Utopia, ei mikä tahansa satukirja

[Olli-Pekka Lassila] Parhaillaan valmistaudumme reformaation 500-vuotisjuhlaan. Luther tiettävästi naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517. Me Suomessa emme ole noteeranneet, sikäli kuin olen havainnut, erästä Lutherin aikalaista ja hänen teoksensa vuosijuhlaa.  Englantilainen Thomas More (1478-1535), kuningas Henrik VIII:n arvovaltainen neuvonantaja ja asianajaja, julkaisi vuonna 1516  Utopia-kirjansa. Latinankielisen kirjan nimenä oli Parhaasta valtiomuodosta ja uudesta Utopian saaresta. Todella mielenkiintoinen opus, jolla on nyt ikää 500 vuotta.

Monista ansioistaan Thomas More aateloitiin vuonna 1521, mutta myöhemmin kävi huonommin. Hartaana katolilaisena More vastusti kuninkaan asettumista Englannin kirkon päämieheksi, kuten teki meillä  Kustaa Vaasa. Sir Thomas pantiin Towerin linnaan ja mestattiin siellä 6.7. vuonna 1535. Pyhimystarinan ainekset olivat nyt koossa ja vuonna 1935 paavi Pius XII kanonisoikin Moren pyhimyksenä. Hänestä tuli siis Saint Sir Thomas More.

More ei oikein pitänyt Lutherista ja hän olikin Erasmus Rotterdamilaisen, tuon humanistin läheinen kaveri. Sir Thomas ei hyväksynyt Lutherin joskus karkeata kielenkäyttöä reformaation kiistakirjoituksissa. Vuonna 1523 More kirjoitti nasevan vastauksen, Responsio ad Lutherum, Lutherin teokseen Kirkon Babylonian vankeudesta, jossa Luther hyökkää paavia ja katolisen kirkon seitsemää sakramenttia vastaan. More osoittaa, että pelkkä Raamatun kirjaimeen pitäytyminen ei ole riittävä perusta kirkon ratkaisuja tehtäessä, näin ei menettele Luther itsekään.

Entä tuo Utopia-kirja? Se on hämmästyttävän moderni luomus, ja siitä  on lähtöisin myös utopia-sanan käyttö.  Utopia on saari, kaukana päiväntasaajan eteläpuolella. Se on 800 km pitkä ja 300 km leveä ja siellä on 54 kaupunkia. Sanan takana on kreikankielen outopos (ei paikkaa, ei missään). Topos tarkoittaa paikkaa esimerkiksi topografiassa ja topologiassa. Oikeasti Utopian saarta ei siis ole missään, mutta jossakin se kuitenkin tuntuu olevan. Utopiat ja haaveet elävät tänäkin päivänä: ”Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa..”.

Moren Utopia ei ole mikä tahansa satukirja. Siihen sisältyy yhteiskunnallinen ohjelma ja vahva kristillis-humanistinen perusvire. Se on rankkaa kritiikkiä aikansa englantilaista ja ranskalaista yhteiskuntaa kohtaan. Niissä sota, vehkeily, itsekkyys ja julmuus kukoistivat.

More suomi erityisesti yhteiskunnan johtajia ja hallitsijoita. Muodollisesti nämä rikkaat, usein tyhjäntoimittajat, ajavat hyviä asioita, mutta viime kädessä saalistavat omaa etuaan ja taloudellista menestystä. Työläisten palkat pidetään minimissään ja maatyöläisten kohtalo on usein surkeampi kuin heidän hoitamien eläinten. Kuolemanrangaistusta esim. varkaudesta pidetään kirjassa vääränä menetelmänä. Kasvatus suvaitsevaisuuteen myös uskonnollisten katsomusten välillä on keskeisellä sijalla.

Vaikka uskontoja on monia, Utopian saarella kaikki tunnustavat saman korkeimman jumaluuden herrakseen. Kristuksen oma oppi ja lähimmäisen palvelemiseen suuntautunut elämä sopii ohjenuoraksi Utopian ihmisten elämään. Varsin yllättävää ja radikaalia, katolisen kirjoittamassa 1500-luvun kirjassa, on lukea siitä, että ”utopistien”, saaren asukkaiden keskuudessa naisiakin asetetaan tarvittaessa papeiksi (priests)!

Saarella ei kenelläkään ole yksityisomaisuutta, vaan kaikki on yhteistä ja kaikki ovat tyytyväisiä tähän. Tästä selittyy 1900-luvun kommunistien ihastus teokseen. Utopian saaren kaupunkilaiset siirtyvät säännöllisin väliajoin maaseudulle asumaan ja työskentelemään, ja maalaiset vastaavasti kaupunkeihin. Kyseessä on  ”kulttuurivallankumous à la Mao”, ilman pakkoa ja väkivaltaa.

