi?
– Panu Partanen –
kirkkoherra, Toivakan seurakunta
Hieno uutinen. Samanlaista vilkasta seurakuntaelämää on koettu pääsiäisen aikaan ympäri Suomen.
Olen miettinyt, että jos olisin syystä tai toisesta kotiin sidottu ja lukisin vain vaikkapa näitä K24-uutisia ja blogeja, niin minulle muodostuisi hyvin epärealistinen kuva Suomen ev-lut-kirkosta.
Mutta elämällä ihan oikeaa elävää elämää ja osallistumalla toimintaan, näkee todellisen ja rikkaan kristillisen elämän kirjon.
Hienoa että on tällainen positiivinenkin juttua. Hyvä pääsiäinen oli täällä Forssassa. Pääsiäisnäytelmää seurasin srk-talossa ja parissa messussa kävin. Väkeä riitti ja pääsiäisanoma puhutteli. Ja toisena pääsiäispäivänä kehaisin jollekin että 50 vuoteen en ole tullut aprillin takia vedettyä pilaan muikaan. Mutta niin illalla taisi käydä kun Kotimaa lehti sai minut narratuksi. Olin iloinen että sopuakin syntyy kirkossa kun lähetysjohatajat pääsivät yhteisymmärrykseen ajelehtiessaan jäälautalla Venäjän puolelle ja pääsevät pian pois ja arkkipiispakin oli heitä vastassa Vaalimaalla. Vaan taisi olla aprillia kun juttua en enää löytänyt.
Sateenkaarimessussa Alppilan kirkossa (Helsingisssä) toisena pääsiääispäivänä oli enemmän väkeä kuin ”tavanomaisissa” sateenkaarimessuissa aina kuukauden viimeisenä lauantaina. Mutta Pride-viikon messu (28.6.) Kallion kirkossa tietysti yltää ihan toiseen määrään messuvieraita.
Onko Alppilan kirkossa säännöllisesti joka kuukauden viimeinen lauantai sateenkaarimessu?
Ilmiö, josta tässä blogissa puhutaan, on tuttu myös meillä Lähetyshiippakunnassa: meidän seurakuntaelämäämme eivät suinkaan määritä ne koordinaatit, joihin media sen aina uudelleen sulloo. Päinvastoin.
Häh. Mitä nyt tässä ihmetellään? Olimme palmusunnuntaina Tampereen tuomiokirkossa. Oli paljon väkeä. Kiirastorstaina olimme Länsi-Porin kirkossa. Paljon oli sielläkin. ”Lankalauantaina” olimme täydessä Keski-Porin kirkossa juhlakonsertissa. 2. pääsiäispäivänä toimitin Pyhän Messun Keski-Porin kirkossa. Jälleen oli paljon väkeä. Mitä ne ”lähetyshiippakuntalaiset” pölisevät, että väki tuppautuu vain heidän ”kirkkoihinsa”.
Mitä se Osmo pölisee, että lähetyshiippakuntalaiset pölisevät?
Kyllä täällä pölisevät ihan tavalliset kirkossa käyvät ihmiset. 😮
HIENO blogikirjoitus. Kiitos.
Karavaani kulkee ja pöly lentää. Kristus on ylösnoussut. Onneksi ei tarvitse haukkua ketään ihmistä. Rakkaus riittää.