Uskonto todella on oopiumia kansalle - ja kenties vain sitä

Usko ja uskonto ovat mielenkiintoisia ilmiöitä myös osalle meistä uskonnottomista. Ihmiset voidaan saada uskomaan niiden avulla mihin tahansa järjettömään, kuten siihen, että homoseksuaalit ja uskonnottomat pääsevät nauttimaan helvetin ikuisista kärsimyksistä, tai että verensiirrot ovat syntiä.

Uskolle ja uskonnoille on selvä - oman kuolevaisuuden sisäistämiseen liittyvä - evolutiivinen tilaus, joten on itsestäänselvää, että ne ovat saavuttaneet suosiota osassa väestöä. Kaikki eivät kykene hyväksymään osaansa luonnon kiertokulussa ilman erityisasemaa tai ajatusta jonkinlaisesta kuolemattomuudesta. Uskonnollisilla uskomuksilla saa kuitattua todellisuuden omasta rajallisuudestaan pois häiritsemästä.

Usko ja uskonto ovat näin ollen aivan luonnollisia seurauksia kyvystämme hahmottaa ympäristöämme ja omaa rooliamme suhteessa siihen.

Mutta tarvitaan mielestäni jotain muutakin, jotta ihmisestä tulee niin kutsuttua tavan uskovaa aktiivisempi uskonnollisissa asioissa. Tehdään käristetty jako kahteen uskovien joukkoon:

 

  • Tavan uskova uskoo kyllä kysyttäessä ja saattaa toteuttaa uskoaan jonkin verran myös arjessa, mutta tavan uskovalle riittää usko sellaisenaan. Tavan uskovan ei tarvitse tuputtaa uskonnollisia näkemyksiään vaikka niistä tilaisuuden tullen keskusteleekin. Usko ja uskonto on osa tavan uskovan identiteettiä, mutta ne eivät määrittele heitä kokonaisuutena.

 

  • Tavan uskovien lisäksi löytyy se joukko uskovia, jotka elävät uskolle ja uskonnolle. He ovat aktiivisia seurakunnassa tai uskonnollisissa aktiviteeteissa ja keskusteluissa. Usko ja uskonto määrittelevät heitä ja heidän identiteettiään.

 

Evolutiivinen tilaus selittää ensimmäisen kohdan uskovat, mutta tarvitaan jotain muutakin, jotta ihmisestä tulee jälkimmäiseen joukkoon kuuluva uskonnollinen yksilö. Mitä se muu voisi olla?

Tässä vaiheessa mielipiteet tietenkin sinkoilevat aivan yksilöstä riippuen, mutta esitän yhden teorian. Aivotutkimuksessa on havaittu, että uskonto vaikuttaa aivoihin samalla tavalla kuin päihteet, uhkapelaaminen ja seksi. Päihteet, uhkapelaaminen ja seksi ovat addiktoivia. Väitteeni siis on, että jälkimmäisen esimerkkijoukon selittää uskoon ja uskontoihin liittyvä riippuvuutta aiheuttava piirre.

Tämä selittää myös sen, miksi huumeista pääsee sanonnan mukaan parhaiten eroon rakastumalla tai tulemalla uskoon. Kummatkin ovat addiktoivia ilmiöitä - rakastumisella tai uskoon tulemisella päihteet jättävä vaihtaa vain toiseen päihteeseen. Eräänlaista korvaushoitoa.

Ymmärrän, että ajatuskoe näin perustavaa laatua olevassa ilmiössä on vaikeaa, mutta yrittäkää: Mitä jos uskonne onkin vain aivojenne keksimä keino sivuuttaa kuolevaisuutenne, ja innokkaimmat uskovat teistä ovat innokkaita uskossaan siksi, että olette addiktoituneita siihen?

Mitä jos teille on kehittynyt aivokemiallinen riippuvuus uskomuksianne kohtaan aivan samalla tavalla, kuin joku on riippuvainen päihteistä tai uhkapeleistä?

 

 

 

 

37 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Kokeilla voi helposti. Ei siihen ei tarvita muuta, kuin toteuttaa käytännössä Vuorisaarnan ohjeistus täysimääräisesti. Yhtään lipsumista ei voi itselleen sallia, muutoin kokeesta ei voi saada pätevää tulosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Ihan mielenkiintoisia nämä Anteron jutut. Itse koen olevani osin kumpaakin määrittelemääsi laatua: ”tavan” uskova, jossa on ripaus tuota aktiivisempaakin. En sanoisi, että elän uskolle vaan mieluummin usko elää minussa. Eikä se ole minkään sortin addiktiota vaan perustuu ihan pääasiassa UT:ssa kerrottuihin asioihin, joiden koen olevan hyvin pitkälle todellisia asioita eikä mitään keksittyjä satuja. Uskon siis Jeesukseen niin kuin luterilainen kristitty yleensä uskoo. Usko perustuu konkreettisiin asioihin, tapahtumiin ja henkilöihin eikä mihinkään kuvitteluun.

