Olemmeko siinä vaiheessa, että häivähdyskin uskoon liittyvästä alkaa ahdistaa? Olisiko huono, jos ihminen tunnistaisi sen Jumalan kutsuksi yhteyteensä? Eikö ole vaikeaa paeta koko elämänsä?
Ainoa tapa on se, että pyydät blogin pitäjäjää poistamaan edellisen ja sitten kirjoitat uuden.
Kaikkinensa Totuuden täytyy olla olemassa jalopulta kaikelle olemiselle on olemassa itseisarvo. Perimmäisellä Totuudella on myös se status, ettei se muutu, vaan pysyy ja on aina olemassa. Kaikki ympärillämme tapahtuva on Totuuden heijastumaa ja johtuu Totuudesta tai on itse Totuus.
Ahdistavaa on jos emme suostu siihen, että emme voi päästä omilla järkeilyillämme ja pyrkimyksillä Totuuden lähteelle, vaan meidän on uskottava että se on olemassa. Kukaan ei ole koskaan päässyt omin voimin ”ovesta” sisään, mutta uskon kautta se on avoin kaiken aikaa.
Kuten tuossa aikaisemmin kirjoitin, tieteenfilosofiassa ajatusta siitä, että on jokin kaiken taustalla oleva erehtymätön perustotuus kutsutaan radikaaliksi fundamentalismiksi.
Täytyy kuitenkin muistaa, että näillä palstoilla totuutta (joka muuten ei ole isolla alkukirjaimella kirjoitettava erisnimi) käytetään terminä kovin huolimattomasti. Uskonnolliset uskomukset eivät ole totuuksia siinä merkityksessä kuin termi totuus yleensä ymmärretään.
Edellisestä yleensä seuraa melko karkeaakin toistemme ohitse puhumista kun puhumme samoilla sanoilla ja tarkoitamme aivan eri asioita.
– Niin, uskonto voi ahdistaa tuskaa, mutta kääntymyksen kokenut … usko …ei sitä ahdista,
vaan ilo ja rauhaa Kristuksessa.
– Tiede ei luo totuutta , mutta lisää ymmärrystä…
– Raamattu puhuu uudesti – syntymisestä ylhäältä , kääntymisestä, tarkoittaa sellaista
elämää, joka ei vedä ihmistä Jumalasta poispäin , vaan Kristusta kohti.
(Vrt Lutherin armon järjestys)
Eiköhän se ole niin, että välinpitämättömyys tässä ajassa antaa myös jonkin hedelmän, mutta sitten ei kai enää ole valintaa.
”Totuus tarkoittaa yleiskielessä tavallisesti sitä mikä on totta, vastaa todellisuutta, tosiasiaa”
14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Wikipedian ja Johanneksen määritelmä totuudeta kuvaa hyvin sitä, mitä totuus sana tarkoittaa. Pitää vain miettiä sitä, mitä Jeesus takoittaa sanomalla olevansa itse totuus. Minusta se tarkoittaa sitä, että kaikki mitä hän sanoo on totta, hän ilmoittaa menneet ja tulevat ja myös sen miten voidaan pelastua, siihen voi luottaa.
Minulle totuus tarkoittaa sitä esimerkiksi, että jos sanon, että isäni on minun isä, niin se on totta, jos juku väittää jotain muuta, niin silloin hän ei puhu totta.
Raamattua luetaan monella eri tavalla, ja siihen lisätään omia ajatuksia, mikä aiheuttaa sen, että totuuskin tahtoo hävitä ja syntyy monia totuuksia. Tämä ei ole kuitenkaan oikein Raamattua kohtaan. Uskominen Raamattuun jo ensimmäisen Moosekken kirjan kohdalla tuottaa ongelmia, koska siihenkin lisätään monia selityksiä ja jokainen on puhuvinaan totta.
”Raamattua luetaan monella eri tavalla, ja siihen lisätään omia ajatuksia, mikä aiheuttaa sen, että totuuskin tahtoo hävitä ja syntyy monia totuuksia. Tämä ei ole kuitenkaan oikein Raamattua kohtaan.” Ei totuus häviä, kun siihen liitetään omia ajatuksia. Se pikemminkin herää eloon ja vahvistuu. Juuri niin Raamattu meihin vaikuttaa ja niin on tarkoitettukin.
Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Tämä voidan tulkita myös niin, että ’minuudessa’ on tie totuus ja elämä. Sillä keikan EGO kääntyy myös minuus. Sanan keskellä oleva kreikan gamma ɣ haarautuu kahteen osoittaen kahta suuntaa, mikä on suomenkin Tie ja Tietää sanan idea. Oikealle tielle vie oikea valinta: tietää tää tie… Tämä ɣ gamma anta mahdolisuuden valita oikea tie ihmisen sisimpään, josssa ihmisen jumalallinen ’isä’ eli häne ydinminuutensa asuu.
Tuo ydinminuus löytyi antiikinkäsitysten mukaan mm. meditaatioissa ja yogassa,voi tapahtua ns. unio mystica missä ihminen yhtyy omaan jumalaliseen itseensä. (Vrt morsiushuoneen mysteerio Philippuksen evankeliumiisa)
”Ei totuus häviä, kun siihen liitetään omia ajatuksia. Se pikemminkin herää eloon ja vahvistuu. Juuri niin Raamattu meihin vaikuttaa ja niin on tarkoitettukin.”
Miksi on syntynyt monia uskonnollisia liikkeitä, tätä voidaan kysyä koska Raamattu on kaikille sama? Tämän mahdollistaa se, että luetaan Raamattua eri tavalla lisäten siihen omia ajatuksia, joista sitten muodostuu erilainen oppi vaikka lähde on sama kaikille.
Historiassa on ikäviä esimerkkejä siitä, miten saman tekstin tulkitsijat ovat muokanneet Raamatun sanomaa eri tavalla. Kirkot ovat jakaantuneet ja niitä hallitsevat erilaiset opit, vaikka lähde on sama kaikille.
Tuo lähde kun ei vaan ole enää kokonaisuudessaan kenenkään ei siis kenekään yksiselitteisesti ymmärrettävissä. Jo kääntäjät joutuvat arpomaan käännöksien tulkinnoista puhumattakaan.
”Tämän mahdollistaa se, että luetaan Raamattua eri tavalla lisäten siihen omia ajatuksia, joista sitten muodostuu erilainen oppi vaikka lähde on sama kaikille.” Toinen edellytys hajaannukselle on, että näiden ’omien ajatusten’ ymmärretään olevan ainoita oikeita. Sen sijaan, että ajatuksia vaihtamalla etsittäisiin yhteistä ymmärrystä, ryhdutään kiistelemään, kuka on löytänyt lopullisen totuuden. Eri mieltä oleminen ei ole väärin, oman kannan pitäminen ainoana oikeana sen sijaan on.
Tuo ”Tie” käsite on lähi-idän kultuureissa merkittävä asia ja sen pohjalta jokaisella on tiensä, mutta ihmisen oma tie vie lopulta kuolemaan. Elämän Tie vie kuitenkin elämään ja sen löytämisen merkitys on korostettuna monissa Aasian ja lähi-idän opetuksissa.
”Totuuden tunnustamisella” on Vanh.testamentissa merkitys, joka kuvaa kääntymistä väärältä tieltä oikealle tielle. (”Kääntymys” on Raamatullisessa Hebr. kontekstissa havahtumista, siihen että kulkee pois päin Totuudesta tai Jumalasta)
Se on siis mielenliike, joka on käännetty usein Uud.testamentissa ”paranukseksi”
Ihminen kulkee siis luonnostaan harhassa, vaikka pyrkii kulkemaan oikein, mutta koska kulkee omaan tiehen luottaen hän kulkee harhassa, kunnes havahtuu jä kääntyy oikealle Tielle, joka on Totuus. (Tähän Jeesua viittaa, kun sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä)
Kun ihminen kuulee sanoman oikeasta Tiestä ja kääntyy eli havahtuu siihen, että kulkee Jumalasta pois päin, niin ihminen löytää Elämän Lähteelle ja Totuuden Tielle.
Näin siis ajatellaan lähi-idän seuduilla ihmisen synnistä (harhaan kulkemisesta) ja kääntymisestä Jumalan puoleen. Tämä löytyy kyllä myös Kristinopin olemuksesta selkeästi, kun jaksaa vain tutkia ja kaivaa Raamattua.
