Uskonto ja politiikka, politiikka ja uskonto

Vaalien alla tarjosin vaaliesitettä tutulle papille vastaan tullessa. Hän toivotti kohteliaasti menestystä vaaleissa, mutta totesi samaan hengenvetoon, ettei ota mainosta, koska kristillisdemokraatit sotkevat uskonnon politiikkaan. No niinpä tietysti. Jos olisin kerinnyt, olisin huikannut perään rokkipappi Tarvo Laakson vaalisloganin: Ei sotkea ateismia politiikkaan!

Koska tilanne ei antanut mahdollisuutta jatkaa keskustelua kollegan kanssa, vuoropuhelu jatkui päässäni. Sotkevatko kristillisdemokraatit todella uskonnon politiikkaan? Toki Kristillisen liiton (SKL) alkuaikoina uskonnolliset teemat olivat paljonkin esillä, mutta puolueen vuoden 2001 nimenmuutoksen ja sen yhteydessä käydyn keskustelun jälkeen on ollut hiljaisempaa.    Päätin kuitenkin tarkistaa asian KD:n vuoden 2015 eduskuntavaaliohjelmasta.  30 sivun ohjelmassa mainittiin sana ”kristillinen” kaksi kertaa arvo-osion yhteydessä. Eipä löytynyt muistakaan käsiin saamistani KD:n ohjelmista uskontoa tuota enempää. Vaalikeskusteluissa en muista KD:n edustajien ottaneen esille uskonnollisia aiheita, ellei arvokysymyksiä lueta sellaisiksi.

Johtuuko puhe uskonnon sekoittamisesta politiikkaan sitten KD:n puheenjohtaja Päivi Räsäsestä, jonka esiintymisistä on viime vuosina noussut monta mediamylläkkää? Katsoin TV 2 Homoillan vuodelta 2010 uudelleen. Vaikka pääosa Räsäsen argumentaatiosta käsitteli muita kuin uskonnollisia kysymyksiä, ohjelmasta kävi kyllä ilmi, että Räsäsen arvot nousevat Raamatusta. Sen sijaan kun esimerkiksi pastori Leena Huovinen ja vuoden 2010 Mr. Gay Finland Kenneth Liukkonen pyrkivät ohjelmassa määrittelemään kristinuskon suhteen homoseksuaalisuteen uudelleen, he eivät ilmaisseet katsomuksellisia lähtökohtiaan. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, ettei heillä olisi ollut sellaisia.  En kuitenkaan muista kenenkään arvostelleen heitä oman uskontonsa sekoittamisesta politiikkaan.

Entä sekoitetaanko KD:ssä regimentit keskenään? 500 vuotta sitten Martti Lutherin kahden regimentin, maallisen ja hengellisen hallintavallan, oppi nousi keskeiseltä osin katolisen kirkkovaltion kritiikistä. Kirkko oli pitkään sekaantunut maallisen valtion toimintaan. Luther ei varmaankaan arvannut, että Pohjoismaissa asiat kääntyisivät päälaelleen: syntyi valtiokirkkojärjestelmä, jossa valtiolla oli dominoiva ote kirkon asioihin. Siinä missä kirkkovaltiossa paavi oli maallisen vallan pää, valtiokirkossa kuninkaasta tuli kirkon pää.

Kahden regimentin opin vastaisesti valtio määräsi ihmisten omiatuntoja hengellisissä asioissa. Varsinkin luterilaisen puhdasoppisuuden aikana ja sen jälkeen valtio yhdessä kirkon kanssa pyrki kahlitsemaan kirkon sisältä nousseita hengellisiä liikkeitä. Konventikkeliplakaatti kielsi 1726–1870 hengelliset kokoukset ilman papiston läsnäoloa.  Sen vaikutuksesta kuuluisat Kalajoen käräjät käynnistettiin herännäisliikettä vastaan. Suomessa uskonnonvapaus tuli voimaan vasta vuonna 1923.

Ruotsissa nykyinen kirkollisen hallinnon vahva politisoituminen on perua valtiokirkosta. Suomen kirkossa politiikan tunkeutuminen hengelliselle alueelle näkyy muun muassa sosiaalisen evankeliumin ylikorostumisena ja homoliikkeen ideologian ja agendan kritiikittömänä omaksumisena.

Vanhan testamentin profeetat kritisoivat usein persoonakohtaisesti yksittäisiä hallitsijoita ja yhteiskunnallisia epäkohtia. Heille ei ollut olemassa regimenttijakoa hengelliseen ja maalliseen. Vanhan ja uuden liiton taitteessa toiminut Johannes Kastaja menetti päänsä, kun arvosteli Herodes Antipasta tämän moraalittomuudesta. Uskonpuhdistaja Martti Luther otti aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja arvosteli tasapuolisesti sekä maanomistajia että kapinaan nousseita talonpoikia. Meidän aikanamme Martin Luther Kingin evankeliumista nouseva sanoma vaikutti voimakkaasti yhteiskunnalliseen ajatteluun.