    Voi olla, että uskolla joskus on samansuuntaisia vaikutuksia kuin addiktioilla ja joillekin se saattaa muodostua jonkinlaiseksi addiktioksikin, kun se oikein ”päähän humahtaa”. Suurimmalle osalle uskovista se kuitenkin taitaa olla se elämän peruskallio, jolla elämä eletään pitämättä mitään suurta meteliä asiasta. Elämän toivo ja turva ja mielekkyys tulee uskon kautta, eikä tunne olevansa ”lastu lainehilla”, jota elämän myrskyt heittelee sinne tänne.

    On selvää, että tiede yrittää tutkia ja määritellä näitäkin asioita ilman uskoa ja Jumalaa, koska Jumala ei tieteeseen sovi. Jollakin tavalla asiat pitää aina yrittää selittää, ketkä Jumalalla, ketkä jollakin muulla. Ihmiselle annettu järkikulta pitää kuitenkin olla käytössä aina, vaikka järjelläkään ei kaikkea voida selittää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Kiitos erittäin analyyttisesta ja hienosta pohdinnasta. Syvennyn siihen myöhemmin vastineen kera. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Näinhän se menee. Olen törmännyt joihinkin entisiin päihdeongelmaisiin, jotka ovat vaihtaneet päihteet uskoon, ja osa heistä suhtautuu siihen vähintään yhtä suurella innokkuudella kuin aikaisemmin päihteisiin. Usko täyttää sen jälkeen ison osan elämästä ja sitä tuputetaan muillekin.

      Näissä tapauksissa koen, että uskosta on tullut henkilölle epätervettä riippuvuutta aiheuttava addiktio. Toki tuolla riippuvuudella elää keskimäärin pidempään kuin päihteillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Sari Weckroth: ”Onko tässä nyt oletus että usko Jumakaan on tunnepohjainen kokemus? Mutta entä jos se on päättelyn tulos?”

    Kaikkia riippuvuuksia voidaan perustella päättelyllä.

    Sari: ”Viitaten vielä blogissa mainittuihin ”uskonnottomiin”, jotka ”joutuvat kadotukseen”. Uskonnotonhan ei ole välttämättä ateisti. Nämäkin on mielestäni syytä erotella toisistaan, uskonnon pohjalta tarkastelussa.”

    Ei ole syytä erotella. ”Uskonnoton” on yleistermi, joka kertoo siitä, että yksilöllä ei ole tarvetta uskoa jumaliin tai uskontoihin.

    Sari: ”Mutta usko Jumalan (persoonallisen kaiken luoneen Voiman) olemassaoloon on päätelmä.”

    Mitä tahansa uskomuksia voi perustella päättelyllä. Jos kyse on uskonnollisista uskomuksista, ainoa mitä siitä voidaan todeta, on yksilön usko asiaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Erkko Järvinen sanoo:

    Antero. Ongelmasi on jehovan todistajien ajaltasi ammentamat opit. ”Todistajien” raamattu on väännös, joka tiedoillaan ei vastaa todellisuutta.

    Jehovan todistajat opettavat vain osaa Raamatun totuudedesta, heille Kristus ei ole Pelastaja vaanJumalan ensimmäinen luomistyö, eikä Jeesuksen ristinkuolema merkitse heille vapautusta synnin kahleista. Heille pelastusvarmuus löytyy siitä kuinka paljon omaa oppiaan ja uskonnollista jehovalaista kirjallisuutta he kykenevät levittämään. Jos Jehovan todistaja luopuu palvelutehtävästään hän on ikuisesti kadotettu. Heille Kristus on jo tullut takaisin1914, tosin salaisesti, ja hallitsee jo nyt näkymättömänä. Taivaaseen pääsee vain valittu joukko, 144000 Jehovan todistajaa, ja valitettavasti lukukin on jo täynnä joten loput joutuvat sitten tyytymään vähempiarvoisiin tehtäviin kuolemanjälkeisessä elämässä.