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä.
Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, Kun corona esti kokoontumisen...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.
Voisiko joku neuvoa, miten omaa kommenttia jälkikäteen korjata?
Ainoa tapa on se, että pyydät blogin pitäjäjää poistamaan edellisen ja sitten kirjoitat uuden.
Kaikkinensa Totuuden täytyy olla olemassa jalopulta kaikelle olemiselle on olemassa itseisarvo. Perimmäisellä Totuudella on myös se status, ettei se muutu, vaan pysyy ja on aina olemassa. Kaikki ympärillämme tapahtuva on Totuuden heijastumaa ja johtuu Totuudesta tai on itse Totuus.
Ahdistavaa on jos emme suostu siihen, että emme voi päästä omilla järkeilyillämme ja pyrkimyksillä Totuuden lähteelle, vaan meidän on uskottava että se on olemassa. Kukaan ei ole koskaan päässyt omin voimin ”ovesta” sisään, mutta uskon kautta se on avoin kaiken aikaa.
Uskon salaisuus on suuri.
Kuten tuossa aikaisemmin kirjoitin, tieteenfilosofiassa ajatusta siitä, että on jokin kaiken taustalla oleva erehtymätön perustotuus kutsutaan radikaaliksi fundamentalismiksi.
Täytyy kuitenkin muistaa, että näillä palstoilla totuutta (joka muuten ei ole isolla alkukirjaimella kirjoitettava erisnimi) käytetään terminä kovin huolimattomasti. Uskonnolliset uskomukset eivät ole totuuksia siinä merkityksessä kuin termi totuus yleensä ymmärretään.
Edellisestä yleensä seuraa melko karkeaakin toistemme ohitse puhumista kun puhumme samoilla sanoilla ja tarkoitamme aivan eri asioita.
– Niin, uskonto voi ahdistaa tuskaa, mutta kääntymyksen kokenut … usko …ei sitä ahdista,
vaan ilo ja rauhaa Kristuksessa.
– Tiede ei luo totuutta , mutta lisää ymmärrystä…
– Raamattu puhuu uudesti – syntymisestä ylhäältä , kääntymisestä, tarkoittaa sellaista
elämää, joka ei vedä ihmistä Jumalasta poispäin , vaan Kristusta kohti.
(Vrt Lutherin armon järjestys)
Eiköhän se ole niin, että välinpitämättömyys tässä ajassa antaa myös jonkin hedelmän, mutta sitten ei kai enää ole valintaa.
”Totuus tarkoittaa yleiskielessä tavallisesti sitä mikä on totta, vastaa todellisuutta, tosiasiaa”
14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Wikipedian ja Johanneksen määritelmä totuudeta kuvaa hyvin sitä, mitä totuus sana tarkoittaa. Pitää vain miettiä sitä, mitä Jeesus takoittaa sanomalla olevansa itse totuus. Minusta se tarkoittaa sitä, että kaikki mitä hän sanoo on totta, hän ilmoittaa menneet ja tulevat ja myös sen miten voidaan pelastua, siihen voi luottaa.
Minulle totuus tarkoittaa sitä esimerkiksi, että jos sanon, että isäni on minun isä, niin se on totta, jos juku väittää jotain muuta, niin silloin hän ei puhu totta.
Raamattua luetaan monella eri tavalla, ja siihen lisätään omia ajatuksia, mikä aiheuttaa sen, että totuuskin tahtoo hävitä ja syntyy monia totuuksia. Tämä ei ole kuitenkaan oikein Raamattua kohtaan. Uskominen Raamattuun jo ensimmäisen Moosekken kirjan kohdalla tuottaa ongelmia, koska siihenkin lisätään monia selityksiä ja jokainen on puhuvinaan totta.
”Raamattua luetaan monella eri tavalla, ja siihen lisätään omia ajatuksia, mikä aiheuttaa sen, että totuuskin tahtoo hävitä ja syntyy monia totuuksia. Tämä ei ole kuitenkaan oikein Raamattua kohtaan.” Ei totuus häviä, kun siihen liitetään omia ajatuksia. Se pikemminkin herää eloon ja vahvistuu. Juuri niin Raamattu meihin vaikuttaa ja niin on tarkoitettukin.
Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Tämä voidan tulkita myös niin, että ’minuudessa’ on tie totuus ja elämä. Sillä keikan EGO kääntyy myös minuus. Sanan keskellä oleva kreikan gamma ɣ haarautuu kahteen osoittaen kahta suuntaa, mikä on suomenkin Tie ja Tietää sanan idea. Oikealle tielle vie oikea valinta: tietää tää tie… Tämä ɣ gamma anta mahdolisuuden valita oikea tie ihmisen sisimpään, josssa ihmisen jumalallinen ’isä’ eli häne ydinminuutensa asuu.
Tuo ydinminuus löytyi antiikinkäsitysten mukaan mm. meditaatioissa ja yogassa,voi tapahtua ns. unio mystica missä ihminen yhtyy omaan jumalaliseen itseensä. (Vrt morsiushuoneen mysteerio Philippuksen evankeliumiisa)
”Ei totuus häviä, kun siihen liitetään omia ajatuksia. Se pikemminkin herää eloon ja vahvistuu. Juuri niin Raamattu meihin vaikuttaa ja niin on tarkoitettukin.”
Miksi on syntynyt monia uskonnollisia liikkeitä, tätä voidaan kysyä koska Raamattu on kaikille sama? Tämän mahdollistaa se, että luetaan Raamattua eri tavalla lisäten siihen omia ajatuksia, joista sitten muodostuu erilainen oppi vaikka lähde on sama kaikille.
Historiassa on ikäviä esimerkkejä siitä, miten saman tekstin tulkitsijat ovat muokanneet Raamatun sanomaa eri tavalla. Kirkot ovat jakaantuneet ja niitä hallitsevat erilaiset opit, vaikka lähde on sama kaikille.
Tuo lähde kun ei vaan ole enää kokonaisuudessaan kenenkään ei siis kenekään yksiselitteisesti ymmärrettävissä. Jo kääntäjät joutuvat arpomaan käännöksien tulkinnoista puhumattakaan.
”Tämän mahdollistaa se, että luetaan Raamattua eri tavalla lisäten siihen omia ajatuksia, joista sitten muodostuu erilainen oppi vaikka lähde on sama kaikille.” Toinen edellytys hajaannukselle on, että näiden ’omien ajatusten’ ymmärretään olevan ainoita oikeita. Sen sijaan, että ajatuksia vaihtamalla etsittäisiin yhteistä ymmärrystä, ryhdutään kiistelemään, kuka on löytänyt lopullisen totuuden. Eri mieltä oleminen ei ole väärin, oman kannan pitäminen ainoana oikeana sen sijaan on.
Tuo ”Tie” käsite on lähi-idän kultuureissa merkittävä asia ja sen pohjalta jokaisella on tiensä, mutta ihmisen oma tie vie lopulta kuolemaan. Elämän Tie vie kuitenkin elämään ja sen löytämisen merkitys on korostettuna monissa Aasian ja lähi-idän opetuksissa.
”Totuuden tunnustamisella” on Vanh.testamentissa merkitys, joka kuvaa kääntymistä väärältä tieltä oikealle tielle. (”Kääntymys” on Raamatullisessa Hebr. kontekstissa havahtumista, siihen että kulkee pois päin Totuudesta tai Jumalasta)
Se on siis mielenliike, joka on käännetty usein Uud.testamentissa ”paranukseksi”
Ihminen kulkee siis luonnostaan harhassa, vaikka pyrkii kulkemaan oikein, mutta koska kulkee omaan tiehen luottaen hän kulkee harhassa, kunnes havahtuu jä kääntyy oikealle Tielle, joka on Totuus. (Tähän Jeesua viittaa, kun sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä)
Kun ihminen kuulee sanoman oikeasta Tiestä ja kääntyy eli havahtuu siihen, että kulkee Jumalasta pois päin, niin ihminen löytää Elämän Lähteelle ja Totuuden Tielle.
Näin siis ajatellaan lähi-idän seuduilla ihmisen synnistä (harhaan kulkemisesta) ja kääntymisestä Jumalan puoleen. Tämä löytyy kyllä myös Kristinopin olemuksesta selkeästi, kun jaksaa vain tutkia ja kaivaa Raamattua.