Usko(nto)
Wikipedia: Usko tarkoittaa 1) tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, 2) luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, 3) uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista.
Filosofi Bertrand Russell arvosteli uskon käsitettä. Russell kirjoitti sekä kristittyjen että kommunistien pitävän omaa uskoaan hyvänä. Hänen mukaansa usko on kuitenkin aina vahingollista jos se on lujaa uskoa johonkin, josta ei ole todisteita. Russellin mukaan uskosta puhutaan silloin, kun todisteita ei ole. Tällöin todisteet korvataan hänen mukaansa tunteella.
Sam Harrisin mukaan uskonnollinen usko on ongelmallinen. Jotkut uskomukset ovat luonnostaan vaarallisempia kuin toiset – toiset ideologiat esimerkiksi oikeuttavat väkivallan, toiset eivät. Vaarallisista uskomuksista kaikkein vaarallisimpia ovat kuitenkin sellaiset, jotka asetetaan järjellisen keskustelun ulottumattomiin. Harrisin mukaan tämän suojamekanismin tarjoaa ”uskon dogmi”
Esko Valtaoja (Kaiken käsikirja 2012): ”Mitä jumalaa sitten kumarratkin, todennäköisesti palvot väärää jumalaa. Lause on lähes ainoa täysin varma asia, mitä uskonnosta voi sanoa, eikä sekään sisällä mitään syvää totuutta, onpahan vain yksinkertainen matemaattinen toteamus”.
Maailmassa on uskontoja ja uskomuksia pilvin pimein. Miksi joku niistä olisi toistaan uskottavampi, aidompi, parempi tai todempi? Kuka sen tietää mikä, vai onko mikään, sehän on ihan vain puhtaasti uskon asia?
Tämän kotimaisenkin, yhden ja saman kristinuskon eri kirkot, suuntaukset, herätysliikkeet ja muut pienemmät poppoot riitelevät siitä kenen usko on sitä ainoaa, oikean sorttista lajia, mitkä seremoniat ja sakramentit, papin vai maallikon toimittamina, millä sanoilla lausuttuina, joko mies- tai naispappien tai molempien tai ei kummankaan siunaamien homojen avioliitot ja etelän liberaalipiispojen väärät opit ja arkkipiispan löysät puheet....
....ja kuka pelastuu ja saa ripissä rikoksensa anteeksi tai ei pelastu sitten millään, kun ei osallistu hoitokokoukseen ja tee parannusta vaan heitetään sakista pihalle pirun vietäväksi, kun ei tottele enää edes sitä mitä saarnapöntöstä pappi pahoille paasaa.
Huh, huh. Ei kovin vakuuttavalta vaikuta.
Raamatun totuus
Miksi Raamattu olisi sen todempi kuin mikään minkään muunkaan uskonnon ”pyhistä” kirjoista, kotimainen Kalevala mukaan luettuna? Ja jos on niin mikä on se paljonpuhuttu Raamatun ”totuus”? Lienee täysin lukijan itse valittavissa, mikä se totuus on ja mihin Raamatussa uskoo tai on uskomatta. Tulkintoja ja tulkitsijoita löytyy kyllä joka lähtöön lukeneista teologeista ja eksegeeteistä - jotka pitävät Raamatun tekstejä suurimmaksi osaksi symbolisina - aina mökin mummoon, joka tavaa rakasta mustakantista kirjaansa yksin pienessä harmaassa mökissään ja uskoo, että kaikki siihen kirjaan präntätty on taivahan tosi. Joka ikinen sana. Pilkulleen.
Miksei Kalavala olisi muka yhtä tosi kuin Raamattu? Ainakin luomiskertomukset ovat absurdiudessaan samanveroisia. Ei maailman luomienen kuudessa paivässä aatameineen ja eevoineen ole yhtään sen uskottavampi ”tosiasia” kuin sotkanmunateoriakaan.
Kulttuuri- ja elinympäristö
Olen vahvasti sitä mieltä, että uskontojen tarjoamiin ”totuuksiin” uskominen tai uskomatta jättäminen on täysin kulttuurisidonnainen asia. Se, minkä uskonnon piiriin, minkälaiseen kulttuuri- ja elinympäristöön lapsi sattuu syntymään ja miten tehokkaasti hänet pienestä pitäen aivopestään uskomaan johonkin, määrää sen, mihin hän uskoo hyvin todennäköisesti koko ikänsä. Sama pätee tietysti myös minun kaltaisiini ihmisiin, jotka syntyvät täysin sekulaariin ja uskonnottomaan perheeseen, ja jotka opetetaan pienestä pitäen ajattelemaan itsenäisesti ja muodostamaan itse omat mielipiteensä.