    Maailmanlopun ennustaminen on ollut Jehovan todistajille eräs tyypillisimmistä tunnusmerkeistä. 1914 oli ensim mäinen, sitten 1925 ja viimeisin lienee ollut 1975, sittemmin he ovat tulleet hieman varovaisemmiksi lausunnoissaan. Liike on mormonien ohella eräs täydellisimmistä uskonnollisista diktatuureista mitä on koskaan kehitetty, se hallitsee jäseniensä taloutta, ajatuksia ja opillisia kysymyksiä niin tiukasti että liikkeen otteeseen joutuneen on siitä hyvin vaikea enää vapautua

    Etsi itsellesi (perheellesi) uskova seurakunta, jossa julitetaan Jumalan Sanaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Erkko Järvinen: ”Antero. Ongelmasi on…”

      Ongelmasi on uskonnollinen ylimielisyys.

      Jos ajattelit valistavasi entistä Jehovan todistajaa hänen entisestä uskonnostaan ja siitä mitä Jehovan todistajat opettavat, aikasi menee edelleen hukkaan.

      Jos haluat osallistua keskusteluun, keskity käsillä olevaan aiheeseen ja esimerkiksi blogitekstissä esitettyyn ajatuskokeeseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Jos karkeasti erotetaan uskonnot ja usko, niin keskustelua voidaan käydä helpommin. ”Usko” on luottamista johonkin ja ”uskonto” on ihmisen rituaalista toimintaa, jossa tavoitellaan jotakin, esim. Uskoa. (Luottamista johonkin.)

    Lähtökohta on, että jokainen ihminen luottaa johonkin, siis uskoo. Nihilistikin uskoo, ettei olen mitään mihin voi uskoa. Uskon kohde voi olla Jumala tai ihminen, jolloin luottamuksen kohde määritellään, ihminen luottaa itseensä tai ihminen luottaa Jumalaan. Moni sanoo luottavansa tieteeseen (siis uskovansa) ja elää sen mukaan. Tiede ei kuitenkaan anna monelle riittävää vastausta siihen:”Kuka minä olen” Monelle ei riitä, selitykseksi, että ihminen on avaruuspölystä sattumalta syntynyt.

    Uskoa voidaan tutkia vain siitä, miten se vaikuttaa ihmisessä, ihminen toimii, kuten hän uskoo. Monelle ihmiselle usko Jumalaan saa aikaan lähimmäisen rakkautta ja armahtavaa mieltä, laupeutta ja yhteiskuntaa rakentavaa asennetta. Kristityistä on mm. sanottu, että he ovat kansojen hiljainen selkäranka ja he ovat saaneet Jumalalta uskon Lahjan. Muista maailman jumalista en tiedä, ja millaista uskoa ne saavat ihmisessä aikaan… Epäjumalia on paljon.

    Uskontoja voidaan myös tutkia, mutta uskonnoilla ei ole juurikaan mitään tekemistä luottamisen (usko) kanssa.

    Onko usko siis vain ihmisen sisäistä aivotoimintaa, ilman mitään ulkoista vaikutinta? Ei tietenkään, vaan usko ja luottamus syntyvät ihmisessä aina ulkoisista vaikuttimista käsin. Kristityllä vaikutin on Jumalan Sana. Sekulaareista ihmisistä en osaa sanoa mitään, paitsi sen, että jokainen johonkin luottaa.

    Jos joku sanoo, ettei usko mihinkään, niin hän ei vielä kovin hyvin tunne itseään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Ismo Malinen: ”Lähtökohta on, että jokainen ihminen luottaa johonkin, siis uskoo. — Jos joku sanoo, ettei usko mihinkään, niin hän ei vielä kovin hyvin tunne itseään.”

      Tämä on paljon käytetty argumentti tietyn tyyppisten uskovien maailmassa, mutta kyse on virheellisestä argumentista. On monenlaista uskoa ja uskonnollinen usko edustaa niistä yhdenlaista alatyyppiä. Uskonnollinen usko tai usko siihen, että huomenna koittaa perjantai, ovat aivan erilaisia uskomuksia. Tietyn tyyppiset uskovat eivät jostain syystä halua ymmärtää termejä syvällisesti, vaan käyttävät niitä hyväkseen välittämättä kokonaisuudesta, niputtaen termit sopivasti yhteen juuri kuten itse haluavat.

      Ismo Malinen: ”Onko usko siis vain ihmisen sisäistä aivotoimintaa, ilman mitään ulkoista vaikutinta? Ei tietenkään, vaan usko ja luottamus syntyvät ihmisessä aina ulkoisista vaikuttimista käsin.”

      Myös virheellinen usko siihen, että voittaa sellaisen uhkapelin lainalaisuudet, jossa ei voi jäädä voitolle, voi juontua ulkoisista vaikuttimista, mainoksista ja muunlaisesta ulkoisesta vaikuttamisesta. Tarkoittaako tämä sitä, että uhkapeleistä riippuvaisen addiktioon liittyisi jotain yliluonnollista?

