Uskonto ahdistaa?
Olemmeko siinä vaiheessa, että häivähdyskin uskoon liittyvästä alkaa ahdistaa? Olisiko huono, jos ihminen tunnistaisi sen Jumalan kutsuksi yhteyteensä? Eikö ole vaikeaa paeta koko elämänsä?
49 kommenttia
Kaikkinensa Totuuden täytyy olla olemassa jalopulta kaikelle olemiselle on olemassa itseisarvo. Perimmäisellä Totuudella on myös se status, ettei se muutu, vaan pysyy ja on aina olemassa. Kaikki ympärillämme tapahtuva on Totuuden heijastumaa ja johtuu Totuudesta tai on itse Totuus.
Ahdistavaa on jos emme suostu siihen, että emme voi päästä omilla järkeilyillämme ja pyrkimyksillä Totuuden lähteelle, vaan meidän on uskottava että se on olemassa. Kukaan ei ole koskaan päässyt omin voimin ”ovesta” sisään, mutta uskon kautta se on avoin kaiken aikaa.
Uskon salaisuus on suuri.
Eiköhän se ole niin, että välinpitämättömyys tässä ajassa antaa myös jonkin hedelmän, mutta sitten ei kai enää ole valintaa.
”Totuus tarkoittaa yleiskielessä tavallisesti sitä mikä on totta, vastaa todellisuutta, tosiasiaa”
14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Wikipedian ja Johanneksen määritelmä totuudeta kuvaa hyvin sitä, mitä totuus sana tarkoittaa. Pitää vain miettiä sitä, mitä Jeesus takoittaa sanomalla olevansa itse totuus. Minusta se tarkoittaa sitä, että kaikki mitä hän sanoo on totta, hän ilmoittaa menneet ja tulevat ja myös sen miten voidaan pelastua, siihen voi luottaa.
Minulle totuus tarkoittaa sitä esimerkiksi, että jos sanon, että isäni on minun isä, niin se on totta, jos juku väittää jotain muuta, niin silloin hän ei puhu totta.
Raamattua luetaan monella eri tavalla, ja siihen lisätään omia ajatuksia, mikä aiheuttaa sen, että totuuskin tahtoo hävitä ja syntyy monia totuuksia. Tämä ei ole kuitenkaan oikein Raamattua kohtaan. Uskominen Raamattuun jo ensimmäisen Moosekken kirjan kohdalla tuottaa ongelmia, koska siihenkin lisätään monia selityksiä ja jokainen on puhuvinaan totta.
”Ei totuus häviä, kun siihen liitetään omia ajatuksia. Se pikemminkin herää eloon ja vahvistuu. Juuri niin Raamattu meihin vaikuttaa ja niin on tarkoitettukin.”
Miksi on syntynyt monia uskonnollisia liikkeitä, tätä voidaan kysyä koska Raamattu on kaikille sama? Tämän mahdollistaa se, että luetaan Raamattua eri tavalla lisäten siihen omia ajatuksia, joista sitten muodostuu erilainen oppi vaikka lähde on sama kaikille.
Historiassa on ikäviä esimerkkejä siitä, miten saman tekstin tulkitsijat ovat muokanneet Raamatun sanomaa eri tavalla. Kirkot ovat jakaantuneet ja niitä hallitsevat erilaiset opit, vaikka lähde on sama kaikille.
Tuo ”Tie” käsite on lähi-idän kultuureissa merkittävä asia ja sen pohjalta jokaisella on tiensä, mutta ihmisen oma tie vie lopulta kuolemaan. Elämän Tie vie kuitenkin elämään ja sen löytämisen merkitys on korostettuna monissa Aasian ja lähi-idän opetuksissa.
”Totuuden tunnustamisella” on Vanh.testamentissa merkitys, joka kuvaa kääntymistä väärältä tieltä oikealle tielle. (”Kääntymys” on Raamatullisessa Hebr. kontekstissa havahtumista, siihen että kulkee pois päin Totuudesta tai Jumalasta)
Se on siis mielenliike, joka on käännetty usein Uud.testamentissa ”paranukseksi”
Ihminen kulkee siis luonnostaan harhassa, vaikka pyrkii kulkemaan oikein, mutta koska kulkee omaan tiehen luottaen hän kulkee harhassa, kunnes havahtuu jä kääntyy oikealle Tielle, joka on Totuus. (Tähän Jeesua viittaa, kun sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä) Kun ihminen kuulee sanoman oikeasta Tiestä ja kääntyy eli havahtuu siihen, että kulkee Jumalasta pois päin, niin ihminen löytää Elämän Lähteelle ja Totuuden Tielle.
Näin siis ajatellaan lähi-idän seuduilla ihmisen synnistä (harhaan kulkemisesta) ja kääntymisestä Jumalan puoleen. Tämä löytyy kyllä myös Kristinopin olemuksesta selkeästi, kun jaksaa vain tutkia ja kaivaa Raamattua.
Voisiko joku neuvoa, miten omaa kommenttia jälkikäteen korjata?
Ilmoita asiaton kommentti