On esimerkiksi ihan puhdasta sattumaa, onko syntynyt kristityksi vaiko muslimiksi. Kummassakin, ja varsinkin islamilaisessa ympäristössä saatetaan kieltää tai kielletään kokonaan uskonasioissa oma etsiminen, vertailu, kyseenalaistaminen, vastaväitteet ja itsenäinen ajattelu - ihan omilla aivoilla.
Ihminen, joka itse aktiivisesti etsii "totuutta" ja pohdiskelee sen olemusta voi toki pohdintansa tuloksena - saatuaan mielestään riittävät perusteet - vaihtaa kantaansa ja porukkaa, usein tosin vaikeimman kautta. Ihminen on kuitenkin myös laumaeläin, joka kulkee sosiaalisen viiteryhmänsä mukana eikä mielellään esitä poikkeavaa, vaan sopeutuu mieluummin joukkoon niin henkisesti, hengellisesti kuin ruumiillisestikin.
Onko muunlaista totuutta kuin se, jonka muodostaa alati muuttuva, uusin tieto?
Parasta elämä on silloin, kun se on uskomatonta.
19 kommenttia
Aluksi on tärkeintä oppia erottamaan usko ja uskonto toisistaan.
Muutama kommentti lyhyesti
1) Russelin teorian ongelma on siinä että hänen jumalakuvansa ei ole kristillisen uskon mukainen jumalakuva.
Koska hän epäonnistuu jo Jumalan ymmärtämisessä niin myös hänen teoriansa uskon todellisuudesta raukeaa pelkäksi uskomuspohjaiseksi ateismiin juuttumiseksi. Kuvitellessaan taistelevansa uskomuksia vastaan hän tarjoaa tilalle toista uskomusta, joka julistaa ateistista uskontoa.
2) Esko Valtaojaa en ole lukenut joten en voi ottaa sen enempää kantaa hänen teoriaansa. Lainaamasi tekstinpätkä kuitenkin antaa ymmärtää että hänen oma rajoittunut sulkeutumisensa ateistiseen ratkaisuun kertoo mitä syvimpien ennakkoluulojen vallassa elävään ajattelutapaan.
3) Suomalaisessa ajattelussa vallitseva sanonta ettei tiedä mutta uskoo jotakin lähtee olettamuksesta että usko on vähemmän varmaa kuin tieto.
Heprean kielessä usko -sana ”amuna” lähtee ”varman perustan” pohjalta. Se mikä on lujaa ja kestävää on uskon olemukseen kuuluvaa. Sen sijaan tieto on vajavaista ja ymmärryksemme puutteellista. ”Tietomme on vajavaista”, sanoo Paavali.
Sen sijaan Heprealaiskirje toteaa tuohon varman totuuden pohjalle rakentuvasta uskosta: ”Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan.”
Samaa juurta usko -sanan kanssa on sana ”Aamen”. Myös ”uskoa jonkun haltuun” tai ”tehtäväksi” on samaa juurta. Myös sana ”luotettava” on samasta sanaryppäästä kotoisin.
Uuden testamentin käännöksessä ilmaus ”totisesti, totisesti” on alkuaan ”aamen, aamen”.
Myös Jumalan meille uskoma omaisuus on tuohon samaan sanaperheeseen kuuluva sana ”mammona”. Jos tämä Jumalan lahja kuitenkin irrotetaan antajastaan niin siitä tulee epäjumala ”Mammona”. Ikään kuin jos vauva sanoisi äidilleen, ettei hän välitä tippaakaan välitä äidistään mutta rintamaitoa hän tahtoo imeä.
4) Jotenka pienenä yhteenvetona voidaan Kimmon tekstistä sanoa, että se kuvaa yhden pelkästään uskomusten varassa olevan uskomusten järjestelmän eli puhtaasti tietoteoreettisesti se ei kohtaa maaliansa kun se kuvittelee että näistä lähtökohtina olevista uskomuksista voisi tulla varmaa tietoa jumalakuvasta ja Jumalan todellisuuden arvioinnista.
Kimmo
1) Kyseistä Kirkko kasvaa ja voimistuu tekstiä olen heti sen julkaisun jälkeen yrittänyt korjata niin että turhat kirjaimet ja numerot ensimmäisen kuvan yhteydessä sekä toisen kuvan ja tekstin välinen tyhjä tila poistuisivat. Muuta en ole tekstille tehnyt.
2) Muistan että olemme keskustelleet viittaamistasi puheenvuoroista ”Uskonto on kulttuurin sydän” yms. mutta en nyt pysty muistamaan missä ketjussa.