      Ottaisitko osaa blogitekstin ajatuskokeeseen?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Mitä jos uskonne onkin vain aivojenne keksimä keino sivuuttaa kuolevaisuutenne, ja innokkaimmat uskovat teistä ovat innokkaita uskossaan siksi, että olette addiktoituneita siihen?” Ajatuskoe ?

    Tavallaan Jumala on aivopessyt Kristityt ja siksi on mielestäni vaikea käsittää ajatusta, että uskosta voi luopua millään järkeilyllä? Jos on päässyt Jumalan kämmenelle ja Kristuksen seuraan, niin kuka sieltä haluaa pois? Tätä olen joskus ihmetellyt. Addiktio on varmasti hyvästä, jos se kohdistuu Jumalaan (Sanaan)

    Kyllä, olen addiktoitunut, Jumala on lähettänyt sellaisen Siemenen maailmaan, että se synnytti täydellisen riippuvaisuuden Kristukseen. En halua eroon riippuvuudestani, koska se on vapauttanut minut Jumalan Armon vastustamisesta. (siis Hengellisessä mielessä Eksistentiaalinen ahdistus, ei enää vaivaa, eikä kuolema pelota. )

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      En käyttäisi edes vitsinä sanoja addiktio tai aivopesu terveen uskon yhteydessä. Jos sellaisista puhutaan, puhutaan jollain tavalla vinoutuneesta uskosta, koska nuo sanat viittaavat juuri epäterveeseen käyttäytymiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Katsotaan mitä tämä teksti tuo tullessaan. Bogistin kysymys on niin hienosti rakennettu, että sitä on joutunut pohtimaan tosissaan. Usein minulle käy niin, että, kun alan kirjoittamaan, niin ajatus selkiää siinä.

    Pitää tietysti tulla uskoon, jotta voi vastata tuohon kysymykseen itselleen. Kukaan toinen ei voi mitään todistusaineistoa vyöryttää eikkarin eteen, niin että tämä sen perusteella uskoisi. ( eikkari= ei uskova). Jumala nimittäin on viisaudessaan sulkenut kaikki muut lähestymistiet luokseen paitsi yhden. Jollei suostu käyttämään sitä avointa ovea, joka on tarjolla, niin ei voi löytää yhteyttä Jumalan kanssa, eikä kykene vastaamaan blogistin kysymykseen. Jeesus sanoi olevansa se ovi. Siispä jokainen, joka vilpittömästi kääntyy sydämessään Jeesuksen puoleen ja avaa sydämensä Hänelle, löytää selkeän vastauksen.

    Tiedemaailma jopa todistaa tästä . Tiede lähestyy tutkimuskohteitaa eri puolilta ja mitä enenmmän tietoa löytyy, niin sitä enemmän uusia kysymyksiä ja tutkimuskohteita syntyy. Jos tiede jossakin asiassa kykenee kohtaamaan totuuden, niin kysymyksiä ei enää tule.

    Samoin käy jokaisen kohdalla joka rohkaistuu avaamaan sydämensä vilpittöästi Jeesuksella ja ottaa Häneltä se avun, jota simmässään kaipaa. Jeesus itse Pyhän Hengen kautta on luvannut tulla siihen sydämeen, joka Hänelle avautuu. Samalla sinne tulee myös se vastaus, jota blogisti kaipaa. Mitään muuta varmaa vastausta ei ole tarjolla.

    Se joka kohtaa Jeesuksen henkilökohtaisella tasolla vilpittömästi sydämessään, kohtaa totuuden. Totuuden löytämiseen loppuu kysymykset tutkisteltavasta aiheesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Kiitos vastauksesta. En harmikseni löytänyt siitä oikein yhteyttä blogitekstiini tai siinä esitettyyn ajatuskokeeseen. Tässä ajatuskokeessa oli tarkoitus ulkoistaa itsensä uskomuksista ja tarkastella uskoa riippuvuussuhteen ja tekstissä esitetyn tutkimustuloksen kautta.

      Mutta kuten totesin, ymmärrän, että se on vaikeaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Kysymys on juuri siitä, miten voin vastata kysymykseesi minulle itselleni. Kysymykset siitä onko kaikki vain mielikuvituseni tuotetta on loppuneet. Vain teorian tasolla kykenen kysymystäsi pohdiskelemaan. Käytännössä nekään pohdiskelut ei johda todistusaineiston edessä mihinkään. Sillä en kykene ajatuksenkaan tasolla mitätöimään sitä tietoisuutta , että olen kohdannut Totuuden.

    Palapeli on koottu. Siitä ei puutu enää yhtään palaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Antero Syrjänen

    Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com