Politiikkaa ei pidä sotkea uskontoon, mutta Jumalan ilmoitus koskee myös politiikkaa. Aikamme tarvitsee yhä kipeämmin niitä, jotka uskaltavat pitää ilmoitusta esillä. Vaikka politiikkaa voidaan tehdä ja on tehty terveen järjen ja luonnollisen moraalin pohjalta, se ei riitä maailmassa, josta terve järki on katoamassa ja moraali on korvautumassa amoraalilla. Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua.

 

Aihetta liippaa läheltä Tampereella 20.4.2015 pidetty seminaari Kirkko etsii paikkaansa, ks. varsinkin dos Niko Huttusen luento, joka alkaa ao. videoklipistä noin 30 min. kohdalta.

  1. Juhani Räsänen, kirjoitat:

    ”Vaikka politiikkaa voidaan tehdä ja on tehty terveen järjen ja luonnollisen moraalin pohjalta, se ei riitä maailmassa, josta terve järki on katoamassa ja moraali on korvautumassa amoraalilla. Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua.”

    Tiukasti ja yksiniittisesti sanottu. Mitä sellaista tässä maailmassa nimenomaisesti havaitset, jotta päädyt kirjoittamaasi johtopäätökseen?

    • Totta on, että tuli sanottua aika tiiviisti kun ei ollut tilaisuutta avata teemoja enempää. Seksuaalietiikan puolelta sukupuolineutraali avioliittolaki johtaa kaltevalle pinnalle, jolta on vaikea palata. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula esitti jo muutama vuosi sitten, että sukurutsaus tulee sallia. Samassa Iltalehden haastattelussa hän pitää ”epäloogisena” sitä, että eläinporno on kielletty, mutta eläimiin sekaantuminen ei.
      http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012073115902219_uu.shtml

    • Juhani Räsänen,

      toki tiesin jo etukäteen, että seksuaalipolitiikka on asia, jota tarkoitat, onhan puolueesi taas viime vuodet kieppunut sen ympärillä – ja palannut siihen, mitä se oli Raino Westerholmin aikana.

      Tässäkö se on tyhjentävä analyysi terveen järjen katoamisesta ja amoraalisuudesta?

    • Minulle tulee tästä Räsäsen ajattelusta mieleen joku filosofi (jonka nimeä en nyt muista), joka puhui juuri terveestä järjestä ja luonnollisesta moraalista. Ongelmaksi jää tiietysti se, kuka määrittelee mikä on terveen järjen ja luonnollisen moraalin mukaista.

  2. Blogisti kirjoittaa seuraavasti:

    ”Suomen kirkossa politiikan tunkeutuminen hengelliselle alueelle näkyy muun muassa sosiaalisen evankeliumin ylikorostumisena ja homoliikkeen ideologian ja agendan kritiikittömänä omaksumisena”

    Mitä tarkoittavat ”sosiaalisen evankeliumin ylikorostuminen” ja ”homoliikkeen ideologian ja agendan kritiikitön omaksuminen”? Ja miten näissä on kysymys ”politiikan tunkeutumisesta hengelliselle alueelle”?

  3. Sari R-L:lle

    Esimerkiksi kirkon toimesta lanseerattu köyhyysryhmä edustaa mielestäni ’sosialidemokraattis-korporatiivista’ ajatustapaa, josta on vaikea löytää esim. pk-yrittäjän näkökulmaa, mikä kuvastaa kirkon johdon poliittista sitoutumista tiettyyn yhteiskuntakäsitykseen. Tässä nyt menevät ne kuuluisat regimentit sekaisin, kun kirkon auktoriteetilla ohjeistetaan esim. työttömyyden hoitoa.

    Osa papistosta ja piispoista on nielaissut homoliikkeen ideologian karvoineen kaikkineen. Teologinen keskustelu on kirkossa ollut suppeaa, vähäistä ja pinnallista. Tämä johtuu siitä, että aihetta pelätään, koska kirkossamme on vähän kokemusta homoseksuaalisuudesta. Vastaava poliittinen invaasio katoliseen ja ja ortodoksiseen kirkkoon ei ole mahdollista, koska niiden papeista huomattava osa on homoseksuaaleja ja he tuntevat asian paitsi teologisesti myös omakohtaisesti.