3) Koko maailman uskontojen tilastotietoja olen käyttänyt monessakin keskustelussa aina kulloisenkin tilanteen antaman näkökulman kannalta tarpeellisen palan. Samaten Kamerunin kirkon kasvulukuja olen ottanut esille useammassakin keskustelussa.
Tähän otan noista luvuista lyhyen tiivistelmän:
Koko maailman väkiluvusta kristittyjen osuus on tällä vuosituhannella kasvanut noin kaksi prosenttia ollen tällä hetkellä noin 33 % . Ateistien määrä on vähentynyt noin viidenneksen ollen nyt noin 2 % ja uskonnottomien määrä on vähentynyt noin kuudenneksen ollen nyt noin 10 %.
Kamerunissa noin kolmekymmentä vuotta sitten uskontojen suhteellinen osuus oli noin neljännes muslimeja, noin neljännes katolisia, noin neljännes protestantteja ja noin neljännes perinteisen heimouskonnon edustajia.
Tällä hetkellä Kamerunissa kristittyjä on noin 72%, muslimeja vajaa 20 % ja perinteisen heimouskonnon edustajia vajaa 10%.
Kimmo
Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa jokainen vaikuttaa aina toisiin ihmisiin jotka ovat hänen ympärillään. Usein tämä tapahtuu tiedostamattomasti. Lähetystyössä tietoisesti ja harkitusti.
Jokainen kulttuuri myös kehittyy joka tapauksessa. Mikäli mitään ei tehdä kehityksen hyväksi niin täysin satunnaiset ideavirtaukset pääsevät valtaan ja aatteellinen kaaos on päällimmäisenä. Lähetystyö tarjoaa harkitun ja eteen päin suuntaavan linjauksen tämän tapaisissa kulttuurin kehittämisen pyrkimyksissä.
Ihmettelet miksi kristinuskoa levitetään toisiin kulttuureihin. Miksi et ihmettele sitä että miksi kummassa Ranskan vallankumouksen aatetta vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus levitetään toisiin kulttuureihin, joiden perinteiseen arvomaailmassa tämä ranskalaisten kehittämä malli saa aikaan vain sekasortoa ja epäjärjestystä, koska noiden sanojen tähtäyspiste oli voimassa heillä toisin ilmaistuna mutta länsimaisen systeemin mukaisesti markkinoituna rikkoo heidän tapansa hahmottaa asioiden hoitoa ja ainoana seurauksena on ollut levottomuutta ja epäkäytöksiä.
Esim sanaa korruptio poliittisena ilmiönä ei laisinkaan esiintynyt vanhoissa kamerunilaisissa heimokielissä. Niin outo se oli heidän vanhalle kulttuurilleen. Vasta siirtomaavaltojen tuomat rakennemuutokset ovat tuoneet korruption tullessaan tuohon maailmanosaan.
Tai otetaan toinen esimerkki. Puhutaan länsimaisesta ”demokratiasta” ikään kuin hyvänä mallina. Useinkaan ei huomata että vanha heimopäällikköjen järjestelmä kuunteli kansaa erittäin tarkasti. Päälliköllä oli jatkuvasti avustajia jotka seurasivat mitä mieltä kansalaiset olivat. Kun sitten kokouksessa asiat otettiin esille niin ne mallit esiteltiin joiden kannalla kansa oli. Keskustelun jälkeen päällikkö julisti tuon yhteiseksi päätökseksi. Ennen päätöstä myös naisten päällikön mielipidettä oli kysytty, joka puolestaan oli ottanut selvää mitä mieltä naiset asiasta olivat. Näin koko kansan tahtotila toteutui noissa ratkaisuissa.
Lopputulos oli tuolla menetelmällä tasan sama kuin länsimaisessa demokraattisesti valitussa mallissa. Mutta suurin ratkaiseva ero on vähemmistön kasvojen säilyttämisessä. Länsimaisessa demokratiassa hävinnyt osapuoli saa kokea olevansa päähän potkittu: ”Me hävisimme äänestyksessä, vaalit menivät päin seiniä, tms.” Tuossa vanhassa heimojärjestelmässä vähemmistöön jääneet säilyttivät kasvonsa, heitä ei nolattu, koska he saattoivat aina mielessään lohduttautua sillä että päällikköhän tuon päätti ja toisekseen kenenkään naapurin ei välttämättä tarvinnut tietää että juuri tuo tai tuo henkilö yritti torpedoida meidän ajatuksiamme.
Kerron tämän vain siksi että useimmiten ihmiset ovat sokeita omille uskomuksilleen niin etteivät huomaa niiden rajallisuutta eikä niitä yhteyksiä joiden puitteissa ne toimivat mutta jotka toisissa ajatusyhteyksissä luovat ongelmia. Erityisesti ateistiset mallit ovat tuoneet ahdistusta moneen maahan ja monen kulttuurin keskuudessa.