More oli optimisti ja idealisti ja häneen on ehkä helpompi tuntea sielun sympatiaa kuin kiivaaseen ja joskus töksähtelevään Lutheriin. Luther oli realisti, joka näki ihmiset raadollisena susilaumana. Surullista on se, että kauniista utopioistaan kirjoittanut idealisti joutui kohtaamaan aikansa julmuuden mestauspölkyllä. Thomas More uskalsi haastaa tämän maailman ruhtinaat, kuten teki Jeesus Nasaretilainenkin.

Olli-Pekka Lassila

kirjottaja on telogian tohtori

1 kommentti

  • Seppo Heinola sanoo:

    Niin , Lutherin reformaation mahdollistivat nimenomaan humanistit, jotka kannattelivat Lutheria siitä huomimatta että tämä itse ei humanisti ollut. Humanistit julkaisivat ja levittivät Lutherin taistelukirjoituksia ja nostivat näin tuntematoman professorin julkisuuteen. Ei siis uskonpuhdoistuta ilman humanismia,joita edustivat tunnetuimpina Erasmus Rottrerdaamilainen, Phip Melanchton ja hovimaalari Lucas Granath vanhempi, joka ikuisti Lutherin humanisten keskelle. Shakespeare on ollut ehkä mukana kirjoittamassa Anthony Mundayn nimissä tunnettua näytelmää Sir Thomas More, koska näytelmän säilyneessä käsikirjoituksessa voidaan nähdä varsinaisen kirjoittajan jäljen lisäksi viisi muuta käsialaa, joista yhden on melko yksimielisesti katsottu kuuluneen William Shakespearelle. Näytelmä Sir Thomas More lienee kirjoitettu teatteriseurue Admiraalin miehiä varten joskus 1590-luvun alussa. Se kertoo Utopian kirjoittajana paremmin tunnetun englantilaisen ajattelijan ja valtiomiehen Thomas Moren elämästä. More vastusti Englannin reformaatiota eikä hyväksynyt kuningas Henrik VIII:n avioeroja. Kuningas otti moitteista itseensä ja mestautti Moren v. 1535. Neljäsataa vuotta myöhemmin katolinen kirkko julisti Mooren pyhimykseksi. More oli Henrik VIII:n lisäksi kirjoittanut näytelmän myös Richard III:sta, jolla oli ollut mitä suurin vaikutus Shakespearen vastaavaan kuningasnäytelmään. Moren omana lähteenä oli puolestaan ollut hänen ystävänsä Polydore Vergilin v. 1534 julkaisema Historia Anglica, jonka tämä oli kuningas Henrik VII:n toimeksiannosta kirjoittanut. Tuomarin poikana Thomas Moresta tulee myös menestyksekäs lakimies ja hän pääsee tutustumaan ajan moniin merkkihenkilöihin. Nuorena hän on kardinaali John Mortonin palveluksessa ja merkittävästi hänestä tulee sellaisten renessanssin valovoimaisten miesten kun William Lilyn ja John Colen ystävä.. Mielenkiintoisesti Lyly oli vanhin jäsen ns. University Wits -ryhmässä, johon kuuluneet silloiset intellektuellit mullistivat mm. käsityksen englantilaisesta draamasta.

    Mooren Utopia saa toisinnon Francis Baconin postuumissa keskeneräisessä huikeassa teoksessa The New Atlantis. Bacon kuvaa siinä tulevaisuuden tekniikkaa aivan hämmästytävästi, manitsee lentokoneet, sukellusveneet ja robotit. Gutenberg: ” We have also engine-houses, where are prepared engines and instruments for all sorts of motions. There we imitate and practise to make swifter motions than any you have, either out of your muskets or any engine that you have: and to make them and multiply them more easily, and with small force, by wheels and other means: and to make them stronger and more violent than yours are; exceeding your greatest cannons and basilisks. We represent also ordnance and instruments of war, and engines of all kinds: and likewise new mixtures and compositions of gun-powder, wild-fires burning in water, and unquenchable. Also fireworks of all variety both for pleasure and use. We imitate also flights of birds; we have some degrees of flying in the air. We have ships and boats for going under water, and brooking of seas; also swimming-girdles and supporters. We have divers curious clocks, and other like motions of return: and some perpetual motions. We imitate also motions of living creatures, by images, of men, beasts, birds, fishes, and serpents. We have also a great number of other various motions, strange for equality, fineness, and subtilty.

    (Myöhempi Henry Moore oli hyvin perehtynyt juutalaiseen kabbalaan ja hänen kabbala-aiheitaan on sittemmin hyödyntänyt mm. Isac Newton pohdinnoissaan.)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia

    VERKKOESSEE Kirjoituksia teologiasta, historiasta, tulevaisuudesta ja yhteiskunnasta.