  4. Mielenkiintoinen kommentti Juhani Räsäseltä. Jos ymmärsin blogistin ajatuksen kutakuinkin oikein, niin homoliikkeen ideologinen invaasio katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon ei ole mahdollista, koska niiden papeista huomattava osa (40%?/60%?..) on homoseksuaaleja. Ja koska nämä homoseksuaalit papit tuntevat asian (=homoseksuaalisuuden) omakohtaisesti ja teologisesti, he ovat immuuneja homoliikkeen ideologiselle invaasiolle. Mikäli tämä päättelyketju edustaa edes osapuilleen KD:n kantaa asiassa, jopa Anna Kontula tuntuu seksuaalimoraalisine ajatuksineen lähes järkevältä.

    • Piti kirjoittaa: ”- – jopa Anna Kontula tuntuu vastenmielisine seksuaalimoraalisine ajatuksineen lähes järkevältä.”

      Kahta asiaa lähinnä kritisoin Juhani Räsäsen kommentissa. Blogihan sinänsä oli hyvin kirjoitettu. Katolisessa sen kummemmin kuin ortodoksisessa kirkossa tuskin on merkittävästi enempää tai vähempää homoseksuaaleja pappeja kuin luterilaisessa kirkossakaan. Toinen seikka on tämä myyttinen ”homoliikkeen ideologia.” Kohta ilmeisesti ”löydetään” homoliikkeen viisaiden pöytäkirjat tms.

      Sen sijaan on minunkin mielestäni täysin totta, että nk. sosiaalinen evankeliumi on syrjäyttänyt yksilön sielun pelastukseen painottuvan sanoman kansankirkossa täydellisesti. Kirkko sosiaalidemokratisoitui lopullisesti Martti Simojoen arkkipiispuuskaudella.

    • .Yleensä teot voivat olla rikoksia, jos niillä on uhri (esim. pahoinpitely) tai niillä aiheutetaan vaaraa (esim. ylinopeus). Aikanaan homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistettiin pitkälti tästä syystä.

      Vaikka itseänikin inhottaa sukurutsan ajatteleminen, en löydä perustetta miksi sen pitäisi olla rangaistavaa, jos kyse on aikuisista ihmisistä. Ei kai minun tai sinut inho voi olla peruste rankaisemiseen.

      Anna Kontula on ainakin johdonmukainen. Vaikka feministi onkin, hän ei kannata myöskään prostituution kriminalisoimista. Suomessa pysyy liberaalin kirjoissa, vaikka tässäkin vastustaisi aikuisten keskinäistä toimintaa.

  5. K-M Laaksoselle

    Katolisten omien lähteiden mukaan heidän papeistaan noin 40 prosenttia on homoseksuaaleja. Luonnollisesti myös ortodoksisessa kirkossa heitä on luterilaista kirkkoa huomattavasti enemmän, koska siellä arvostetaan selibaattiutta pappien elämäntapana – ja piispoilta jopa velvoitetaan. Tästä syystä monet uskovat homoseksuaalit ovat hakeutuneet vanhoihin kirkkoihin juuri kilvoittelellakseen ja elääkseen selibaattiudessa. Siksi ko. kirkoissa on asiassa pitkä sielunhoidollinen kokemus, ja siksi ne todellakin ovat ”immuuneja” poliittisen homoliikkeen vaikutukselle.

    Mitä tarkoittanet ’homoliikkeen myyttisellä ideologialla’? Aiheesta nimittäin löytyy runsaasti kirjallisuutta ja nettitietoa – ja erilaisista näkökulmista. Esim. asiallinen suomenkielinen tiivistelmä ko. liikkeiden historiasta ja idologioista on Ari Puonnin kirjassa Suhteesta siunaukseen (Uusi Tie 2010).

    Kiitos rohkaisevista kommenteista, joita myös tesktissäsi oli. Minulla ei muuten ole valtuuksia puhua KD:n nimissä, kun en ole edes puolueen jäsen.

    • Juhani Räsänen,

      sanot, että katolisten omien lähteiden mukaan n. 40% heidän papeistaan on homoseksuaaleja. Tämä on huikea tieto. Voisitko antaa lähdetiedot?

  6. ”Hän tulee ja vaatii tilille kansansa vanhimmat ja valtiomiehet. – Te olette riistäneet tyhjiin, te olette tärvelleet viinitarhan, köyhien omasta te olette koonneet omaisuutenne. Millä oikeudella te ruhjotte minun kansaani, iskette köyhiä vasten kasvoja.” (Jes. 3:14-15).

    Näin Jesaja ruoskii aikansa poliitikkoja – eikä ole siinä yksin. Sen hengessä on osviittaa nykypäivän kirkoille ja johtaville kirkonnaisille ja -miehille: eettistä, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta nousevaa linjanvetoa ja kritiikkiä vetisten, jo valmiiksi kompromissattujen yksittäisten toimenpide-ehdotusten sijasta. . .

    • S.R-L.

      Toki tällaisista asioista ei tilastoja tehdä, vaan kysymys on ns. hiljaisesta kokemustiedosta, joka elää ko. yhteisöissä.