Kristinuskon voima on siinä että jokainen ihminen ja jokainen yhteisö nähdään Jumalan luomana ja siksi myös Jumalan antamana mahdollisuutena uudistumiseen ja edelleen kehitykseen.
On hyvä jos sinulla on kopiot. Minulla sellaisia ei ole kuin muutamista artikeleista jotka olen kirjoittanut muutamia jatkuvasti toistuvia väitteitä vastaan. Eräiden keskustelijoitten teksteissä samat väitteet nimittäin toistuvat kerta toisensa jälkeen täysin samanlaisina.
Koska en tiedä kuinka nuo ovat poistuneet niin on hyvä jos panet ne tulemaan tähän niin että voin siirtää ne takaisin myös tuohon alkuperäiseen keskusteluun.
Esko Valtaoja on ansioitunut tähtitieteilijä jota haastatellaan joka alan asiantuntijana.
(Ateistitutkijat ovat siis laajalti vakuuttuneita siitä että liina on peräisin 2000-vuoden takaa ja että todisteet puhuvat sen puolesta, että siinä haudattu henkilö on kokenut evankeliumeissa kuvatun kaltaisen väkivaltaisen ristinkuoleman. Ylösnousemusta ja Jeesuksen jumaluutta he eivät tietenkään tunnusta.)
Liinan ja kuvan ei tarvitse olla läheskään samalta ajalta. Liina voi olla Jeeuksen ajalta tai aiemmaltakin, kuva voi olla vasta esim. 1300-luvulta, jolloin mahdolisesti temppeliherrojen suurmestari Jaques Molayn kuva tuli siihen.
Raamatun ”usko” käsitteeseen liittyy myös läheisesti ”uskollisuus” ja ”kuuliaisuus” käsite, kun on ”varma pohja” kuten Matias toi esiin, niin voimme kysyä mikä on se varma pohja jolle Kristityn luottamus on kuuliainen.
Raamattu on ainoa kirjallinen teos maailmassa, joka vaatii itselleen Jumalallista auktoriteettia ja myös itse ilmoittaa olevansa Jumalan Sana. Kalevala ei esim. Väitä olevansa Jumalan Sana ja siksi sitä ei tule myöskään sellaisena pitää.
On siis oleellisesti eri asia puhua Raamatun ilmoituksesta (Ilmoituksen Sanoma) kuin jostain eepoksesta.
Kyse Raamatun mukaan on paljolti Totuudesta ja valheesta, onkin hyvä kysyä ovatko kaikki ihmiset läpi maailman sivu uskoneet valheeseen ja silti monet ovat antaneet jopa henkensä uskonsa tähden, monet ovat uhranneet elämänsä toisten hyväksi ja monet ovat pitäneet halpana maallisen mammonan ja hetkellisen hekuman ja maallisten rikkauksien tavoittelun, sen totuuden tähden, minkä ihmiset ovat löytäneet Raamatun Sanan kautta.
Niinpä niin, Jumala on tosiaan löydettävissä Raamatun Sanan kautta. Uskoa ei voi ottaa, mutta uskoa voi pyyttää, ja Jumalan on luvannut antaa jokaiselle, joka Häneltä pyytää.
Kirjoittaja
kimmo wallentin
Nakuklabbina landestadissa -46 födannu telluksendallaaja, giftiksessä snygin donnan kans snadisti yli viiskytkaks suuliksen rundii, kolme skloddii 52, 49 ja 42 v gamloja boitsuja, budjaa landestadissa, luudailee skutseissa kondiksen takii, entinen reklaamihemmo ja dirika, nykyne eläkestara ja tsyrkasta eronnu pakana.
Minä en ole koskaan kokenut että uskoni olisi estänyt minua kyseenalaistamasta asioita, tai etsimästä tietoa. Kyseenalaistaminenkaan ei kuitenkaan ole vienyt minulta uskoa pois.
Uskoa on paljon muuallakin kuin uskonnossa. Ilman uskoa (objektiivisesti ajateltuna) olisi hankala elää. Jokapäiväinen elämämme toimii hyvin pitkälle uskon varassa. Uskomme että tapahtuu niin tai näin jne. Ymmärrän kyllä jos joku ei usko johonkin tiettyyn jumalaan, mutta elämä ilman uskoa ylipääätnsä on melkeinpä mahdotonta.
Pakana tulee muuten latinan sanasta paganus. Se tarkoittaa maalaista. MInä olen ihan syntyjäni maalainen.
Ilmoita asiaton kommentti