      J.H.

      Hyvä kohta. Olisin voinut lainata sitä tai vastaavia paikkoja itsekin, jos olisit suostunut ehdotukseeni. VT:n profeetoillahan on runsaasti tällaista yhteiskuntakritiikkiä, mutta se eroaa modernista vasemmistolaisesta ajattelusta esim. siinä, että se kohdistuu yksittäisiin ihmisiin ja haastaa heidät parannuksen tekoon.

    • Kiitos Juhani vastauksesta, vaikken kaikilta osin siihen yhdykään. Minusta puhuminen ”homoliikkeen ideologiasta” ei ole relevanttia ainakaan siinä yhteydessä, missä puhutaan esimerkiksi sukupuolineutraalista avioliitosta. Kyseessä on paljon laajempi ilmiö kuin yhden suhteellisen vaatimattoman liikkeen (Suomessa kai Seta) oletettu ideologia.

      Pitkiä jatkumoita ja erilaisia aatevirtauksia aina silloin tällöin risteää ja löytää hetkeksi toisensa, siltikin..Ihan samalla tavalla voisi etsiä Kristillisen Liiton juuria vaikkapa siitä oikeistolaisesta ja äärioikeistolaisesta 1930-luvun pappismiesten ryhmittymästä, joka teologis-uskonnollisesti edusti lähinnä evankelioivaa herätyskristillisyyttä, mutta otti reippaasti osaa myös politiikkaan. Silti sekin pitää paikkansa vain pienin osin.

      Se on sanottava, että SKL/KD on liikkunut siitä hyvin oikeistolaisesta positiosta, missä se 1960-luvulla oli, reippaasti kohti keskustaa.

    • Oho, meni kommentti väärään paikkaan, mutta jos tämä menee tuon Jorma Hentilän kommentin alle, niin hyvä.

      Jormalle: radikaali sosiaalinen sanoma olisi se, mitä kirkko nyt kaipaisi, se on totta. Kategoriat eivät aina mene oletetusti päällekkäin. Sellainen poliittinen ja osin teologinen arkkikonservatiivi kuin Osmo Tiililä esimerkiksi kaipasi 1960-luvulla kirkolta hyvin radikaalia kannanottoa kaikkein köyhimpien puolesta täysin VT:n profeettojen hengessä. Se mitä modernista vasemmistosta on nykyään jäljellä, on kiinnostunut monista kysymyksistä, mutta valitettavasti kaikkein köyhimpien, kroonisessa, toivottomassa köyhyydessä elävien osa sitä ei kiinnosta kuin vaalipuheissa, jos silloinkaan. Sellainen marraskuun liike tms. olisi jälleen paikallaan.

    • Yksikään lausunnonantaja, ml. Kirkon perheasiaintoimikunta (pjoht. Martti Simojoki) ei vastustanut Seksuaalirikoskomitean (A 12 1967)

    • (kommentti karkasi ennen aikojaan, jatkoa siis edelliseen)

      …esitystä dekriminalisoida samaa sukupuolta olevien täysikasvuisten henkilöiden seksuaalisuhteet. Helsingin HO:n lausunnon liitteenä on hovioikeudenneuvos Paavo Hiltusen eriävä, jossa hän vaatii rangaistavuuden säilyttämistä.

      Eduskunnan käsitellessä vuonna 1970 hallituksen esitystä rikoslain 20. luvun muuttamisesta kristillisen liiton puheenjohtaja ja ainut kansanesustaja Raino Westerholm käytti väkevää kieltä esitystä vastaan, mm. näin: ”Homoseksuaaliset suhteet ovat Pyhän kirjan mukaan kauhistus. Kun kansakunta on lähtenyt niiden hyväksymisen ja suosimisen tielle, on kansakuntaa kohdannut rappio ja tuo.” Westerholmin esitystä rangaistavuuden säilyttämiseksi kannatti 18 kansanedustajaa, kaikki porvaripuolueista.

      Raino Westerholm ei empinyt käyttää Raamattua perusteena kannanotoilleen sekulaareissa asioissa. Uskonnollisia argumentteja ovat toki käyttäneet muutkin kansanedustajat, eniten SKL/KD:n edustajat.

  7. Juhani Räsänen :”Tie helvettiin on päällystetty hyvällä logiikalla, vai miten sen nyt menikään…”

    Henk.olen oppinut kyseisen lauseen niin, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, mikä ilmeisesti näkyy myös kirkolliskokouksen päätöksistä. Vanha vitsi on, että ihmiskunnan pisin matka on tie toivomuksista tekemiseen, ja tämän asian todistaa jo käytännön kokemus, jonka pankkijärjestelmässä joskus väliportaan esimiestehtäviä hoitaneena olen saanut.